Lue keskustelun säännöt.
Lapsilla seitsemän vuoden ikäero, miksi niin vaikea ymmärtää
03.10.2017 |
Olemme omasta halustamme tehneet lapset seitsemän vuoden ikäerolla. Esikoinen on koulussa ja olen itse vauvan kanssa kotona. Tämä on ihanaa; minulla on aikaa sekä vauvalle että esikoiselle, jonka vastaanotan koulusta. Lasten välillä tein uraa. Olen saanut tosi kummastelevia ihmettelyjä siitä, kuinka "lapset on paras tehdä peräkanaa" ja "helpompaa on, kun vauvavuodet vetää yhteen pötköön". Käsittämätöntä! Itse olen halunnut keskittyä jokaiseen lapseen 100%, kahden pienen kanssa en olisi kyennyt saman tasoiseen äitiyteen kuin nyt. Millaisia mietteitä teillä?
Kommentit (91)
Mulla on kaksi ensimmäistä alle kahden vuoden erolla ja iltatähti sitten 8 vuoden erolla. Juu, pikkulapsiaika oli aika rankka mutta sen jälkeen lähekkäin syntyneet sisarukset ovat olleet todella läheisiä toisilleen, toki tappelevatkin, mutta kouluikäisinäkin leikkivät paljon keskenään, auttoivat toinen toisiaan läksyissä jne.
Nuorimman kanssa nautin itse todella paljon pikkulapsiajasta ja tein taaperon kanssa vaikka mitä kivaa, olen jaksanut kuskata harrastuksiin jne. Ja vaikka isommat lapset huomioivat nuorimman hyvin, niin ovat he koko ajan ihan eri kehitysvaiheessa ja nuorimmainen selkeästi yksinäisempi ja enemmän kiinni minussa.
Tällä kokemuksella tekisin lyhyemmällä välillä, mutta toki varmasti lasten luonteet vaikuttavat ja aikuisena ikäeroa ei enää niin huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmiten se ero tuntuu. Isoveljenikin on jo eläkkeellä, lapset lentäneet pesästä. Lapsemmekin tietty eri ikäluokkaa, joten serkukset jäi aiak vieraiksi toisilleen.
Niin, että jos isosisko on 64v ja pikkusisko 57v, niin se on suurikin ongelma :D Harvoin sitä sisarukset muutenkaan saavat samaan aikaan lapsia..
On siinä iso ero. Minä vaihdoin just työpaikkaa ja olen uraputkessa. Ei oo mitään yhteistä eläkeläisen kanssa.
Ja kyllä ne suunnilleen samanikäisten sisarusten lapsetkin tuppaa syntymään suunnilleen samaan aikaan.
Hmm, erikoista. Itse olen läheinen äitinkin kanssa, vaikka meillä on 38 vuotta ikäeroa.
Minä olen myös ollut aina läheinen vanhempieni kanssa. Johtuisikohan siitä, että he asuivat samassa taloudessa ja olivat läsnä elämässäni. Sisaruksistani vanhin muutti ulkomaille jo ennen kuin olin kouluiässä. T. Se, jonka perheessä kuulemma on ollut jotain vikaa.
7 vuoden ikäerolla ei sisarus muuta pois kotoa kuin joskus yläkouluiässä. Se vanhempi sisarus voi olla myös iso tuki ja turva, siinä missä saman ikäinen sisarus jäädä teini-iässä hyvinkin etäiseksi, jos on esim. eri sukupuolta. En itse jaksa uskoa, että vaikka 21v ja 28v naiset eivät voisi olla sydänystäviä ikäeronsa vuoksi.
Oikea siskoni oli syntynyt - 77 ja minä -91. Vanhemmat kolme puolisisarustani ovat kaikki 50v täyttäneet. Ikäeroa siis on.
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmiten se ero tuntuu. Isoveljenikin on jo eläkkeellä, lapset lentäneet pesästä. Lapsemmekin tietty eri ikäluokkaa, joten serkukset jäi aiak vieraiksi toisilleen.
Niin, että jos isosisko on 64v ja pikkusisko 57v, niin se on suurikin ongelma :D Harvoin sitä sisarukset muutenkaan saavat samaan aikaan lapsia..
On siinä iso ero. Minä vaihdoin just työpaikkaa ja olen uraputkessa. Ei oo mitään yhteistä eläkeläisen kanssa.
