Lue keskustelun säännöt.
Mies lähtee 4 kuukaudeksi ulkomaille
04.10.2017 |
Mies lähtee 4 kuukaudeksi työmatkalle, miten ihmeessä tästä selviän?
Ei ole mikään pakkokomennus eikä uraa edistäväkään mahdollisuus vaan sai valita, että haluaisiko lähteä yrityksen sisällä ulkomaan yksikköön hetkeksi.
Halusi tietenkin, ilmeisesti, ja ilmoitti nyt asiasta. Lähtee ihan pian ja siten on Joulun/uudenvuodenkin poissa.
Nyt jään lasten ja talon kanssa yksin tuoksi aikaa nyt jo kahden aikuisen jakamaa erittäin hektistä arkea pyörittämään.
Olen toki iloinen mieheni puolesta, onhan se varmasti mukava kokemus mutta pääkoppani huutaa APUA!
Minulla ei ole minkäänlaista tukiverkkoa lähellä, lasten vielä työssä käyvät isovanhemmat asuvat toisella puolella maata ja suhteellisen tuoreena asukkaana paikkakunnallamme en ole kiireiltä ehtinyt luomaan mitään lähempiä ystävyyssuhteitakaan.
Ja sitten se, että olemme aina olleet hyvin tiivis ja yhdessä tekevä perhe. Meistä kumpikaan ei ole ikinä ennen edes yöpynyt erillään lukuunottamatta jotakin pakkotilanteita kuten synnärillä olemista.
Miten opin kestämään sen, että toinen ei ole siinä vieressä, edes yöllä rutistettavana?
Olemme matkustelleet paljon mutta aina perheenä, tämä on ensimmäinen matka jonka vain toinen yksipuolisesti tekee.
Mies vielä sanoo, että ei tiedä onko koko tuona aikana mahdollisuutta esim käydä kotona jonakin viikonloppuna tai vastavuoroisesti, että me kävisimme siellä.
En tykkää, en mitenkään!
Olen mustasukkainen, kateellinen, vihainen, paniikissa ja ties missä tunnevyöryssä, sisäisesti, ulkoisesti hillitsen itseni ainakin vielä.
Miten te joidenka puolisot tekevät pitkiä työmatkoja selviätte näistä tunnetiloista ja yleensä hektisestä arjesta yksin?
Kommentit (225)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli lapsuudessa ollessani vastaavan pituisilla ulkomaankomennuksilla. Rankkaa aikaa oli äidilleni, ollaan nyt aikuisiällä puhuttu.
Mutt rankkaa oli isälläkin. Majoitus oli aina noissa paikoissa melko vaatimatonta, osa muusta porukasta melko villiä. Ihan duunatihommista kyse. Rahan takia sinne mentiin. Luottamuksessa en usko olleen ongemaa, mutta kyllä siinä molempien tulee tukea toisiaan.
Omista työmatkoista sanoisin, että ei niissä liiemmin vapaa-aikaa ole ollut, mutta ne ovat olleet max viikon mittaisia.
Mikä on miehesi tarkoitusperä matkaan lähdölle? Jos menettekin koko perhe vaikka vuodeksi? Onko sinne lähdössä muita?
Varmasti on rankkaa ollut. Meidän nuorin on nyt vasta 10kk ja muut 10, 7 ja pian 6 vuotiaita eli kaikki tarvitsevat vielä paljon hoivaa ja huomiota vanhemmilta.
Lisäksi koulut ja harrastukset, huushollin pystyssä pitäminen ja oma työ.
Emme voi lähteä koko perhe noin pitkäksi aikaa minnekään.
Minullakin on vastuullinen ja vaativa työ jota en niin vain voi jättää ja lapsilla on täälä "koko elämä" koulut/harrastukset/kaverit -kaikki.
Lisäksi oma omakotitalo jota ei ihan hetkessä mihinkään ängetä enkä tietenkään haluaisikaan änkeä, viihdymme täälä oikein hyvin.
Muutama muukin on matkaan lähdössä samaan paikkaan.
Tarkoitusperistä en osaa sanoa, haluaa laajempaa perspektiiviä yrityksen toiminnasta varmaankin ja tämä tietty projekti mitä ilmeisimmin kiinnostaa.Vastuullinen työ ja lapsi on 10 kk.
Et taida asua Suomessa vai ?
Mitä outoa tuossa on? Olen itse mennyt takaisin töihin suoraan kummaltakin äitiyslomalta, kun lapset oli 9 kk. Työkaverini tuli töihin kun vauva oli 6 kk. Olisin itsekin mennyt aikaisemmin jos olisin tiennyt että se on edes mahdollista.
Ap:n parisuhteelle tuo miehen reissu tekee tosi hyvää. Palkkaa ap lastenhoitaja kotiin tai ota vaikka au-pair, niin arki helpottuu. Miehellä varmaan juoksee hyvät päivärahat ja jos oma palkkasi on hyvä, lastenhoitajan palkkaaminen kannattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai miehesi sitten vaan päätti lähteä, kysymättä sinulta? Ja sinä hyväksyt asian? Mites niinpäin, että sinä lähdet ja jätät miehesi kuin nallin kalliolle? Huhhuh.
Panetus on kova 4kk:n aikana. Tais olla lottovoitto miehellesi.
Luuletko, että en ole tuotakin asiaa miettinyt?
Meillä erittäin hyvä ja aktiivinen seksielämä, mitenkä hän hyvin viriilinä henkilönä pitää itsensä tyydytettynä..
Toisaalta en halua uskoa, että kaikki pitkiä työmatkoja tekevät miehet ja naiset olisivat päätä pahkaa juoksemassa vieraisiin heti kun mahdollisuus koettaa.
Meillä on vahva luottamus toisiamme kohtaan mutta mistä ihmeestä sen voi tietää, on niitä vahvoja luottamussuhteita ennenkin rikottu tässä maailmassa.
Ja kyllä, ilmoitusluontoisena asiana tämä pläsähti päin kasvoja ja sekin tässä pännii.
Toisaalta jos olisi kysynyt mielipidettäni niin enhän minä mikään yksinvaltiaskaan ole, en tiedä mitä olisin vastannut.
Oli kuulemma heti päätettävä asia eikä ehtinyt asiaa kummemmin pyörittelemään.
Tässä ei nyt ehdi mitenkään järjestelemään asioita helpommaksikaan kun lähtee niin pian.Ap
Sellaisia heti päätettäviä asioita pitäisi karttaa kuin ruttoa! Perheelliselle ei kukaan ehdota 4kk reissua niin että pitää päättää heti. Ja vaikka jostain ihme syystä olisikin ollut heti päätettävä asia, niin jotain todella mielenkiintoista siellä on miehellesi, jos ilmoittautui heti, sinun kanssaan keskustelematta. Hälytyskellojen pitää soida nyt ja kovaa! Minä en IKINÄ tekisi vaimolleni tuollaista. Keskustelisin ainakin viikon että mitäs nyt tehdään ja kuinka yhteydenpito ja arki hoidetaan, jos matkaan yleensä lähdetään. Jollei tämä kelpaisi työnantajalle, olisi vastaukseni heti ei.
Työpaikalla voidaan ilmoittaa esim., että olisi tällainen projekti johon tarvittaisiin viisi lähtijää 4 kk työkeikalle - onko innokkaita lähtijöitä? Jos et samassa ilmoittaudu, se mahdollisuus meni jo. Oma pokani lähti juuri tuolla tavalla 6 kk Delhiin töihin.
