Lue keskustelun säännöt.
Mies lähtee 4 kuukaudeksi ulkomaille
04.10.2017 |
Mies lähtee 4 kuukaudeksi työmatkalle, miten ihmeessä tästä selviän?
Ei ole mikään pakkokomennus eikä uraa edistäväkään mahdollisuus vaan sai valita, että haluaisiko lähteä yrityksen sisällä ulkomaan yksikköön hetkeksi.
Halusi tietenkin, ilmeisesti, ja ilmoitti nyt asiasta. Lähtee ihan pian ja siten on Joulun/uudenvuodenkin poissa.
Nyt jään lasten ja talon kanssa yksin tuoksi aikaa nyt jo kahden aikuisen jakamaa erittäin hektistä arkea pyörittämään.
Olen toki iloinen mieheni puolesta, onhan se varmasti mukava kokemus mutta pääkoppani huutaa APUA!
Minulla ei ole minkäänlaista tukiverkkoa lähellä, lasten vielä työssä käyvät isovanhemmat asuvat toisella puolella maata ja suhteellisen tuoreena asukkaana paikkakunnallamme en ole kiireiltä ehtinyt luomaan mitään lähempiä ystävyyssuhteitakaan.
Ja sitten se, että olemme aina olleet hyvin tiivis ja yhdessä tekevä perhe. Meistä kumpikaan ei ole ikinä ennen edes yöpynyt erillään lukuunottamatta jotakin pakkotilanteita kuten synnärillä olemista.
Miten opin kestämään sen, että toinen ei ole siinä vieressä, edes yöllä rutistettavana?
Olemme matkustelleet paljon mutta aina perheenä, tämä on ensimmäinen matka jonka vain toinen yksipuolisesti tekee.
Mies vielä sanoo, että ei tiedä onko koko tuona aikana mahdollisuutta esim käydä kotona jonakin viikonloppuna tai vastavuoroisesti, että me kävisimme siellä.
En tykkää, en mitenkään!
Olen mustasukkainen, kateellinen, vihainen, paniikissa ja ties missä tunnevyöryssä, sisäisesti, ulkoisesti hillitsen itseni ainakin vielä.
Miten te joidenka puolisot tekevät pitkiä työmatkoja selviätte näistä tunnetiloista ja yleensä hektisestä arjesta yksin?
Kommentit (225)
Vierailija kirjoitti:
Typerä kyttääminen, kontrollointi ja mustasukkaisuus on erittäin omiaan tuhoamaan hyvänkin liiton.
Jos miehessä ei ole miestä pitää housut jalassa tuota aikaa, ei ole kummoinenkaan mies! Tarpeet voi tyydyttää ihan omin käsin, niin tekee monen monet tässä maailmassa jopa vuosia!
Jos luottamus ja yhteishenki ei pelaa liitossa, on se kyllä heikolla pohjalla. Jos tosien pitää koko ajan olla silmien alla kytättävänä - ei hyvää päivää! Meillä minä (nainen) olen se joka joutuu matkustamaan. Firman pääkonttori on toisessa maassa, ja usein joutuu lähtemään koulutus- ym. tilaisuuksiin. Yleensä pari kuukautta, joskus vähemmän. Käyn kotona jos aika sallii. Ei ulkomaan komennus ole mikään juhlimisreissu, ei sinne päinkään! Pitkää päivää istutaan kokouksissa ja kursseilla, vieraassa maasssa ei paljon huvita eikä jaksaisikaan ajatella mitään juhlimista! Kyllä se on tehokasta työaikaa josta työnantaja maksaa palkan ja päivärahan. Vaatii myös tulosta, totta kai!
Meillä nyt ei ole mukulalaumaa, vasta yksi 3-vuotias poika josta isä pitää mukisematta huolen siinä kuin äitikin. Juuri nyt meillä on tämä tilanne, äiti joutuu reissaamaan isä ei. Tulevaisuudessa on tarkoitus uralla eteneminen jolloin reissailu jää paljon pienemmäksi.
Tämä sama tilanne on sisarellani joka reissaa minuakin enemmän. Koulutustilaisuuksissa ja kouluttautumassa Suomessa ja ulkomailla. Ja heillä on kolme lasta, koira ja omakotitalo.
Avainsana on luottamus ja sitoutuminen. Ilman sitä ei ole mitään, niilläkään jotka eivät erossa joudu olemaan.
