Mies lähtee 4 kuukaudeksi ulkomaille

En näe tuossa mitään suurempaa ongelmaa. Pakkaat vain mukaan repullisen kortsuja, niin säästyt ikäviltä tuliaisilta.

Jos miehesi on "kielimiehiä", niin sujauta mukaan nippu nuolusuojia. Näillä eväillä homman pitäisi olla hallussa..

Kun luin tuon viestin, tulee mieleen ex-vaimo. Sille tuntui olevan suurin kauhistus, jos minulle tuli työmatka esim. 2-3 päiväksi. Kateutta, kun itse ei ikinä pääse, ja tietysti mustasukkaisuutta. 

Yrität selitellä närkästystäsi joillain arjen ongelmilla, mutta ongelmasi on nyt mustasukkaisuus/kateus. 

Tuohon auttaisi, jos voisit joskus myöhemmin tehdä jotain vastaavaa eli lähteä vaikka tyttöporukalla reissuun, jolloin miehesi saisi kokea jotain vastaavaa.

Miehenä voin sanoa, että itse en olisi lähtenyt tuollaiselle reissulle vähän aikaa lapsen syntymän jälkeen, jos ei olisi ollut ihan pakko.

En ymmärrä miestä puolustelevia. Kotona vaimo ja pienet lapset, yht'äkkiä muka on pitänyt päättää 4kk työkomennuksesta. Ja vielä päättänyt lähteä kysymättä/keskustelematta. Todella törkeää toimintaa mieheltä.

Ja kyllä, olemme kumpikin mieheni kanssa tahoillamme käyneet niin työreissuilla kuin ihan lomillakin (parista viikosta kahteen kuukauteen) ja koskaan ei ole ollut ongelmaa, koska näistä on keskusteltu ja mikä tärkeintä, meillä ei ole lapsia! Lapset nyt vaan muuttaa väkisinkin asetelmaa. Vaikka se olisin isälle ja äidille ok, niin lapsille 4kk voi olla todella pitkä aika erossa isästä/äidistä. Eri asia aikuiset lapset. Ja miksi ei muka voi tulla käymään? Tämä juttu on joko provo tai sitten mies on oikeasti täysi k-pää ja itsekäs.

En todellakaan vertaisi tilannetta siihen, että kun jotkut ovat "aina eläneet pidempiä aikoja etäsuhteessa". Tämä asia on hyväksytty siis jo etukäteen. Tutullani on niin, että työn vuoksi mies on poissa puoli vuotta pahimmillaan, mutta sitten taas kotona monta kuukautta ennen seuraavaa pätkää. Tämä oli jo heidän tavatessaan ja perhettä perustettaessa tiedossa että asia pitää hyväksyä. Kyllä vaimo sanoi, että oli rankkaa kasvattaa puolet vuodesta lapset yksin, mutta se asia oli jo hyväksytty papin aamenen aikaan ja vaimo kotirouva (heillä ei ollut rahasta kiinni) joten arkea onnistui pyörittää lasten kanssa kotona.

Ei tuo välttämättä olisi ongelma mutta se olisi jos lähtee kysymättä. Tehdäänkö muutkin asiat niin että vain sanotaan että lähden muuten huomenna etelään viikoksi.

Jotain kertoo kyllä ihmisestä jos ei voi kotona kysyä ensin että onko tämä ok.

Monien perheet ovat voineet mennä käymään työkohteessa ja sille ei todella ole ollut estettä. Onko mies joku FBI agentti että on niin salaista ettei saa mennä käymään.

Vierailija kirjoitti:

Kun luin tuon viestin, tulee mieleen ex-vaimo. Sille tuntui olevan suurin kauhistus, jos minulle tuli työmatka esim. 2-3 päiväksi. Kateutta, kun itse ei ikinä pääse, ja tietysti mustasukkaisuutta. 

Yrität selitellä närkästystäsi joillain arjen ongelmilla, mutta ongelmasi on nyt mustasukkaisuus/kateus. 

