Miten muissa maissa (esim jenkit) jaksetaan hulluja työtunteja?

Kyllä Suomessakin on monia ihmisiä, jotka tekee pitkiä työpäiviä. Oma tuttavapiiri koostuu lähinnä pelkästään tällaisista ihmisistä, itsekin nautin työnteosta (suurimman osan ajasta), ja pyrin joka kuukausi tekemään yli 300 työtuntia.

Miten tällaista jaksaa on varmasti tottumuskysymys, haluaa ottaa vastuuta omasta elämästä ja oikeasti elättää itsensä (ja perheensä), ei omatunto Anna myöden elää toisten rahoilla, ja niin sen pitäisi olla kaikilla.

Itsekin kasvoin yrittäjäperheessä, jossa vanhempani tekivät töitä 360 päivää vuodessa 10-20 tuntisia työpäiviä. Pääsin heidän mukaan töihin 6-vuotiaasta lähtien, 10-vuotiaana tein jo hätätapauksissa heidänkin myyntitapahtumatöitä, Max. 8 tuntia. Kotitöitä on vaadittu tekemään 7-vuotiaasta asti, omat rahat hankittiin puutöitä tekemällä/ pulloja keräämällä/ myyntitöissä yms jo alakoululaisesta asti. Oli myös lemmikkejä joista huolehdittiin itse, aikaa minullakin saattoi mennä 3-8 tuntia päivässä eläimiin (lenkitykset, siivoukset, kasvattajan velvollisuudet yms,) Eläinrakas kun olen. Koulusta sai tuoda vain kiitettäviä, joten oli vastuuta silloinkin kotitöiden, eläinten, satunnaisten töiden lisäksi myös omasta oppimisesta, myös harrastuksiin/ kavereille Mentiin aina itse kävellen/ pyörällä, autokyytiä en koskaan saanut, joten sekin kasvatti itsestä entistä ahkeramman.

Ylä-asteella oma arkipäivä näytti jo tältä;

05:00 ylös

05:30 Koiralenkki

06:30 opiskelua

07:30 kouluun

N. 15:00 kotiin

15.30-17.30 siivousta

17.30-18.00 eläinten ruokkimiset

18.00-20.00 opiskelua

20-21 1.koiralenkki

21-22 2.koiralenkki

22-01 töitä

01-05 nukkumista

Yläasteen jälkeen suoritin kaksoistutkinnon (osaksi etänä) ja lisäksi opiskelin paljon kieliä, Vapaa-aika kului eläinten parissa ja öisin jaoin sanomalehtiä.

Nykyään olen parikymppinen ja teen töitä n. 65-100 tuntia viikossa vähän kuukaudesta riippuen, työpäivät ovat kaikkea 8-18 tunnin väliltä, ja vapaapäiviä viimeisen 6 kuukauden aikana on ollut 10. Nyt seuraavat kaksi kuukautta on onneksi joka viikko yksi vapaa. Että kyllä se jaksaminen työntekoo.n tulee tottumisesta pienestä pitäen. Paljon olen kerennyt elämässäni kokea ja jokaisesta päivästäni olen saanut nauttia. :) että ei muutakuin asennetta kehiin! Kyllä täällä Suomessakin on monia jotka jaksavat tehdä pitkiä päiviä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sellainen käsitys, että USA:ssa ei käytetä koko päivää tehokkaaseen työntekoon. Mutta entä sitten Japani tai Etelä-Korea, joissa on vielä hullummat työajat ja korkeampi työmoraali?

USA:sa tärkeintä on olla paikalla siellä työpaikalla ja keskustella ihmisten kanssa.

On tärkeää tietää työkavereiden henkilökohtaisesta elämästä, ja on myös tärkeää että esimies ja työkaverit tietävät sinun henkilökohtaisesta elämästäsi. Mitä enemmän sen parempi.

Lisäksi pitää kertoa kaikille omasta työstään ja siitä mitä aikoo tehdä. Sen aikoimisen kertominen tekee sinusta ahkeran.

Jos oikeasti tekee töitä niin nämä vaatimukset eivät onnistu.

Jos vain teet työsi, ei sinua huomata ja sinua aletaan pitämään laiskottelijana.

No kyllä Suomessakin saa tehdä 10 tuntista työpäivää ihan jatkuvasti, eikä kyseessä siis mikään kevyt toimistotyö. Jos päivän lopputunteina ei saa mitään aikaiseksi, niin saa alkaa etsiä uutta työpaikkaa.

Jotkut ei vaan ymmärrä tätä vaikka asia kerrottiin etukäteen ja ovat nimensä kirjoittaneet sopimukseen jossa lukee näin.

