Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten muissa maissa (esim jenkit) jaksetaan hulluja työtunteja?
30.09.2017 |
Olen ymmärtänyt, että on ihan normaalia työskennellä esim. 10 h päiviä koko ajan esim. jenkeissä. Te, jotka olette tällaisissa rankan työnteon maissa töissä, miten siitä selviytyy? Vai onko työnteko sitten sellaista kokoaikaista lusmuilua? Itse en ainakaan saisi enää viimeisinä tunteina mitään aikaiseksi saati sitten jos työtunnit olis koko ajan tuollaiset. Ja uskokaa, olen alalla, jossa tehdään kausittain todella pitkää päivää.
Kommentit (189)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sellainen käsitys, että USA:ssa ei käytetä koko päivää tehokkaaseen työntekoon. Mutta entä sitten Japani tai Etelä-Korea, joissa on vielä hullummat työajat ja korkeampi työmoraali?
Hieman vaikea uskoa ettei koko päivää käytetä USAssa työn tekemiseen. Riippuu toki alasta - ja tehokkuden määritelmästä.
Ainakin matalapalkka-aloilla USAssa painetaan persii pitkällä pitkää päivää. Monet jopa kolmessa eri työpaikassa.
Ne kaksi tai kolme työpaikka ovat molemmat osa-aikaisia. Ei niitä työtunteja kuitenkaan kerry sen enempää kuin yhdessä salary työpaikassa. Meneehän sitä matkoihin myös tovi kun pitää mennä työpaikasta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lontoossa tehdään pitkiä päiviä jos on ns hyvä työ. Esim pankkialalla tehdään helposti 60 tuntia viikossa.
Pitää muistaa, että monessa maissa on helpompi saada potkut kuin Suomessa. USA:ssa ei juuri ole mitään suojaa potkuista. Oletko raskaana etkä jaksaa tehdä pitkiä päiviä? -potkut.
Terveydenhuolto ei ole mitään huippua Jenkeissä, vakuutusyhtiöiden kanssa on ongelmia ja ilman vakuutusta voit vaikka kuolla päivystyksessä mikäli et itse voi maksaa laskusi.
Koulut maksavat paljon.
Verot eivät ole niin matalia kun Suomessa yleensä uskotaan.Terveydenhuolto on USAssa paljon korkeammalla tasolla kuin Suomessa, molemmat olen kokenut. Taalla ei joku "terkkari" arvaile ja ihmettele vaan paaset heti erikoislaakarille.
Koulut ovat ilmaisia lukion loppuun, yliopistot maksavat mutta oman osavaltion sisalla edullisia ja stipendeja saa aika helposti.
Veroista saa vahentaa kaikki lainat joten on edullista ostaa vaikka auto lainalla. Lapsi=verovahennys. Hyvantekevaisyyslahjoitus=verovahennys. JNE.
Terveydenhoito on todellakin parempaa kuin Suomessa eikä ole odotusjonoja vaan hoitoon ja leikkauksiin pääsee heti. Lääkäri ei arvaile eikä lyö alas omia ajatuksiasi vaan ne tutkitaan. Kun muutettiin tänne niin minulla todettiin kaksi vakavaa sairautta jotka onneksi eivät olleet menneet pidemmälle. Suomessa lääkäri oli sitä mieltä että oireet johtuivat masennuksesta eikä halunnut tutkia asiaa sen enempää:D Yliopistot maksavat mutta ainakin tätä nykyä niitäkin varten saa luahes korotonta opintolainaa ja jos olet hyvä saat stipendin. Totta.
Usan terveydenhoito sijoittuu kehittyneiden maiden listalla viimeiseksi. Se on kallis, tehoton ja laadultaankin heikko muille kuin miljonääreille.
https://www.oecd.org/unitedstates/Health-at-a-Glance-2015-Key-Findings-…
Ei sitä siellä tarvitse olla miljonääri mutta paremmin tienaava kylläkin. Suomessa on se ongelma ettei rikkaille ole tarjolla huippulaatuista terveydenhuoltoa eikä koulutustakaan. Näin miljonäärinä sanon. Itse lennän aina lontooseen tutkimuksiin. Yliopiston kävin aikoinaan yhdysvalloissa. En kyllä syyttä valinnut tehdä jutut tuolleen.
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne täällä on ahkeria koko sen työajan. Kengänkuva tulee persiiseen aika äkkiä ja aina sun tilalle saa jonkun muun. Mun mies tekee töitä sen 10-14 tuntia joka päivä. tekee paljon töitä myös kotona ja se on hänen intohimonsa. En valita kun kuitenkin tekee kaikki ne ylimenevät tunnit kotona. Oikeasti olen miettinyt tätä menoa täällä katsellessa että Suomi on sellainen lepokotimaa. Ja se näkyy: lack of success.