Jos et nyt pelaa ap:n provoon...
Siis ymmärsithän nyt, että kyse ei ole 4kk:n (122 päivää) erosta, vaan siitä, että asiayhteydestä on pääteltävissä, ettei mies niin välitä suhteestaan? Itse olen ollut ulkomailla töissä putkeen tuplaten (8kk) tuon ajan ja olemme ihan onnellisesti edelleen yhdessä. Asia vain hoidettiin "hieman" toisin, kuin ap nyt kuvailee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulipa mieleeni minulle kerrottu juttu erään asennusfirman työkeikasta Saksaan. Lähtivät viiden miehen porukalla matkaan, kaksi lähti firman pakulla ja loput lensivät perässä. Majotus oli asuntolatyyppinen jossa jokaiselle oli ovellinen makuukomero. Kolmantena iltana kaksi oli jo viihteellä ollessaan hukanneet lompakkonsa kortteineen jotka tietysti kuolletettiin. Matkarahat oli juotu viikossa ja konttorilta tilattiin kottia joka miehelle. Paku varastettiin pihasta yhtenä yönä. Yhdeltä lähti viinan kanssa niin käsistä että piti lähettää saman tien kotiin. Myöhästyi koneesta, piti lähettää uusi lentolippu. Mies odotteli nälissään ja krapuloissaan lentokentällä 12 tuntia seuraavaa konetta. Illat istuivat majotuksessa kiskomassa markettiolutta josta jatkoivat saunaclubille naisiin. Sellasia ne on nuo ulkomaankomennukset. Taitavat houkutella tietyn tyyppistä porukkaa.
4kk on lyhyt aika ja menee nopeasti. en nyt me ongelmaa panetuksessa tai siinä että toinen haluaa lähteä. itsekkin olen miehestä erossa useita kuukausia vuoden aikana. mutta yleensä näistä asioista keskustellaan. ei kolmen lapsen isä vaan ilmoita kotona että lähtee 4kk vapaaehtoiselle työmatkalle. totta kai itsekkin lähtisin jos mahdollisuus tulisi mutta mielestäni avioliitossa asia on kuitenkin sellainen josta vähän keskustellaan. kyse ei ole kokemuksesta ja ap:n miehen työ ei ole tällaista Normaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Tulipa mieleeni minulle kerrottu juttu erään asennusfirman työkeikasta Saksaan. Lähtivät viiden miehen porukalla matkaan, kaksi lähti firman pakulla ja loput lensivät perässä. Majotus oli asuntolatyyppinen jossa jokaiselle oli ovellinen makuukomero. Kolmantena iltana kaksi oli jo viihteellä ollessaan hukanneet lompakkonsa kortteineen jotka tietysti kuolletettiin. Matkarahat oli juotu viikossa ja konttorilta tilattiin kottia joka miehelle. Paku varastettiin pihasta yhtenä yönä. Yhdeltä lähti viinan kanssa niin käsistä että piti lähettää saman tien kotiin. Myöhästyi koneesta, piti lähettää uusi lentolippu. Mies odotteli nälissään ja krapuloissaan lentokentällä 12 tuntia seuraavaa konetta. Illat istuivat majotuksessa kiskomassa markettiolutta josta jatkoivat saunaclubille naisiin. Sellasia ne on nuo ulkomaankomennukset. Taitavat houkutella tietyn tyyppistä porukkaa.
Ja tällaista tapahtuu ns paremmillakin miehillä kuin duunareilla. Miehelläni oli inssiaikoinaan samanlaisia reissuja muiden inssien kanssa.
Kyllä tiedän tapauksia missä päivän varoajalla pyydetään lähtemään
. Jos ei heti vastas sinne lähtee joku muu. Tämä on myös työnjohdon ongelma että ei kannusteta sopimaan perheen kanssa, perhe ikään kuin sivuutetaan. Vain iso työnantaja voi tehdä näin. Ajatellaan että tuolla ei ole muuta elämää kuin tämä työ ja senon helppo lähettää vaikka Indo Kiinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensähän se on kyllä niin että reissussa liitot rähjääntyy. Isäni oli reissumies ja kävi vieraissa minkä ehti, mutta vanh liitto kaatui vasta kun rupesi pettämään kotirintamalla.
