Lue keskustelun säännöt.
Mies lähtee 4 kuukaudeksi ulkomaille
04.10.2017 |
Mies lähtee 4 kuukaudeksi työmatkalle, miten ihmeessä tästä selviän?
Ei ole mikään pakkokomennus eikä uraa edistäväkään mahdollisuus vaan sai valita, että haluaisiko lähteä yrityksen sisällä ulkomaan yksikköön hetkeksi.
Halusi tietenkin, ilmeisesti, ja ilmoitti nyt asiasta. Lähtee ihan pian ja siten on Joulun/uudenvuodenkin poissa.
Nyt jään lasten ja talon kanssa yksin tuoksi aikaa nyt jo kahden aikuisen jakamaa erittäin hektistä arkea pyörittämään.
Olen toki iloinen mieheni puolesta, onhan se varmasti mukava kokemus mutta pääkoppani huutaa APUA!
Minulla ei ole minkäänlaista tukiverkkoa lähellä, lasten vielä työssä käyvät isovanhemmat asuvat toisella puolella maata ja suhteellisen tuoreena asukkaana paikkakunnallamme en ole kiireiltä ehtinyt luomaan mitään lähempiä ystävyyssuhteitakaan.
Ja sitten se, että olemme aina olleet hyvin tiivis ja yhdessä tekevä perhe. Meistä kumpikaan ei ole ikinä ennen edes yöpynyt erillään lukuunottamatta jotakin pakkotilanteita kuten synnärillä olemista.
Miten opin kestämään sen, että toinen ei ole siinä vieressä, edes yöllä rutistettavana?
Olemme matkustelleet paljon mutta aina perheenä, tämä on ensimmäinen matka jonka vain toinen yksipuolisesti tekee.
Mies vielä sanoo, että ei tiedä onko koko tuona aikana mahdollisuutta esim käydä kotona jonakin viikonloppuna tai vastavuoroisesti, että me kävisimme siellä.
En tykkää, en mitenkään!
Olen mustasukkainen, kateellinen, vihainen, paniikissa ja ties missä tunnevyöryssä, sisäisesti, ulkoisesti hillitsen itseni ainakin vielä.
Miten te joidenka puolisot tekevät pitkiä työmatkoja selviätte näistä tunnetiloista ja yleensä hektisestä arjesta yksin?
Kommentit (225)
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja. Aikuinen ihminen ei kestä muutamaa viikkoa ilman että joku on wc-pöntölläkin pitämässä kädestä. Aikuistu vähän.
Aikuinen kestää, helpostikin. Mutta nyt on kyse neljästä lapsesta, pienin on vauva. Ne tarvitsevat apua, siellä pöntölläkin. Miten mies ajatteli lapsensa hoitaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan törkeä tuo miehesi! Naurattaisi, jos ei oikeasti itkettäisi puolestasi jos tämä tarina on totta.
Voisitko sanoa hänelle, että harmi, kun sinä olit juuri luvannut lähteä viideksi kuukaudeksi Argentiinaan työkomennukselle ja lähtö on jo kahden viikon päästä. Että hupsansaa, ketäs meen lapset nyt sitten hoitaa, jos mieskin on lähdössä reissuun? Ja sitten vaan toteat, että no, kaippa sinä jotain keksit ja että vaimon reissu on tietenkin tärkeämpi, kun ennätit sen jo aiemmin sopia ja olet tästä tilaisuudesta kovin innoissasi. Lohdutukseksi voit kertoa, että keskustelette siitä miehen työreissusta sitten kun puolen vuoden päästä palaat ja olisi hänen vuoronsa seurata unelmiaan.
Vaikuttaa siltä, että miehen päätös lähteä ei ole se varsinainen ongelma, vaan oire jostain isommasta. Vaimo hoitaa lapset, koulut ja kuskaukset. Mies ei ole sitoutunut perheeseen edes käytännön tasolla, saati henkisesti. Silloin on helppo lähteä ilmoitusluontoisesti.
Mikä tuossa nyt on ongelma? Eihän se ole kuin 4kk ja varmaan hän voi sinä aikana käydä kotona lomalla tai te siellä?
Miehesi lähtee työkaverinsa (nainen) kanssa 4 kk:n lemmenlomalle. Saat nähdä että matkaa venyy yhtä yllättäen kuin alkoikin. Tiedän paljon vastaanvanlaisia "vedätyksiä", joiden ainoana tavoitteena on saada vierasta pesää kyllästymiseen saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa nyt on ongelma? Eihän se ole kuin 4kk ja varmaan hän voi sinä aikana käydä kotona lomalla tai te siellä?
No yksi ongelma on se, että sinä et osaa lukea. Mies nimenomaan ilmoitti, että ei pääse kotiin kertaakaan, ei edes jouluna, eikä hänen luonaan voi vierailla.
Että se tässä tosiaan jonkunmoinen ongelma on, sen lisäksi, että mies ilmoitusluontoisesti kertoi lähdön olevan käsillä, kun kuulemma heti piti päättää kenenkään muun kanssa puhumatta.
