Lue keskustelun säännöt.
Masentunut (diagnosoidut) - kerro päivästäsi
01.10.2017 |
Mitä olet tänään tehnyt ja millaisissa fiiliksissä?
Onko sinulla minkäasteinen masennus?
Kommentit (283)
Vierailija kirjoitti:
Miten niin monella teistä "masentuneista" on puoliso ja lapset? Onko masennus hellittänyt siksi aikaa kun on oltu puolisonhakumatkalla/lasta yrittämässä ja sittemmin taas puhjennut? Vai tuleeko se masennus vasta kun on perhe kasassa? Diagnosoidaanko nykyisin keskivaikeaksi masennukseksi se jos ei jaksa olla iloinen aamusta iltaan joka päivä?
Ihan rehellisesti kysyn. Itselläni vaikea masennus jo 20 vuotta, ikinä ei ole mahdollisuutta ollut edes miettiä puolisoa tai lapsia.
Enpäs tiennytkään että tämä on kilpailu että kenellä menee oikeasti niin kurjasti että saa sanoa olevansa masentunut ilman lainausmerkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat toimet mulla. Ja EN ole masentunut.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin monella teistä "masentuneista" on puoliso ja lapset? Onko masennus hellittänyt siksi aikaa kun on oltu puolisonhakumatkalla/lasta yrittämässä ja sittemmin taas puhjennut? Vai tuleeko se masennus vasta kun on perhe kasassa? Diagnosoidaanko nykyisin keskivaikeaksi masennukseksi se jos ei jaksa olla iloinen aamusta iltaan joka päivä?
Ihan rehellisesti kysyn. Itselläni vaikea masennus jo 20 vuotta, ikinä ei ole mahdollisuutta ollut edes miettiä puolisoa tai lapsia.
Masentunut ei välttämättä aina ole ollut masentunut. Masennus ei kaikilla myöskään estä puolison ja perheen saamista, aivan kuten masennus ei estä kaikkia opiskelemasta tai tekemästä töitä. Me ollaan kato kaikki vähän erilaisia.
Ps, mmyös me jotka ei olla sairastettu yhtä pitkään ja vaikeasti kuin sä ollaan ihan oikeita masentuneita, ei "masentuneita".
Vierailija kirjoitti:
En tajua, miten yhtekskunta jaksaa vuosikaupalla elättää masentuneita? Miten on mahdollista olla vuosikymmeniä sairaslomalla?
Peukut teille, jotka edes yritätte jotakin. Suurin osa vaan makaa sohvalla, syö paskaa ja juo kaljaa.
Siivoaminen, työt, leipominen, liikkuminen - ylipäätänsä elämänlaadun noston yrittäminen - auttaisi aika montaa teistäkin "masentuneista".
Koska yhteiskunnalle on halvempaa pitää masentuneita sairaslomalla kuin tarjota jokaiselle henkilökohtaista apua aktivoitumiseen.
Vierailija kirjoitti:
En tajua, miten yhtekskunta jaksaa vuosikaupalla elättää masentuneita? Miten on mahdollista olla vuosikymmeniä sairaslomalla?
Peukut teille, jotka edes yritätte jotakin. Suurin osa vaan makaa sohvalla, syö paskaa ja juo kaljaa.
Siivoaminen, työt, leipominen, liikkuminen - ylipäätänsä elämänlaadun noston yrittäminen - auttaisi aika montaa teistäkin "masentuneista".
Viestistäkin käy kyllä hyvin ilmi, ettet tiedä tästä aiheesta mitään, mutta kysynpä nyt kuitenkin: miten sinun mielestäsi masentuneen tulee toimia silloin, kun ei ihan aikuisten oikeasti jaksa siivota, leipoa, urheilla tai mennä sinne töihin? Jos ei jaksa käydä suihkussa ja kaikki itkettää, niin miten ja ennen kaikkea miksi sinne töihin mentäisiin? Olisiko sinusta ihan jees työnantajana, työtoverina tai vaikka asiakkaana, että masentunut tulee siivottomana töihin itkemään, nukkumaan tai tuijottamaan tyhjyyteen, eikä saa mitään aikaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heräsin klo 06 huonosti nukutun yön jälkeen. Näin painajaisia jos nukuin ja hereillä ollessani kuuntelin pieniä risauksia talossa ja päässä pyöri kauhuajatukset että lapsille tapahtuu nyt jotain pahaa tai joku hullu tulee ikkunasta sisälle.
Makasi sohvalla tekemättä mitään kunnes lähdin kaupungille
---
Klo 08 kävin tapaamassa hoitajaa, justkasin sen kanssa ja sitten soitin pomolle ja juttelin sen kanssa vähän aikaa
--
Takas kotona ja keitin kahvit. Joka paikkaa sattuu. Tein sillivoileivän. Maistu kamalalle.