Ja kyllä ne suunnilleen samanikäisten sisarusten lapsetkin tuppaa syntymään suunnilleen samaan aikaan.
Hmm, erikoista. Itse olen läheinen äitinkin kanssa, vaikka meillä on 38 vuotta ikäeroa.
Minä olen myös ollut aina läheinen vanhempieni kanssa. Johtuisikohan siitä, että he asuivat samassa taloudessa ja olivat läsnä elämässäni. Sisaruksistani vanhin muutti ulkomaille jo ennen kuin olin kouluiässä. T. Se, jonka perheessä kuulemma on ollut jotain vikaa.
7 vuoden ikäerolla ei sisarus muuta pois kotoa kuin joskus yläkouluiässä. Se vanhempi sisarus voi olla myös iso tuki ja turva, siinä missä saman ikäinen sisarus jäädä teini-iässä hyvinkin etäiseksi, jos on esim. eri sukupuolta. En itse jaksa uskoa, että vaikka 21v ja 28v naiset eivät voisi olla sydänystäviä ikäeronsa vuoksi.
Öh.
Kyl se isompi usein muuttaa pois kotoa kun se pienempi on 12. Armeija tai opinnot.
Ja 21 on opiskelija, 28 on työelämässä, ehkä jo lapsia.
Itse koin että ikäero oli tosi iso nuorena, ikävuosina 35 - 45 sitä ei tuntunut yhtä paljon ja nyt se on taas kuilu. En kertakaikkiaan elä samaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä pidän sisaruksistani ihan ihmisenä, ei kai ikuisesti voi lapsuuden kokemuksia muistella. Ja muistot on kuitenkin jokaisella erilaiset, iästä huolimatta. Tämän olen huomannut ystävistäni, jotka on kaksoset. Hyvin eri mieltä monista lapsuuden muistoista. Mutta jos aikuisena ei vietä aikaa yhdessä, niin kai sitä vieraantuu, oli ikäero mikä tahansa.
Niin kun aikuisena on just esim ne kiirevaiheet ihan eri aikaan. Ja ne kiinnostuksen kohteetkin on tyystin erilaiset. Ja esim kun mun lapset oli pieniä, veljeni lapset oli teinejä ja ei heitä kyl todellakaan kiinnostanut esim Titinalle-konserttiin lähteä kun just olivat selvinneet pois siitä ikävaiheesta.
Eikä me lapsina esim koskaan harrastettu yhdessä mitään ikäeron takia, omat tyttöni on kolmivuotiaista pyörineet samoissa harrastuksissa. Ja kaveriporukoissa, kesäleireillä jne.
Jos te olette niin erilaiset, niin ei varmaan pienempi ikäero olisi tilnnetta parantanut. Me olaan kaikki kiinnostuneita kirjoista, luonnosta, retkeilystä yms, ja tehdään matkoja yhdessä ( ilman puolisoita).
No esim minähän en pääse mihinkään matkoille, kun olen vielä,työelämässä ja lapset asuu kotona. Sitten kun minä olin vielä lapseton ja vapaa, veli oli jumissa siinä pikkulapsivaiheessa.
Ja aika vähän meillä oli lapsuudessa aikaa yhdessä mitään lueskellakaan, kun tosiaan veli oli jo armeijassa kun minä alakoulussa. Omani lukee koko ajan saman ikäkauden kirjoja, kun ikäeroa on se kaksi vuotta. Tuskin se mun lukiolainen veljeni olisi viisikoille lämmennyt.
Luonnossa ja retkillä suhde oli enemmän lapsenvahti/lapsi eikä kaveri/kaveri. Sen ikäeron takia. Isoveli esim teki luistinradan ja hyppyrimäen, mutta ei sekään ole sama asia kuin yhdessä leikkiminen.