Tuohon auttaisi, jos voisit joskus myöhemmin tehdä jotain vastaavaa eli lähteä vaikka tyttöporukalla reissuun, jolloin miehesi saisi kokea jotain vastaavaa.

Miehenä voin sanoa, että itse en olisi lähtenyt tuollaiselle reissulle vähän aikaa lapsen syntymän jälkeen, jos ei olisi ollut ihan pakko.

Tuota...ihan mielenkiinnosta, oletko koskaan hoitanut neljää lasta, joista nuorin vauva, yksin 4 kuukauden ajan? Tilanteessa, jossa nuorimmalla ei ole hoitopaikkaa ja sinun pitää myös tehdä töitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulipa mieleeni minulle kerrottu juttu erään asennusfirman työkeikasta Saksaan. Lähtivät viiden miehen porukalla matkaan, kaksi lähti firman pakulla ja loput lensivät perässä. Majotus oli asuntolatyyppinen jossa jokaiselle oli ovellinen makuukomero. Kolmantena iltana kaksi oli jo viihteellä ollessaan hukanneet lompakkonsa kortteineen jotka tietysti kuolletettiin. Matkarahat oli juotu viikossa ja konttorilta tilattiin kottia joka miehelle. Paku varastettiin pihasta yhtenä yönä. Yhdeltä lähti viinan kanssa niin käsistä että piti lähettää saman tien kotiin. Myöhästyi koneesta, piti lähettää uusi lentolippu. Mies odotteli nälissään ja krapuloissaan lentokentällä 12 tuntia seuraavaa konetta. Illat istuivat majotuksessa kiskomassa markettiolutta josta jatkoivat saunaclubille naisiin. Sellasia ne on nuo ulkomaankomennukset. Taitavat houkutella tietyn tyyppistä porukkaa.

Ja tällaista tapahtuu ns paremmillakin miehillä kuin duunareilla. Miehelläni oli inssiaikoinaan samanlaisia reissuja muiden inssien kanssa.

Ennen se oli merille lähtö vaihtoehtona elämyshakuisille nuorille miehille jotka halusivat irtautua kuka mistäkin syystä. Vielä 1960 luvulla lähdettiin merille seikkailemaan kun reissut ja satamassaoloajat olivat pitkiä, viina virtasi ja naisia riitti joka satamassa. Nyt nuo työkomennukset voivat tarjota vähän jännitystä elämään. Ehkä noihin nykyhommiin hakeudutaan samankaltaisista syistä. Saksanreissuihin tuntuu liittyvän aika vakiona noi ilotalokäynnit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai miehesi sitten vaan päätti lähteä, kysymättä sinulta? Ja sinä hyväksyt asian? Mites niinpäin, että sinä lähdet ja jätät miehesi kuin nallin kalliolle? Huhhuh.

Panetus on kova 4kk:n aikana. Tais olla lottovoitto miehellesi.

Luuletko, että en ole tuotakin asiaa miettinyt?

Meillä erittäin hyvä ja aktiivinen seksielämä, mitenkä hän hyvin viriilinä henkilönä pitää itsensä tyydytettynä..

Toisaalta en halua uskoa, että kaikki pitkiä työmatkoja tekevät miehet ja naiset olisivat päätä pahkaa juoksemassa vieraisiin heti kun mahdollisuus koettaa.

Meillä on vahva luottamus toisiamme kohtaan mutta mistä ihmeestä sen voi tietää, on niitä vahvoja luottamussuhteita ennenkin rikottu tässä maailmassa.

Ja kyllä, ilmoitusluontoisena asiana tämä pläsähti päin kasvoja ja sekin tässä pännii.

Toisaalta jos olisi kysynyt mielipidettäni niin enhän minä mikään yksinvaltiaskaan ole, en tiedä mitä olisin vastannut.

Oli kuulemma heti päätettävä asia eikä ehtinyt asiaa kummemmin pyörittelemään.