--
Katson Netflixiä tajuamatta mitään, näperrän samalla puhelinta
--
Saan jonku ihmeen tarmonpuuskan ja lupaan viedä äitini kaupungille ostoksille, hän tartti uudet talvikengät ja jotain muuta, äitil ei oo enää ajokorttia.
Käytiin syömässä, harmitti tuhlata rahaa kun ei sit annos maistunutkaan kovin hyvin
--
n. 3h päästä takas kotona ja jo kotimatkalla uuvuin ja menin mykäksi en jaksanut enää seurustella äitini kanssa, tunsin kuitenkin mielihyvää että jaksoin olla hänen kanssaan
--
kotona .. ihan kauheen väsynyt ja sairas olo sellanen jokapaikan särky ja ahdistus kasvaa, keittelin kahvia ja tartuin kirjaan. Olen kiitollinen että pystyn lukemaan <3
--
lämmitin koululaiselle eilistä ruokaa ja vaihdoin muutamia sanasia
huomasin et pyykit vieläkin koneessa jotka pesin 2pv sitten. laitoin huuhteluohjelmalla uusix
laitoin tiskikoneen päälle
--
dg toistuva masennus, ollut aina kuitenkin työelämässä parin pv
poissaoloja lukuunottamatta
Nyt tais vaan lipsahtaa vakavan masennuksen puolelle kun oon tosi huonois kantimis tai sille tuntuu, en kyenny töihiin nyt viikon ollu kotona ja lisää saikkua varmaan tulossa ... ei tätä kellekään toivo
Mitä yhteiskunnan pitäisi tehdä? Tappaa kaikki sairaat automaattisesti vuoden sairasloman jälkeen jos ei parane? Nimittäin jos mistään ei saisi rahaa sairaana niin sairas tai hänen omaisensa joutuisivat rötöstelemään pysyäkseen hengissä, eikä sekään kovin halvaksi tulisi. Eräs herrasmies kyllä yritti jo aikoinaan tätä mielestään turhien ihmisten massaeliminaatiota ja ei se saanut lopulta maailman kannatusta. Toki esim tuolla Las Vegasissa joku poisti viisikymmentä mielestään turhaa ihmistä, kuoli tosin itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa teistä masentuneista on tehnyt tänään enemmän kuin minä. En tunnusta olevani masentunut. On vain tylsiä rutiineja ja vaikeaa saada itseään suorittamaan niitä. Mielenkiintoisempaa on surffata netissä. Tekisi mieli toteuttaa jokin löytämäni idea, mutta niitä on niin paljon, että kuitenkin vain haen uusia ideoita ja mietin, että saa helpommalla valmiina ja ei siitä kuitenkaan tulisi niin hyvää kuin tahtoisin.
Nukuin aivan valtavan hyvin, 9 tuntia yhtä soittoa. Herättyäni tein 15 minuutin venyttelyt, jauhoin kahvin erikoispavuista ja pistin tällaiseen erikoistuneen keittimeni porisemaan. Siinä odotellessa puristin mehut n. 10 appelsiinista ja join tuon ihanuuden pois yhdellä kulauksella. Olin illalla valmistanut aamua varten gluteenittomia tattarileipiä, joiden päälle laitoin kauramaidosta valmistettua juustoa, itse kasvattamiani tomaatteja, lehtipersiljaa sekä sitruunamelissaa omasta puutarhasta myös. Ai että miten hyvä oli tuoreen, vastajauhetun kahvin kanssa! Spelttipuuron joukkoon viskasin itse poimimani mustikoita ja Ranskasta tilaamiani chian siemeniä. Ohh, autuus.
Hesarin luettuani laitoin saunan ajastimella lämpiämään ja ampaisin itse merenrantaan juoksemaan. Juostuani tunnin verran, painuin suihkun kautta ihanaan tervantuoksuiseen löylyhuoneeseen. Olin täynnä syvää onnea – päivä oli vasta alussa! Olin täynnä energiaa ja kaikkea mitä ihminen elämässään tarvitsekaan.
Sittemmin olen leiponut, ommellut, kutonut, siivonnut, maalannut, tehnyt istutuksia ja nyt vain relaan. Ansaittu lepo.
Kaikki on itsestä kiinni! Itseään täytyy ottaa niskasta kunnon kuopasuotteella! Silleen se lähtee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Diagnosoitu keskivaikea iät ajat sitten.