Nyt on ihan pakko kysyä että mitä helve*in järkeä siinä on, raataa aamusta iltaan koko elämä? Vaikka kuinka olisi "lack of success". Minun mielestäni töitä tehdään elämistä varten, eikä niin että elämä on töitä varten. Paljon mieluummin "lack of success" kuin elämätön elämä, sillä töissä vietetty aika ei ole sitä aikaa, mihin haluan elämäni käyttää! Kyllähän se herroille kelpaa että ihmiset raatavat koko elämänsä juomarahalla. Kun eivät suostuisi siihen, ja verisesti kilpailisi että kuka saa tehdä 18h töitä omenan palkalla, saisivat saman paljon vähemmälläkin. Aina vaan tuntuu hölmöjä riittävän.
Jaajaa, nämä lusmuilijat ovat sitten yleensä näitä samoja pihejä joille pitää väkisin olla sitä halvinta paskaa kiinasta jossa lapset ovat tehneet ne tuotteet 12-14h työpäivinä. Oma palkka pitää kuitenkin olla sitten se 5 tonnii kuussa ja työssä tehdään vaan ehdoton minimi ettei vaan "herrat pääsisi turhaan hyötymään". Työpaikassani oli just sellainen jätkä. Koeajan jälkeen se päästettiin menemään kun projekti oli niin kauheasti myöhässä. Nyt sitten kuulemma kiroilee kotona siitä miten kierot herrat lähettävät kaikki työpaikat kiinaan ja intiaan. (Ei kyllä hänen työtään lähetetty, palkattiin vain toinen täällä Suomessa).
Mies77 kirjoitti:
Ahkeruutta kehiin kirjoitti:
Kyllä Suomessakin on monia ihmisiä, jotka tekee pitkiä työpäiviä. Oma tuttavapiiri koostuu lähinnä pelkästään tällaisista ihmisistä, itsekin nautin työnteosta (suurimman osan ajasta), ja pyrin joka kuukausi tekemään yli 300 työtuntia.
Miten tällaista jaksaa on varmasti tottumuskysymys, haluaa ottaa vastuuta omasta elämästä ja oikeasti elättää itsensä (ja perheensä), ei omatunto Anna myöden elää toisten rahoilla, ja niin sen pitäisi olla kaikilla.
Itsekin kasvoin yrittäjäperheessä, jossa vanhempani tekivät töitä 360 päivää vuodessa 10-20 tuntisia työpäiviä. Pääsin heidän mukaan töihin 6-vuotiaasta lähtien, 10-vuotiaana tein jo hätätapauksissa heidänkin myyntitapahtumatöitä, Max. 8 tuntia. Kotitöitä on vaadittu tekemään 7-vuotiaasta asti, omat rahat hankittiin puutöitä tekemällä/ pulloja keräämällä/ myyntitöissä yms jo alakoululaisesta asti. Oli myös lemmikkejä joista huolehdittiin itse, aikaa minullakin saattoi mennä 3-8 tuntia päivässä eläimiin (lenkitykset, siivoukset, kasvattajan velvollisuudet yms,) Eläinrakas kun olen. Koulusta sai tuoda vain kiitettäviä, joten oli vastuuta silloinkin kotitöiden, eläinten, satunnaisten töiden lisäksi myös omasta oppimisesta, myös harrastuksiin/ kavereille Mentiin aina itse kävellen/ pyörällä, autokyytiä en koskaan saanut, joten sekin kasvatti itsestä entistä ahkeramman.
Ylä-asteella oma arkipäivä näytti jo tältä;
05:00 ylös
05:30 Koiralenkki
06:30 opiskelua
07:30 kouluun
N. 15:00 kotiin
15.30-17.30 siivousta
17.30-18.00 eläinten ruokkimiset
18.00-20.00 opiskelua
20-21 1.koiralenkki
21-22 2.koiralenkki
22-01 töitä
01-05 nukkumistaYläasteen jälkeen suoritin kaksoistutkinnon (osaksi etänä) ja lisäksi opiskelin paljon kieliä, Vapaa-aika kului eläinten parissa ja öisin jaoin sanomalehtiä.
Nykyään olen parikymppinen ja teen töitä n. 65-100 tuntia viikossa vähän kuukaudesta riippuen, työpäivät ovat kaikkea 8-18 tunnin väliltä, ja vapaapäiviä viimeisen 6 kuukauden aikana on ollut 10. Nyt seuraavat kaksi kuukautta on onneksi joka viikko yksi vapaa. Että kyllä se jaksaminen työntekoo.n tulee tottumisesta pienestä pitäen. Paljon olen kerennyt elämässäni kokea ja jokaisesta päivästäni olen saanut nauttia. :) että ei muutakuin asennetta kehiin! Kyllä täällä Suomessakin on monia jotka jaksavat tehdä pitkiä päiviä.
