Lue keskustelun säännöt.
Lapsilla seitsemän vuoden ikäero, miksi niin vaikea ymmärtää
03.10.2017 |
Olemme omasta halustamme tehneet lapset seitsemän vuoden ikäerolla. Esikoinen on koulussa ja olen itse vauvan kanssa kotona. Tämä on ihanaa; minulla on aikaa sekä vauvalle että esikoiselle, jonka vastaanotan koulusta. Lasten välillä tein uraa. Olen saanut tosi kummastelevia ihmettelyjä siitä, kuinka "lapset on paras tehdä peräkanaa" ja "helpompaa on, kun vauvavuodet vetää yhteen pötköön". Käsittämätöntä! Itse olen halunnut keskittyä jokaiseen lapseen 100%, kahden pienen kanssa en olisi kyennyt saman tasoiseen äitiyteen kuin nyt. Millaisia mietteitä teillä?
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni kymmenen vuotta ikäeroa edelliseen sisarukseen, ja edelleen aikuisina olemme toisillemme puolitutut. Omille lapsilleni halusin erilaista.
Tämä on ihan falski ajatus, sillä sisaruuden läheisyyttä ei ikäero määrittele. Ihminen on valtaosan elämästään aikuinen, eikä aikuisuudessa 7v ikäero ole aika eikä mikään. Kyse on saman perheen jäsenistä - jos he jäävät "puolitutuiksi" on perheessä jotain vikaa.
10v ikäerolla toinen on monesti 6-8v kun sisarus sitten muuttaa jo omilleen. Mahdollisesti kauaskin. Jää kyllä välit etäiseksi. Enemmän hoitaja/ hoidettava suhde, kuin samanikäisten kaverisuhde. Ei siinäkään mitään väärää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ikäero 5,5 vuotta ja se on ihan hyvä. Iän takia yritettiin pienempää ikäeroa (minä 33 ja mies 40 esikoisen syntyessä, mies ei halunnut olla ihan ukkoikäinen), mutta näin sitten kävi. Olen tyytyväinen. Esikoinen aloitti pian toisen synnyttyä eskarin ja oikeastaan nyt se tuntuu vasta, kun esikoinen on murkku ja nuorempi vielä sellainen reipas lapsi. Esikoinen ei jaksa enää innostua pikkupoikien jutuista, esikoinen siis tyttö.
Helppoahan tämä on ollut ja en ole ikinä ymmärtänyt, että miksi pitää lapset "urakoida". Eikö ole kiva nauttia vauvaiästä rauhassa? Parisuhdekin pysyy kunnossa ja ei tarvi kiljua kotona, kun ei laita itseään liian tiukkaan rakoon. Meillä esimerkiksi ei ole koskaan huudettu lapsille tai oltu kireänä, koska on tuo ikäero ollut niin iso.
Minulla ja ainoalla sisaruksellani 20 vuotta ja muutama kuukausi päälle. Aina kysytään, olemmeko molemmat samasta isästä ja äidistä, kyllä olemme.
Minä olin vasta alakoulussa, kun veli lähti armeijaan ja muutti sitten pois kotipaikkakunnalta. Kun minä lyllersin vuosien päästä Helsinkiin, minä olin opiskelija ja veljellä oli jo perhe. Ja tätä samaa rytmin epäsuhtaa me on edetty koko elämä.
Kyllä mä pidän sisaruksistani ihan ihmisenä, ei kai ikuisesti voi lapsuuden kokemuksia muistella. Ja muistot on kuitenkin jokaisella erilaiset, iästä huolimatta. Tämän olen huomannut ystävistäni, jotka on kaksoset. Hyvin eri mieltä monista lapsuuden muistoista. Mutta jos aikuisena ei vietä aikaa yhdessä, niin kai sitä vieraantuu, oli ikäero mikä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla toiseen siskoon ikäeroa 7vuotta ja oli ihanaa kun oli joku aina tekemässä kampauksia discoihin ja sain olla siskon meikkauksen harjoittelukohde :D ollaan todella läheisiä vieläkin ja siskolle kerroin nuorena mitä en äidille kehdannut kertoa. Nuorempi siskoni on kokekut samat jutut kuin minä vanhemman kanssa mutta me keskenämme tappelimme koko teini-iän todella rajusti. Lapsena tietty leikittiin yhdessä mutta välissä 10 vuotta pelkkää riitaa. Nyt aikuisena ollaan kaikki todella hyvissä väleissä. Eli molemmissa on puolensa, mutta enemmän kallistun sen kohdalle että teen lapset isolla ikäerolla.