Tässä ei nyt ehdi mitenkään järjestelemään asioita helpommaksikaan kun lähtee niin pian.

Ap

Sellaisia heti päätettäviä asioita pitäisi karttaa kuin ruttoa! Perheelliselle ei kukaan ehdota 4kk reissua niin että pitää päättää heti. Ja vaikka jostain ihme syystä olisikin ollut heti päätettävä asia, niin jotain todella mielenkiintoista siellä on miehellesi, jos ilmoittautui heti, sinun kanssaan keskustelematta. Hälytyskellojen pitää soida nyt ja kovaa! Minä en IKINÄ tekisi vaimolleni tuollaista. Keskustelisin ainakin viikon että mitäs nyt tehdään ja kuinka yhteydenpito ja arki hoidetaan, jos matkaan yleensä lähdetään. Jollei tämä kelpaisi työnantajalle, olisi vastaukseni heti ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Typerä kyttääminen,  kontrollointi ja mustasukkaisuus on erittäin omiaan tuhoamaan hyvänkin liiton. 

Jos miehessä ei ole miestä pitää housut jalassa tuota aikaa, ei ole kummoinenkaan mies! Tarpeet voi tyydyttää ihan omin käsin, niin tekee monen monet tässä maailmassa jopa vuosia!

Jos luottamus ja yhteishenki ei pelaa liitossa, on se kyllä heikolla pohjalla. Jos tosien pitää koko ajan olla silmien alla kytättävänä - ei hyvää päivää! Meillä minä (nainen) olen se joka joutuu matkustamaan. Firman pääkonttori on toisessa maassa, ja usein joutuu lähtemään koulutus- ym. tilaisuuksiin. Yleensä pari kuukautta, joskus vähemmän. Käyn kotona jos aika sallii. Ei ulkomaan komennus ole mikään juhlimisreissu, ei sinne päinkään! Pitkää päivää istutaan kokouksissa ja kursseilla, vieraassa maasssa ei paljon huvita eikä jaksaisikaan ajatella mitään juhlimista! Kyllä se on tehokasta työaikaa josta työnantaja maksaa palkan ja päivärahan. Vaatii myös tulosta, totta kai!

Meillä nyt ei ole mukulalaumaa, vasta yksi 3-vuotias poika josta isä pitää mukisematta huolen siinä kuin äitikin. Juuri nyt meillä on tämä tilanne, äiti joutuu reissaamaan isä ei. Tulevaisuudessa on tarkoitus uralla eteneminen jolloin reissailu jää paljon pienemmäksi.

Tämä sama tilanne on sisarellani joka reissaa minuakin enemmän. Koulutustilaisuuksissa ja kouluttautumassa Suomessa ja ulkomailla. Ja heillä on kolme lasta,  koira ja omakotitalo.

Avainsana on luottamus ja sitoutuminen. Ilman sitä ei ole mitään, niilläkään jotka eivät erossa joudu olemaan.

Milläs luotat, kun toinen tekee isoja päätöksiä kysymättä? Eikä tuo mies kovin sitoutuneelta vaikuta kun ei pätkääkään kiinnosta vaimon mahdollisuudet työssäkäyntiin, saati omien lasten hyvinvointi.

Mies perheenpäänä päättää.

Ei todellakaan minkään firman 4 kuukauden projekteja suunnitella niin, että työntekijöiden on vastattava kyllä tai ei nyt heti tässä neuvottelematta kenenkään kanssa. Kenellä on sellainen elämäntilanne ylipäätään ilman perhettäkin? Jokaisen ihmisen pitää saada aikaa järjestellä asioita, jo asunnon jättäminen moneksi kuukaudeksi jne. Tuo ei yksinkertaisesti voi olla niin kuin miehesi sanoo. Tuollaisia projekteja suunnitellaan pikään, jo firman taholta kuukausia, ellei vuosi ja yli. Miehesi on kyllä tiennyt tästä, häntä on kysytty ajat sitten ja hän on vastannut ajat sitten.