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai miehesi sitten vaan päätti lähteä, kysymättä sinulta? Ja sinä hyväksyt asian? Mites niinpäin, että sinä lähdet ja jätät miehesi kuin nallin kalliolle? Huhhuh.
Panetus on kova 4kk:n aikana. Tais olla lottovoitto miehellesi.
Luuletko, että en ole tuotakin asiaa miettinyt?
Meillä erittäin hyvä ja aktiivinen seksielämä, mitenkä hän hyvin viriilinä henkilönä pitää itsensä tyydytettynä..
Toisaalta en halua uskoa, että kaikki pitkiä työmatkoja tekevät miehet ja naiset olisivat päätä pahkaa juoksemassa vieraisiin heti kun mahdollisuus koettaa.
Meillä on vahva luottamus toisiamme kohtaan mutta mistä ihmeestä sen voi tietää, on niitä vahvoja luottamussuhteita ennenkin rikottu tässä maailmassa.
Ja kyllä, ilmoitusluontoisena asiana tämä pläsähti päin kasvoja ja sekin tässä pännii.
Toisaalta jos olisi kysynyt mielipidettäni niin enhän minä mikään yksinvaltiaskaan ole, en tiedä mitä olisin vastannut.
Oli kuulemma heti päätettävä asia eikä ehtinyt asiaa kummemmin pyörittelemään.
Tässä ei nyt ehdi mitenkään järjestelemään asioita helpommaksikaan kun lähtee niin pian.Ap
Sellaisia heti päätettäviä asioita pitäisi karttaa kuin ruttoa! Perheelliselle ei kukaan ehdota 4kk reissua niin että pitää päättää heti. Ja vaikka jostain ihme syystä olisikin ollut heti päätettävä asia, niin jotain todella mielenkiintoista siellä on miehellesi, jos ilmoittautui heti, sinun kanssaan keskustelematta. Hälytyskellojen pitää soida nyt ja kovaa! Minä en IKINÄ tekisi vaimolleni tuollaista. Keskustelisin ainakin viikon että mitäs nyt tehdään ja kuinka yhteydenpito ja arki hoidetaan, jos matkaan yleensä lähdetään. Jollei tämä kelpaisi työnantajalle, olisi vastaukseni heti ei.
Työpaikalla voidaan ilmoittaa esim., että olisi tällainen projekti johon tarvittaisiin viisi lähtijää 4 kk työkeikalle - onko innokkaita lähtijöitä? Jos et samassa ilmoittaudu, se mahdollisuus meni jo. Oma pokani lähti juuri tuolla tavalla 6 kk Delhiin töihin.
Oli tai ei, vauvan vanhempi ei tuollaisessa voi olla mukana. Kuka jättää vauvan 4 kuukaudeksi? Oikeasti!
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai miehesi sitten vaan päätti lähteä, kysymättä sinulta? Ja sinä hyväksyt asian? Mites niinpäin, että sinä lähdet ja jätät miehesi kuin nallin kalliolle? Huhhuh.
Panetus on kova 4kk:n aikana. Tais olla lottovoitto miehellesi.
Luuletko, että en ole tuotakin asiaa miettinyt?
Meillä erittäin hyvä ja aktiivinen seksielämä, mitenkä hän hyvin viriilinä henkilönä pitää itsensä tyydytettynä..
Toisaalta en halua uskoa, että kaikki pitkiä työmatkoja tekevät miehet ja naiset olisivat päätä pahkaa juoksemassa vieraisiin heti kun mahdollisuus koettaa.
Meillä on vahva luottamus toisiamme kohtaan mutta mistä ihmeestä sen voi tietää, on niitä vahvoja luottamussuhteita ennenkin rikottu tässä maailmassa.
Ja kyllä, ilmoitusluontoisena asiana tämä pläsähti päin kasvoja ja sekin tässä pännii.
Toisaalta jos olisi kysynyt mielipidettäni niin enhän minä mikään yksinvaltiaskaan ole, en tiedä mitä olisin vastannut.
Oli kuulemma heti päätettävä asia eikä ehtinyt asiaa kummemmin pyörittelemään.
Tässä ei nyt ehdi mitenkään järjestelemään asioita helpommaksikaan kun lähtee niin pian.Ap
Sellaisia heti päätettäviä asioita pitäisi karttaa kuin ruttoa! Perheelliselle ei kukaan ehdota 4kk reissua niin että pitää päättää heti. Ja vaikka jostain ihme syystä olisikin ollut heti päätettävä asia, niin jotain todella mielenkiintoista siellä on miehellesi, jos ilmoittautui heti, sinun kanssaan keskustelematta. Hälytyskellojen pitää soida nyt ja kovaa! Minä en IKINÄ tekisi vaimolleni tuollaista. Keskustelisin ainakin viikon että mitäs nyt tehdään ja kuinka yhteydenpito ja arki hoidetaan, jos matkaan yleensä lähdetään. Jollei tämä kelpaisi työnantajalle, olisi vastaukseni heti ei.
Työpaikalla voidaan ilmoittaa esim., että olisi tällainen projekti johon tarvittaisiin viisi lähtijää 4 kk työkeikalle - onko innokkaita lähtijöitä? Jos et samassa ilmoittaudu, se mahdollisuus meni jo. Oma pokani lähti juuri tuolla tavalla 6 kk Delhiin töihin.
Ei se noin käy vaan aikaa on siihen että saa miettiä. En ole koskaan kuullut että heti pitäisi ilmoittaa jos haluaa lähteä. Ne lähtijät ensinnäkin firma valitsee sillä se maksaa PALJON firmalle kun lähettää työntekijän ulkomaille, paljon enemmän kuin pelkkä palkka ja se työntekijä saa paljon muitakin etuuksia siltä ajalta, yleensä ilmainen asunto ja riippuen asuinpaikan hintatasosta myös muuta. Firma ei lähetä ketään ulkomaille huutoäänestyksellä eikä hetkessä. Sori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai miehesi sitten vaan päätti lähteä, kysymättä sinulta? Ja sinä hyväksyt asian? Mites niinpäin, että sinä lähdet ja jätät miehesi kuin nallin kalliolle? Huhhuh.
Panetus on kova 4kk:n aikana. Tais olla lottovoitto miehellesi.
Luuletko, että en ole tuotakin asiaa miettinyt?
Meillä erittäin hyvä ja aktiivinen seksielämä, mitenkä hän hyvin viriilinä henkilönä pitää itsensä tyydytettynä..
Toisaalta en halua uskoa, että kaikki pitkiä työmatkoja tekevät miehet ja naiset olisivat päätä pahkaa juoksemassa vieraisiin heti kun mahdollisuus koettaa.
Meillä on vahva luottamus toisiamme kohtaan mutta mistä ihmeestä sen voi tietää, on niitä vahvoja luottamussuhteita ennenkin rikottu tässä maailmassa.
Ja kyllä, ilmoitusluontoisena asiana tämä pläsähti päin kasvoja ja sekin tässä pännii.
Toisaalta jos olisi kysynyt mielipidettäni niin enhän minä mikään yksinvaltiaskaan ole, en tiedä mitä olisin vastannut.
Oli kuulemma heti päätettävä asia eikä ehtinyt asiaa kummemmin pyörittelemään.