Erään tuttavan isä oli todella pitkillä komennuksilla kans ja kaikki luulivat asioiden olevan kunnossa. Mutta auta armias kun isi oli jo eläkkeellä siinä kotosalla ja rupes vissiin joku dementia vaivaamaan, niin alkoi "avautumaan" naisistaan tämä herra.
Tätini mies on kans ollu matkoilla/työkomennuksilla 80-luvulta lähtien. Joo ei muka petä. Sehän selviää sitten joskus tai ei ikinä. Tätini ja tämä dementikon vaimo/lapset eivät koskaan mukana. Minun äitini reissasi jonkun verran mukana alusssa, joskus myös me lapset.
Oma EXavomies reissasi työssään paljon kotimaassa ja sittemmin myös Ruotsissa. Siellä sitten petti, en usko että se missään Kuopiossa vaikka kertoi että joku vanhempi naiskollega puumaili siinä tanssipaikassa.
Eräs miestuttu on reissannut ympäri maailmaa niin paljon töissä että jäänyt naimattomaksi ja kaikki suhteet kaatuneet. Epäilenpä hyvinkin että nimenomaan reissaamiseen liittyen. Joko nainen on epäilevä eikä luota tai sitten selviää jotain matkasta. Oon kyllä vihjannut, että tolla elämäntyylillä ei ehkä kukaan nykynainen huoli, ihan noin vain. Ja mies esim. itse ei luottaisi siihen että jos hän vaikka hankkisi venakon, niin se taas pettäisi kun hän astuu lentokoneeseen. Summa sumarum, reissaaminen ei ole hyväksi luonnolle eikä parisuhteille. Tekniikka kehittyy mutta reissaamme yhä enemmän, ei voidakaan hoitaa kaikkia asioita skypen välityksellä. Töitä ei voi skypettää niin skypetetään sitten perhe-elämää. Sairas maailma.
Vierailija kirjoitti:
Aika erikoista minusta sekin, että mies on ihan innolla lähdössä neljäksi kuukaudeksi pois oman perheensä luota. Eikö tule lapsia ikävä? Pikkuvauvaa, joka on alle vuoden? Minun mieheni suostuisi lähtemään noin pitkäksi aikaa ainoastaan, jos reissu tarkoittaisi erittäin paljon rahaa perheelle. Siinäkin tapauksessa vain, jos on rahapula.
Heh. Jos nainen olisi lähdössä vauvansa luota neljäksi kuukaudeksi ja kirjoittelisi tänne, niin hänet olisi lynkattu samoin tein.
Eikös mieskin ole tässä lynkattu. Olin kihloissa opiskeluaikoina tyttö meni ulkomaille vaihtoon ja jo kauan ennen lähtöä oli vannotettu että tulen häntä katsomaan, kun etukäteen sovittu päivä alkoi lähestyä niin juuri sitten päivä ei sopinut kauan eikä mikään muukaan päivä. Taisi jäädä sinne siskonsa haki hänen tavarat luotani. Oli pikkusisko useamman yön ja kuvaajan se oli en vaan viitsinyt alkaa saman tien seurustelemaan. Mutta siskon kanssa tulee satunnaisesti puuhattua, kun se on vielä niin nuori että ei pääse edes kapakkaan. 12 vuotta nuorempi minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin kaus miehesi menikään työmatkalle 4 kk:ksi kun ei pääse kotiin tänä aikana, Tukholmaanko asti vai peräti Porvooseen?
Minä olisin jo vetänyt helvetilliset kilarit asiasta. Raivostuttaa lukeakin. Ei tuollaista päätetä yksin!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että mies kaipaa eroa perheestä ja haluaa elää hetken "omaa elämää". Työnantajat antavat kyllä aikaa ajatella ja päättää ennen komennuksia, joten miehesi ihan oikeasti halusi lähteä. Veikkaan, että tuo pienlapsiarki ja perhe-elämä ovat alkaneet tympimään ja haluaa siitä hetkeksi eroon.
Eipä sitä oikein voi estääkään, kun ei ketään voi pakottaa jäämään. Jos mies haluaa lähteä niin se lähtee, ei voi soittaa poliiseja perään ja sanoa, että älkää päästäkö rajan yli. Tottakai saa ja voi mennä vkl vierailulle, se on eri asia haluaako mies teitä sinne vai haluaako ihan tosissaan kunnon breikin.