Tuossa tilanteessa menisi kyllä mies vaihtoon!

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan minkään firman 4 kuukauden projekteja suunnitella niin, että työntekijöiden on vastattava kyllä tai ei nyt heti tässä neuvottelematta kenenkään kanssa. Kenellä on sellainen elämäntilanne ylipäätään ilman perhettäkin? Jokaisen ihmisen pitää saada aikaa järjestellä asioita, jo asunnon jättäminen moneksi kuukaudeksi jne. Tuo ei yksinkertaisesti voi olla niin kuin miehesi sanoo. Tuollaisia projekteja suunnitellaan pikään, jo firman taholta kuukausia, ellei vuosi ja yli. Miehesi on kyllä tiennyt tästä, häntä on kysytty ajat sitten ja hän on vastannut ajat sitten.

Se on just näin. Miehesi esimies/työnantaja tietää (pitäisi) alaistensa perhetilanteet ja mieheltäsi on satavarmasti tästä kysytty jo aikaa sitten. Sun ukkos on melkoisen itsekäs kus*pää, en pysty ymmärtään.

M45

Lähdette koko perhe tai mies ei lähde ollenkaan.

Onpa törkeä temppu mieheltäsi. Itse en pystyisi sulattamaan! 4kk ulkomailla lapsiperheen vanhempana on ISO päätös, siitä on aivan ehdottomasti keskusteltava puolison kanssa ja tehtävä päätös yhdessä! Sanot, että teillä on vahva keskinäinen luottamus ja ilmeisesti aiemmin olette pystyneet keskustelemaan asioista. Kerro siis miehelle, että olet mustasukkainen, kateellinen, paniikissa, vihainen ja mitä kaikkia tunteita koetkaan. Miehen tulee tietää, millä tavalla hänen (itsekäs) päätöksensä vaikuttaa sinuun. Vaikka rakastat miestä ja haluat varmaan välttää riitaa, IHAN KAIKKEA EI TULE VAAN NÄTISTI NIELLÄ.

Aikoinaan miehelleni tarjottiin 5 kk työtä saman firman sisällä ulkomailla, päättää piti nopeasti. Hän tuli kotiin ja kysyi: " Haluaisitko lähteä xxx:aan? Meillä oli 7 kk ikäinen vauva. Luulin kyse olevan lomamatkasta ja vastasin tietysti "kyllä". Mies siihen, että okei, kahden viikon päästä muutetaan. Ja niin me muutettiin, vauvan kanssa. Elämämme paras päätös, sen jälkeen työ vei monet kerrat ulkomaille ja lopulta päätimme jäädä maailmalle.

Eräällä kerralla mies muutti puoli vuotta ennen perhettä (kolme lasta siinä vaiheessa). Hän tuli joka viikonloppu käymään kotona, paitsi niillä kerroilla, jolloin me lensimme häntä tapaamaan. Helppoa niinkauan, kun ollaan Euroopan sisällä. Ymmärrän, että jos työkomennus on toisella puolella maapalloa, ei sieltä tulla joka viikonloppu kotiin. Mutta ei myöskään pääteät asiasta neuvottelematta puolison kanssa saati väitetä, että joululomallakaan ei voi tulla kotiin/perhe mennä miehen luokse.

Jokin tässä jutussa haisee ja pahasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kai te nyt yhdessä edes päätitte että tuollainen komennus on ok sillä ei parisuhteessa toinen voi vain ottaa ja lähteä. Aika huonossa jamassa ollaan jos mies yksin päättää vain jättää kaikki täällä sinun vastuulle. Sinkkuna ja/tai lapsettomana tuollaiset päätökset voi tehdä yksin.

Mitäs jos homma olisi ollut toisin päin eli sinä olisit ilmoittanut että lähdet 4kk vaikka Timbuktuun töihin niin olisiko se miehelle ok ja hän hoitaisi lapsen ja kodin sillä välin eikä olisi mustis tai kateellinen vai kieltäisikös koko homman?

