Mies lähtee 4 kuukaudeksi ulkomaille

"vahemmuudesta ei voi jäädä pois omalla ilmoituksella" No totta kai voi. Ei mitään muuta kuin lähtee. Siitä ei seuraa mitään muita sanktioita kuin elareiden maksaminen. Lapsiaan ei ole pakko tavata ikinä, jos ei halua.

Tuntuu varmaan isommista lapsista tosi kivalta,kun isi ilmoittaa lähtevänsä muualle töihin ja sanoo ettei tartte kyläillä..

Mihin avaruusasemalla se mies on lähdössä kun edes jouluksi ei voi tulla kotiin tai ap lapsineen mennä vierailulle miehen komennusmaahan???

Kenen kanssa mies viettää joulun? Kuka menee oman perheen edelle? Tuskin kukaan on töissä 24/7 neljän kk ajan...jouluna ja uutena vuotena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy siltä mieheltä, että miten hän reagoisi jos sinä ilmottaisit samalla lailla lähteväsi 4 kuukaudeksi ulkomaille ja arki lapsineen jäisi kokonaan miehen pyöritettäväksi.

Luulen, että miehesi varmaankin naurahtaa, sillä se kuulostaa hänestä niin absurdilta. Että nyt kodin- ja lastenhoitaja noin vain ottaisi ja lähtisi 4 kuukaudeksi. Tasavertaisia kumppaneita te kun ette miehen mielestä ole, sillä jos olisitte, hän olisi keskustellut asiasta kanssasi eikä vain ilmoittanut lähtevänsä.

Mutta ukon rahat kyllä kelpaa. Siinä mielessä eivät ole tasavertaisia.

Siis... Ap kerto olevansa itsekin hyvätuloinen ja ilmeisesti hyvässä asemassa (sano et on vastuullinen/vaativa työ). Varmaan kelpaa raha mut eihän tässä mistään kotona ja miehen kukkarolla lusivasta mammasta nyt oo kyse.

Sanoisin suoraan että minä en jaksa tätä rumbaa yksin pyörittää ja ukko ottakoon lapset mukaan komennukselle jos se on niin helppoa hoitaa kaikki yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Mä tekisin niin, että jos mies ei pyörrä normaalissa keskustelussa lähtemistään, ja se on lähdössä esim. 12.11, niin lähtisin menemään pari päivää aikaisemmin, ja ilmoittaisin reissunpäältä, että en ole tulossa 4kk takaisin. Hoitakoot itse kakarat, ja työnsä.

Tämähän on hyvä neuvo, jättää nyt koko perhe ja aiheuttaa kunnon aviokriisi, kun puoliso on lähdössä VÄLIAIKAISELLE työkomennukselle :D Anna mun kaikki kestää! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuen sinua ap, mutta en ajattele että miehesi on mulkku. Hän ei ehkä tajunnut, miten iso duuni perheen pyörittäminen yksin on, tai ajatteli että sanoisit joka tapauksessa kyllä. Joka tapauksessa matka on plussaa hänen CV:ssä ehkä joskus tulevaisuudessa, ja siten myös sinä hyödyt siitä. Tietysti asiaa olisi pitänyt käsitellä sinun kanssasi ja kysyä mielipidettäsi, mutta katsotaan tulevaisuuteen mieluummin kuin menneeseen.

Neljä kuukautta menee todella nopeasti! Tiedän sen kokemuksesta, olemme jatkuvasti mieheni kanssa pitkiä aikoja erossa toisistamme, eri maissa ja nimenomaa töiden takia. Toista tulee ikävä, mutta uudelleen kohtaaminen on mahtavaa. Etäisyys tekee hyvää, voi tutkiskella itseään ja suhdetta paremmin ja toinen vaikuttaa aina kiinnostavammalta. Luottamusongelmia ei ole ollut koskaan. Tunnen kymmeniä pareja joilla on sama tilanne.

Monilta kirjoittajilta on typerää maalata heti seinälle pelkkiä uhkakuvia, kun tämä voi tuoda teille ihan uudenlaisia mahdollisuuksia, ja nimenomaa positiivisia asioita. Mitä muka saisit siitä, että kieltäisit puolisoa lähtemästä? Et saisi mitään hyvää, vaan katkeran puolison.