Tässä ei nyt ehdi mitenkään järjestelemään asioita helpommaksikaan kun lähtee niin pian.Ap
Sellaisia heti päätettäviä asioita pitäisi karttaa kuin ruttoa! Perheelliselle ei kukaan ehdota 4kk reissua niin että pitää päättää heti. Ja vaikka jostain ihme syystä olisikin ollut heti päätettävä asia, niin jotain todella mielenkiintoista siellä on miehellesi, jos ilmoittautui heti, sinun kanssaan keskustelematta. Hälytyskellojen pitää soida nyt ja kovaa! Minä en IKINÄ tekisi vaimolleni tuollaista. Keskustelisin ainakin viikon että mitäs nyt tehdään ja kuinka yhteydenpito ja arki hoidetaan, jos matkaan yleensä lähdetään. Jollei tämä kelpaisi työnantajalle, olisi vastaukseni heti ei.
Työpaikalla voidaan ilmoittaa esim., että olisi tällainen projekti johon tarvittaisiin viisi lähtijää 4 kk työkeikalle - onko innokkaita lähtijöitä? Jos et samassa ilmoittaudu, se mahdollisuus meni jo. Oma pokani lähti juuri tuolla tavalla 6 kk Delhiin töihin.
Ei se noin käy vaan aikaa on siihen että saa miettiä. En ole koskaan kuullut että heti pitäisi ilmoittaa jos haluaa lähteä. Ne lähtijät ensinnäkin firma valitsee sillä se maksaa PALJON firmalle kun lähettää työntekijän ulkomaille, paljon enemmän kuin pelkkä palkka ja se työntekijä saa paljon muitakin etuuksia siltä ajalta, yleensä ilmainen asunto ja riippuen asuinpaikan hintatasosta myös muuta. Firma ei lähetä ketään ulkomaille huutoäänestyksellä eikä hetkessä. Sori.
Näin, itse pelkäisin työpaikkani puolesta = firman kaatumista, jos tälläisiä päätöksiä tehtäisiin innokkuuden ja ensimmäisten mulle, mulle huuteluiden perusteella. Se on totta, että saatetaan painokkaasti sanoa, että nyt kannattaisi lähteä. Mutta ei nyt sentään ylihuomenna.
Ja eihän tässä ole hetkeäkään ollut kyse siitä, etteikö ap "antaisi" miehen lähteä, vaan siitä, että lähtö tulee äkkinäisenä yllätyksenä, ilman, että mitään on voitu suunnitella. Itse epäilen, että kaveri on vain itsekäs ja henkisesti laiska, ei viitsinyt käydä niitä puntaroivia keskusteluja (kun haluaa lähteä, niin ei jaksa jauhaa niistä puolista, jotka eivät lähtöä puolusta) tai mahdollista riitaa, jopa. Ei halua ajatella, mitä kaikkea pitää järjestää, kun haluuuuuu lähteä vaan nyt, kun kivalta kuulostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska miehesi ilmoitti niin kauniisti, että lähtee, ilmoita sinä hänelle, että hommaat au-pairin ja mies saa hoitaa sen maksamisen.
Sitten hommaat komeimman parikymppisen pojankollin jostain etelänmaasta, katsot että se on hemmetin hyväkroppainen ja hyvännäköinen. Ei siis "sitä" varten, vaan ihan oikeasti jeesaamaan. Ulkonäkö on vain kiusaa.
Sitten sulla on se tuki, jota arkeen tarvitset - ja miehesi saa sitten miettiä, että ei tainnut kaikki mennä ihan kuin Tromsössa.
Oma kokemukseni noista työmatkoista on se, että siellä on hemmetin paljon töitä, tylsää ja useimmiten on liian väsynyt lähteäkseen mihinkään.
nihihihih kirjoitti:
Koska miehesi ilmoitti niin kauniisti, että lähtee, ilmoita sinä hänelle, että hommaat au-pairin ja mies saa hoitaa sen maksamisen.
Sitten hommaat komeimman parikymppisen pojankollin jostain etelänmaasta, katsot että se on hemmetin hyväkroppainen ja hyvännäköinen. Ei siis "sitä" varten, vaan ihan oikeasti jeesaamaan. Ulkonäkö on vain kiusaa.
Sitten sulla on se tuki, jota arkeen tarvitset - ja miehesi saa sitten miettiä, että ei tainnut kaikki mennä ihan kuin Tromsössa.
Oma kokemukseni noista työmatkoista on se, että siellä on hemmetin paljon töitä, tylsää ja useimmiten on liian väsynyt lähteäkseen mihinkään.
Jos sinä tuolla tavalla "kiusaamalla" hoidat parisuhteesi asioita, ei voi muuta todeta kuin että olet aivan helveti*lisen tyhmä! Toivottavasti kukaan ei ota neuvostasi opiksi. Nuo keinot ovat varma suhteen tuho kenen tahansa tekeminä. Jos toinen on tyhmä, ei itse pidä ryhtyä täydelliseksi idioot*ksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ottaisin jonkun väliaika poikkiksen, kunnes ukkosi palaa
Mies77 kirjoitti:
nihihihih kirjoitti:
Koska miehesi ilmoitti niin kauniisti, että lähtee, ilmoita sinä hänelle, että hommaat au-pairin ja mies saa hoitaa sen maksamisen.
Sitten hommaat komeimman parikymppisen pojankollin jostain etelänmaasta, katsot että se on hemmetin hyväkroppainen ja hyvännäköinen. Ei siis "sitä" varten, vaan ihan oikeasti jeesaamaan. Ulkonäkö on vain kiusaa.
Sitten sulla on se tuki, jota arkeen tarvitset - ja miehesi saa sitten miettiä, että ei tainnut kaikki mennä ihan kuin Tromsössa.
Oma kokemukseni noista työmatkoista on se, että siellä on hemmetin paljon töitä, tylsää ja useimmiten on liian väsynyt lähteäkseen mihinkään.
Jos sinä tuolla tavalla "kiusaamalla" hoidat parisuhteesi asioita, ei voi muuta todeta kuin että olet aivan helveti*lisen tyhmä! Toivottavasti kukaan ei ota neuvostasi opiksi. Nuo keinot ovat varma suhteen tuho kenen tahansa tekeminä. Jos toinen on tyhmä, ei itse pidä ryhtyä täydelliseksi idioot*ksi!
1. Eihän ap:lla ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin palkata joku kotiin, jos hän ei halua menettää työtään. Koska mies on ilmoittanut ilman neuvottelua lähtevänsä, niin on vain kohtuullista, että hän maksaa tämän avun.
2. Ei parisuhde ole säilyttämisen arvoinen millä hinnalla hyvänsä. Ei ole naisen tehtävä miettiä ensisijaisesti parisuhteen hyvinvointia, jos mies käyttäytyy kuten ap:n mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
nihihihih kirjoitti:
Koska miehesi ilmoitti niin kauniisti, että lähtee, ilmoita sinä hänelle, että hommaat au-pairin ja mies saa hoitaa sen maksamisen.
Sitten hommaat komeimman parikymppisen pojankollin jostain etelänmaasta, katsot että se on hemmetin hyväkroppainen ja hyvännäköinen. Ei siis "sitä" varten, vaan ihan oikeasti jeesaamaan. Ulkonäkö on vain kiusaa.
Sitten sulla on se tuki, jota arkeen tarvitset - ja miehesi saa sitten miettiä, että ei tainnut kaikki mennä ihan kuin Tromsössa.
Oma kokemukseni noista työmatkoista on se, että siellä on hemmetin paljon töitä, tylsää ja useimmiten on liian väsynyt lähteäkseen mihinkään.