Ahkeruutta kehiin kirjoitti:

Kyllä Suomessakin on monia ihmisiä, jotka tekee pitkiä työpäiviä. Oma tuttavapiiri koostuu lähinnä pelkästään tällaisista ihmisistä, itsekin nautin työnteosta (suurimman osan ajasta), ja pyrin joka kuukausi tekemään yli 300 työtuntia.

Miten tällaista jaksaa on varmasti tottumuskysymys, haluaa ottaa vastuuta omasta elämästä ja oikeasti elättää itsensä (ja perheensä), ei omatunto Anna myöden elää toisten rahoilla, ja niin sen pitäisi olla kaikilla.

Itsekin kasvoin yrittäjäperheessä, jossa vanhempani tekivät töitä 360 päivää vuodessa 10-20 tuntisia työpäiviä. Pääsin heidän mukaan töihin 6-vuotiaasta lähtien, 10-vuotiaana tein jo hätätapauksissa heidänkin myyntitapahtumatöitä, Max. 8 tuntia. Kotitöitä on vaadittu tekemään 7-vuotiaasta asti, omat rahat hankittiin puutöitä tekemällä/ pulloja keräämällä/ myyntitöissä yms jo alakoululaisesta asti. Oli myös lemmikkejä joista huolehdittiin itse, aikaa minullakin saattoi mennä 3-8 tuntia päivässä eläimiin (lenkitykset, siivoukset, kasvattajan velvollisuudet yms,) Eläinrakas kun olen. Koulusta sai tuoda vain kiitettäviä, joten oli vastuuta silloinkin kotitöiden, eläinten, satunnaisten töiden lisäksi myös omasta oppimisesta, myös harrastuksiin/ kavereille Mentiin aina itse kävellen/ pyörällä, autokyytiä en koskaan saanut, joten sekin kasvatti itsestä entistä ahkeramman.

Ylä-asteella oma arkipäivä näytti jo tältä;

05:00 ylös

05:30 Koiralenkki

06:30 opiskelua

07:30 kouluun

N. 15:00 kotiin

15.30-17.30 siivousta

17.30-18.00 eläinten ruokkimiset

18.00-20.00 opiskelua

20-21 1.koiralenkki

21-22 2.koiralenkki

22-01 töitä

01-05 nukkumista

Yläasteen jälkeen suoritin kaksoistutkinnon (osaksi etänä) ja lisäksi opiskelin paljon kieliä, Vapaa-aika kului eläinten parissa ja öisin jaoin sanomalehtiä.

Nykyään olen parikymppinen ja teen töitä n. 65-100 tuntia viikossa vähän kuukaudesta riippuen, työpäivät ovat kaikkea 8-18 tunnin väliltä, ja vapaapäiviä viimeisen 6 kuukauden aikana on ollut 10. Nyt seuraavat kaksi kuukautta on onneksi joka viikko yksi vapaa. Että kyllä se jaksaminen työntekoo.n tulee tottumisesta pienestä pitäen. Paljon olen kerennyt elämässäni kokea ja jokaisesta päivästäni olen saanut nauttia. :) että ei muutakuin asennetta kehiin! Kyllä täällä Suomessakin on monia jotka jaksavat tehdä pitkiä päiviä.

Muuten ihan hyvä, mutta jos teet fyysisesti rankkaa työtä, et jaksa 4 tunnin yöunilla sitä kovinkaan montaa viikkoa. Ihan vaan yksinkestaisesti et enää jaksa herätä aamuisin.

Olen kansainvälisessä firmassa töissä ja eri maiden työkulttuureista puhutaan usein. Asun Briteissä. Etelä- Eurooppalaiset ja Pohjoismaalaiset ovat suuri ihmetyksen aihe, kesällä maat menevät kuukaudeksi "kiinni" ja ketään ei tavoita :) Minulla on lomaa vuodessa 24 päivää, max. kaksi viikkoa saa ottaa putkeen. Äitiyslomaa saa 9kk palkallisena, minimituella sitä saa jatkettua vuoteen mutta useimmat äidit tulevat takaisin töihin sen 9kk jälkeen. Isät ottavat tyypillisesti lomansa lapsen synnyttyä eli sen pari viikkoa. 

Jenkkikollegat tekevät kyllä hurjasti töitä, saan säännöllisesti sähköposteja jotka on lähetetty aamuvarhaisella tai myöhään illalla heidän aikaansa ja lomalla työskentely on myös yleistä. Yhdellä jenkkikollegalla on neljä lasta ja tällainen aika hektinen työ... arjen sankari :)

Kaikilla paikallisilla kollegoillani (ja meillä) on selvästi enemmän ostettuja arjen palveluita kuin mikä Suomessa on tavallista. Koululaiset ovat iltapäiväkerhoissa ja lomaklubeissa, koulussa kun on 6 viikkoa kesälomaa ja vanhemmilla se max. kaksi viikkoa. Mummit ja muut sukulaiset auttavat paljon, ja jos joutuu matkustelemaan paljon, on Nanny ihan tavallinen ratkaisu. Meilläkin käy ikkunanpesijä, suurin osa tavaroista (mm. ruokaostokset) toimitetaan kotiin ja lapset olivat pienempinä myös noissa klubeissa jotka maksoivat hunajaa (lomaklubi oli muistaakseni 24 puntaa päivä per lapsi, lounas ei sisältynyt hintaan). 