Onnea sitten vain työntäyteiselle elämällesi. Kun jonakin päivänä terveytesi pettää ja kaadut sorvisi ääreen, voikin hautakammiosi tapetoida niillä rakkailla seteleilläsi, jotka elämäsi aikana kovalla työnteollasi ansaitsit.
Ne setelit on menneet kaltaistesi työnvieroksuja sossupummien elättämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Ahkeruutta kehiin kirjoitti:
Kyllä Suomessakin on monia ihmisiä, jotka tekee pitkiä työpäiviä. Oma tuttavapiiri koostuu lähinnä pelkästään tällaisista ihmisistä, itsekin nautin työnteosta (suurimman osan ajasta), ja pyrin joka kuukausi tekemään yli 300 työtuntia.
Miten tällaista jaksaa on varmasti tottumuskysymys, haluaa ottaa vastuuta omasta elämästä ja oikeasti elättää itsensä (ja perheensä), ei omatunto Anna myöden elää toisten rahoilla, ja niin sen pitäisi olla kaikilla.
Itsekin kasvoin yrittäjäperheessä, jossa vanhempani tekivät töitä 360 päivää vuodessa 10-20 tuntisia työpäiviä. Pääsin heidän mukaan töihin 6-vuotiaasta lähtien, 10-vuotiaana tein jo hätätapauksissa heidänkin myyntitapahtumatöitä, Max. 8 tuntia. Kotitöitä on vaadittu tekemään 7-vuotiaasta asti, omat rahat hankittiin puutöitä tekemällä/ pulloja keräämällä/ myyntitöissä yms jo alakoululaisesta asti. Oli myös lemmikkejä joista huolehdittiin itse, aikaa minullakin saattoi mennä 3-8 tuntia päivässä eläimiin (lenkitykset, siivoukset, kasvattajan velvollisuudet yms,) Eläinrakas kun olen. Koulusta sai tuoda vain kiitettäviä, joten oli vastuuta silloinkin kotitöiden, eläinten, satunnaisten töiden lisäksi myös omasta oppimisesta, myös harrastuksiin/ kavereille Mentiin aina itse kävellen/ pyörällä, autokyytiä en koskaan saanut, joten sekin kasvatti itsestä entistä ahkeramman.
Ylä-asteella oma arkipäivä näytti jo tältä;
05:00 ylös
05:30 Koiralenkki
06:30 opiskelua
07:30 kouluun
N. 15:00 kotiin
15.30-17.30 siivousta
17.30-18.00 eläinten ruokkimiset
18.00-20.00 opiskelua
20-21 1.koiralenkki
21-22 2.koiralenkki
22-01 töitä
01-05 nukkumistaYläasteen jälkeen suoritin kaksoistutkinnon (osaksi etänä) ja lisäksi opiskelin paljon kieliä, Vapaa-aika kului eläinten parissa ja öisin jaoin sanomalehtiä.
Nykyään olen parikymppinen ja teen töitä n. 65-100 tuntia viikossa vähän kuukaudesta riippuen, työpäivät ovat kaikkea 8-18 tunnin väliltä, ja vapaapäiviä viimeisen 6 kuukauden aikana on ollut 10. Nyt seuraavat kaksi kuukautta on onneksi joka viikko yksi vapaa. Että kyllä se jaksaminen työntekoo.n tulee tottumisesta pienestä pitäen. Paljon olen kerennyt elämässäni kokea ja jokaisesta päivästäni olen saanut nauttia. :) että ei muutakuin asennetta kehiin! Kyllä täällä Suomessakin on monia jotka jaksavat tehdä pitkiä päiviä.
Onnea sitten vain työntäyteiselle elämällesi. Kun jonakin päivänä terveytesi pettää ja kaadut sorvisi ääreen, voikin hautakammiosi tapetoida niillä rakkailla seteleilläsi, jotka elämäsi aikana kovalla työnteollasi ansaitsit.
Nuorena jaksaa pari vuotta, mut sit pettää fyysinen tai henkinen puoli. Kyllähän työn lisäksi täytyy muistaa myös elää, muutenkin kun lomilla.
Nykyään jo alakouluikäisetkin tietää että sossusta saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmettelen miten esim. Kiinassa kestetään sitä että siellä saattaa olla pitkien työpäivien lisäksi pakko ryypätä asiakkaiden kanssa kaatokänniin asti. Siitä huolimatta että itäaasialaisilla on huonompi alkoholin sietokyky kuin eurooppalaisilla.