Mä en ainakaan vähään aikaan ole tekemässä pojalleni sisarusta 😁 Voin odotella helposti 5 vuotta ainakin. Omiin siskoihin mulla on 5 ja 7 vuotta ikäeroa ja olen molempien kanssa läheinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni kymmenen vuotta ikäeroa edelliseen sisarukseen, ja edelleen aikuisina olemme toisillemme puolitutut. Omille lapsilleni halusin erilaista.
Tämä on ihan falski ajatus, sillä sisaruuden läheisyyttä ei ikäero määrittele. Ihminen on valtaosan elämästään aikuinen, eikä aikuisuudessa 7v ikäero ole aika eikä mikään. Kyse on saman perheen jäsenistä - jos he jäävät "puolitutuiksi" on perheessä jotain vikaa.
Sitten varmaankin perheessäni oli vikaa. Mutta sitä en oikein niele, että rehellinen omakohtainen kokemukseni olisi "ihan falski ajatus".
Kokemuksesi on varmasti ihan oikea, mutta syy-seuraus -suhteiden analyysi metsässä.
En ole tehnyt syy-seuraussuhteiden analyysia, vaikka sitä kovasti täällä koetetaan puolestani tehdä. Nauttikaa nyt vain niistä hienoista ja läheisistä perhesuhteistanne, ei sen pitäisi teiltä olla pois, jos joku kuopus on kokenut jääneensä ulkokehälle ja ajattelee sen johtuneen ikäerosta.
Mutta huomautan kuitenkin vielä, että näillä asioilla on aina kaksi puolta. Kun viimeinenkin sisarukseni muutti opiskelemaan toiseen kaupunkiin, olin ehkä 10-vuotias. Hänen näkökulmastaan meillä oli varmasti oikein hyvät välit, koska olihan meillä hauskaa hänen käydessään kotona. Minun näkökulmastani 99 prosenttia ajasta oli aivan helvetin yksinäistä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä pidän sisaruksistani ihan ihmisenä, ei kai ikuisesti voi lapsuuden kokemuksia muistella. Ja muistot on kuitenkin jokaisella erilaiset, iästä huolimatta. Tämän olen huomannut ystävistäni, jotka on kaksoset. Hyvin eri mieltä monista lapsuuden muistoista. Mutta jos aikuisena ei vietä aikaa yhdessä, niin kai sitä vieraantuu, oli ikäero mikä tahansa.
Niin kun aikuisena on just esim ne kiirevaiheet ihan eri aikaan. Ja ne kiinnostuksen kohteetkin on tyystin erilaiset. Ja esim kun mun lapset oli pieniä, veljeni lapset oli teinejä ja ei heitä kyl todellakaan kiinnostanut esim Titinalle-konserttiin lähteä kun just olivat selvinneet pois siitä ikävaiheesta.
Eikä me lapsina esim koskaan harrastettu yhdessä mitään ikäeron takia, omat tyttöni on kolmivuotiaista pyörineet samoissa harrastuksissa. Ja kaveriporukoissa, kesäleireillä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni kymmenen vuotta ikäeroa edelliseen sisarukseen, ja edelleen aikuisina olemme toisillemme puolitutut. Omille lapsilleni halusin erilaista.
Sama.
Meillä esikoisen ja kakkosen välissä 6v ja kolmannen ja neljännen välillä 8v eikä kukaan oo ihmetellyt mitään. Esikoisen ja kuopuksen välissä 16v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä te sitten puhutte, jos erottava asia on työssäkäynti? Mun isoveli, 16v vanhempi, on myös eläkkeellä, mutta kyllä me puhutaan paljon, välimatkan takua lähinnä puhelimessa. Tavataan pari kertaa vuodessa. Eikai työssäkäynti siihen vaikuta? Isoveli on raksamies, itse akateeminen toimihenkilö, mutta kyllä me voidaan jutella kaikesta maan ja taivan alla. Avaruudesta ei muelellään, kun veli on lukenut siitä niin paljon, ja mä tipun jo mustan aukon kohdalla. Aurinkotuulet vielä ymmärän.
Meillä ihan sama meininki, vaikka ikäeroa on "vain" kymmenen vuotta. Puhumme mm. kesän festareista, kirjoista, sijoittamisesta, tv-sarjoista, remontoinnista, raskauksista, parisuhteista, ulkomaankomennuksista, ruuanlaitosta, politiikasta, huonosta huumorista ja käsitöistä.
Kyllä minua esimerkiksi kiinnostaa kuulla myös läheiseni raskaudesta, vaikka omassa mahassa kukaan ei nyt kasvakaan. Kyllä minua kiinnostaa myös siskon pätkätyöelämä vaikkei se juuri minulle ajankohtaista olekaan. Outo ajatus ettei kiinnostaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä pidän sisaruksistani ihan ihmisenä, ei kai ikuisesti voi lapsuuden kokemuksia muistella. Ja muistot on kuitenkin jokaisella erilaiset, iästä huolimatta. Tämän olen huomannut ystävistäni, jotka on kaksoset. Hyvin eri mieltä monista lapsuuden muistoista. Mutta jos aikuisena ei vietä aikaa yhdessä, niin kai sitä vieraantuu, oli ikäero mikä tahansa.