Jos sinä tuolla tavalla "kiusaamalla" hoidat parisuhteesi asioita, ei voi muuta todeta kuin että olet aivan helveti*lisen tyhmä! Toivottavasti kukaan ei ota neuvostasi opiksi. Nuo keinot ovat varma suhteen tuho kenen tahansa tekeminä. Jos toinen on tyhmä, ei itse pidä ryhtyä täydelliseksi idioot*ksi!
1. Eihän ap:lla ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin palkata joku kotiin, jos hän ei halua menettää työtään. Koska mies on ilmoittanut ilman neuvottelua lähtevänsä, niin on vain kohtuullista, että hän maksaa tämän avun.
2. Ei parisuhde ole säilyttämisen arvoinen millä hinnalla hyvänsä. Ei ole naisen tehtävä miettiä ensisijaisesti parisuhteen hyvinvointia, jos mies käyttäytyy kuten ap:n mies.
Luehan uudestaan mitä kirjoitin ja mihin vastasin. Jos sinulla on ymmärrys tuolla tasolla, keskustelua lienee turhaa jatkaa kanssasi tämän enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuen sinua ap, mutta en ajattele että miehesi on mulkku. Hän ei ehkä tajunnut, miten iso duuni perheen pyörittäminen yksin on, tai ajatteli että sanoisit joka tapauksessa kyllä. Joka tapauksessa matka on plussaa hänen CV:ssä ehkä joskus tulevaisuudessa, ja siten myös sinä hyödyt siitä. Tietysti asiaa olisi pitänyt käsitellä sinun kanssasi ja kysyä mielipidettäsi, mutta katsotaan tulevaisuuteen mieluummin kuin menneeseen.
Neljä kuukautta menee todella nopeasti! Tiedän sen kokemuksesta, olemme jatkuvasti mieheni kanssa pitkiä aikoja erossa toisistamme, eri maissa ja nimenomaa töiden takia. Toista tulee ikävä, mutta uudelleen kohtaaminen on mahtavaa. Etäisyys tekee hyvää, voi tutkiskella itseään ja suhdetta paremmin ja toinen vaikuttaa aina kiinnostavammalta. Luottamusongelmia ei ole ollut koskaan. Tunnen kymmeniä pareja joilla on sama tilanne.
Monilta kirjoittajilta on typerää maalata heti seinälle pelkkiä uhkakuvia, kun tämä voi tuoda teille ihan uudenlaisia mahdollisuuksia, ja nimenomaa positiivisia asioita. Mitä muka saisit siitä, että kieltäisit puolisoa lähtemästä? Et saisi mitään hyvää, vaan katkeran puolison.
Onko teillä lapsia? ;-)
Kerroin sen tuolla jo aiemmin, että ei ole lapsia, vielä. Oletko sinä ollut siinä tilanteessa, että olet/puolisosi on työn puolesta kuukausia pois kotoa? ;) Niimpä. Täällä me vaan neuvotaan toista, vaikka emme ole olleet hänen kanssaan täysin samassa tilanteessa.
Puoliso teki väärin kun ei neuvotellut asiasta ap:n kanssa, mutta ei hänen ajattelemattomuus tee hänestä automaattisesti mulkkua. Ja ap:n lapseksi syyttely on oikeasti tosi alhaista. Joskus parisuhde vaatii myönnytyksiä.
Kyllä. Mieheni on ulkomaalainen, ja asuimme tavatessamme eri maissa. Olimme kaukosuhteessa yli kaksi vuotta ennen yhteenmuuttoa. Lisäksi yhteenmuuton jälkeen opiskeluaikoina olin puoli vuotta vaihdossa kaksi kertaa, sekä tein kolmen kuukauden työkeikkoja ulkomaille. Miehelläni oli myös yksi opiskelijavaihto, ja pari työkeikkaa. Eli minä jos joku tiedän, mitä kaukosuhde ja töiden puolesta matkustaminen on. :-) Me todellakin olemme panostaneet parisuhteeseemme ja tehneet kompromisseja. Eikä pelkästään ajatellen kaukosuhteilua, vaan myös sitä, että tulemme erilaisista kulttuureistä, puhumme eri kieltä, jouduimme molemmat muuttamaan omasta kotimaastamme pois jne.
Mutta nyt kun meillä on pieniä lapsia, molemmat olemme töissä, ja arki on kiireellistä ja kuormittavaa, niin en pystyisi kuvittelemaankaan, että mieheni tuosta noin vain päättäisi paeta kaikkea tätä muutamaksi kuukaudeksi, ja kertoisi kaiken lisäksi asiasta minulle ilmoitusluontoisesti. Ei ikinä!
Heh, meillähän on ihan sama tilanne sinun kanssasi, sillä erotuksella että minulla ei ole lapsia. Puolisoni on myös ulkomaalainen ja asumme molemmille ennestään tuntemattomassa maassa. Jos meillä olisi lapsia, miehen työnkuva olisi edelleen samanlainen, hän tulee matkustamaan, eikä siitä kysellä minulta, se on hänen ja työnantajansa välinen asia. Tajuan kyllä sen, että lasten olemassaolo mutkistaa kuviota, ja kuten aiemmin sanoin, mies teki väärin siinä ettei neuvotellut asiasta ap:n kanssa, mutta ei se tarkoita etteivätkö he voisi selvitä tästä. Yritän tässä vain tukea ap:ta, että tilanne ei ole mitenkään ylitsepääsemätön vaikka nyt harmittaakin.
Jotenkin outoa, ettet vain suostu tajuamaan että oma tilanteesi poikkeaa sekä ap:n että tuon sinulle kommentoineen henkilön tilanteesta oikeastaan kaikilta olennaisilta osilta eikä todellakaan ole siksi mitenkään vertailukelpoinen.
Ensinnäkään, se että on lapsia ei "mutkista asioita" vaan muuttaa tilanteen aivan täysin. Huomaa ettet ole lapsiperhearkea kokeillut.
Toiseksi ja ehkä ennen kaikkea, sinulle on ollut alusta asti selvää että miehesi työ saattaa vaatia muuttoja ja matkustelua milloin vain. Ap:lla nimenomaan kyse on tilanteesta, jossa hän on oikeutetusti uskonut että perhe asuu Suomessa yhdessä. Siten hän on myös suunnitellut ja järjestänyt oman elämänsä, lapsiluvun ja työasiat sen oletuksen mukaan ja varaan. Sinä et näin tekisi koska sinulla on jo nyt tiedossa että sellainen ei kannata ja siten miehen äkillinen työkomennus ei olisi sinulle samanlainen takaisku eikä matonveto jalkojen alta.
Ihme jankkausta. Ap:n mies on toiminut todella mulkusti. Se että yhteiset viikonloput tai edes joulu eivät ole mahdollisia kuulostaa aikamoiselta tuubalta, ellei mies sitten ole menossa jollekin öljynporauslautalle Antarktikselle tms.
Ihan kevyin perustein en kehottaisi ketään hajottamaan perhettä, mutta kieltämättä kutkuttaa ajatus siitä, että ap:n mies palaa reissusta huomatakseen että koti on tyhjä ja ap:lla ja lapsilla on jo oma elämä muualla...
Täällä on aivan sairasta ja lapsellista porukkaa kommentoimassa. Kosto vaan mielessä, oikein "hyviä" parisuhdeneuvoja. Jopa eroa ehdotellaan.
Herran jestas, eihän tuo nyt maailmaa kaada.
Mikä "ongelma"!