Pitkä kesäloma on juuri se asia jota kaipaan Suomesta. Olisi upeaa olla kuukausi lomalla! Mutta tähänkin tottuu oikein hyvin, työ on kivaa ja elämä sujuu mukavasti :)

Vierailija kirjoitti:

Ahkeruutta kehiin kirjoitti:

Kyllä Suomessakin on monia ihmisiä, jotka tekee pitkiä työpäiviä. Oma tuttavapiiri koostuu lähinnä pelkästään tällaisista ihmisistä, itsekin nautin työnteosta (suurimman osan ajasta), ja pyrin joka kuukausi tekemään yli 300 työtuntia.

Miten tällaista jaksaa on varmasti tottumuskysymys, haluaa ottaa vastuuta omasta elämästä ja oikeasti elättää itsensä (ja perheensä), ei omatunto Anna myöden elää toisten rahoilla, ja niin sen pitäisi olla kaikilla.

Itsekin kasvoin yrittäjäperheessä, jossa vanhempani tekivät töitä 360 päivää vuodessa 10-20 tuntisia työpäiviä. Pääsin heidän mukaan töihin 6-vuotiaasta lähtien, 10-vuotiaana tein jo hätätapauksissa heidänkin myyntitapahtumatöitä, Max. 8 tuntia. Kotitöitä on vaadittu tekemään 7-vuotiaasta asti, omat rahat hankittiin puutöitä tekemällä/ pulloja keräämällä/ myyntitöissä yms jo alakoululaisesta asti. Oli myös lemmikkejä joista huolehdittiin itse, aikaa minullakin saattoi mennä 3-8 tuntia päivässä eläimiin (lenkitykset, siivoukset, kasvattajan velvollisuudet yms,) Eläinrakas kun olen. Koulusta sai tuoda vain kiitettäviä, joten oli vastuuta silloinkin kotitöiden, eläinten, satunnaisten töiden lisäksi myös omasta oppimisesta, myös harrastuksiin/ kavereille Mentiin aina itse kävellen/ pyörällä, autokyytiä en koskaan saanut, joten sekin kasvatti itsestä entistä ahkeramman.

Ylä-asteella oma arkipäivä näytti jo tältä;

05:00 ylös

05:30 Koiralenkki

06:30 opiskelua

07:30 kouluun

N. 15:00 kotiin

15.30-17.30 siivousta

17.30-18.00 eläinten ruokkimiset

18.00-20.00 opiskelua

20-21 1.koiralenkki

21-22 2.koiralenkki

22-01 töitä

01-05 nukkumista

Yläasteen jälkeen suoritin kaksoistutkinnon (osaksi etänä) ja lisäksi opiskelin paljon kieliä, Vapaa-aika kului eläinten parissa ja öisin jaoin sanomalehtiä.

Nykyään olen parikymppinen ja teen töitä n. 65-100 tuntia viikossa vähän kuukaudesta riippuen, työpäivät ovat kaikkea 8-18 tunnin väliltä, ja vapaapäiviä viimeisen 6 kuukauden aikana on ollut 10. Nyt seuraavat kaksi kuukautta on onneksi joka viikko yksi vapaa. Että kyllä se jaksaminen työntekoo.n tulee tottumisesta pienestä pitäen. Paljon olen kerennyt elämässäni kokea ja jokaisesta päivästäni olen saanut nauttia. :) että ei muutakuin asennetta kehiin! Kyllä täällä Suomessakin on monia jotka jaksavat tehdä pitkiä päiviä.

Muuten ihan hyvä, mutta jos teet fyysisesti rankkaa työtä, et jaksa 4 tunnin yöunilla sitä kovinkaan montaa viikkoa. Ihan vaan yksinkestaisesti et enää jaksa herätä aamuisin.

Ei taida tehdä metsurin hommia tai lapioida kuraa valutyömaalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa pidetään isona ongelmana, jos ei ole töitä. Sitten kun ollaan töissä niin niitä ei haluta tehdä.

Ei tietenkään koske kaikkia, mutta kyllä suomalaiset ovat laiskistuneet ihan älyttömästi. Jos kaksi lastakin on, niin se on jo monille liikaan.