Onko teillä lapsia? ;-)

Kerroin sen tuolla jo aiemmin, että ei ole lapsia, vielä. Oletko sinä ollut siinä tilanteessa, että olet/puolisosi on työn puolesta kuukausia pois kotoa? ;) Niimpä. Täällä me vaan neuvotaan toista, vaikka emme ole olleet hänen kanssaan täysin samassa tilanteessa.

Puoliso teki väärin kun ei neuvotellut asiasta ap:n kanssa, mutta ei hänen ajattelemattomuus tee hänestä automaattisesti mulkkua. Ja ap:n lapseksi syyttely on oikeasti tosi alhaista. Joskus parisuhde vaatii myönnytyksiä.

Kyllä. Mieheni on ulkomaalainen, ja asuimme tavatessamme eri maissa. Olimme kaukosuhteessa yli kaksi vuotta ennen yhteenmuuttoa. Lisäksi yhteenmuuton jälkeen opiskeluaikoina olin puoli vuotta vaihdossa kaksi kertaa, sekä tein kolmen kuukauden työkeikkoja ulkomaille. Miehelläni oli myös yksi opiskelijavaihto, ja pari työkeikkaa. Eli minä jos joku tiedän, mitä kaukosuhde ja töiden puolesta matkustaminen on. :-) Me todellakin olemme panostaneet parisuhteeseemme ja tehneet kompromisseja. Eikä pelkästään ajatellen kaukosuhteilua, vaan myös sitä, että tulemme erilaisista kulttuureistä, puhumme eri kieltä, jouduimme molemmat muuttamaan omasta kotimaastamme pois jne.

Mutta nyt kun meillä on pieniä lapsia, molemmat olemme töissä, ja arki on kiireellistä ja kuormittavaa, niin en pystyisi kuvittelemaankaan, että mieheni tuosta noin vain päättäisi paeta kaikkea tätä muutamaksi kuukaudeksi, ja kertoisi kaiken lisäksi asiasta minulle ilmoitusluontoisesti. Ei ikinä!

Heh, meillähän on ihan sama tilanne sinun kanssasi, sillä erotuksella että minulla ei ole lapsia. Puolisoni on myös ulkomaalainen ja asumme molemmille ennestään tuntemattomassa maassa. Jos meillä olisi lapsia, miehen työnkuva olisi edelleen samanlainen, hän tulee matkustamaan, eikä siitä kysellä minulta, se on hänen ja työnantajansa välinen asia. Tajuan kyllä sen, että lasten olemassaolo mutkistaa kuviota, ja kuten aiemmin sanoin, mies teki väärin siinä ettei neuvotellut asiasta ap:n kanssa, mutta ei se tarkoita etteivätkö he voisi selvitä tästä. Yritän tässä vain tukea ap:ta, että tilanne ei ole mitenkään ylitsepääsemätön vaikka nyt harmittaakin. 

Ei, et sinä tajua. Koska teillä ei ole lapsia. Ei millään pahalla. Niin minäkin (niin kuin monet muutkin) kuvittelin, että juu, sellaista ja sellaista siitä tulee, kun on lapsia, hyvin onnistuu jne. Mutta totuus on, että lapseton ei todellakaan tajua mitä elämä lasten kanssa on. 

Kuten moni on sanonut - ei ongelma ole se, etteikö AP pärjäisi lasten kanssa, vaan se, että mies on nyt tehnyt äärimmäisen paskaisen tempun, ja ilmeisesti yksinkertaisesti vain haluaa pois perheensä luota. Todella kylmää toimintaa.

Olen pahoillani, että pysyn alkuperäisessä aiheessa paremmin kuin sinä. Aloitusviestissään ap kysyy miten hän selviää siitä, että mies on 4kk ulkomailla, ja sitten hän pyytää muita kertomaan miten selviää hektisestä arjesta yksin ja ulkomaankomennuksen mukanaan tuomista tunnereaktioista. Se että mies ei neuvotellut tästä lähdöstä hänen kanssaan, siitä tekivät ongelman av:n lukijat, ei ap itse.