Enintään 1,5-metriset, 50-kiloiset kiinalaiset on jo pöydän alla kun suomalainen aloittaa juomalaulun seuraavaa säkeistöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Ahkeruutta kehiin kirjoitti:
Kyllä Suomessakin on monia ihmisiä, jotka tekee pitkiä työpäiviä. Oma tuttavapiiri koostuu lähinnä pelkästään tällaisista ihmisistä, itsekin nautin työnteosta (suurimman osan ajasta), ja pyrin joka kuukausi tekemään yli 300 työtuntia.
Miten tällaista jaksaa on varmasti tottumuskysymys, haluaa ottaa vastuuta omasta elämästä ja oikeasti elättää itsensä (ja perheensä), ei omatunto Anna myöden elää toisten rahoilla, ja niin sen pitäisi olla kaikilla.
Itsekin kasvoin yrittäjäperheessä, jossa vanhempani tekivät töitä 360 päivää vuodessa 10-20 tuntisia työpäiviä. Pääsin heidän mukaan töihin 6-vuotiaasta lähtien, 10-vuotiaana tein jo hätätapauksissa heidänkin myyntitapahtumatöitä, Max. 8 tuntia. Kotitöitä on vaadittu tekemään 7-vuotiaasta asti, omat rahat hankittiin puutöitä tekemällä/ pulloja keräämällä/ myyntitöissä yms jo alakoululaisesta asti. Oli myös lemmikkejä joista huolehdittiin itse, aikaa minullakin saattoi mennä 3-8 tuntia päivässä eläimiin (lenkitykset, siivoukset, kasvattajan velvollisuudet yms,) Eläinrakas kun olen. Koulusta sai tuoda vain kiitettäviä, joten oli vastuuta silloinkin kotitöiden, eläinten, satunnaisten töiden lisäksi myös omasta oppimisesta, myös harrastuksiin/ kavereille Mentiin aina itse kävellen/ pyörällä, autokyytiä en koskaan saanut, joten sekin kasvatti itsestä entistä ahkeramman.
Ylä-asteella oma arkipäivä näytti jo tältä;
05:00 ylös
05:30 Koiralenkki
06:30 opiskelua
07:30 kouluun
N. 15:00 kotiin
15.30-17.30 siivousta
17.30-18.00 eläinten ruokkimiset
18.00-20.00 opiskelua
20-21 1.koiralenkki
21-22 2.koiralenkki
22-01 töitä
01-05 nukkumistaYläasteen jälkeen suoritin kaksoistutkinnon (osaksi etänä) ja lisäksi opiskelin paljon kieliä, Vapaa-aika kului eläinten parissa ja öisin jaoin sanomalehtiä.
Nykyään olen parikymppinen ja teen töitä n. 65-100 tuntia viikossa vähän kuukaudesta riippuen, työpäivät ovat kaikkea 8-18 tunnin väliltä, ja vapaapäiviä viimeisen 6 kuukauden aikana on ollut 10. Nyt seuraavat kaksi kuukautta on onneksi joka viikko yksi vapaa. Että kyllä se jaksaminen työntekoo.n tulee tottumisesta pienestä pitäen. Paljon olen kerennyt elämässäni kokea ja jokaisesta päivästäni olen saanut nauttia. :) että ei muutakuin asennetta kehiin! Kyllä täällä Suomessakin on monia jotka jaksavat tehdä pitkiä päiviä.
Onnea sitten vain työntäyteiselle elämällesi. Kun jonakin päivänä terveytesi pettää ja kaadut sorvisi ääreen, voikin hautakammiosi tapetoida niillä rakkailla seteleilläsi, jotka elämäsi aikana kovalla työnteollasi ansaitsit.
Nuorena jaksaa pari vuotta, mut sit pettää fyysinen tai henkinen puoli. Kyllähän työn lisäksi täytyy muistaa myös elää, muutenkin kun lomilla.
Nykyään jo alakouluikäisetkin tietää että sossusta saa.
Ai minä oon sossupummi kun mä en näe järkeä tehdä 300 tuntia/kk tai 100 tuntia/viikko töitä, kuten lainaamassani kommentissa?
Kiitos kysymästä, mut mun työviikot on aina jotain 35-50 tuntia, että kyllä tosiaan joskus tulee tehtyä lyhempää viikkoa kun se perus 40 tuntia, ja se siis tekee minusta sossupummin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Ahkeruutta kehiin kirjoitti:
Kyllä Suomessakin on monia ihmisiä, jotka tekee pitkiä työpäiviä. Oma tuttavapiiri koostuu lähinnä pelkästään tällaisista ihmisistä, itsekin nautin työnteosta (suurimman osan ajasta), ja pyrin joka kuukausi tekemään yli 300 työtuntia.