Heräsin puol kasin maissa painajaisten jälkeen (muutto ja raha-asiat ahdistaa eniten). Puuhailin aamun lapsen kanssa. Sen päikkäreiden ajan makasin sohvalla ja koitin kattoa netflixiä mutta niin vaikea keskittyä mihinkään kun ahdistaa niin piti laittaa pauselle kokoajan. Kun lapsi heräsi niin syötiin ja kävin hänen ja koiran kanssa lenkillä ja olin älyttömän ylpeä että jaksoin yksin (siis ilman miestä) ulos. Sitten leikin lapsen kanssa. Nyt hän tokilla päikkäreillä ja koitan katsoa yhtä suosikkia taas netflixistä mutta vaikea keskittyä, välillä koitin itekki nukkua mutta en pysty. Odotan että mies tulee kotiin. Kaikki voimani säästän siihen että jaksan leikkiä ja olla rakkaan lapseni kanssa ja muu tulee toissijaisena, teen jos jaksan. Onneksi mies tukena. Joinakin päivinä tunnen oloni melkein normaaliksi ja koitan nauttia niistä. Välillä menee päivä yöpaidassa kun ei edes jaksa pukea. Joskus tarkastan lenkillä että kai sentään laitoin vaatteet päälle... 😄
Heräilin tossa kahen aikaan ja siirryin sohvalle makaamaan, join yhen lonkeron ja nappasin pari panacodia. Toissapäivänä tuli ryypättyä ihan tolkuttomasti ja jotain typeryyksiäkin menin tekemään, eilen en päässyt sängystä ylös koko päivänä. Ei yleensä noin pahoja oloja tuu vaikka juonkin usein ja paljon. No kyllä tää elämä tästä taas voittaa.
Masennusta mulla on ollut jostain teinistä asti, vaihtelevan tasoisena. Nykyään koen sen olevan lievää. Elämältä puuttuu suunta ja merkitys, mutta koitankin elää hetkessä ja nauttia pienistä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten niin monella teistä "masentuneista" on puoliso ja lapset? Onko masennus hellittänyt siksi aikaa kun on oltu puolisonhakumatkalla/lasta yrittämässä ja sittemmin taas puhjennut? Vai tuleeko se masennus vasta kun on perhe kasassa? Diagnosoidaanko nykyisin keskivaikeaksi masennukseksi se jos ei jaksa olla iloinen aamusta iltaan joka päivä?
Ihan rehellisesti kysyn. Itselläni vaikea masennus jo 20 vuotta, ikinä ei ole mahdollisuutta ollut edes miettiä puolisoa tai lapsia.
Minussa on muitakin puolia kuin masennus ja mieheni näkee minut kokonaisuutena. Tapasimme lukiossa ja olemme edelleen yhdessä, naimisiinkin mentiin. Lapsia ei kyllä ole, hyvä vaan kun hädin tuskin jaksan itsestäni pitää huolta.
-32-
Johan on taas kommentteja välissä. Itekki kirjotin päivästäni koska ymmärsin että ketjun tarkoitus oli kartoittaa miten muilla masentuneilla on tänään mennyt. Meillä voi olla perhettä koska emme ehkä ole olleet koko elämäämme masentuneita tai meillä on myös parempia jaksoja. Itse aina sanon että me hullut olemme hauskaa seuraa sekä hyvin aitoja ja rehellisiä kun lähelle pääsee. Minullakin on onneksi mies ja muutama läheinen tosi ystävä. Usein en tajua miten he ja vanhempani minua jaksavat kun olen tämmöinen paska mutta kai minussakin sitten on puolensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tajua, miten yhtekskunta jaksaa vuosikaupalla elättää masentuneita? Miten on mahdollista olla vuosikymmeniä sairaslomalla?
Peukut teille, jotka edes yritätte jotakin. Suurin osa vaan makaa sohvalla, syö paskaa ja juo kaljaa.
Siivoaminen, työt, leipominen, liikkuminen - ylipäätänsä elämänlaadun noston yrittäminen - auttaisi aika montaa teistäkin "masentuneista".
Jos ei jaksa edes mennä suihkuun tai harjata hiuksia , miten sitä jaksaisi leipoa jotain hiivatin sämpylöitä? Ja työelämästä: haluaisitko itse työkaverin joka ei yhtään jaksa panostaa ulkonäköönsä ja pillahtelee itkuun? Olisi piristävää esim. kassaneiti, jolla on kolmatta viikkoa sama paita ja klimppiset hiukset. Nam.
Lauantai: nukahdin vasta 6 aikaan aamulla ja heräsin 16 aikaan iltapäivällä. Makasin sängyssä ja söin eilisiä pitsan jämiä.. klo:19 kävin parvekkeella n.15 min ajan jonka jälkeen istuin olkkarin lattialla parvekkeen oven edessä 2h kun en jaksanut liikkua.. klo 21 jälkeen sitten menin vessan kautta sänkyyn kattomaan tv..