En väittänyt missään kohtaa olevani samassa tilanteessa, minullahan ei ole lapsia, mutta kyllä näin lapsettomana voin ymmärtää sen millaisia asioita se tuo arkeen, ei lapset sentään mikään tuntematon asia minulle ole. Varsinkin nykyisessä elämäntilanteessani osana expatyhteisöä näen sitä paljon, kun ystävien puolisot matkustavat työn puolesta ihan koko aika vaikka perheessä on pieniä lapsia. Se on työtä. Kaikki tuntuvat selviävän asian kanssa ihan hyvin, tosin en väitä että se on aina helppoa. Faktaa on se, että ap:n mies on lähdössä reissuun ja ap kaipaa tukea ja konkreettisia neuvoja miten hän ajasta selviää, minun tai sinun sanomisten vääntely on hänelle aivan irrelevanttia.

Öh, kyllä tuo ap aloitusviestissään aika vittuuntuneelta miehensä päätökseen vaikuttaa:

"Ei ole mikään pakkokomennus eikä uraa edistäväkään mahdollisuus vaan sai valita, että haluaisiko lähteä yrityksen sisällä ulkomaan yksikköön hetkeksi.

Halusi tietenkin, ilmeisesti, ja ilmoitti nyt asiasta. Lähtee ihan pian ja siten on Joulun/uudenvuodenkin poissa."

"Mies vielä sanoo, että ei tiedä onko koko tuona aikana mahdollisuutta esim käydä kotona jonakin viikonloppuna tai vastavuoroisesti, että me kävisimme siellä.

En tykkää, en mitenkään!

Olen mustasukkainen, kateellinen, vihainen, paniikissa ja ties missä tunnevyöryssä, sisäisesti, ulkoisesti hillitsen itseni ainakin vielä.

Miten te joidenka puolisot tekevät pitkiä työmatkoja selviätte näistä tunnetiloista"

Aloitusviesti ei missään nimessä ole puhtaasti viesti, jossa kysellään "kivoja käytännön vinkkejä". :)

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että mies on tiennyt riskinsä. On tiennyt, että sinä menet lattialle makaamaan vähän nuristen, jos hän haluaa kävellä yli. Ja sitten käveli ja mikä on lopputulos? Sinä vähän nuriset. Oma mieheni tietäisi, että pihalla odottaisi muuttoauto ja lakimies, jos tuollaisen tempun tekisi.

Sanoisin, että mies luottaa siihen, että pikkuvaimo hoitaa hommat kiltisti kotona, ja hän voi tehdä mitä haluaakaan tehdä. Mitä se sitten onkaan. Ehkä hänellä on suhde, ehkä hän pettää, ehkä hän vaan tekee töitä. Mutta oli vaihtoehto näistä mikä hyvänsä, sinä et hänen ajatuksiinsa kuulu. Työnantaja ei pystyisi perhettä pitämään poissa, päinvastoin moni haluaa antaa sille mahdollisuuden. Miehesi on nyt se, joka pitää sinua poissa.

Jos olisin sinä, ottaisin alusta lähtien sen asenteen, että jos ukkoa ei kiinnosta niin ei kiinnosta sinuakaan. Älä huolehdi miehen asioita (muuttoa, mitä tavaraa tarvii mukaan jne.). Älä puhu hänen jutuistaan. Kerro vain, mitä olet itsellesi suunnitellut. Kerro kuinka aloitat harrastuksen. Vietät joulun jossain ,missä on lapsenvahti ja pääset ehkä viettämään muutamat hauskat pikkujoulut. Äläkä vain kerro, vaan TEE tämä kaikki. Koska jos pske osuukin tuulettimeen ja miehelläsi on joku toinen, niin ainakin sinullakin on jo vähän uutta alla. Uusia ihmisiä, näkemyksiä ja kokemuksia.

Ja jos miehesi painaakin vaan töitä, niin parhaimmillaan hän osaa sinutkin kotiin tulleessaan nähdä muuna kuin itsestäänselvänä kodinhoitajana, jolle ei tarvitse edes ilmoittaa, että häipyy toiselle puolelle maailmaa.

Tietenkin myös se, että alat etsiä miehen vielä kotona ollessa maksullista lasten/kodinhoitoapua, jonka mies sitten puoliksi maksaa - tietenkin. Ja ilmoittauduppa vaikka kylpylöihin, harrasteleireille tai viikonloppu kaupunkilomakohteessa jne. Ole oman elämäsi ja hyvinvointisi toimitusjohtaja, miehestä ei tarvii välittää. Ja siis ei tarvitse olla ukolle ilkeä tai mitään, päinvastoin voit vaikka iloisesti sanoa, miten hänen ratkaisunsa avasi sunkit silmät kaikille mahdollisuuksille.