Ehkä se on tämä "hyvinvointiyhteiskunta", joka on tehnyt meistä laiskoja.

Kieltämättä totta. Ihmisellä kuitenkin on paljon potentiaalia, mutta nykyään moni laiskistuu. Itse olen tehnyt usein tuplavuoroa eli 16h putkeen. Tai opiskellut ja ollut töissä. Toisaalta, jos olen ollut esim. pari viikkoa lomalla, niin jo muutaman tunnin jälkeen väsyy.

Esimerkki lähipiiristä. Nuori nainen, jolla on ollut vaikeuksia kiinnittyä työelämään. Opiskelutkaan ei oikein sujuneet. Hän pääsi pieneen kahvilaan töihin. Töitä jotain 7h päivässä, asiakkaita piipahtaa silloin tällöin. Kiiretön työ, joka ei rasita päätä. Silti ei mennyt kovin kauaa, kun tämä nuori ihminen oli saikulla TYÖUUPUMUKSEN takia. Mistään muusta psyykkisestä, esim. masennuksesta ei siis ollut kyse vaan burn-outista.

En kaipaa mitään tappotahtista yhteiskuntaa. En myöskään ole sitä tyyppiä, joka jaksaisi miettiä talouskasvua, valtion tuloja ym. Ennemmin huolettaa se, jos nuorten ja terveiden aikuisten suorituskyky on jo niin alhainen ettei normaaleista asioista selviä. Normaali työpäivä + kotityöt (omat pyykit ja tiskit) aiheuttaa uupumuksen. Itselle asetetut tavoitteet (esim. opiskelun suhteen) jäävät haaveiksi :(

Niin, mitkä sitten aiheuttavat tämän hirvittävän huonon suorituskyvyn? Esimerkkitapauksella ainakin huono fyysinen kunto, TV:n/netin ääressä yömyöhään valvominen, kenties satunnainen päihteiden käyttö. Todennäköisesti pelkkä todella huono fyysinen kunto riittää tekemään elämästä raskasta.

Itse en ole huippusuorittaja, mutta eräs opiskelutoverini oli: 4,5 vuodessa yliopistotutkinto, samalla kävi töissä, oli harrastuksia ym. Aika usein tapaamani ultratehokkaat ihmiset ovat lähes kaikessa aktiivisia: ehditään harrastaa liikuntaa (kunto pysyy hyvänä), kotityöt hoidetaan käden käänteessä jne. Eli niin hyvät ja huonot jutut kasautuvat samoille ihmisille. Suomessa on kasvava joukko ihmisiä, joilla ei mikään osa-alue (opiskelu, työ, perhe-elämä, kotityöt...) suju hyvin.

Ihan vaan kysyn, tiedätkö millainen pomo tällä työuupumuksen takia saikulle jääneellä oli?

Ihan omalla kohdalla jaksan kyllä fyysisesti rankkaa työtä ja vaikka pitkiä päiviä, mutta ei työkaverin tai pomon kiusaamista oikeasti jaksa kukaan, eikä pidäkään jaksaa, vaikka työ muuten olisi helppoa ja kevyttä.

Ahkeruutta kehiin kirjoitti:

Kyllä Suomessakin on monia ihmisiä, jotka tekee pitkiä työpäiviä. Oma tuttavapiiri koostuu lähinnä pelkästään tällaisista ihmisistä, itsekin nautin työnteosta (suurimman osan ajasta), ja pyrin joka kuukausi tekemään yli 300 työtuntia.

Miten tällaista jaksaa on varmasti tottumuskysymys, haluaa ottaa vastuuta omasta elämästä ja oikeasti elättää itsensä (ja perheensä), ei omatunto Anna myöden elää toisten rahoilla, ja niin sen pitäisi olla kaikilla.

Itsekin kasvoin yrittäjäperheessä, jossa vanhempani tekivät töitä 360 päivää vuodessa 10-20 tuntisia työpäiviä. Pääsin heidän mukaan töihin 6-vuotiaasta lähtien, 10-vuotiaana tein jo hätätapauksissa heidänkin myyntitapahtumatöitä, Max. 8 tuntia. Kotitöitä on vaadittu tekemään 7-vuotiaasta asti, omat rahat hankittiin puutöitä tekemällä/ pulloja keräämällä/ myyntitöissä yms jo alakoululaisesta asti. Oli myös lemmikkejä joista huolehdittiin itse, aikaa minullakin saattoi mennä 3-8 tuntia päivässä eläimiin (lenkitykset, siivoukset, kasvattajan velvollisuudet yms,) Eläinrakas kun olen. Koulusta sai tuoda vain kiitettäviä, joten oli vastuuta silloinkin kotitöiden, eläinten, satunnaisten töiden lisäksi myös omasta oppimisesta, myös harrastuksiin/ kavereille Mentiin aina itse kävellen/ pyörällä, autokyytiä en koskaan saanut, joten sekin kasvatti itsestä entistä ahkeramman.