Miten tällaista jaksaa on varmasti tottumuskysymys, haluaa ottaa vastuuta omasta elämästä ja oikeasti elättää itsensä (ja perheensä), ei omatunto Anna myöden elää toisten rahoilla, ja niin sen pitäisi olla kaikilla.
Itsekin kasvoin yrittäjäperheessä, jossa vanhempani tekivät töitä 360 päivää vuodessa 10-20 tuntisia työpäiviä. Pääsin heidän mukaan töihin 6-vuotiaasta lähtien, 10-vuotiaana tein jo hätätapauksissa heidänkin myyntitapahtumatöitä, Max. 8 tuntia. Kotitöitä on vaadittu tekemään 7-vuotiaasta asti, omat rahat hankittiin puutöitä tekemällä/ pulloja keräämällä/ myyntitöissä yms jo alakoululaisesta asti. Oli myös lemmikkejä joista huolehdittiin itse, aikaa minullakin saattoi mennä 3-8 tuntia päivässä eläimiin (lenkitykset, siivoukset, kasvattajan velvollisuudet yms,) Eläinrakas kun olen. Koulusta sai tuoda vain kiitettäviä, joten oli vastuuta silloinkin kotitöiden, eläinten, satunnaisten töiden lisäksi myös omasta oppimisesta, myös harrastuksiin/ kavereille Mentiin aina itse kävellen/ pyörällä, autokyytiä en koskaan saanut, joten sekin kasvatti itsestä entistä ahkeramman.
Ylä-asteella oma arkipäivä näytti jo tältä;
05:00 ylös
05:30 Koiralenkki
06:30 opiskelua
07:30 kouluun
N. 15:00 kotiin
15.30-17.30 siivousta
17.30-18.00 eläinten ruokkimiset
18.00-20.00 opiskelua
20-21 1.koiralenkki
21-22 2.koiralenkki
22-01 töitä
01-05 nukkumistaYläasteen jälkeen suoritin kaksoistutkinnon (osaksi etänä) ja lisäksi opiskelin paljon kieliä, Vapaa-aika kului eläinten parissa ja öisin jaoin sanomalehtiä.
Nykyään olen parikymppinen ja teen töitä n. 65-100 tuntia viikossa vähän kuukaudesta riippuen, työpäivät ovat kaikkea 8-18 tunnin väliltä, ja vapaapäiviä viimeisen 6 kuukauden aikana on ollut 10. Nyt seuraavat kaksi kuukautta on onneksi joka viikko yksi vapaa. Että kyllä se jaksaminen työntekoo.n tulee tottumisesta pienestä pitäen. Paljon olen kerennyt elämässäni kokea ja jokaisesta päivästäni olen saanut nauttia. :) että ei muutakuin asennetta kehiin! Kyllä täällä Suomessakin on monia jotka jaksavat tehdä pitkiä päiviä.
Onnea sitten vain työntäyteiselle elämällesi. Kun jonakin päivänä terveytesi pettää ja kaadut sorvisi ääreen, voikin hautakammiosi tapetoida niillä rakkailla seteleilläsi, jotka elämäsi aikana kovalla työnteollasi ansaitsit.
Ne setelit on menneet kaltaistesi työnvieroksuja sossupummien elättämiseen.
Ai nykyään on työtävieroksuva sossupummi jos ei tee jatkuvasti 18 tuntia päivässä neljän tunnin yöunilla?
Haluaisin kyllä nähdä kuinka esim meidän työpaikalla, jossa työ on fyysisesti raskasta, ja tehdään kyllä jatkuvasti ylitöitä, niin joku tekisi jatkuvasti 18 tuntista päivää. Jäähän siitä 6 tuntia työmatkoihin, nukkumiseen ja muuhun.
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne täällä on ahkeria koko sen työajan. Kengänkuva tulee persiiseen aika äkkiä ja aina sun tilalle saa jonkun muun. Mun mies tekee töitä sen 10-14 tuntia joka päivä. tekee paljon töitä myös kotona ja se on hänen intohimonsa. En valita kun kuitenkin tekee kaikki ne ylimenevät tunnit kotona. Oikeasti olen miettinyt tätä menoa täällä katsellessa että Suomi on sellainen lepokotimaa. Ja se näkyy: lack of success.
Nyt on ihan pakko kysyä että mitä helve*in järkeä siinä on, raataa aamusta iltaan koko elämä? Vaikka kuinka olisi "lack of success". Minun mielestäni töitä tehdään elämistä varten, eikä niin että elämä on töitä varten. Paljon mieluummin "lack of success" kuin elämätön elämä, sillä töissä vietetty aika ei ole sitä aikaa, mihin haluan elämäni käyttää! Kyllähän se herroille kelpaa että ihmiset raatavat koko elämänsä juomarahalla. Kun eivät suostuisi siihen, ja verisesti kilpailisi että kuka saa tehdä 18h töitä omenan palkalla, saisivat saman paljon vähemmälläkin. Aina vaan tuntuu hölmöjä riittävän.