Tunnetko ap niiden muiden lähtiöiden vaimoja? Aikooko kaikki ukot olla pois 4kk ja vaimot/perheet ei voi vierailla? Kaikki ovat joulunkin töissä? Kuullostaa oudolta ellei nyt ihan jossain sodan keskellä olla kuitenkaan. Vai onko ap mies toimittaja joka rupeaa yhtäkkiä sotakirjeen vaihtajaksi jonnekin isiksen alueelle...

AP:n aika itsenäistyä ja kasvaa aikuiseksi. MOnilta mies kuolee ja ovat lapsien ja omakotitalon kanssa hamaan loppuun aivan yksin. AP vaikuttaa hemmotellulta. Mites ne vuokrakaksiossa asuvat syöpää sairastavat yksinhuoltajat pärjäävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuen sinua ap, mutta en ajattele että miehesi on mulkku. Hän ei ehkä tajunnut, miten iso duuni perheen pyörittäminen yksin on, tai ajatteli että sanoisit joka tapauksessa kyllä. Joka tapauksessa matka on plussaa hänen CV:ssä ehkä joskus tulevaisuudessa, ja siten myös sinä hyödyt siitä. Tietysti asiaa olisi pitänyt käsitellä sinun kanssasi ja kysyä mielipidettäsi, mutta katsotaan tulevaisuuteen mieluummin kuin menneeseen.

Neljä kuukautta menee todella nopeasti! Tiedän sen kokemuksesta, olemme jatkuvasti mieheni kanssa pitkiä aikoja erossa toisistamme, eri maissa ja nimenomaa töiden takia. Toista tulee ikävä, mutta uudelleen kohtaaminen on mahtavaa. Etäisyys tekee hyvää, voi tutkiskella itseään ja suhdetta paremmin ja toinen vaikuttaa aina kiinnostavammalta. Luottamusongelmia ei ole ollut koskaan. Tunnen kymmeniä pareja joilla on sama tilanne.

Monilta kirjoittajilta on typerää maalata heti seinälle pelkkiä uhkakuvia, kun tämä voi tuoda teille ihan uudenlaisia mahdollisuuksia, ja nimenomaa positiivisia asioita. Mitä muka saisit siitä, että kieltäisit puolisoa lähtemästä? Et saisi mitään hyvää, vaan katkeran puolison.

Onko teillä lapsia? ;-)

Kerroin sen tuolla jo aiemmin, että ei ole lapsia, vielä. Oletko sinä ollut siinä tilanteessa, että olet/puolisosi on työn puolesta kuukausia pois kotoa? ;) Niimpä. Täällä me vaan neuvotaan toista, vaikka emme ole olleet hänen kanssaan täysin samassa tilanteessa.

Puoliso teki väärin kun ei neuvotellut asiasta ap:n kanssa, mutta ei hänen ajattelemattomuus tee hänestä automaattisesti mulkkua. Ja ap:n lapseksi syyttely on oikeasti tosi alhaista. Joskus parisuhde vaatii myönnytyksiä.

Kyllä. Mieheni on ulkomaalainen, ja asuimme tavatessamme eri maissa. Olimme kaukosuhteessa yli kaksi vuotta ennen yhteenmuuttoa. Lisäksi yhteenmuuton jälkeen opiskeluaikoina olin puoli vuotta vaihdossa kaksi kertaa, sekä tein kolmen kuukauden työkeikkoja ulkomaille. Miehelläni oli myös yksi opiskelijavaihto, ja pari työkeikkaa. Eli minä jos joku tiedän, mitä kaukosuhde ja töiden puolesta matkustaminen on. :-) Me todellakin olemme panostaneet parisuhteeseemme ja tehneet kompromisseja. Eikä pelkästään ajatellen kaukosuhteilua, vaan myös sitä, että tulemme erilaisista kulttuureistä, puhumme eri kieltä, jouduimme molemmat muuttamaan omasta kotimaastamme pois jne.