Tarkoitin että me käydään nykyisin aikuisina vaikka sieniretkellä yhdessä, vaikka kyllä me lapsenakin käytiin uimassa tai kalassa yhdessä. Suhteet muuttuu, toki silloin varmaan huolehti minusta. Ja kun isot sisaruksrt oli pikkulapsivaiheessa, hoidin usein heidän lapsia, jotta pääsivät kanssa rentoutumaan. Ja matkat onnistui, vaikka olimme kaikki töissä. Toki vaati hiukan järjestelyä, mutta meillä kaikilla oli puolisot hoitamassa lapset yms. Jokunen päivä yhdessä jossain, ja jokunen pidempi matka ( kun joku sisarus asui ulkomailla)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä pidän sisaruksistani ihan ihmisenä, ei kai ikuisesti voi lapsuuden kokemuksia muistella. Ja muistot on kuitenkin jokaisella erilaiset, iästä huolimatta. Tämän olen huomannut ystävistäni, jotka on kaksoset. Hyvin eri mieltä monista lapsuuden muistoista. Mutta jos aikuisena ei vietä aikaa yhdessä, niin kai sitä vieraantuu, oli ikäero mikä tahansa.
Niin kun aikuisena on just esim ne kiirevaiheet ihan eri aikaan. Ja ne kiinnostuksen kohteetkin on tyystin erilaiset. Ja esim kun mun lapset oli pieniä, veljeni lapset oli teinejä ja ei heitä kyl todellakaan kiinnostanut esim Titinalle-konserttiin lähteä kun just olivat selvinneet pois siitä ikävaiheesta.
Eikä me lapsina esim koskaan harrastettu yhdessä mitään ikäeron takia, omat tyttöni on kolmivuotiaista pyörineet samoissa harrastuksissa. Ja kaveriporukoissa, kesäleireillä jne.
Jos te olette niin erilaiset, niin ei varmaan pienempi ikäero olisi tilnnetta parantanut. Me olaan kaikki kiinnostuneita kirjoista, luonnosta, retkeilystä yms, ja tehdään matkoja yhdessä ( ilman puolisoita).
No esim minähän en pääse mihinkään matkoille, kun olen vielä,työelämässä ja lapset asuu kotona. Sitten kun minä olin vielä lapseton ja vapaa, veli oli jumissa siinä pikkulapsivaiheessa.
Ja aika vähän meillä oli lapsuudessa aikaa yhdessä mitään lueskellakaan, kun tosiaan veli oli jo armeijassa kun minä alakoulussa. Omani lukee koko ajan saman ikäkauden kirjoja, kun ikäeroa on se kaksi vuotta. Tuskin se mun lukiolainen veljeni olisi viisikoille lämmennyt.
Luonnossa ja retkillä suhde oli enemmän lapsenvahti/lapsi eikä kaveri/kaveri. Sen ikäeron takia. Isoveli esim teki luistinradan ja hyppyrimäen, mutta ei sekään ole sama asia kuin yhdessä leikkiminen.
Tarkoitin että me käydään nykyisin aikuisina vaikka sieniretkellä yhdessä, vaikka kyllä me lapsenakin käytiin uimassa tai kalassa yhdessä. Suhteet muuttuu, toki silloin varmaan huolehti minusta. Ja kun isot sisaruksrt oli pikkulapsivaiheessa, hoidin usein heidän lapsia, jotta pääsivät kanssa rentoutumaan. Ja matkat onnistui, vaikka olimme kaikki töissä. Toki vaati hiukan järjestelyä, mutta meillä kaikilla oli puolisot hoitamassa lapset yms. Jokunen päivä yhdessä jossain, ja jokunen pidempi matka ( kun joku sisarus asui ulkomailla)
Kyllä mekin käydään marjassa tms. Mutta väitän vaan silti että omat lapseni kahden vuoden ikäerolla tulevat aikuisinakin intensiivisesti elämään samaa elämänvaihetta ja siksi luonnostaa olemaan enemmän yhdessä. He ovat todella läheisiä ja hehän myös asuvat yhdessä paljon pidempään kuin minä veljeni kanssa.
Hyvä ikäero. Aikaa tarpeeksi lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni kymmenen vuotta ikäeroa edelliseen sisarukseen, ja edelleen aikuisina olemme toisillemme puolitutut. Omille lapsilleni halusin erilaista.
Minulla on sisarukseeni 18 vuotta ikäeroa. Ollaan läheiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmiten se ero tuntuu. Isoveljenikin on jo eläkkeellä, lapset lentäneet pesästä. Lapsemmekin tietty eri ikäluokkaa, joten serkukset jäi aiak vieraiksi toisilleen.