Jaajaa, nämä lusmuilijat ovat sitten yleensä näitä samoja pihejä joille pitää väkisin olla sitä halvinta paskaa kiinasta jossa lapset ovat tehneet ne tuotteet 12-14h työpäivinä. Oma palkka pitää kuitenkin olla sitten se 5 tonnii kuussa ja työssä tehdään vaan ehdoton minimi ettei vaan "herrat pääsisi turhaan hyötymään". Työpaikassani oli just sellainen jätkä. Koeajan jälkeen se päästettiin menemään kun projekti oli niin kauheasti myöhässä. Nyt sitten kuulemma kiroilee kotona siitä miten kierot herrat lähettävät kaikki työpaikat kiinaan ja intiaan. (Ei kyllä hänen työtään lähetetty, palkattiin vain toinen täällä Suomessa).
Meillä myös töissä tyyppi joka valittaa koko ajan ettei kannata tehdä töitä kovinkaan ahkerasti ettei herrat rikastu. No sen työtehtävät jää muitten harteille, kun muut tekee työnsä ns normaalisti, ei mitään tappotahtia mutta ei kyllä laiskottelekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joitakin asiaan mahdollisesti vaikuttavia tekijöitä
- vaimot kotona
- edullista ostaa palveluita kotiin
- edullista syödä ulkonaeli kotona ei odota toinen työpäivä metatöineen, joten työpäivien pituuksissa ei ehkä olekaan niin isoa eroa
Nämä. Ja USAssa voi lisätä listaan keskellä päivää kuntoilun lounaan sijaan. Takeaway leipä tai muuta kevyttä snacksiä työn ohessa, niin jaksaa pidemmän päivän.
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Ahkeruutta kehiin kirjoitti:
Kyllä Suomessakin on monia ihmisiä, jotka tekee pitkiä työpäiviä. Oma tuttavapiiri koostuu lähinnä pelkästään tällaisista ihmisistä, itsekin nautin työnteosta (suurimman osan ajasta), ja pyrin joka kuukausi tekemään yli 300 työtuntia.
Miten tällaista jaksaa on varmasti tottumuskysymys, haluaa ottaa vastuuta omasta elämästä ja oikeasti elättää itsensä (ja perheensä), ei omatunto Anna myöden elää toisten rahoilla, ja niin sen pitäisi olla kaikilla.
Itsekin kasvoin yrittäjäperheessä, jossa vanhempani tekivät töitä 360 päivää vuodessa 10-20 tuntisia työpäiviä. Pääsin heidän mukaan töihin 6-vuotiaasta lähtien, 10-vuotiaana tein jo hätätapauksissa heidänkin myyntitapahtumatöitä, Max. 8 tuntia. Kotitöitä on vaadittu tekemään 7-vuotiaasta asti, omat rahat hankittiin puutöitä tekemällä/ pulloja keräämällä/ myyntitöissä yms jo alakoululaisesta asti. Oli myös lemmikkejä joista huolehdittiin itse, aikaa minullakin saattoi mennä 3-8 tuntia päivässä eläimiin (lenkitykset, siivoukset, kasvattajan velvollisuudet yms,) Eläinrakas kun olen. Koulusta sai tuoda vain kiitettäviä, joten oli vastuuta silloinkin kotitöiden, eläinten, satunnaisten töiden lisäksi myös omasta oppimisesta, myös harrastuksiin/ kavereille Mentiin aina itse kävellen/ pyörällä, autokyytiä en koskaan saanut, joten sekin kasvatti itsestä entistä ahkeramman.
Ylä-asteella oma arkipäivä näytti jo tältä;
05:00 ylös
05:30 Koiralenkki
06:30 opiskelua
07:30 kouluun
N. 15:00 kotiin
15.30-17.30 siivousta
17.30-18.00 eläinten ruokkimiset
18.00-20.00 opiskelua
20-21 1.koiralenkki
21-22 2.koiralenkki
22-01 töitä
01-05 nukkumistaYläasteen jälkeen suoritin kaksoistutkinnon (osaksi etänä) ja lisäksi opiskelin paljon kieliä, Vapaa-aika kului eläinten parissa ja öisin jaoin sanomalehtiä.