Ap ei ole ongelmia näköjään elämässään edes kohdannut - "ei erossa yötäkään"...
En usko, että ap on edes äiti, niin on kädetöntä. Ja nää juuri yläasteen lopettaneet komppaa. Ziisus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä mies huomannut ap:n läheisriippuvuuden ja haluaa päästä muualle hengittämään.
tai sitten yksinkertaisesti haluaa miettiä uraansa ja saa hyvän kokemuksen. jos 4kk on pitkä aika, niin sitten kannattaa jo miettiä muuta parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuen sinua ap, mutta en ajattele että miehesi on mulkku. Hän ei ehkä tajunnut, miten iso duuni perheen pyörittäminen yksin on, tai ajatteli että sanoisit joka tapauksessa kyllä. Joka tapauksessa matka on plussaa hänen CV:ssä ehkä joskus tulevaisuudessa, ja siten myös sinä hyödyt siitä. Tietysti asiaa olisi pitänyt käsitellä sinun kanssasi ja kysyä mielipidettäsi, mutta katsotaan tulevaisuuteen mieluummin kuin menneeseen.
Neljä kuukautta menee todella nopeasti! Tiedän sen kokemuksesta, olemme jatkuvasti mieheni kanssa pitkiä aikoja erossa toisistamme, eri maissa ja nimenomaa töiden takia. Toista tulee ikävä, mutta uudelleen kohtaaminen on mahtavaa. Etäisyys tekee hyvää, voi tutkiskella itseään ja suhdetta paremmin ja toinen vaikuttaa aina kiinnostavammalta. Luottamusongelmia ei ole ollut koskaan. Tunnen kymmeniä pareja joilla on sama tilanne.
Monilta kirjoittajilta on typerää maalata heti seinälle pelkkiä uhkakuvia, kun tämä voi tuoda teille ihan uudenlaisia mahdollisuuksia, ja nimenomaa positiivisia asioita. Mitä muka saisit siitä, että kieltäisit puolisoa lähtemästä? Et saisi mitään hyvää, vaan katkeran puolison.
Onko teillä lapsia? ;-)
Kerroin sen tuolla jo aiemmin, että ei ole lapsia, vielä. Oletko sinä ollut siinä tilanteessa, että olet/puolisosi on työn puolesta kuukausia pois kotoa? ;) Niimpä. Täällä me vaan neuvotaan toista, vaikka emme ole olleet hänen kanssaan täysin samassa tilanteessa.
Puoliso teki väärin kun ei neuvotellut asiasta ap:n kanssa, mutta ei hänen ajattelemattomuus tee hänestä automaattisesti mulkkua. Ja ap:n lapseksi syyttely on oikeasti tosi alhaista. Joskus parisuhde vaatii myönnytyksiä.
Kyllä. Mieheni on ulkomaalainen, ja asuimme tavatessamme eri maissa. Olimme kaukosuhteessa yli kaksi vuotta ennen yhteenmuuttoa. Lisäksi yhteenmuuton jälkeen opiskeluaikoina olin puoli vuotta vaihdossa kaksi kertaa, sekä tein kolmen kuukauden työkeikkoja ulkomaille. Miehelläni oli myös yksi opiskelijavaihto, ja pari työkeikkaa. Eli minä jos joku tiedän, mitä kaukosuhde ja töiden puolesta matkustaminen on. :-) Me todellakin olemme panostaneet parisuhteeseemme ja tehneet kompromisseja. Eikä pelkästään ajatellen kaukosuhteilua, vaan myös sitä, että tulemme erilaisista kulttuureistä, puhumme eri kieltä, jouduimme molemmat muuttamaan omasta kotimaastamme pois jne.
Mutta nyt kun meillä on pieniä lapsia, molemmat olemme töissä, ja arki on kiireellistä ja kuormittavaa, niin en pystyisi kuvittelemaankaan, että mieheni tuosta noin vain päättäisi paeta kaikkea tätä muutamaksi kuukaudeksi, ja kertoisi kaiken lisäksi asiasta minulle ilmoitusluontoisesti. Ei ikinä!
Heh, meillähän on ihan sama tilanne sinun kanssasi, sillä erotuksella että minulla ei ole lapsia. Puolisoni on myös ulkomaalainen ja asumme molemmille ennestään tuntemattomassa maassa. Jos meillä olisi lapsia, miehen työnkuva olisi edelleen samanlainen, hän tulee matkustamaan, eikä siitä kysellä minulta, se on hänen ja työnantajansa välinen asia. Tajuan kyllä sen, että lasten olemassaolo mutkistaa kuviota, ja kuten aiemmin sanoin, mies teki väärin siinä ettei neuvotellut asiasta ap:n kanssa, mutta ei se tarkoita etteivätkö he voisi selvitä tästä. Yritän tässä vain tukea ap:ta, että tilanne ei ole mitenkään ylitsepääsemätön vaikka nyt harmittaakin.
Jotenkin outoa, ettet vain suostu tajuamaan että oma tilanteesi poikkeaa sekä ap:n että tuon sinulle kommentoineen henkilön tilanteesta oikeastaan kaikilta olennaisilta osilta eikä todellakaan ole siksi mitenkään vertailukelpoinen.
Ensinnäkään, se että on lapsia ei "mutkista asioita" vaan muuttaa tilanteen aivan täysin. Huomaa ettet ole lapsiperhearkea kokeillut.
Toiseksi ja ehkä ennen kaikkea, sinulle on ollut alusta asti selvää että miehesi työ saattaa vaatia muuttoja ja matkustelua milloin vain. Ap:lla nimenomaan kyse on tilanteesta, jossa hän on oikeutetusti uskonut että perhe asuu Suomessa yhdessä. Siten hän on myös suunnitellut ja järjestänyt oman elämänsä, lapsiluvun ja työasiat sen oletuksen mukaan ja varaan. Sinä et näin tekisi koska sinulla on jo nyt tiedossa että sellainen ei kannata ja siten miehen äkillinen työkomennus ei olisi sinulle samanlainen takaisku eikä matonveto jalkojen alta.
Ihme jankkausta. Ap:n mies on toiminut todella mulkusti. Se että yhteiset viikonloput tai edes joulu eivät ole mahdollisia kuulostaa aikamoiselta tuubalta, ellei mies sitten ole menossa jollekin öljynporauslautalle Antarktikselle tms.
Ihan kevyin perustein en kehottaisi ketään hajottamaan perhettä, mutta kieltämättä kutkuttaa ajatus siitä, että ap:n mies palaa reissusta huomatakseen että koti on tyhjä ja ap:lla ja lapsilla on jo oma elämä muualla...
Ouh, ja sinusta huomaa mikä on tehtäväsi tällä keskustelupalstalla. Kylvää riitaa.
Onnellista liittoa ja kokemusrikasta elämää :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuen sinua ap, mutta en ajattele että miehesi on mulkku. Hän ei ehkä tajunnut, miten iso duuni perheen pyörittäminen yksin on, tai ajatteli että sanoisit joka tapauksessa kyllä. Joka tapauksessa matka on plussaa hänen CV:ssä ehkä joskus tulevaisuudessa, ja siten myös sinä hyödyt siitä. Tietysti asiaa olisi pitänyt käsitellä sinun kanssasi ja kysyä mielipidettäsi, mutta katsotaan tulevaisuuteen mieluummin kuin menneeseen.