Niin, että jos isosisko on 64v ja pikkusisko 57v, niin se on suurikin ongelma :D Harvoin sitä sisarukset muutenkaan saavat samaan aikaan lapsia..
On siinä iso ero. Minä vaihdoin just työpaikkaa ja olen uraputkessa. Ei oo mitään yhteistä eläkeläisen kanssa.
Ja kyllä ne suunnilleen samanikäisten sisarusten lapsetkin tuppaa syntymään suunnilleen samaan aikaan.
Hmm, erikoista. Itse olen läheinen äitinkin kanssa, vaikka meillä on 38 vuotta ikäeroa.
Minä olen myös ollut aina läheinen vanhempieni kanssa. Johtuisikohan siitä, että he asuivat samassa taloudessa ja olivat läsnä elämässäni. Sisaruksistani vanhin muutti ulkomaille jo ennen kuin olin kouluiässä. T. Se, jonka perheessä kuulemma on ollut jotain vikaa.
7 vuoden ikäerolla ei sisarus muuta pois kotoa kuin joskus yläkouluiässä. Se vanhempi sisarus voi olla myös iso tuki ja turva, siinä missä saman ikäinen sisarus jäädä teini-iässä hyvinkin etäiseksi, jos on esim. eri sukupuolta. En itse jaksa uskoa, että vaikka 21v ja 28v naiset eivät voisi olla sydänystäviä ikäeronsa vuoksi.
Öh.
Kyl se isompi usein muuttaa pois kotoa kun se pienempi on 12. Armeija tai opinnot.
Ja 21 on opiskelija, 28 on työelämässä, ehkä jo lapsia.
Itse koin että ikäero oli tosi iso nuorena, ikävuosina 35 - 45 sitä ei tuntunut yhtä paljon ja nyt se on taas kuilu. En kertakaikkiaan elä samaa elämää.
Suomalaiset muuttavat kotoa keskimäärin 21-vuotiaana. Nuorempi olisi silloin 14-vuotias.
Eivät läheskään kaikki 21-vuotiaat ole opiskelijoita, monet menevät töihin viimeistään 19-vuotiaina ammattikoulun jälkeen. Ja monilla 21-vuotiailla on lapsiakin. Toisaalta 28-vuotiaissakin on opiskelijoita. Eikä läheskään kaikilla 28-vuotiailla ole lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmiten se ero tuntuu. Isoveljenikin on jo eläkkeellä, lapset lentäneet pesästä. Lapsemmekin tietty eri ikäluokkaa, joten serkukset jäi aiak vieraiksi toisilleen.
Niin, että jos isosisko on 64v ja pikkusisko 57v, niin se on suurikin ongelma :D Harvoin sitä sisarukset muutenkaan saavat samaan aikaan lapsia..
On siinä iso ero. Minä vaihdoin just työpaikkaa ja olen uraputkessa. Ei oo mitään yhteistä eläkeläisen kanssa.
Ja kyllä ne suunnilleen samanikäisten sisarusten lapsetkin tuppaa syntymään suunnilleen samaan aikaan.
Hmm, erikoista. Itse olen läheinen äitinkin kanssa, vaikka meillä on 38 vuotta ikäeroa.
Minä olen myös ollut aina läheinen vanhempieni kanssa. Johtuisikohan siitä, että he asuivat samassa taloudessa ja olivat läsnä elämässäni. Sisaruksistani vanhin muutti ulkomaille jo ennen kuin olin kouluiässä. T. Se, jonka perheessä kuulemma on ollut jotain vikaa.
7 vuoden ikäerolla ei sisarus muuta pois kotoa kuin joskus yläkouluiässä. Se vanhempi sisarus voi olla myös iso tuki ja turva, siinä missä saman ikäinen sisarus jäädä teini-iässä hyvinkin etäiseksi, jos on esim. eri sukupuolta. En itse jaksa uskoa, että vaikka 21v ja 28v naiset eivät voisi olla sydänystäviä ikäeronsa vuoksi.
Öh.
Kyl se isompi usein muuttaa pois kotoa kun se pienempi on 12. Armeija tai opinnot.
Ja 21 on opiskelija, 28 on työelämässä, ehkä jo lapsia.
Itse koin että ikäero oli tosi iso nuorena, ikävuosina 35 - 45 sitä ei tuntunut yhtä paljon ja nyt se on taas kuilu. En kertakaikkiaan elä samaa elämää.