Niin kun aikuisena on just esim ne kiirevaiheet ihan eri aikaan. Ja ne kiinnostuksen kohteetkin on tyystin erilaiset. Ja esim kun mun lapset oli pieniä, veljeni lapset oli teinejä ja ei heitä kyl todellakaan kiinnostanut esim Titinalle-konserttiin lähteä kun just olivat selvinneet pois siitä ikävaiheesta.
Eikä me lapsina esim koskaan harrastettu yhdessä mitään ikäeron takia, omat tyttöni on kolmivuotiaista pyörineet samoissa harrastuksissa. Ja kaveriporukoissa, kesäleireillä jne.
Jos te olette niin erilaiset, niin ei varmaan pienempi ikäero olisi tilnnetta parantanut. Me olaan kaikki kiinnostuneita kirjoista, luonnosta, retkeilystä yms, ja tehdään matkoja yhdessä ( ilman puolisoita).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä pidän sisaruksistani ihan ihmisenä, ei kai ikuisesti voi lapsuuden kokemuksia muistella. Ja muistot on kuitenkin jokaisella erilaiset, iästä huolimatta. Tämän olen huomannut ystävistäni, jotka on kaksoset. Hyvin eri mieltä monista lapsuuden muistoista. Mutta jos aikuisena ei vietä aikaa yhdessä, niin kai sitä vieraantuu, oli ikäero mikä tahansa.
Niin kun aikuisena on just esim ne kiirevaiheet ihan eri aikaan. Ja ne kiinnostuksen kohteetkin on tyystin erilaiset. Ja esim kun mun lapset oli pieniä, veljeni lapset oli teinejä ja ei heitä kyl todellakaan kiinnostanut esim Titinalle-konserttiin lähteä kun just olivat selvinneet pois siitä ikävaiheesta.
Eikä me lapsina esim koskaan harrastettu yhdessä mitään ikäeron takia, omat tyttöni on kolmivuotiaista pyörineet samoissa harrastuksissa. Ja kaveriporukoissa, kesäleireillä jne.
Jos te olette niin erilaiset, niin ei varmaan pienempi ikäero olisi tilnnetta parantanut. Me olaan kaikki kiinnostuneita kirjoista, luonnosta, retkeilystä yms, ja tehdään matkoja yhdessä ( ilman puolisoita).
No esim minähän en pääse mihinkään matkoille, kun olen vielä,työelämässä ja lapset asuu kotona. Sitten kun minä olin vielä lapseton ja vapaa, veli oli jumissa siinä pikkulapsivaiheessa.
Ja aika vähän meillä oli lapsuudessa aikaa yhdessä mitään lueskellakaan, kun tosiaan veli oli jo armeijassa kun minä alakoulussa. Omani lukee koko ajan saman ikäkauden kirjoja, kun ikäeroa on se kaksi vuotta. Tuskin se mun lukiolainen veljeni olisi viisikoille lämmennyt.
Luonnossa ja retkillä suhde oli enemmän lapsenvahti/lapsi eikä kaveri/kaveri. Sen ikäeron takia. Isoveli esim teki luistinradan ja hyppyrimäen, mutta ei sekään ole sama asia kuin yhdessä leikkiminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmiten se ero tuntuu. Isoveljenikin on jo eläkkeellä, lapset lentäneet pesästä. Lapsemmekin tietty eri ikäluokkaa, joten serkukset jäi aiak vieraiksi toisilleen.
Niin, että jos isosisko on 64v ja pikkusisko 57v, niin se on suurikin ongelma :D Harvoin sitä sisarukset muutenkaan saavat samaan aikaan lapsia..
On siinä iso ero. Minä vaihdoin just työpaikkaa ja olen uraputkessa. Ei oo mitään yhteistä eläkeläisen kanssa.
Ja kyllä ne suunnilleen samanikäisten sisarusten lapsetkin tuppaa syntymään suunnilleen samaan aikaan.
Mieheni on 15 vuotta vanhempi kuin siskonsa, jonka lapsi on pari kuukautta vanhempi kuin meidän. Vanhemmillani on sisaruksia parin vuoden ikäerolla, silti serkkuni ovat yli 10 vuotta minua nuorempia.
Lapset syntyy silloin kuin syntyy, vaikka sun mielestä pitäisi syntyä tahdistetusti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmiten se ero tuntuu. Isoveljenikin on jo eläkkeellä, lapset lentäneet pesästä. Lapsemmekin tietty eri ikäluokkaa, joten serkukset jäi aiak vieraiksi toisilleen.