Ylä-asteella oma arkipäivä näytti jo tältä;

05:00 ylös

05:30 Koiralenkki

06:30 opiskelua

07:30 kouluun

N. 15:00 kotiin

15.30-17.30 siivousta

17.30-18.00 eläinten ruokkimiset

18.00-20.00 opiskelua

20-21 1.koiralenkki

21-22 2.koiralenkki

22-01 töitä

01-05 nukkumista

Yläasteen jälkeen suoritin kaksoistutkinnon (osaksi etänä) ja lisäksi opiskelin paljon kieliä, Vapaa-aika kului eläinten parissa ja öisin jaoin sanomalehtiä.

Nykyään olen parikymppinen ja teen töitä n. 65-100 tuntia viikossa vähän kuukaudesta riippuen, työpäivät ovat kaikkea 8-18 tunnin väliltä, ja vapaapäiviä viimeisen 6 kuukauden aikana on ollut 10. Nyt seuraavat kaksi kuukautta on onneksi joka viikko yksi vapaa. Että kyllä se jaksaminen työntekoo.n tulee tottumisesta pienestä pitäen. Paljon olen kerennyt elämässäni kokea ja jokaisesta päivästäni olen saanut nauttia. :) että ei muutakuin asennetta kehiin! Kyllä täällä Suomessakin on monia jotka jaksavat tehdä pitkiä päiviä.

Onnea sitten vain työntäyteiselle elämällesi. Kun jonakin päivänä terveytesi pettää ja kaadut sorvisi ääreen, voikin hautakammiosi tapetoida niillä rakkailla seteleilläsi, jotka elämäsi aikana kovalla työnteollasi ansaitsit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lontoossa tehdään pitkiä päiviä jos on ns hyvä työ. Esim pankkialalla tehdään helposti 60 tuntia viikossa.

Pitää muistaa, että monessa maissa on helpompi saada potkut kuin Suomessa. USA:ssa ei juuri ole mitään suojaa potkuista. Oletko raskaana etkä jaksaa tehdä pitkiä päiviä? -potkut.

Terveydenhuolto ei ole mitään huippua Jenkeissä, vakuutusyhtiöiden kanssa on ongelmia ja ilman vakuutusta voit vaikka kuolla päivystyksessä mikäli et itse voi maksaa laskusi.

Koulut maksavat paljon.

Verot eivät ole niin matalia kun Suomessa yleensä uskotaan.

Terveydenhuolto on USAssa paljon korkeammalla tasolla kuin Suomessa, molemmat olen kokenut. Taalla ei joku "terkkari" arvaile ja ihmettele vaan paaset heti erikoislaakarille.

Koulut ovat ilmaisia lukion loppuun, yliopistot maksavat mutta oman osavaltion sisalla edullisia ja stipendeja saa aika helposti.

Veroista saa vahentaa kaikki lainat joten on edullista ostaa vaikka auto lainalla. Lapsi=verovahennys. Hyvantekevaisyyslahjoitus=verovahennys. JNE.

Terveydenhoito on todellakin parempaa kuin Suomessa eikä ole odotusjonoja vaan hoitoon ja leikkauksiin pääsee heti. Lääkäri ei arvaile eikä lyö alas omia ajatuksiasi vaan ne tutkitaan. Kun muutettiin tänne niin minulla todettiin kaksi vakavaa sairautta jotka onneksi eivät olleet menneet pidemmälle. Suomessa lääkäri oli sitä mieltä että oireet johtuivat masennuksesta eikä halunnut tutkia asiaa sen enempää:D Yliopistot maksavat mutta ainakin tätä nykyä niitäkin varten saa luahes korotonta opintolainaa ja jos olet hyvä saat stipendin. Totta.

Täällä kanssa yksi, joka on ollut jenkeissä töissä, ja terveydenhuolto on PALJON parempaa kuin täällä Suomessa. Ilmainen/halpa terveydenhuolto ei merkitse mitään, jos ei saa kunnon hoitoa. Paljon mielummin maksoin sitä sairasvakuutusta, koska sain erittäin hyvää hoitoa, ja asiat tutkittiin kunnolla. Eikä tarvinnut jonottaa kuukausitolkulla mihinkään toimenpiteisiin vaan asiat hoidettiin heti! Täällä Suomessa et välttämättä edes pääse lääkäriin kun menet terveysasemalle. Käyn jonkin verran yksityislääkärillä, mutta se pitää maksaa kokonaan itse. Jenkeissä vakuutus kattaisi suurimman osan.