Suomalaiset muuttavat kotoa keskimäärin 21-vuotiaana. Nuorempi olisi silloin 14-vuotias.
Eivät läheskään kaikki 21-vuotiaat ole opiskelijoita, monet menevät töihin viimeistään 19-vuotiaina ammattikoulun jälkeen. Ja monilla 21-vuotiailla on lapsiakin. Toisaalta 28-vuotiaissakin on opiskelijoita. Eikä läheskään kaikilla 28-vuotiailla ole lapsia.
Kyllä sinne armeijaan mennään edelleen 18-19-vuotiaina. Ja opiskelut alkaa samaan rakoon.
Akateemisilla 21-vuotiailla ei ole lapsia. Normaalisti opiskelevat ei enää opiskele.
Meillä ikäeroa on toistakymmentä vuotta. Typeryyksiä laukovat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmiten se ero tuntuu. Isoveljenikin on jo eläkkeellä, lapset lentäneet pesästä. Lapsemmekin tietty eri ikäluokkaa, joten serkukset jäi aiak vieraiksi toisilleen.
Niin, että jos isosisko on 64v ja pikkusisko 57v, niin se on suurikin ongelma :D Harvoin sitä sisarukset muutenkaan saavat samaan aikaan lapsia..
On siinä iso ero. Minä vaihdoin just työpaikkaa ja olen uraputkessa. Ei oo mitään yhteistä eläkeläisen kanssa.
Ja kyllä ne suunnilleen samanikäisten sisarusten lapsetkin tuppaa syntymään suunnilleen samaan aikaan.
Mieheni on 15 vuotta vanhempi kuin siskonsa, jonka lapsi on pari kuukautta vanhempi kuin meidän. Vanhemmillani on sisaruksia parin vuoden ikäerolla, silti serkkuni ovat yli 10 vuotta minua nuorempia.
Lapset syntyy silloin kuin syntyy, vaikka sun mielestä pitäisi syntyä tahdistetusti.Jos on kaksi vuotta ikäeroa ja molemmat opiskelee jne se ikkuna hankkia lapsia on pakosta aika pieni.
Jos isosisarus on sen 7-10 vanhempi ja opiskelee niin se lasten hankinta osuu taas siihen samaan ikkunaan.
Mun esikoisen ja minun isoveljeni nuorimman lapsen ikäero on 10 vuotta. Jos me oltaisiin samanikäisiä, ero olisi luonnollisesti pienempi. Ja serkukset läheisempiä.
Mulla ja mun siskolla on 10 vuotta ikäeroa, silti ollaan hyvin läheisiä. Saimme molemmat esikoisemme saman vuoden lokakuussa. Se oli täysin sattumaa, itse olin sillon 26v. ja siskoni 36v. Se ettet tule toimeen isoveljesi kanssa, saattaa liittyä enemmän teidän luonne eroihin ja erilaisiin kiinnostuksen kohteisiin.
Pikkuveli syntyi kun olin 11-vuotias, emme ole juuri tekemisessä sillä koen että olemme melkein "eri sukupolvea". Emme katsoneet samoja lastenohjelmia, emme pidä samasta musiikista, minä vietin lapsuuteni kerrostalon seitsemännessä kerroksessa kun taas veli tuotiin synnäriltä ok-taloon .
Veljen taaperovuodet vietin opetellen tupakoimaan ja meikkaamaan, kun veli oli ala-asteella muutin opiskelemaan toiseen kaupunkiin. Emme todellakaan ole läheisiä! Ja se surettaa äitiä. Tälläistä ikäeroa meille ei suunniteltu, toinen vauva ei vain tullutkaan niin helposti kuin kuviteltiin ! En voi ymmärtää, miksi joku tahallaan hommaa lapsia yli viiden vuoden ikäerolla .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsilla on ikäeroa 14-vuotta ja kukaan ei ole koskaan ääneen ihmetellyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmiten se ero tuntuu. Isoveljenikin on jo eläkkeellä, lapset lentäneet pesästä. Lapsemmekin tietty eri ikäluokkaa, joten serkukset jäi aiak vieraiksi toisilleen.
Niin, että jos isosisko on 64v ja pikkusisko 57v, niin se on suurikin ongelma :D Harvoin sitä sisarukset muutenkaan saavat samaan aikaan lapsia..