Nykyään olen parikymppinen ja teen töitä n. 65-100 tuntia viikossa vähän kuukaudesta riippuen, työpäivät ovat kaikkea 8-18 tunnin väliltä, ja vapaapäiviä viimeisen 6 kuukauden aikana on ollut 10. Nyt seuraavat kaksi kuukautta on onneksi joka viikko yksi vapaa. Että kyllä se jaksaminen työntekoo.n tulee tottumisesta pienestä pitäen. Paljon olen kerennyt elämässäni kokea ja jokaisesta päivästäni olen saanut nauttia. :) että ei muutakuin asennetta kehiin! Kyllä täällä Suomessakin on monia jotka jaksavat tehdä pitkiä päiviä.
Onnea sitten vain työntäyteiselle elämällesi. Kun jonakin päivänä terveytesi pettää ja kaadut sorvisi ääreen, voikin hautakammiosi tapetoida niillä rakkailla seteleilläsi, jotka elämäsi aikana kovalla työnteollasi ansaitsit.
Ne setelit on menneet kaltaistesi työnvieroksuja sossupummien elättämiseen.
Alkuperäisessä kommentissa kirjoitti henkilö "pyrkivänsä tekemään aina yli 300 tuntia kuussa", eli melkein tuplat normaaliin työaikaan nähden ja nukkuvansa klo 01-05 välisenä aikana, eli 4 tuntia yössä. Vapaapäiviä taisi olla ollut 1-2 pv/kk, ja jos ei siis tätä tee on työtävieroksuva sossun elätettävä?
Minä kyllä väitän että tuota ei montaa vuotta jaksa, ja jää kyllä elämä elämättä jos ainoa tarkoitus elämässä on tehdä töitä.
Kyllä minäkin nuorempana tein jonkun verran töitä niin että vapaapäivät jäi vähiin mutta ei sitä loputtomiin jaksa. Lisäksi mitä iloa siitä tienatusta palkasta on jos ei koskaan ole edes vapaapäivää, eikä työpäivinä ehdi kotona käymään kun nukkumassa ihan liian lyhyet yöunet? Kyllä mä ainakin työn vastapainoksi haluan ehtiä tekemään joskus myös omia juttuja, vaikka ylitöitä kertyykin välillä ihan kiitettävästi ja työpäivät on pitkiä, kun sesonkien aikaan työtä riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt se kysymys, että miksi pitää mennä erikoislääkärille jokaisesta pikkuvaivasta? Ylipäätään, miksi terve ihminen ravaa jatkuvasti lääkärillä? Ei ihme, että lääkitään itsemme sairaiksi ja kaikenlaiset superbakteerit lisääntyy, kun "palvelua vaativat" hakevat lääkekuurin jokaiseen arkiseen vaivaan.
Tiedän, että Suomessa on ongelmaa tutkimusten saamisessa. Tosin sekin on varmaan pärstästä kiinni. Tuntuu, että ainakin anoppia ja omia vanhempia suorastaan hyysätään. Anoppikin kuoleman kielissä jo ikänsä vuoksi ja siellä kuskataan tupla-ajalle hammashoitoon. Ensin kävi hammashoitaja kotona katsomassa, että mitäs tarvetta täällä olisi ja sitten taksi vei ees taas. Ei ollut edes valittanut vaivojaan. Äitini on ammattirutisija ja hänelle tehdään kaikenlaisia tähystyksiä, kuvia, käyriä jatkuvasti, kun luulee jokaista iän tuomaa vaivaa tappavaksi syöväksi. Ei hänellä ole mitään ongelmaa saada terkkarista aina lähetettä, kun vaan valittaa vaivaansa. Soitellaan perään, annetaan ajat heti jne. Oikeasti homma toimii.
Parempi ilmapiiri. Suomessa on rauhallinen työtahti. Jopa niin rauhallinen, että ehtii valittaa muka liiallisesta työtaakasta. Jos olisi enemmän töitä, ihmiset olisivat onnellisempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pure jenkki kirjoitti:
Ne peruselintarvikkeet on meksikolaisille joita on yli puolet kansasta. Muut syö ulkona ja pikaruokaloissa tai lämmittää mikrossa. Osaahan ne sitä makarooni & cheese sotkua kanssa "valmistaa" pakkauksesta.
Whole Foods on lahikauppani, sen lisaksi on kolme muuta yhta isoa ruokakauppaa. Ei talla alueella ole montakaan meksikolaista perhetta vaikka muuten ollaankin melko kirjavaa sakkia.
Kirjoituksestasi nakyy etta et ole koskaan USAssa kaynyt.
https://www.google.com/search?q=whole+foods+pictures&rlz=1C1QJDB_enUS63…:
Vierailija kirjoitti:
Olen ymmärtänyt, että on ihan normaalia työskennellä esim. 10 h päiviä koko ajan esim. jenkeissä. Te, jotka olette tällaisissa rankan työnteon maissa töissä, miten siitä selviytyy? Vai onko työnteko sitten sellaista kokoaikaista lusmuilua? Itse en ainakaan saisi enää viimeisinä tunteina mitään aikaiseksi saati sitten jos työtunnit olis koko ajan tuollaiset. Ja uskokaa, olen alalla, jossa tehdään kausittain todella pitkää päivää.