Hieno homma sinulle! Saat kerrankin kutsua niitä vieraita miehiä kotiisi eikä sinun tarvitse aina olla heidän kotonaan, autossa tai työpaikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnetko miehesi työkavereiden vaimoja? Voisi olla ihan mielenkiintoista kuulla, tuliko kaikissa muissakin perheissä isän lähtö ulkomaille ihan puskista, eikä mitään mahdollisuutta ole nähdä perhettä joulunakaan jne.
Minä ilmoittaisin miehelle, että kotiin tultuaan onkin enää 2kk harkinta-aikaa jäljellä ennen kuin avioero astuu voimaan. Syyksi riittäisi ihan se, että ei katsonut tarpeelliseksi keskustella asiasta minun kanssani ennen päätöstä. Kertoo ihan riittävästi miehen suhtautumisesta minuun, eikä avioliittoa ole järkeä jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n mies ei ollutkaan tossun alla. Kannattaa miettiä yhteydenpitoa hyvästi ettei ole sitten taivas alla palatessaan.
Tosin harvalla tavismiehellä joka ei reissaa onkaan kysyntää...
Vierailija kirjoitti:
Tunnetko miehesi työkavereiden vaimoja? Voisi olla ihan mielenkiintoista kuulla, tuliko kaikissa muissakin perheissä isän lähtö ulkomaille ihan puskista, eikä mitään mahdollisuutta ole nähdä perhettä joulunakaan jne.
Hyvä idea. Lisäksi ap voi soitella töihin esimiehelle ja kysellä hieman tarkemmin tästä komennuksesta. Keksitään jotain hyviä kysymyksiä, joita ap voisi esittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä, ilmoitusluontoisena asiana tämä pläsähti päin kasvoja ja sekin tässä pännii.
Oli kuulemma heti päätettävä asia eikä ehtinyt asiaa kummemmin pyörittelemään.
Ap
Tämähän on se pointti koko tässä jutussa. Eli ilmoitusluontoinen asia + valehtelu.
Selvähän se on että ap. N mies on kyllästynyt lapsiperhe elämään. Kun lähtee Mies porukalla saa ryypätä ja käy vieraissa. Miehet ei toisistaan lavertele jos joku porukassa pettää. Ja onhan ap mahdollistanut tämän kaiken kun on hoitanut kaiken lapsiin kuuluvan eikä ole laittanut miestä osallistumaan lasten asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ap kysynyt mieheltäsi mitrn pystyt tekemään työsi, kun olet niitä tähän asti tehnyt niin, että mies on hoitanut lapsia?
Tämän täytyy olla provo, koska olette tähän asti olleet puheesi mukaan normaali perhe, eihän kukaan mies jätä yhdellä ilmoituksella toista tyhjän päälle niin ettei edes työssään pysty käymään.
Mene lentokentälle saattamaan ja kun miehet häipyvät turvatarkastuksen läpi, haastattele niitä muita vaimoja, miten tämä matkajuttu tuli heillä käsiteltyä. Voit vaikka avata keskustelun, että aikamoisella pika-aikataululla nuo lähtivät. Milloin olette menossa käymään ja minkä hotellin ovat varanneet? Katso, miten muissa perheissä toimitaan.
Typerä kyttääminen, kontrollointi ja mustasukkaisuus on erittäin omiaan tuhoamaan hyvänkin liiton.
Jos miehessä ei ole miestä pitää housut jalassa tuota aikaa, ei ole kummoinenkaan mies! Tarpeet voi tyydyttää ihan omin käsin, niin tekee monen monet tässä maailmassa jopa vuosia!
Jos luottamus ja yhteishenki ei pelaa liitossa, on se kyllä heikolla pohjalla. Jos tosien pitää koko ajan olla silmien alla kytättävänä - ei hyvää päivää! Meillä minä (nainen) olen se joka joutuu matkustamaan. Firman pääkonttori on toisessa maassa, ja usein joutuu lähtemään koulutus- ym. tilaisuuksiin. Yleensä pari kuukautta, joskus vähemmän. Käyn kotona jos aika sallii. Ei ulkomaan komennus ole mikään juhlimisreissu, ei sinne päinkään! Pitkää päivää istutaan kokouksissa ja kursseilla, vieraassa maasssa ei paljon huvita eikä jaksaisikaan ajatella mitään juhlimista! Kyllä se on tehokasta työaikaa josta työnantaja maksaa palkan ja päivärahan. Vaatii myös tulosta, totta kai!
Meillä nyt ei ole mukulalaumaa, vasta yksi 3-vuotias poika josta isä pitää mukisematta huolen siinä kuin äitikin. Juuri nyt meillä on tämä tilanne, äiti joutuu reissaamaan isä ei. Tulevaisuudessa on tarkoitus uralla eteneminen jolloin reissailu jää paljon pienemmäksi.
Tämä sama tilanne on sisarellani joka reissaa minuakin enemmän. Koulutustilaisuuksissa ja kouluttautumassa Suomessa ja ulkomailla. Ja heillä on kolme lasta, koira ja omakotitalo.