On siinä iso ero. Minä vaihdoin just työpaikkaa ja olen uraputkessa. Ei oo mitään yhteistä eläkeläisen kanssa.
Ja kyllä ne suunnilleen samanikäisten sisarusten lapsetkin tuppaa syntymään suunnilleen samaan aikaan.
Hmm, erikoista. Itse olen läheinen äitinkin kanssa, vaikka meillä on 38 vuotta ikäeroa.
Minä olen myös ollut aina läheinen vanhempieni kanssa. Johtuisikohan siitä, että he asuivat samassa taloudessa ja olivat läsnä elämässäni. Sisaruksistani vanhin muutti ulkomaille jo ennen kuin olin kouluiässä. T. Se, jonka perheessä kuulemma on ollut jotain vikaa.
7 vuoden ikäerolla ei sisarus muuta pois kotoa kuin joskus yläkouluiässä. Se vanhempi sisarus voi olla myös iso tuki ja turva, siinä missä saman ikäinen sisarus jäädä teini-iässä hyvinkin etäiseksi, jos on esim. eri sukupuolta. En itse jaksa uskoa, että vaikka 21v ja 28v naiset eivät voisi olla sydänystäviä ikäeronsa vuoksi.
Öh.
Kyl se isompi usein muuttaa pois kotoa kun se pienempi on 12. Armeija tai opinnot.
Ja 21 on opiskelija, 28 on työelämässä, ehkä jo lapsia.
Itse koin että ikäero oli tosi iso nuorena, ikävuosina 35 - 45 sitä ei tuntunut yhtä paljon ja nyt se on taas kuilu. En kertakaikkiaan elä samaa elämää.
Suomalaiset muuttavat kotoa keskimäärin 21-vuotiaana. Nuorempi olisi silloin 14-vuotias.
Eivät läheskään kaikki 21-vuotiaat ole opiskelijoita, monet menevät töihin viimeistään 19-vuotiaina ammattikoulun jälkeen. Ja monilla 21-vuotiailla on lapsiakin. Toisaalta 28-vuotiaissakin on opiskelijoita. Eikä läheskään kaikilla 28-vuotiailla ole lapsia.
Kyllä sinne armeijaan mennään edelleen 18-19-vuotiaina. Ja opiskelut alkaa samaan rakoon.
Akateemisilla 21-vuotiailla ei ole lapsia. Normaalisti opiskelevat ei enää opiskele.
Opiskelut alkavat peruskoulun jälkeen 16-vuotiaana. Silloin minäkin muutin kotoa, samoin sisarukseni.
Kaikki eivät myöskään ole akateemisia. Lähes kaikki tuntemani ihmiset ovat tehneet lapsensa 19-22 vuotiaina.
Mulla on 8 vuotta ikäeroa nuorempaan isoveljeen ja 10 vuotta vanhempaan. Olin vahinko-iltatähti, mutta lämpimissä väleissä molempien veljien kanssa. Vanhemman kanssa ollaan enemmän tekemisissä, kun jutut osuvat jotenkin automaattisesti yksiin.
Meidän lapsillamme on viitisen vuotta ikäeroa ja olen kokenut sen hyväksi. Enemmänkin olisi saanut olla.
En ylipäätään tajua, miksi kaikkien pitäisi tehdä kaikki samalla tavalla. Meitä on moneksi ja monessa asiassa on hyvät ja huonot puolensa.
Kaikissa ikäeroissa on hyvät ja huonot puolensa.
Itseäni ei kiinnostaisi tuollainen yli 10 vuoden päiväkotiputki eikä 30-vuotinen lapsiperhe-elämä.
Mielestäni lapsille suuri ikäero on parempi vaihtoehto, kuin se alle 2v.
Usein mennään sen vanhemman ehdoilla ja se nuorempi jää aina jalkoihin leikeissä. Näin ainakin kävi itselleni.
Ja muuten ei minulla ole läheisiä välejä omaan veljeeni. Täällä ihmiset puhuvat ihan kuin syntymällä peräperään tarkoittaisi se jotenkin sitä, että oltaisiin sitten läheisissä väleissä.
minulla on juurikin 7 vuotta vanhempi isosisko, ja ikäero on ollut vain positiivinen asia ja olemme tosi läheisiä