Mutta nyt kun meillä on pieniä lapsia, molemmat olemme töissä, ja arki on kiireellistä ja kuormittavaa, niin en pystyisi kuvittelemaankaan, että mieheni tuosta noin vain päättäisi paeta kaikkea tätä muutamaksi kuukaudeksi, ja kertoisi kaiken lisäksi asiasta minulle ilmoitusluontoisesti. Ei ikinä!

Heh, meillähän on ihan sama tilanne sinun kanssasi, sillä erotuksella että minulla ei ole lapsia. Puolisoni on myös ulkomaalainen ja asumme molemmille ennestään tuntemattomassa maassa. Jos meillä olisi lapsia, miehen työnkuva olisi edelleen samanlainen, hän tulee matkustamaan, eikä siitä kysellä minulta, se on hänen ja työnantajansa välinen asia. Tajuan kyllä sen, että lasten olemassaolo mutkistaa kuviota, ja kuten aiemmin sanoin, mies teki väärin siinä ettei neuvotellut asiasta ap:n kanssa, mutta ei se tarkoita etteivätkö he voisi selvitä tästä. Yritän tässä vain tukea ap:ta, että tilanne ei ole mitenkään ylitsepääsemätön vaikka nyt harmittaakin. 

Ei, et sinä tajua. Koska teillä ei ole lapsia. Ei millään pahalla. Niin minäkin (niin kuin monet muutkin) kuvittelin, että juu, sellaista ja sellaista siitä tulee, kun on lapsia, hyvin onnistuu jne. Mutta totuus on, että lapseton ei todellakaan tajua mitä elämä lasten kanssa on. 

Kuten moni on sanonut - ei ongelma ole se, etteikö AP pärjäisi lasten kanssa, vaan se, että mies on nyt tehnyt äärimmäisen paskaisen tempun, ja ilmeisesti yksinkertaisesti vain haluaa pois perheensä luota. Todella kylmää toimintaa.

Olen pahoillani, että pysyn alkuperäisessä aiheessa paremmin kuin sinä. Aloitusviestissään ap kysyy miten hän selviää siitä, että mies on 4kk ulkomailla, ja sitten hän pyytää muita kertomaan miten selviää hektisestä arjesta yksin ja ulkomaankomennuksen mukanaan tuomista tunnereaktioista. Se että mies ei neuvotellut tästä lähdöstä hänen kanssaan, siitä tekivät ongelman av:n lukijat, ei ap itse.

En väittänyt missään kohtaa olevani samassa tilanteessa, minullahan ei ole lapsia, mutta kyllä näin lapsettomana voin ymmärtää sen millaisia asioita se tuo arkeen, ei lapset sentään mikään tuntematon asia minulle ole. Varsinkin nykyisessä elämäntilanteessani osana expatyhteisöä näen sitä paljon, kun ystävien puolisot matkustavat työn puolesta ihan koko aika vaikka perheessä on pieniä lapsia. Se on työtä. Kaikki tuntuvat selviävän asian kanssa ihan hyvin, tosin en väitä että se on aina helppoa. Faktaa on se, että ap:n mies on lähdössä reissuun ja ap kaipaa tukea ja konkreettisia neuvoja miten hän ajasta selviää, minun tai sinun sanomisten vääntely on hänelle aivan irrelevanttia.

Öh, kyllä tuo ap aloitusviestissään aika vittuuntuneelta miehensä päätökseen vaikuttaa:

"Ei ole mikään pakkokomennus eikä uraa edistäväkään mahdollisuus vaan sai valita, että haluaisiko lähteä yrityksen sisällä ulkomaan yksikköön hetkeksi.

Halusi tietenkin, ilmeisesti, ja ilmoitti nyt asiasta. Lähtee ihan pian ja siten on Joulun/uudenvuodenkin poissa."

"Mies vielä sanoo, että ei tiedä onko koko tuona aikana mahdollisuutta esim käydä kotona jonakin viikonloppuna tai vastavuoroisesti, että me kävisimme siellä.

En tykkää, en mitenkään!

Olen mustasukkainen, kateellinen, vihainen, paniikissa ja ties missä tunnevyöryssä, sisäisesti, ulkoisesti hillitsen itseni ainakin vielä.