No mä työskentelen ihan Suomessa ja meillä on aikalailla normaalia tuo 10 tuntia päivä, eikä poikkeus. Ei ole mitään kevyttä toimistotyötä ja kotiin pääsee lähtemään kun työt on tehty. Eli mitä enemmän lusmuilee sitä pidemmäksi päivä venyy. Vapaapäiville ei kyllä mitään hurjan suuria suunnitelmia viitsi tehdä, toki liikuntaa tulee harrastettua, työpäivinä ja varsinkin vapaapäivinä niin paremmin jaksaa sit töissäkin.
Vierailija kirjoitti:
Parempi ilmapiiri. Suomessa on rauhallinen työtahti. Jopa niin rauhallinen, että ehtii valittaa muka liiallisesta työtaakasta. Jos olisi enemmän töitä, ihmiset olisivat onnellisempia.
Ainakin mulla sujuu työpäivät paljon paremmin ja aikakin tuntuu kuluvan nopeammin kun on koko ajan tekemistä. Joskus harvoin kun on päiviä että työt on vähissä niin tuntuu että aika matelee ja työpäivä ei lopu koskaan. Jopa ne päivät kun joutuu jäämään ylitöihin tuntuu kuluvan nopeammin kun ne jolloin oikein mitään tekemistä ei ole.
Mä jaksoin 7 vuotta. 60-tuntinen työviikko oli ihan normaali, pahimmillaan tein 80-tuntisia työviikkoja. Puolen vuoden verran jäi vuosilomia pitämättä. Yhtenä päivänä kaikki kiireeni oli ohi ja kiire oli enää ambulanssilla, lääkäreillä ja hoitajilla. Viikko teholla, kaksi vuodeosastolla ja sen päälle 2,5 kuukauden sairasloma. Sairaalassa maatessani tajusin, että elämässäni on tärkeämpiäkin asioita kuin työ.
Vierailija kirjoitti:
Sepä se. Kannattaako painaa ylitöitä, kun verottaja vie aina vaan isomman viipaleen? Meillä esimerkiksi on yrityksessä pari nuorehkoa ja rahalle ahnetta nuortamiestä töissä. Harmittaa palkkaa maksaessa huomata, kuinka vähän heille jää siitä, kun ovat valmiita painamaan tarvittaessa iltaan töitä.
Suomi on keskinkertaisuuksien yhteiskunta...
Mutta joo, alkuperäiseen kysymykseen vastaus: ainakin ns. älyaloilla Jenkeissä notkutaan paljon työpaikalla. Pitkä lounas, kesken työpäivää kuntosalille, juoruilua yms. Moni haluaisi kotiin, mutta kulttuuri on sellainen, että pitää tehdä 12h/pv töitä tai siis notkua siellä töissä tai olet huono työntekijä. Se tietysti myös helpottaa, että palveluita ostetaan paljon sivusta. Suomihan on poikkeuksellinen maa siitä, että tuttu lääkäri otti palkatonta lomaa töistä, että ehti maalata talonsa...
Jo nyt ollaan tilanteessa ettei kaikille riitä töitä. Mielestäni on positiviista mitä vähemmän on sellaisia ihmisiä töissä jotka vie 2-3 työpaikkaa koska ovat valmiita huhkimaan pitkää päivää supertehokkaina.
Mieluummin lyhyemmät työpäivät ja sen seurauksena työpaikkoja enemmän. Ei ole mitään järkeä sellaisessa systeemissä, että työssäkäyvät uuvuttavat itsensä työtaakkansa alle, samalla kun osa "loisii" kotona tekemättä mitään vaikka haluaisivat tehdä, niillä uutterasti töitä tekevien verorahoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeestiko meinaat että Suomessa ei tehdä pitkiä päiviä? Ja 10h on peräti 2h pidempi kuin ns. normipäivä, ei luulisi tekevän tiukkaa yhtään kenellekään. Omalla alalla 10h tuntuu jo lyhyeltä päivältä.
No pelloilla ja turvesoilla pääsi 15-16 tuntiin. Ainakin ennen, miten lie nykyään.
Ja kuljetusalalla pääsee nykyäänkin.
Alue: Aihe vapaa
Näinhän se menee, mutta homman pihvi onkin, että tämä pääsi tohkeissaan kertomaan, että minäpä se oonkin asunut ulkomailla, oikein Ameriikassa!
Eiköhän anneta aplodit. Standing ovation!