Sunnuntaina Nukahdin 3 jälkeen heräsin kellon soittoon klo:9 mutta käänsin kylkeä ja jatkoin unia klo:14 asti.. sitten makasin pari tuntia sängyssä ja söin sipsejä ja join kokista.. klo 17 maissa kävin vessassa ja menin takas sänkyyn jossa selasin puhelinta n.20 asti jonka jälkeen vedin ulkovaatteet yöpuvun päälle ja menin kauppaan.. ostin lisää sipsiä ja limpparia.. kotona istuin ulkovaatteet päällä eteisessä n.30 min jonka jälkeen heitin ne lattialle ja menin vessan kautta petiin..
katoin telkkaria sinne 3 asti ja tänään taas kello soi aamulla ja jatkoin unia n.13 asti ja siitä asti olen maannut sängyssä ja perunut sähköpostilla tämän viikon menoja.. suihkuun yritän tänään jaksaa saa nähdä onnistuuko.
Tänään oli viimeinen työpäivänä, sanottiin että on parempi jos en enää tule. Oikeastaan helpotus mutta samalla tuntuu, että olen virallisesti hullu. Otan tässä vähän viiniä ja kohta saunan, suihkuun meneminen on vaikeaa mutta saunassa istuisin koko ajan ! Ja minä kyllä syön. Moni masentunut valittaa ettei maistu, mutta itse vedin tänään kattilallisen spagettia ja munkkipossun. En edes uskalla arvailla, kuinka paljon jo painan!
Minä myös meikkaan ja pidän holta siitä että vaatteet ovat siistit. En osaa kulkea resupekkana vaikka miten masentaisi.
Otin unilääkkeen 22.00 ja näin painajaisia koko yön sekä heräilin, 7.00 annoin periksi ja menin suihkuun koska olin aivan hikinen.
Luin exän viestit jossa kyselee, luenko ollenkaan Wilma -viestejä ja antaa ymmärtää, että olen surkea äiti.
Tein kupillisen kaakaota ja kävin röökillä, oli vähän kylmä vain sellainen maksimekko päällä ja crocsit jaloissa.
Siistin siilin, viilasin ja lakkasin kynnet sillä käsistäni minulla on pakkomielle pitää huolta,.vaikka näyttäisin muuten miten räjähtäneeltä!
Tilasin pitsan ja yritin siivota keittiötä. Söin palan pitsaa ja join litran vettä .Päätä särkee, sitä särkee lähes aina.
Nyt yritän päästä saunaan, ensimmäinen yritys meni pieleen koska olin unohtanut oven auki.
Vierailija kirjoitti:
Tänään oli viimeinen työpäivänä, sanottiin että on parempi jos en enää tule. Oikeastaan helpotus mutta samalla tuntuu, että olen virallisesti hullu. Otan tässä vähän viiniä ja kohta saunan, suihkuun meneminen on vaikeaa mutta saunassa istuisin koko ajan ! Ja minä kyllä syön. Moni masentunut valittaa ettei maistu, mutta itse vedin tänään kattilallisen spagettia ja munkkipossun. En edes uskalla arvailla, kuinka paljon jo painan!
Minä myös meikkaan ja pidän holta siitä että vaatteet ovat siistit. En osaa kulkea resupekkana vaikka miten masentaisi.
Mulla on kanssa liikasyömistä sen sijaan että söisin liian vähän ...
Ja viiniäkin lipittäisin joka ilta jos en vähän ees jarruttelis, se vie niin mukavasti uneen .... mut tajuan että siinä piilee kohdallani iso vaara ajautua vielä syvempiin vesiin :/
Eilen :
en poistunut sisätiloista
en jaksanut suihkuun vaikka päänahkaa kutisi ja olo oli nuhruinen
luin ja makasin
söin liikaa kaikkea
katsoin tv:tä
itkin vähän
kuuntelin miestäni ja lapsiani kun ne selitti jotain
jännitin jotain niin että vatsa meni ihan sekaisin
kaivauduin sänkyyn jo klo 20 en vaan jaksanu enää, mies laitto lapset nukkuu
Nukahdin eilen päivällä pitkäksi aikaa, joten menin nukkumaan vasta kuudelta. Heräsin 12 aikoihin painajaiseen ja nappasin rauhoittavan siihen kauheaan oloon, mikä tulee painajaisesta herätessä. En muutenkaan tykkää asua yksin, koska saan pelkotiloja. Sitten join kahvia. Katsoin Outlanderia netistä ja luin kirjaa. Meikkasin. Nyt olen menossa ulos (viimeksi kävin varmaan torstaina?) ja pitää laittaa pipo päähän, sillä en ole käynyt suihkussakaan moneen päivään = likaiset hiukset. Ihanaa, että ulkona on viileämpää.