Yllä kirjoitinkin, että ilmoitusluontoisesti tämän kertoi.

Ajattelematonta ja tottakai olen pettynyt mutta en halua nähdä, että olisimme ainakaan vielä missään huonossa jamassa vaikka ottakin hirveästi päähän.

Jos minä ilmottaisin vastaavanlaisesta matkasta niin aika varmasti siitä riitaa saataisiin aikaan mutta "saisin" kuitenkin lähteä, tosin en kuulematta röyhkeydestäni vielä aikojenkin päästä.

Enkä tiedä mitenkä tuo saisi mitenkään kaikki asiat järjestettyä ja hoidettua arjessa. Nyt minä olen se joka mm hoitaa lasten koulut, hoidot ja kuljetukset pääsääntöisesti, tokkopa mieheni osaa edes ymmärtää sitä miten rankkaa koko poppoon roudaaminen jokapaikkaan on.

Ap

Hoidat siis nyt jo yksin kaiken? Mihin kaikkeen mies osallistuu? 

Omituinen tapa mieheltä hoitaa tilanne. Mitenkähän ap:n mies on tuon vauvakuvion ajatellut hoituvan? Se kai haasteellisin käytännön asioista. Äiti käy töissä, hoitopaikkaa ei ole, kun hoidettu vuorotellen. Jääkö ap tuosta vain kotiin 4 kk pätkäksi? Ottaa loparit? Vai äkkiä jostain hoitopaikka? Alle vuoden ikäiselle, kun olisi mahdollista vielä olla kotonakin?

Ymmärrän reissutyöt, vauvan viemisen ulkopuoliseen hoitoon, puolison venymisen jne. Vain siksi, että "perheen pää" kaipaa kivoja kokemuksia, uusia haasteita, irtiottoa arjesta tms. Yleensähän syynä perheen kokonaistalouden paraneminen tai edes turvaaminen, työpaikan säilyminen tms.

Ei ole aikuisen miehen touhua. Ei näitä hommia näin hoideta. Lyhyellä varoitusajalla ja yksipuolisella varoitusajalla. Kun tuli yks kiinnostava juttu.

Vierailija kirjoitti:

Mies lähtee 4 kuukaudeksi työmatkalle, miten ihmeessä tästä selviän?

Ei ole mikään pakkokomennus eikä uraa edistäväkään mahdollisuus vaan sai valita, että haluaisiko lähteä yrityksen sisällä ulkomaan yksikköön hetkeksi.

Halusi tietenkin, ilmeisesti, ja ilmoitti nyt asiasta. Lähtee ihan pian ja siten on Joulun/uudenvuodenkin poissa.

Nyt jään lasten ja talon kanssa yksin tuoksi aikaa nyt jo kahden aikuisen jakamaa erittäin hektistä arkea pyörittämään.

Olen toki iloinen mieheni puolesta, onhan se varmasti mukava kokemus mutta pääkoppani huutaa APUA!

Minulla ei ole minkäänlaista tukiverkkoa lähellä, lasten vielä työssä käyvät isovanhemmat asuvat toisella puolella maata ja suhteellisen tuoreena asukkaana paikkakunnallamme en ole kiireiltä ehtinyt luomaan mitään lähempiä ystävyyssuhteitakaan.

Ja sitten se, että olemme aina olleet hyvin tiivis ja yhdessä tekevä perhe. Meistä kumpikaan ei ole ikinä ennen edes yöpynyt erillään lukuunottamatta jotakin pakkotilanteita kuten synnärillä olemista.

Miten opin kestämään sen, että toinen ei ole siinä vieressä, edes yöllä rutistettavana?

Olemme matkustelleet paljon mutta aina perheenä, tämä on ensimmäinen matka jonka vain toinen yksipuolisesti tekee.

Mies vielä sanoo, että ei tiedä onko koko tuona aikana mahdollisuutta esim käydä kotona jonakin viikonloppuna tai vastavuoroisesti, että me kävisimme siellä.