Miten te joidenka puolisot tekevät pitkiä työmatkoja selviätte näistä tunnetiloista"

Aloitusviesti ei missään nimessä ole puhtaasti viesti, jossa kysellään "kivoja käytännön vinkkejä". :)

Okei, vääntele sanomisiani mihin muotoon haluat, mutta se on ihan turhaa. Ap kuitenkin toivoi apua siihen miten käsitellä asiaa ja miten selvitä arjesta. "Jätä se!"-kommentin heitto ei taida auttaa, oletan että hän haluaa perheensä pysyvän koossa jatkossakin.

En väittänyt että ap olisi kysellyt "kivoja" käytännön vinkkejä, vaan pyysi apua ja tukea. Kuka nyt ei olisi järkyttynyt siitä, että puoliso lähtee useammaksi kuukaudeksi pois kotoa, varsinkin heidän tilanteessaan, missä erillään oloon ei olla totuttu. Tärkeämpää on löytää asiaan ratkaisuja, ei jatkaa ongelman pyörittämistä ja saada ap:ta kiukustumaan miehelleen. Kuten sanoin jo aiemmin, tämä on perheelle erilainen ajanjakso ja ap:lle & miehelleen mahdollisuus kehittää omaa suhdetta. Ihan vaikka siitä alkaen, että seuraavan komennushomman ollessa näköpiirissä siitä keskustellaan ennen päätösten tekoa.

Vierailija kirjoitti:

Tunnetko ap niiden muiden lähtiöiden vaimoja? Aikooko kaikki ukot olla pois 4kk ja vaimot/perheet ei voi vierailla? Kaikki ovat joulunkin töissä? Kuullostaa oudolta ellei nyt ihan jossain sodan keskellä olla kuitenkaan. Vai onko ap mies toimittaja joka rupeaa yhtäkkiä sotakirjeen vaihtajaksi jonnekin isiksen alueelle...

Kuulostaa ihan tavalliselle, jos on vaikka töissä jossain jenkkifirmassa. Te suomalaiset ette edes ymmärrä millaisia työaikoja muualla maailmalla on, kun olette tottuneet siihen, että porukka vetää 40h viikkotunteja. Ulkomailla työnantaja voi ihan surutta ilmoittaa perjantaina, että et muuten ole menossa kotiin vielä ja viikonloppu ei ole vapaa. Ai oliko sulla loma ulkomaille sovittuna? Ihan sama, peru se, tärkeä asiakastapaaminen tulossa. Ja sinähän perut, vaikka kyse olisi ollut omasta häämatkastasi. Sitä se on ulkomailla hyvissä viroissa työssä oleminen. 

Vierailija kirjoitti:

AP:n aika itsenäistyä ja kasvaa aikuiseksi. MOnilta mies kuolee ja ovat lapsien ja omakotitalon kanssa hamaan loppuun aivan yksin. AP vaikuttaa hemmotellulta. Mites ne vuokrakaksiossa asuvat syöpää sairastavat yksinhuoltajat pärjäävät.

Asumistuen, toimeentulotulotuen, työttömyyskorvauksen, toimeentulotuet harkinnanvaraisen korvauksen, ilmaisen päivähoidon sekä kotihoidon tuin pärjäävät syöpää sairastavat yh:t. Lisäksi koko suku on valjastettu auttamaan yh:Aaltio 24/7.

Ei ole ap:n ukko menossa mihinkään jenkki- tai japsifirmaan raatamaan vaan ihan suomalaisen puljun sisäinen siirto ulkomaan toimistoon. 

Onneksi miehen pisin työreissu oli vain viikon ja otti sinne mukaan minut ja vauvan. Kiva lomamatka siinä samalla.

Naurettavaa verrata vapaaehtoista työkomennusta kuolemaan. Elämässä ei ole pakko kuin kuolla.

Vierailija kirjoitti:

Tunnetko ap niiden muiden lähtiöiden vaimoja? Aikooko kaikki ukot olla pois 4kk ja vaimot/perheet ei voi vierailla? Kaikki ovat joulunkin töissä? Kuullostaa oudolta ellei nyt ihan jossain sodan keskellä olla kuitenkaan. Vai onko ap mies toimittaja joka rupeaa yhtäkkiä sotakirjeen vaihtajaksi jonnekin isiksen alueelle...

Jossain Afganistanissakin työskentelevät miehet tapaavat perhettään vaikka Singaporessa. Ei ole paikkaa, missä ei voisi perhettä tavata.