Neljä kuukautta menee todella nopeasti! Tiedän sen kokemuksesta, olemme jatkuvasti mieheni kanssa pitkiä aikoja erossa toisistamme, eri maissa ja nimenomaa töiden takia. Toista tulee ikävä, mutta uudelleen kohtaaminen on mahtavaa. Etäisyys tekee hyvää, voi tutkiskella itseään ja suhdetta paremmin ja toinen vaikuttaa aina kiinnostavammalta. Luottamusongelmia ei ole ollut koskaan. Tunnen kymmeniä pareja joilla on sama tilanne.
Monilta kirjoittajilta on typerää maalata heti seinälle pelkkiä uhkakuvia, kun tämä voi tuoda teille ihan uudenlaisia mahdollisuuksia, ja nimenomaa positiivisia asioita. Mitä muka saisit siitä, että kieltäisit puolisoa lähtemästä? Et saisi mitään hyvää, vaan katkeran puolison.
Onko teillä lapsia? ;-)
Kerroin sen tuolla jo aiemmin, että ei ole lapsia, vielä. Oletko sinä ollut siinä tilanteessa, että olet/puolisosi on työn puolesta kuukausia pois kotoa? ;) Niimpä. Täällä me vaan neuvotaan toista, vaikka emme ole olleet hänen kanssaan täysin samassa tilanteessa.
Puoliso teki väärin kun ei neuvotellut asiasta ap:n kanssa, mutta ei hänen ajattelemattomuus tee hänestä automaattisesti mulkkua. Ja ap:n lapseksi syyttely on oikeasti tosi alhaista. Joskus parisuhde vaatii myönnytyksiä.
Kyllä. Mieheni on ulkomaalainen, ja asuimme tavatessamme eri maissa. Olimme kaukosuhteessa yli kaksi vuotta ennen yhteenmuuttoa. Lisäksi yhteenmuuton jälkeen opiskeluaikoina olin puoli vuotta vaihdossa kaksi kertaa, sekä tein kolmen kuukauden työkeikkoja ulkomaille. Miehelläni oli myös yksi opiskelijavaihto, ja pari työkeikkaa. Eli minä jos joku tiedän, mitä kaukosuhde ja töiden puolesta matkustaminen on. :-) Me todellakin olemme panostaneet parisuhteeseemme ja tehneet kompromisseja. Eikä pelkästään ajatellen kaukosuhteilua, vaan myös sitä, että tulemme erilaisista kulttuureistä, puhumme eri kieltä, jouduimme molemmat muuttamaan omasta kotimaastamme pois jne.
Mutta nyt kun meillä on pieniä lapsia, molemmat olemme töissä, ja arki on kiireellistä ja kuormittavaa, niin en pystyisi kuvittelemaankaan, että mieheni tuosta noin vain päättäisi paeta kaikkea tätä muutamaksi kuukaudeksi, ja kertoisi kaiken lisäksi asiasta minulle ilmoitusluontoisesti. Ei ikinä!
Heh, meillähän on ihan sama tilanne sinun kanssasi, sillä erotuksella että minulla ei ole lapsia. Puolisoni on myös ulkomaalainen ja asumme molemmille ennestään tuntemattomassa maassa. Jos meillä olisi lapsia, miehen työnkuva olisi edelleen samanlainen, hän tulee matkustamaan, eikä siitä kysellä minulta, se on hänen ja työnantajansa välinen asia. Tajuan kyllä sen, että lasten olemassaolo mutkistaa kuviota, ja kuten aiemmin sanoin, mies teki väärin siinä ettei neuvotellut asiasta ap:n kanssa, mutta ei se tarkoita etteivätkö he voisi selvitä tästä. Yritän tässä vain tukea ap:ta, että tilanne ei ole mitenkään ylitsepääsemätön vaikka nyt harmittaakin.
Jotenkin outoa, ettet vain suostu tajuamaan että oma tilanteesi poikkeaa sekä ap:n että tuon sinulle kommentoineen henkilön tilanteesta oikeastaan kaikilta olennaisilta osilta eikä todellakaan ole siksi mitenkään vertailukelpoinen.
Ensinnäkään, se että on lapsia ei "mutkista asioita" vaan muuttaa tilanteen aivan täysin. Huomaa ettet ole lapsiperhearkea kokeillut.
Toiseksi ja ehkä ennen kaikkea, sinulle on ollut alusta asti selvää että miehesi työ saattaa vaatia muuttoja ja matkustelua milloin vain. Ap:lla nimenomaan kyse on tilanteesta, jossa hän on oikeutetusti uskonut että perhe asuu Suomessa yhdessä. Siten hän on myös suunnitellut ja järjestänyt oman elämänsä, lapsiluvun ja työasiat sen oletuksen mukaan ja varaan. Sinä et näin tekisi koska sinulla on jo nyt tiedossa että sellainen ei kannata ja siten miehen äkillinen työkomennus ei olisi sinulle samanlainen takaisku eikä matonveto jalkojen alta.
Ihme jankkausta. Ap:n mies on toiminut todella mulkusti. Se että yhteiset viikonloput tai edes joulu eivät ole mahdollisia kuulostaa aikamoiselta tuubalta, ellei mies sitten ole menossa jollekin öljynporauslautalle Antarktikselle tms.
Ihan kevyin perustein en kehottaisi ketään hajottamaan perhettä, mutta kieltämättä kutkuttaa ajatus siitä, että ap:n mies palaa reissusta huomatakseen että koti on tyhjä ja ap:lla ja lapsilla on jo oma elämä muualla...
Ouh, ja sinusta huomaa mikä on tehtäväsi tällä keskustelupalstalla. Kylvää riitaa.
Onnellista liittoa ja kokemusrikasta elämää :)
Onnellista liittoa ihmisen kanssa, joka valehtelee räikeästi isoista ratkaisuista elämässä, ja hylkää vauvansa ja pienet lapsensa neljäksi kuukaudeksi? Kai miehiltäkin voi jotain vaatia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuen sinua ap, mutta en ajattele että miehesi on mulkku. Hän ei ehkä tajunnut, miten iso duuni perheen pyörittäminen yksin on, tai ajatteli että sanoisit joka tapauksessa kyllä. Joka tapauksessa matka on plussaa hänen CV:ssä ehkä joskus tulevaisuudessa, ja siten myös sinä hyödyt siitä. Tietysti asiaa olisi pitänyt käsitellä sinun kanssasi ja kysyä mielipidettäsi, mutta katsotaan tulevaisuuteen mieluummin kuin menneeseen.
Neljä kuukautta menee todella nopeasti! Tiedän sen kokemuksesta, olemme jatkuvasti mieheni kanssa pitkiä aikoja erossa toisistamme, eri maissa ja nimenomaa töiden takia. Toista tulee ikävä, mutta uudelleen kohtaaminen on mahtavaa. Etäisyys tekee hyvää, voi tutkiskella itseään ja suhdetta paremmin ja toinen vaikuttaa aina kiinnostavammalta. Luottamusongelmia ei ole ollut koskaan. Tunnen kymmeniä pareja joilla on sama tilanne.
Monilta kirjoittajilta on typerää maalata heti seinälle pelkkiä uhkakuvia, kun tämä voi tuoda teille ihan uudenlaisia mahdollisuuksia, ja nimenomaa positiivisia asioita. Mitä muka saisit siitä, että kieltäisit puolisoa lähtemästä? Et saisi mitään hyvää, vaan katkeran puolison.