En tykkää, en mitenkään!

Olen mustasukkainen, kateellinen, vihainen, paniikissa ja ties missä tunnevyöryssä, sisäisesti, ulkoisesti hillitsen itseni ainakin vielä.

Miten te joidenka puolisot tekevät pitkiä työmatkoja selviätte näistä tunnetiloista ja yleensä hektisestä arjesta yksin?

Anteeksi nyt ap, mutta tekstistäsi tuli aivan klaustrofobinen fiilis. Ette ole ikinä edes yöpyneet erikseen? Mikä läheisriippuvainen iilimato oikein olet? Jos olisin miehesi, ehkä minäkin ajattelisin että ainoa keino vetää henkeä on ottaa vastaan komennus. Tukahdutat ihmisen hengiltä.

N49

Vierailija kirjoitti:

Uskottavuus loppui viimeistään kohtaan, jossa mies ei muka edes tiedä voisiko perhe vierailla hänen luonaan. Miksi ei voisi? Ei yksikään työnantaja voi kieltää työntekijän perheen matkustamista johonkin kohteeseen. Eikä kenelläkään ole töitä 24/7 neljän kuukauden ajan niin, ettei voisi viettää aikaa myös vierailulle tulleen perheen kanssa.

Et ole kyllä selvästi elänyt reissumiehen kanssa. Komennuksella töitä tehdään 14-tuntista päivää kuusi päivää viikossa. Joko asutaan hotellissa(firma ei tietenkään maksa perheelle hotellia) tai neljä-viisi miestä asuu yhtä omakotitaloa.

Miksi perhe lentäisi sinne lomailemaan keskenään kun mies on töissä. Ja siellä ei pidetä lomaa koska tehdas ei voi seisoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni oli lapsuudessa ollessani vastaavan pituisilla ulkomaankomennuksilla. Rankkaa aikaa oli äidilleni, ollaan nyt aikuisiällä puhuttu.

Mutt rankkaa oli isälläkin. Majoitus oli aina noissa paikoissa melko vaatimatonta, osa muusta porukasta melko villiä. Ihan duunatihommista kyse. Rahan takia sinne mentiin. Luottamuksessa en usko olleen ongemaa, mutta kyllä siinä molempien tulee tukea toisiaan.

Omista työmatkoista sanoisin, että ei niissä liiemmin vapaa-aikaa ole ollut, mutta ne ovat olleet max viikon mittaisia.

Mikä on miehesi tarkoitusperä matkaan lähdölle? Jos menettekin koko perhe vaikka vuodeksi? Onko sinne lähdössä muita?

Varmasti on rankkaa ollut. Meidän nuorin on nyt vasta 10kk ja muut 10, 7 ja pian 6 vuotiaita eli kaikki tarvitsevat vielä paljon hoivaa ja huomiota vanhemmilta.

Lisäksi koulut ja harrastukset, huushollin pystyssä pitäminen ja oma työ.

Emme voi lähteä koko perhe noin pitkäksi aikaa minnekään.

Minullakin on vastuullinen ja vaativa työ jota en niin vain voi jättää ja lapsilla on täälä "koko elämä" koulut/harrastukset/kaverit -kaikki.

Lisäksi oma omakotitalo jota ei ihan hetkessä mihinkään ängetä enkä tietenkään haluaisikaan änkeä, viihdymme täälä oikein hyvin.

Muutama muukin on matkaan lähdössä samaan paikkaan.

Tarkoitusperistä en osaa sanoa, haluaa laajempaa perspektiiviä yrityksen toiminnasta varmaankin ja tämä tietty projekti mitä ilmeisimmin kiinnostaa.

Vastuullinen työ ja lapsi on 10 kk.

Et taida asua Suomessa vai ?

Vierailija kirjoitti:

Mihin kaus miehesi menikään työmatkalle 4 kk:ksi kun ei pääse kotiin tänä aikana, Tukholmaanko asti vai peräti Porvooseen?

Kokeilepa Kiinaa.