Avainsana on luottamus ja sitoutuminen. Ilman sitä ei ole mitään, niilläkään jotka eivät erossa joudu olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse tuossa tilanteessa sanoisin että ok, voit vaikka jäädä työmatkalle koko loppuiäksi. Eli ero tulisi. Kyllä tuon ajan kestää jos on pakko, mutta se ettei edes keskustele asiasta kumppanin kanssa, se menee yli. Jos matkasta tulisi iso palkka tai muuta hyötyä, niin suosittelisin menemään. Mutta jos ei tule, niin sittenhän se on lähes turhaa. Ei kannata.
Oletko koskaan kuullut päivärahoista, kun ihan tekee huippuliksan, riippuu tietysti maasta, mutta hyvin tienaa neljässä kuukaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä, ilmoitusluontoisena asiana tämä pläsähti päin kasvoja ja sekin tässä pännii.
Oli kuulemma heti päätettävä asia eikä ehtinyt asiaa kummemmin pyörittelemään.
Ap
Tämähän on se pointti koko tässä jutussa. Eli ilmoitusluontoinen asia + valehtelu.
Jotenkin koko ap:n tarina ei kuulosta uskottavalta. Ainoa syy, miksi kukaan täysipäinen perheenisä lähtisi 4kk ulkomaan komennukselle "ilmoittamatta" olisi, ettei toisella olisi kuitenkaan mitään sitä vastaan. Miksi keskustella etukäteen, jos tulos on selviö. Tottakai toinen saisi ennen reissua aikaa varautua yksinoloon.
Tuo selitys "piti heti päättää" on niin ontuva, että vaikea uskoa kenenkään koskaan sitä oikeasti käyttäneen. Ja tuo epäilys, että tuskin pääsette vierailemaan, aina vain uskomattomammaksi menee.
Toisaalta, kai sitä on olemassa kaikenlaisia ääliöitä... Jos tämä on totta, niin ap:n kannattaisi tosiaan harkita jatkoa. Ei sillä, etteikö suhde 4kk eroa kestäisi, mutta nähtävästi mies ei kestä aikaa sen jälkeen...
Vierailija kirjoitti:
Typerä kyttääminen, kontrollointi ja mustasukkaisuus on erittäin omiaan tuhoamaan hyvänkin liiton.
Jos miehessä ei ole miestä pitää housut jalassa tuota aikaa, ei ole kummoinenkaan mies! Tarpeet voi tyydyttää ihan omin käsin, niin tekee monen monet tässä maailmassa jopa vuosia!
Jos luottamus ja yhteishenki ei pelaa liitossa, on se kyllä heikolla pohjalla. Jos tosien pitää koko ajan olla silmien alla kytättävänä - ei hyvää päivää! Meillä minä (nainen) olen se joka joutuu matkustamaan. Firman pääkonttori on toisessa maassa, ja usein joutuu lähtemään koulutus- ym. tilaisuuksiin. Yleensä pari kuukautta, joskus vähemmän. Käyn kotona jos aika sallii. Ei ulkomaan komennus ole mikään juhlimisreissu, ei sinne päinkään! Pitkää päivää istutaan kokouksissa ja kursseilla, vieraassa maasssa ei paljon huvita eikä jaksaisikaan ajatella mitään juhlimista! Kyllä se on tehokasta työaikaa josta työnantaja maksaa palkan ja päivärahan. Vaatii myös tulosta, totta kai!
Meillä nyt ei ole mukulalaumaa, vasta yksi 3-vuotias poika josta isä pitää mukisematta huolen siinä kuin äitikin. Juuri nyt meillä on tämä tilanne, äiti joutuu reissaamaan isä ei. Tulevaisuudessa on tarkoitus uralla eteneminen jolloin reissailu jää paljon pienemmäksi.
Tämä sama tilanne on sisarellani joka reissaa minuakin enemmän. Koulutustilaisuuksissa ja kouluttautumassa Suomessa ja ulkomailla. Ja heillä on kolme lasta, koira ja omakotitalo.
Avainsana on luottamus ja sitoutuminen. Ilman sitä ei ole mitään, niilläkään jotka eivät erossa joudu olemaan.
Milläs luotat, kun toinen tekee isoja päätöksiä kysymättä? Eikä tuo mies kovin sitoutuneelta vaikuta kun ei pätkääkään kiinnosta vaimon mahdollisuudet työssäkäyntiin, saati omien lasten hyvinvointi.
Olen työkseen matkustava nainen, joskus menee reissussa aikoja. Sanon tähän vain yhden asian: ikinä ei ole ollut tilannetta, että kertaakaan missään esim. puolessa välissä (jos olen kauempana) ei voi kertaakaan tavata 4 kk aikana, minun luokseni muka ei voi tulla tai juhlapyhät pitää jättää väliin, koska muka...mitä? Miksi ei voi nähdä jossain?
Tämän lisäksi ei ole kertaakaan tullut sellaista äkkilähtöä, että sitä ei olisi voitu yhdessä suunnitella ja miettiä, miten käytännön asiat järjestetään.