Niin, että jos isosisko on 64v ja pikkusisko 57v, niin se on suurikin ongelma :D Harvoin sitä sisarukset muutenkaan saavat samaan aikaan lapsia..
On siinä iso ero. Minä vaihdoin just työpaikkaa ja olen uraputkessa. Ei oo mitään yhteistä eläkeläisen kanssa.
Ja kyllä ne suunnilleen samanikäisten sisarusten lapsetkin tuppaa syntymään suunnilleen samaan aikaan.
Mieheni on 15 vuotta vanhempi kuin siskonsa, jonka lapsi on pari kuukautta vanhempi kuin meidän. Vanhemmillani on sisaruksia parin vuoden ikäerolla, silti serkkuni ovat yli 10 vuotta minua nuorempia.
Lapset syntyy silloin kuin syntyy, vaikka sun mielestä pitäisi syntyä tahdistetusti.
Jos on kaksi vuotta ikäeroa ja molemmat opiskelee jne se ikkuna hankkia lapsia on pakosta aika pieni.
Jos isosisarus on sen 7-10 vanhempi ja opiskelee niin se lasten hankinta osuu taas siihen samaan ikkunaan.
Mun esikoisen ja minun isoveljeni nuorimman lapsen ikäero on 10 vuotta. Jos me oltaisiin samanikäisiä, ero olisi luonnollisesti pienempi. Ja serkukset läheisempiä.
Minulla on ikäeroa viisi vuotta nuorempaan ja yli kymmenen vuotta vanhempaan sisarukseeni. Olemme kyllä läheisiä, mutta toivoisin vielä enemmän. Haluaisin myös omat lapset lyhyemmällä ikäerolla - esimerkiksi leikkikaverin olemassaolon takia. En kuitenkaan usko että ikäerolla on juuri eroa läheisyyteen. Oma äitini on läheisempi yli viisi vuotta nuoremman sisaruksensa kanssa entä vuotta vanhemman. Ajattelisin asiaa ehkä enemmänkin luonnekysymyksenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmiten se ero tuntuu. Isoveljenikin on jo eläkkeellä, lapset lentäneet pesästä. Lapsemmekin tietty eri ikäluokkaa, joten serkukset jäi aiak vieraiksi toisilleen.
Niin, että jos isosisko on 64v ja pikkusisko 57v, niin se on suurikin ongelma :D Harvoin sitä sisarukset muutenkaan saavat samaan aikaan lapsia..
On siinä iso ero. Minä vaihdoin just työpaikkaa ja olen uraputkessa. Ei oo mitään yhteistä eläkeläisen kanssa.
Ja kyllä ne suunnilleen samanikäisten sisarusten lapsetkin tuppaa syntymään suunnilleen samaan aikaan.
Nytkö sä vasta havahduit siihen, että sulla on sisarus? Yleensä sitä on pitkin elämää tekemisissä. Ja kun vanhempi sisarus saa lapsia silloin, kun itse on vielä nuori, niin niille lapsille on tärkeä täti/setä jos on yhtään tekemisissä, kun on vielä cool nuoruuden takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmiten se ero tuntuu. Isoveljenikin on jo eläkkeellä, lapset lentäneet pesästä. Lapsemmekin tietty eri ikäluokkaa, joten serkukset jäi aiak vieraiksi toisilleen.
Niin, että jos isosisko on 64v ja pikkusisko 57v, niin se on suurikin ongelma :D Harvoin sitä sisarukset muutenkaan saavat samaan aikaan lapsia..
On siinä iso ero. Minä vaihdoin just työpaikkaa ja olen uraputkessa. Ei oo mitään yhteistä eläkeläisen kanssa.
Ja kyllä ne suunnilleen samanikäisten sisarusten lapsetkin tuppaa syntymään suunnilleen samaan aikaan.
Nytkö sä vasta havahduit siihen, että sulla on sisarus? Yleensä sitä on pitkin elämää tekemisissä. Ja kun vanhempi sisarus saa lapsia silloin, kun itse on vielä nuori, niin niille lapsille on tärkeä täti/setä jos on yhtään tekemisissä, kun on vielä cool nuoruuden takia.
En vaan kerron että jos ikäero on iso, se sisarus jää pakosta vieraammaksi, koska muuttaa pois kotoa siinä vaiheessa kun toinen on vasta lapsi. Ja elää koko elämänsä eri rytmissä kuin se nuorempi.
Kun vertaan sitä siihen tilanteeseen mikä minun lapsillani on niin kyllähän näille tulee miljoonia lapsuusmuistojakin jo enemmän. Samasta lapsuudesta. Minä elin ihan eri lapsuudenkin jo kun se isosisarukseni.
Kokemuksesi on varmasti ihan oikea, mutta syy-seuraus -suhteiden analyysi metsässä.