Onko teillä lapsia? ;-)
Kerroin sen tuolla jo aiemmin, että ei ole lapsia, vielä. Oletko sinä ollut siinä tilanteessa, että olet/puolisosi on työn puolesta kuukausia pois kotoa? ;) Niimpä. Täällä me vaan neuvotaan toista, vaikka emme ole olleet hänen kanssaan täysin samassa tilanteessa.
Puoliso teki väärin kun ei neuvotellut asiasta ap:n kanssa, mutta ei hänen ajattelemattomuus tee hänestä automaattisesti mulkkua. Ja ap:n lapseksi syyttely on oikeasti tosi alhaista. Joskus parisuhde vaatii myönnytyksiä.
Kyllä. Mieheni on ulkomaalainen, ja asuimme tavatessamme eri maissa. Olimme kaukosuhteessa yli kaksi vuotta ennen yhteenmuuttoa. Lisäksi yhteenmuuton jälkeen opiskeluaikoina olin puoli vuotta vaihdossa kaksi kertaa, sekä tein kolmen kuukauden työkeikkoja ulkomaille. Miehelläni oli myös yksi opiskelijavaihto, ja pari työkeikkaa. Eli minä jos joku tiedän, mitä kaukosuhde ja töiden puolesta matkustaminen on. :-) Me todellakin olemme panostaneet parisuhteeseemme ja tehneet kompromisseja. Eikä pelkästään ajatellen kaukosuhteilua, vaan myös sitä, että tulemme erilaisista kulttuureistä, puhumme eri kieltä, jouduimme molemmat muuttamaan omasta kotimaastamme pois jne.
Mutta nyt kun meillä on pieniä lapsia, molemmat olemme töissä, ja arki on kiireellistä ja kuormittavaa, niin en pystyisi kuvittelemaankaan, että mieheni tuosta noin vain päättäisi paeta kaikkea tätä muutamaksi kuukaudeksi, ja kertoisi kaiken lisäksi asiasta minulle ilmoitusluontoisesti. Ei ikinä!
Heh, meillähän on ihan sama tilanne sinun kanssasi, sillä erotuksella että minulla ei ole lapsia. Puolisoni on myös ulkomaalainen ja asumme molemmille ennestään tuntemattomassa maassa. Jos meillä olisi lapsia, miehen työnkuva olisi edelleen samanlainen, hän tulee matkustamaan, eikä siitä kysellä minulta, se on hänen ja työnantajansa välinen asia. Tajuan kyllä sen, että lasten olemassaolo mutkistaa kuviota, ja kuten aiemmin sanoin, mies teki väärin siinä ettei neuvotellut asiasta ap:n kanssa, mutta ei se tarkoita etteivätkö he voisi selvitä tästä. Yritän tässä vain tukea ap:ta, että tilanne ei ole mitenkään ylitsepääsemätön vaikka nyt harmittaakin.
Jotenkin outoa, ettet vain suostu tajuamaan että oma tilanteesi poikkeaa sekä ap:n että tuon sinulle kommentoineen henkilön tilanteesta oikeastaan kaikilta olennaisilta osilta eikä todellakaan ole siksi mitenkään vertailukelpoinen.
Ensinnäkään, se että on lapsia ei "mutkista asioita" vaan muuttaa tilanteen aivan täysin. Huomaa ettet ole lapsiperhearkea kokeillut.
Toiseksi ja ehkä ennen kaikkea, sinulle on ollut alusta asti selvää että miehesi työ saattaa vaatia muuttoja ja matkustelua milloin vain. Ap:lla nimenomaan kyse on tilanteesta, jossa hän on oikeutetusti uskonut että perhe asuu Suomessa yhdessä. Siten hän on myös suunnitellut ja järjestänyt oman elämänsä, lapsiluvun ja työasiat sen oletuksen mukaan ja varaan. Sinä et näin tekisi koska sinulla on jo nyt tiedossa että sellainen ei kannata ja siten miehen äkillinen työkomennus ei olisi sinulle samanlainen takaisku eikä matonveto jalkojen alta.
Ihme jankkausta. Ap:n mies on toiminut todella mulkusti. Se että yhteiset viikonloput tai edes joulu eivät ole mahdollisia kuulostaa aikamoiselta tuubalta, ellei mies sitten ole menossa jollekin öljynporauslautalle Antarktikselle tms.
Ihan kevyin perustein en kehottaisi ketään hajottamaan perhettä, mutta kieltämättä kutkuttaa ajatus siitä, että ap:n mies palaa reissusta huomatakseen että koti on tyhjä ja ap:lla ja lapsilla on jo oma elämä muualla...
Ouh, ja sinusta huomaa mikä on tehtäväsi tällä keskustelupalstalla. Kylvää riitaa.
Onnellista liittoa ja kokemusrikasta elämää :)
Onnellista liittoa ihmisen kanssa, joka valehtelee räikeästi isoista ratkaisuista elämässä, ja hylkää vauvansa ja pienet lapsensa neljäksi kuukaudeksi? Kai miehiltäkin voi jotain vaatia?
Mistä me voimme ihan oikeasti tietää, onko mies valehdellut? Tämä on ihan oma olettamuksesi. Tai että hän hylkää perheensä? Siis voihan sen noinkin lukea jos haluaa, mutta Jos lukisit asian vaikka niin, että hän tekee tämän perheensä yhteisen hyvän eteen pitkällä aikavälillä. Voi olla myös että kaipaa tauon perhe-elämästä, eikö sellainenkin selitys ole ymmärrettävä? Ei toivottava eikä hyvä, mutta kuka nyt ei haluaisi joskus paussia, emme voi tietää heidän tilannettaan tai sitä mitä mies tästä miettii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuen sinua ap, mutta en ajattele että miehesi on mulkku. Hän ei ehkä tajunnut, miten iso duuni perheen pyörittäminen yksin on, tai ajatteli että sanoisit joka tapauksessa kyllä. Joka tapauksessa matka on plussaa hänen CV:ssä ehkä joskus tulevaisuudessa, ja siten myös sinä hyödyt siitä. Tietysti asiaa olisi pitänyt käsitellä sinun kanssasi ja kysyä mielipidettäsi, mutta katsotaan tulevaisuuteen mieluummin kuin menneeseen.
Neljä kuukautta menee todella nopeasti! Tiedän sen kokemuksesta, olemme jatkuvasti mieheni kanssa pitkiä aikoja erossa toisistamme, eri maissa ja nimenomaa töiden takia. Toista tulee ikävä, mutta uudelleen kohtaaminen on mahtavaa. Etäisyys tekee hyvää, voi tutkiskella itseään ja suhdetta paremmin ja toinen vaikuttaa aina kiinnostavammalta. Luottamusongelmia ei ole ollut koskaan. Tunnen kymmeniä pareja joilla on sama tilanne.
Monilta kirjoittajilta on typerää maalata heti seinälle pelkkiä uhkakuvia, kun tämä voi tuoda teille ihan uudenlaisia mahdollisuuksia, ja nimenomaa positiivisia asioita. Mitä muka saisit siitä, että kieltäisit puolisoa lähtemästä? Et saisi mitään hyvää, vaan katkeran puolison.
Onko teillä lapsia? ;-)
Kerroin sen tuolla jo aiemmin, että ei ole lapsia, vielä. Oletko sinä ollut siinä tilanteessa, että olet/puolisosi on työn puolesta kuukausia pois kotoa? ;) Niimpä. Täällä me vaan neuvotaan toista, vaikka emme ole olleet hänen kanssaan täysin samassa tilanteessa.