Ja mitä taas pitkiin päiviin: asenne on jenkeillä aivan eri kuin meillä suomalaisilla. Kyllä sitä jaksoi painaa pitkiä päiviä, kun sai hyvää palautetta, jaettiin bonuksia hyvästä työstä, plus kaikki nämä 'employee of the week' sun muut pitivät yllä hyvää työmoraalia. Ja kyllä, huomattava osa työpäivästä meni myös small talkiin, eikä työtahti ollut rasittavaa. Suomessa teen lyhyempää päivää, mutta työ kuormittaa paljon enemmän. Palkka oli myös kohdillaan, Yhdysvalloissa osataan arvostaa koulutusta.

Valtaosa amerikkalaisista ois ikionnellinen kun sais synnyttää ilmaiseksi (muutama kymppi) ja syöpähoidot ym ois hoidetaan hyvin, vaikka ei olisi rahaa maksaa kymmeniä tai satoja tuhansia. Suomessa on huippukirurgeja, syöpälääkäreitä ym. Julkiseen perusterveyden hoitoonpääsyn nopeus vaihtelee, mutta pääset heti yksityiselle, kuten amerikassakin kun vain maksat tai sulla on vakuutus.

Meillä ei ois ollut amerikassa hoitaa lapsemme satojen tuhansien eurojen maksavaa sairautta. Suomessa se hoidettiin ilmaiseksi kuten myös lääkkeet (600 euroon maksettiin vuodessa, mutta todellinen arvo kuukaudessa olo tuhansia) ja maksettiin jopa rahallista tukea, kun toinen vanhempi hoiti lasta.

Etuoikeutetut eivät ymmärrä kuinka ainutlaatuinen ja hieno järjestelmä suomessa on.

Suomessa on niin hyviä lääkäreitä, että huippu-urheilijat lentävät Suomeen asti esim. leikattavaksi😉

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sellainen käsitys, että USA:ssa ei käytetä koko päivää tehokkaaseen työntekoon. Mutta entä sitten Japani tai Etelä-Korea, joissa on vielä hullummat työajat ja korkeampi työmoraali?

Hieman vaikea uskoa ettei koko päivää käytetä USAssa työn tekemiseen. Riippuu toki alasta - ja tehokkuden määritelmästä.

Ainakin matalapalkka-aloilla USAssa painetaan persii pitkällä pitkää päivää. Monet jopa kolmessa eri työpaikassa.

Teen itse jatkuvasti 10-12h päiviä, ja jaksan oikein hyvin. Olen hakeutunut työhön, joka on mielekästä ja josta nautin. Suomalaiset ovat keskimäärin ottaen laiskoja paskoja, jotka kitisevät normaalin 8h päivänkin aikana siitä, miten eivät jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne teekään koko aikaa töitä kovin tehokkaasti. Siellä työpaikalla vain pitää viettää aikaa paljon (ei saa lähteä pois ennen esimiestään joissain paikoissa). Toki Jenkeissäkin nykyisin tehdään aika paljon etätöitä.

Eli vähän niin kuin naisten työpaikat Suomessa?

Kun olin pankin konttorissa töissä, minulla oli kollega, joka oli aiemmin ollut samoissa hommissa Sveitsissä. Siellä tehtiin selvästi pidempää päivää, mutta kollegan mukaan saatiin vähemmän aikaan. Tärkeintä oli hengailla paikalla mahdollisimman pitkään.

Kyllä Suomessa monet tekevät pitkää päivää. Tärkeintä on kuitenkin saada aikaan tulosta, niin että monet jakavat päivänsä kahteen (tai kolmeen osaan). Kun lapset illalla ruokittu, kuskattu harrastuksiin, siivottu jne. voi avata läppärin ja jatkaa hommia.

Toinen juttu on millaista työteho on pitkän päivän jälkeen. Jossain vaiheessa, kun mieheni puski hommia yrittäjänä, vannoin että hän ei saa lähettää sähköposteja klo 22 jälkeen. Muutaman mokan jälkeen olin sitä mieltä, että yöllä kirjoitetut kannattaa muelummin lukea aamulla läpi, kuin jälkikäteen korjailla keskiyön aivopieruja.

Itse tein 20v sitten reilun 6kk ajan töitä, työharjoittelua ja opiskelua samanaikaisesti, jonka seurauksena ma-pe päiväni kestivät klo.7.00 - 23.00 ja la 8-16. Su oli ainoa vapaapäivä. Oli lopussa tosi rankkaa ja sosiaalinen elämä kuivui kasaan. Kun toi putki loppui, olin helpottunut ja lepäsin. Nuorena saattaa joutua tuollaista tekemään, jos ei ole varakkaita vanhempia. Nykyään esimiestehtävissä ja työajoissa joustoa - etäpäivät auttaa myös jaksamaan.