Ja amerikkalaisfirmat ymmärtävät varmasti perheen merkityksen. Terveisiä USAsta.

Joten kyse on joko provosta, tai mies tietoisesti jättää perheensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnetko ap niiden muiden lähtiöiden vaimoja? Aikooko kaikki ukot olla pois 4kk ja vaimot/perheet ei voi vierailla? Kaikki ovat joulunkin töissä? Kuullostaa oudolta ellei nyt ihan jossain sodan keskellä olla kuitenkaan. Vai onko ap mies toimittaja joka rupeaa yhtäkkiä sotakirjeen vaihtajaksi jonnekin isiksen alueelle...

Jossain Afganistanissakin työskentelevät miehet tapaavat perhettään vaikka Singaporessa. Ei ole paikkaa, missä ei voisi perhettä tavata.

Ja amerikkalaisfirmat ymmärtävät varmasti perheen merkityksen. Terveisiä USAsta.

Joten kyse on joko provosta, tai mies tietoisesti jättää perheensä.

Puoliso jenkkifirman leivissä Lähi-Idässä, ja ei, eivät todellakaan ymmärrä. Tämä ei ole ensimmäinen kokemus jenkkifirmoista joka on tällainen. Siellä todella osataan repiä ihmisestä kaikki irti viimeiseen pisaraan. Työn oletetaan olevan ykkönen ihmisen elämässä, kaikki muu on joustavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä on aika paljon lapsia, ap ja kun vieläpä sanojesi mukaan tienaatte molemmat hyvin, niin miksi ette 4 kk aikana parin kolmen viikonlopun ajaksi palkkaisi lastenvahtia ja voisit matkustaa miehesi luokse romanttiselle viikonlopulle? Sehän olisi sinullekin mukava breikki suurehkon lapsikatraan hoidosta.

Noin muuten sanoisin, että kummallisen mustavalkoisia kommentteja täällä satelee tyyliin, että "heti se menee ja pettää". Pettämiseen ei tarvita ulkomaankomennuksia. Toista ei voi muutenkaan omistaa, joten ainoa tapaa vähentää kenenkään pettämishaluja on pitää yhdessä suhde kunnossa - lapsista huolimatta. Tarkoittaa arkielämässä sujuvaa kommunikointia, riittävää läheisyyttä, kahdenkeskistä aikaa lasten nukkuessa (joskus lastenhoitaja yhteisen illan ajaksi) ja sitä rataa.

Ainoa mistä minä voisin loukkaantua vastaavassa tilanteessa olisi se, jos vaimo ei kysyisi edes mielipidettäni ja lähtisi kuukausien mittaiselle komennukselle - oli sitten lapsia tai ei. Mutta käsittääkseni miehesi ei ole näin tekemässä vaan olette asiasta keskustelleet.

M48

Eikö tämä mies juuri ollut kysymättä mielipidettä? Väitti vielä että piti päättää siltä istumalta eikä ehtinyt vaimolta kysyä. Tuo loukkaisi mua todella pahasti.

No kyllä sen suostumuksen voi myös perua, jos tulee kotona kiistaa ja sanoa sitten rehellisesti pomolle, että "vaimon kanssa keskusteltuamme tulimme siihen tulokseen, että nelilapsiselle perheelle tämä 4kk reissu ei ole hyvä ratkaisu tässä vaiheessa". Olen itse kansainvälisissä töissä ja osa meidän henkilökunnasta menee välillä 1-3 vuoden ulkomaankomennuksille. Noissa tapauksissa perheelliset sopivat tietenkin ensin puolisoidensa kanssa siitä, että mitä tehdään. Kukaan ei oleta, että tuollainen päätös tehdään "siltä istumalta". Noin yleisesti yli vuoden komennuksille perhe tulee lähes aina mukaan ja lapset menevät kansainväliseen lastentarhaan/kouluun. Niillä komennuksilla on myös täysin normaalit vuosilomat. Alle vuoden keikoilla ei kannata alkaa vastaavaan rumbaan.

M48

Tässä ei nyt puhuta mistään vuoden komennuksesta vaan neljästä kuukaudesta! Ja täällä on väki lopettamassa hyvää liittoa. Raskasta varmasti on, mutta kun tietää ettei tämä kestä ikuisuuksia niin jaksaa kyllä. 4 kk on lyhyt aika.