Ei elämää oikein voi suunnitella etukäteen tai tietää, mitä tapahtuu.
Miksi ihmeessä tämä on saanut alapeukkuja? Näinhän se asia kaikkein todennäköisimmin on tässä tapauksessa!
Mikään työpaikka ei lähetä ulkomaille perheellistä ilman pienintäkään harkinta-aikaa ja mikään maa ei ole sellainen, ettei saa muka vierailla tai mikään viikonloppu voi lentää kotiin. Ellei nyt johonkin Syyriaan mene, mutta silloin voi tavata esimerkiksi puolivälissä. Se ei vain ole mahdollista, mikään firma sitä ei ainakaan kiellä!
Se sika nyt sitte jätt sut, totuttele ajatukseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä se siitä, olisin kuitenkin tarkkana ettei miehesi lähde kenenkään vieraan naisen mukaan tuolla ulkomailla :))
Mitä jos ap ottaisi siksi aikaa nuoren ja komean au pair-miehen auttamaan lasten- ja kodinhoidossa? Saisi myös kotiin jäävä perhe kosketusta kansainvälisyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä lapset ajattelevat asiasta? Onko se heille ok, että isä lähtee pidemmäksi ajaksi pois?
Ei kai lapset tällaista asiaa päätä?
Provo tämä oli kun ap ei vastaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lapset ajattelevat asiasta? Onko se heille ok, että isä lähtee pidemmäksi ajaksi pois?
Ei kai lapset tällaista asiaa päätä?
Pointti oli varmaan, että vanhempien velvollisuus on ajatella lasten tunteita ja näkökulmaa ennen tällaisia päätöksiä.
No niin, mammat. Kenellä teistä on noin nuoria lapsia? Onko kenenkään kuopus vielä noin pieni, 10 kk?
Kuvitelkaapa sitten, että olisitte erossa perheestä neljä kuukautta.
Ei onnistu, vai? Niinpä. Vain tunnevammainen tai johonkin järkyttävään taloudelliseen ahdinkoon, sotaan tms. pakkorakoon joutunut ihminen häippäisee noin pitkäksi ajaksi.
Mun mies oli 4-vuotias, kun hänen isänsä vähän teki uraa ulkomailla. Välit eivät ole vieläkään korjaantuneet. Eivät myöskään äitiin, joka oli niin yliväsynyt ja masentunut, ettei aina jaksanut lohduttaa lapsiaankaan.
4kk ei ole hirveän pitkä aika, mutta outoa jos ei voi kotona käydä perikin kertaa matkan aikana... taitaa joku sopiva sutina työpaikalta olla lähdössä samaan aikaan komennukselle...
Vierailija kirjoitti:
Tämä sama tilanne on sisarellani joka reissaa minuakin enemmän. Koulutustilaisuuksissa ja kouluttautumassa Suomessa ja ulkomailla. Ja heillä on kolme lasta, koira ja omakotitalo.
Avainsana on luottamus ja sitoutuminen. Ilman sitä ei ole mitään, niilläkään jotka eivät erossa joudu olemaan.
Ja onko sinulla ja sisarellesi tapana tulla kotiin yksi kaunis päivä ja ilmoittaa, että justiinsa kohta on lähtö 4 kk komennukselle, jonka aikana emme voi tavata edes jouluna, en voi tulla jouluksi kotiin, ettekä te luokseni?
Itse reissaan varmasti yhtä paljon kuin sinä ja sisaresi yhteensä, ja siitä huolimatta on ollut aina, aina aikaa suunnitella reissut siten, että kotiin jäävän arki on mahdollisimman helppo. Meillä ei ole kuin omakotitalo, mutta itselläni riittää sitoumista - minkä vuoksi miehelläni riittää luottamusta - järjestellä matkustamiseen liittyvät käytännön asiat YHDESSÄ. Ei sanelupoliitiikalla, josta APn tapauksessa oli kyse.
Niin, sinäkin varmaan olit ensin tyytyväisenä kotona 10+ vuotta matkustelematta yksin mihinkään mistään syystä. Sitten vain ilmoitit miehellesi, että minä häivyn nyt moneksi kuukaudeksi ulkomaille, ja vierailuja ei järjestellä. Ja asia oli miehesi mielestä ihan ok?