Kaikki Kauko-Idän maat. Ne on ihan hulluja siellä. Uni on ihan turhaa luksusta ja se pätee niin työntekijöihin, yrittäjiin kuin opiskelijoihinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahkeruutta kehiin kirjoitti:

Kyllä Suomessakin on monia ihmisiä, jotka tekee pitkiä työpäiviä. Oma tuttavapiiri koostuu lähinnä pelkästään tällaisista ihmisistä, itsekin nautin työnteosta (suurimman osan ajasta), ja pyrin joka kuukausi tekemään yli 300 työtuntia.

Miten tällaista jaksaa on varmasti tottumuskysymys, haluaa ottaa vastuuta omasta elämästä ja oikeasti elättää itsensä (ja perheensä), ei omatunto Anna myöden elää toisten rahoilla, ja niin sen pitäisi olla kaikilla.

Itsekin kasvoin yrittäjäperheessä, jossa vanhempani tekivät töitä 360 päivää vuodessa 10-20 tuntisia työpäiviä. Pääsin heidän mukaan töihin 6-vuotiaasta lähtien, 10-vuotiaana tein jo hätätapauksissa heidänkin myyntitapahtumatöitä, Max. 8 tuntia. Kotitöitä on vaadittu tekemään 7-vuotiaasta asti, omat rahat hankittiin puutöitä tekemällä/ pulloja keräämällä/ myyntitöissä yms jo alakoululaisesta asti. Oli myös lemmikkejä joista huolehdittiin itse, aikaa minullakin saattoi mennä 3-8 tuntia päivässä eläimiin (lenkitykset, siivoukset, kasvattajan velvollisuudet yms,) Eläinrakas kun olen. Koulusta sai tuoda vain kiitettäviä, joten oli vastuuta silloinkin kotitöiden, eläinten, satunnaisten töiden lisäksi myös omasta oppimisesta, myös harrastuksiin/ kavereille Mentiin aina itse kävellen/ pyörällä, autokyytiä en koskaan saanut, joten sekin kasvatti itsestä entistä ahkeramman.

Ylä-asteella oma arkipäivä näytti jo tältä;

05:00 ylös

05:30 Koiralenkki

06:30 opiskelua

07:30 kouluun

N. 15:00 kotiin

15.30-17.30 siivousta

17.30-18.00 eläinten ruokkimiset

18.00-20.00 opiskelua

20-21 1.koiralenkki

21-22 2.koiralenkki

22-01 töitä

01-05 nukkumista

Yläasteen jälkeen suoritin kaksoistutkinnon (osaksi etänä) ja lisäksi opiskelin paljon kieliä, Vapaa-aika kului eläinten parissa ja öisin jaoin sanomalehtiä.

Nykyään olen parikymppinen ja teen töitä n. 65-100 tuntia viikossa vähän kuukaudesta riippuen, työpäivät ovat kaikkea 8-18 tunnin väliltä, ja vapaapäiviä viimeisen 6 kuukauden aikana on ollut 10. Nyt seuraavat kaksi kuukautta on onneksi joka viikko yksi vapaa. Että kyllä se jaksaminen työntekoo.n tulee tottumisesta pienestä pitäen. Paljon olen kerennyt elämässäni kokea ja jokaisesta päivästäni olen saanut nauttia. :) että ei muutakuin asennetta kehiin! Kyllä täällä Suomessakin on monia jotka jaksavat tehdä pitkiä päiviä.

Muuten ihan hyvä, mutta jos teet fyysisesti rankkaa työtä, et jaksa 4 tunnin yöunilla sitä kovinkaan montaa viikkoa. Ihan vaan yksinkestaisesti et enää jaksa herätä aamuisin.

Ei taida tehdä metsurin hommia tai lapioida kuraa valutyömaalla.

No ei. Itse teen fyysisesti rankkaa työtä, päivät on 8-10 tuntia, joskus töitä on myös lauantaisin 4-6 tuntia, liikuntaa harrastan satunnaisesti joten fyysinen kunto ihan ok, mut kyllä viikonloppuisin tulee nukuttua todella paljon, joskus viikollakin useamman pitkän työpäivän jälkeen ei jaksa muuta kun syödä ja nukkua, ei jaksa aina edes televisiota katsoa.

Itse työskentelen normaalisti 5 pv viikossa ja päivittäinen työaika on 7h 21 min (kiitos Kikyn). Toivottavasti pääsen palaamaan entiseen 7h 15 min työaikaan taas kikyn päätyttyä :)

Onkohan USAssa tai muissa maissa julkishallinon työpäivät pitkiä? Onko kenelläkään kokemusta tai tietoa?