Puoliso teki väärin kun ei neuvotellut asiasta ap:n kanssa, mutta ei hänen ajattelemattomuus tee hänestä automaattisesti mulkkua. Ja ap:n lapseksi syyttely on oikeasti tosi alhaista. Joskus parisuhde vaatii myönnytyksiä.
Kyllä. Mieheni on ulkomaalainen, ja asuimme tavatessamme eri maissa. Olimme kaukosuhteessa yli kaksi vuotta ennen yhteenmuuttoa. Lisäksi yhteenmuuton jälkeen opiskeluaikoina olin puoli vuotta vaihdossa kaksi kertaa, sekä tein kolmen kuukauden työkeikkoja ulkomaille. Miehelläni oli myös yksi opiskelijavaihto, ja pari työkeikkaa. Eli minä jos joku tiedän, mitä kaukosuhde ja töiden puolesta matkustaminen on. :-) Me todellakin olemme panostaneet parisuhteeseemme ja tehneet kompromisseja. Eikä pelkästään ajatellen kaukosuhteilua, vaan myös sitä, että tulemme erilaisista kulttuureistä, puhumme eri kieltä, jouduimme molemmat muuttamaan omasta kotimaastamme pois jne.
Mutta nyt kun meillä on pieniä lapsia, molemmat olemme töissä, ja arki on kiireellistä ja kuormittavaa, niin en pystyisi kuvittelemaankaan, että mieheni tuosta noin vain päättäisi paeta kaikkea tätä muutamaksi kuukaudeksi, ja kertoisi kaiken lisäksi asiasta minulle ilmoitusluontoisesti. Ei ikinä!
Heh, meillähän on ihan sama tilanne sinun kanssasi, sillä erotuksella että minulla ei ole lapsia. Puolisoni on myös ulkomaalainen ja asumme molemmille ennestään tuntemattomassa maassa. Jos meillä olisi lapsia, miehen työnkuva olisi edelleen samanlainen, hän tulee matkustamaan, eikä siitä kysellä minulta, se on hänen ja työnantajansa välinen asia. Tajuan kyllä sen, että lasten olemassaolo mutkistaa kuviota, ja kuten aiemmin sanoin, mies teki väärin siinä ettei neuvotellut asiasta ap:n kanssa, mutta ei se tarkoita etteivätkö he voisi selvitä tästä. Yritän tässä vain tukea ap:ta, että tilanne ei ole mitenkään ylitsepääsemätön vaikka nyt harmittaakin.
Jotenkin outoa, ettet vain suostu tajuamaan että oma tilanteesi poikkeaa sekä ap:n että tuon sinulle kommentoineen henkilön tilanteesta oikeastaan kaikilta olennaisilta osilta eikä todellakaan ole siksi mitenkään vertailukelpoinen.
Ensinnäkään, se että on lapsia ei "mutkista asioita" vaan muuttaa tilanteen aivan täysin. Huomaa ettet ole lapsiperhearkea kokeillut.
Toiseksi ja ehkä ennen kaikkea, sinulle on ollut alusta asti selvää että miehesi työ saattaa vaatia muuttoja ja matkustelua milloin vain. Ap:lla nimenomaan kyse on tilanteesta, jossa hän on oikeutetusti uskonut että perhe asuu Suomessa yhdessä. Siten hän on myös suunnitellut ja järjestänyt oman elämänsä, lapsiluvun ja työasiat sen oletuksen mukaan ja varaan. Sinä et näin tekisi koska sinulla on jo nyt tiedossa että sellainen ei kannata ja siten miehen äkillinen työkomennus ei olisi sinulle samanlainen takaisku eikä matonveto jalkojen alta.
Ihme jankkausta. Ap:n mies on toiminut todella mulkusti. Se että yhteiset viikonloput tai edes joulu eivät ole mahdollisia kuulostaa aikamoiselta tuubalta, ellei mies sitten ole menossa jollekin öljynporauslautalle Antarktikselle tms.
Ihan kevyin perustein en kehottaisi ketään hajottamaan perhettä, mutta kieltämättä kutkuttaa ajatus siitä, että ap:n mies palaa reissusta huomatakseen että koti on tyhjä ja ap:lla ja lapsilla on jo oma elämä muualla...
Ouh, ja sinusta huomaa mikä on tehtäväsi tällä keskustelupalstalla. Kylvää riitaa.
Onnellista liittoa ja kokemusrikasta elämää :)
Onnellista liittoa ihmisen kanssa, joka valehtelee räikeästi isoista ratkaisuista elämässä, ja hylkää vauvansa ja pienet lapsensa neljäksi kuukaudeksi? Kai miehiltäkin voi jotain vaatia?
Mistä me voimme ihan oikeasti tietää, onko mies valehdellut? Tämä on ihan oma olettamuksesi. Tai että hän hylkää perheensä? Siis voihan sen noinkin lukea jos haluaa, mutta Jos lukisit asian vaikka niin, että hän tekee tämän perheensä yhteisen hyvän eteen pitkällä aikavälillä. Voi olla myös että kaipaa tauon perhe-elämästä, eikö sellainenkin selitys ole ymmärrettävä? Ei toivottava eikä hyvä, mutta kuka nyt ei haluaisi joskus paussia, emme voi tietää heidän tilannettaan tai sitä mitä mies tästä miettii.
Tottakai on valehdellut. Missään työpaikassa ei voi olla niin, että vaimolle ei saa edes soittaa ennen tuollaista päätöstä. Tai että tapaaminen välissä olisi mahdotonta. Jopa jostain avaruusasemalta yhteydenpitoa kotiin pidetään tärkeänä, ja vaikka käymään ei voi tulla, päivittäiset videokeskustelut pitävät suhdetta kotiin yllä.
Ja minä olen neljän lapsen äiti. On varmasti ollut hetkiä, jolloin paussi on ollut tarpeen. Parin tunnin kävelyretki ihan yksin tai joskus jopa yö ihan itsekseen. Mutta ei neljää kuukautta. Se vaan ei ole vauvan vanhemmalle mahdollista, se on jo totaalinen hylkääminen. Ja kun lapset on tehnyt, se arki on vaan kestettävä. Ja vauva-aika on lyhyt, sitä ei saa takaisin koskaan.
Itse pidän tätä oikeasti provona. Koska ei tuollaisia työkuvioita ole, ja kyllä mies tietäisi jäävänsä valheista kiinni.
No, siinä käy juuri niin mikä sinun aavistuksesi on. Epäilet matkaa ja sinulla on oikea epäilys siitä. Ette ole olleet erossa, suhde on ollut tiivis ja nyt miehesi on lähdössä siitä tilanteesta. Ei edes keskustellut siitä kanssasi. Voi olla, että hän on jo ihastunut johonkin toiseen ja tämä on siirtymävaihe. Palkkaa yksityisetsivä ja ota selvää miehestäsi nyt kaikki ennen matkaa. Sitten puhut asiat suoraan, miten on. Sinun on pidettävä puolesi ja suojeltava lapsesi taloudellisesti. Allekirjoituta miehelläsi kaikki omaisuus sinulle ennen matkaa ja, jos teillä on asunto, niin se se sinun nimiisi ennen matkaa. Samoin sovi miehen palkasta suurin osa sinun ja lasten käyttöön, että jos ja kun löytää työmatkalta uuden naisen, niin ei ainakaan leveile rahalla siinä vaiheessa, vaan käyvät syömässä 10 eurolla. Pidä puolesi nyt jo etukäteen.