Mies77 kirjoitti:

Ahkeruutta kehiin kirjoitti:

Kyllä Suomessakin on monia ihmisiä, jotka tekee pitkiä työpäiviä. Oma tuttavapiiri koostuu lähinnä pelkästään tällaisista ihmisistä, itsekin nautin työnteosta (suurimman osan ajasta), ja pyrin joka kuukausi tekemään yli 300 työtuntia.

Miten tällaista jaksaa on varmasti tottumuskysymys, haluaa ottaa vastuuta omasta elämästä ja oikeasti elättää itsensä (ja perheensä), ei omatunto Anna myöden elää toisten rahoilla, ja niin sen pitäisi olla kaikilla.

Itsekin kasvoin yrittäjäperheessä, jossa vanhempani tekivät töitä 360 päivää vuodessa 10-20 tuntisia työpäiviä. Pääsin heidän mukaan töihin 6-vuotiaasta lähtien, 10-vuotiaana tein jo hätätapauksissa heidänkin myyntitapahtumatöitä, Max. 8 tuntia. Kotitöitä on vaadittu tekemään 7-vuotiaasta asti, omat rahat hankittiin puutöitä tekemällä/ pulloja keräämällä/ myyntitöissä yms jo alakoululaisesta asti. Oli myös lemmikkejä joista huolehdittiin itse, aikaa minullakin saattoi mennä 3-8 tuntia päivässä eläimiin (lenkitykset, siivoukset, kasvattajan velvollisuudet yms,) Eläinrakas kun olen. Koulusta sai tuoda vain kiitettäviä, joten oli vastuuta silloinkin kotitöiden, eläinten, satunnaisten töiden lisäksi myös omasta oppimisesta, myös harrastuksiin/ kavereille Mentiin aina itse kävellen/ pyörällä, autokyytiä en koskaan saanut, joten sekin kasvatti itsestä entistä ahkeramman.

Ylä-asteella oma arkipäivä näytti jo tältä;

05:00 ylös

05:30 Koiralenkki

06:30 opiskelua

07:30 kouluun

N. 15:00 kotiin

15.30-17.30 siivousta

17.30-18.00 eläinten ruokkimiset

18.00-20.00 opiskelua

20-21 1.koiralenkki

21-22 2.koiralenkki

22-01 töitä

01-05 nukkumista

Yläasteen jälkeen suoritin kaksoistutkinnon (osaksi etänä) ja lisäksi opiskelin paljon kieliä, Vapaa-aika kului eläinten parissa ja öisin jaoin sanomalehtiä.

Nykyään olen parikymppinen ja teen töitä n. 65-100 tuntia viikossa vähän kuukaudesta riippuen, työpäivät ovat kaikkea 8-18 tunnin väliltä, ja vapaapäiviä viimeisen 6 kuukauden aikana on ollut 10. Nyt seuraavat kaksi kuukautta on onneksi joka viikko yksi vapaa. Että kyllä se jaksaminen työntekoo.n tulee tottumisesta pienestä pitäen. Paljon olen kerennyt elämässäni kokea ja jokaisesta päivästäni olen saanut nauttia. :) että ei muutakuin asennetta kehiin! Kyllä täällä Suomessakin on monia jotka jaksavat tehdä pitkiä päiviä.

Onnea sitten vain työntäyteiselle elämällesi. Kun jonakin päivänä terveytesi pettää ja kaadut sorvisi ääreen, voikin hautakammiosi tapetoida niillä rakkailla seteleilläsi, jotka elämäsi aikana kovalla työnteollasi ansaitsit.

Nuorena jaksaa pari vuotta, mut sit pettää fyysinen tai henkinen puoli. Kyllähän työn lisäksi täytyy muistaa myös elää, muutenkin kun lomilla.

Vierailija kirjoitti:

Teen itse jatkuvasti 10-12h päiviä, ja jaksan oikein hyvin. Olen hakeutunut työhön, joka on mielekästä ja josta nautin. Suomalaiset ovat keskimäärin ottaen laiskoja paskoja, jotka kitisevät normaalin 8h päivänkin aikana siitä, miten eivät jaksa.

Olet päässyt työhön, josta nautit. Kerrotko vielä työsi/työnkuvasi ja palkkatasosi, niin voimme arvioida, miten perusteltua avautumisesi on :)

Suomalaiset ovat huonoja, kuinka ennenkuulumaton analyysi. Et varmasti ole Mensan jäsen?

Suomessa.

Entinen mies kertoi yhden työviihtyvyyden ja -panoksen salaisuuden:  kahvitaukoja ei kytätty kellon kanssa, ammattilaisella oli varaa sanoa.  Ikinä hän ei kieltäytynyt töistä vaikka aamuyöllä lähti.

Työläistä myös kuunneltiin, häiriköt ulos.

Naisten työmaalla ongelmia ei pystytty ratkomaan.