Miten muissa maissa (esim jenkit) jaksetaan hulluja työtunteja?

Vierailija kirjoitti:

Nämä tosiaan jakavat ja lomakin on kaksi viikkoa. Suomessa ollaan olevinaan tekemään kovasti töitä, muttei oikeasti olla, toki kuljetusalalla päivät on pitkiä muttei juurikaan muualla, ja jos vähän pitäisi ylitöitä tehdä niin kauhea kitinä alkaa. Ja nyt kun USAssa tekivät paljon etätöitä ehtivät siinä vielä yrityksiä perustaa kun aikaa oli niin paljon.

Jaksavat kun "työajasta" on puolet taukoja.

Sille työuupumukseen kuolemisellehan ainakin Japanissa on ihan oma terminsäkin, karoshi, ja siitä saa jotain korvauksia valtiolta, jos kuolema katsotaan menneen sen määrittelyihin.

Mutta ainakin joskus katsoin jonkun dokkarin korealaisista, jotka koitti pienentää stressiään sillä, että ne järjesti omat "hautajaisensa". Siinä oli siis jonkinlainen siunaus ja kai ne kirjoitti jonkun muistopuheen tms ja sitten ne "haudattiin" sen päätteeksi. Tehokkuudesta on tosin tiedä/muista, että tunsiko ne siitä olevan jotain virkaa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa pidetään isona ongelmana, jos ei ole töitä. Sitten kun ollaan töissä niin niitä ei haluta tehdä.

Ei tietenkään koske kaikkia, mutta kyllä suomalaiset ovat laiskistuneet ihan älyttömästi. Jos kaksi lastakin on, niin se on jo monille liikaan.

Ehkä se on tämä "hyvinvointiyhteiskunta", joka on tehnyt meistä laiskoja.

Kieltämättä totta. Ihmisellä kuitenkin on paljon potentiaalia, mutta nykyään moni laiskistuu. Itse olen tehnyt usein tuplavuoroa eli 16h putkeen. Tai opiskellut ja ollut töissä. Toisaalta, jos olen ollut esim. pari viikkoa lomalla, niin jo muutaman tunnin jälkeen väsyy.

Esimerkki lähipiiristä. Nuori nainen, jolla on ollut vaikeuksia kiinnittyä työelämään. Opiskelutkaan ei oikein sujuneet. Hän pääsi pieneen kahvilaan töihin. Töitä jotain 7h päivässä, asiakkaita piipahtaa silloin tällöin. Kiiretön työ, joka ei rasita päätä. Silti ei mennyt kovin kauaa, kun tämä nuori ihminen oli saikulla TYÖUUPUMUKSEN takia. Mistään muusta psyykkisestä, esim. masennuksesta ei siis ollut kyse vaan burn-outista.

En kaipaa mitään tappotahtista yhteiskuntaa. En myöskään ole sitä tyyppiä, joka jaksaisi miettiä talouskasvua, valtion tuloja ym. Ennemmin huolettaa se, jos nuorten ja terveiden aikuisten suorituskyky on jo niin alhainen ettei normaaleista asioista selviä. Normaali työpäivä + kotityöt (omat pyykit ja tiskit) aiheuttaa uupumuksen. Itselle asetetut tavoitteet (esim. opiskelun suhteen) jäävät haaveiksi :(

Niin, mitkä sitten aiheuttavat tämän hirvittävän huonon suorituskyvyn? Esimerkkitapauksella ainakin huono fyysinen kunto, TV:n/netin ääressä yömyöhään valvominen, kenties satunnainen päihteiden käyttö. Todennäköisesti pelkkä todella huono fyysinen kunto riittää tekemään elämästä raskasta.

Itse en ole huippusuorittaja, mutta eräs opiskelutoverini oli: 4,5 vuodessa yliopistotutkinto, samalla kävi töissä, oli harrastuksia ym. Aika usein tapaamani ultratehokkaat ihmiset ovat lähes kaikessa aktiivisia: ehditään harrastaa liikuntaa (kunto pysyy hyvänä), kotityöt hoidetaan käden käänteessä jne. Eli niin hyvät ja huonot jutut kasautuvat samoille ihmisille. Suomessa on kasvava joukko ihmisiä, joilla ei mikään osa-alue (opiskelu, työ, perhe-elämä, kotityöt...) suju hyvin.

Ihan vaan kysyn, tiedätkö millainen pomo tällä työuupumuksen takia saikulle jääneellä oli?

Ihan omalla kohdalla jaksan kyllä fyysisesti rankkaa työtä ja vaikka pitkiä päiviä, mutta ei työkaverin tai pomon kiusaamista oikeasti jaksa kukaan, eikä pidäkään jaksaa, vaikka työ muuten olisi helppoa ja kevyttä.

Käsittääkseni leppoisa työympäristö, mutta tietenkään en toisen elämää 24/7 seuraa. Joka tapauksessa hänellä on tietyt ongelmat joihin törmää yhä useamman nuoren aikuisen kohdalla: unirytmi sekaisin, heikko yleiskunto, pilven polttelu.

Aiheesta vielä sen verran, että USA:ssa, Japanissa ym. on myöskin valtava määrä alisuorittajia. New Yorkin, Bostonin yms. yliopistotaustainen eliitti painaa pitkää päivää. Sitten on valtava nuorisotyöttömyys, monissa kaupungeissa paha huumeongelma, asutaan asuntovaunuissa jne. 

Japanissa on itsemurhaongelma sekä valtavasti syrjäytyneitä nuoria miehiä, ns. hikikomori-ilmiö. https://www.youtube.com/watch?v=sxYs2Pv86WA 

Jotkut asuvat vanhempiensa luona ja vanhemmat tuovat jopa ruuat huoneen ovelle. Paljon on sellaisiakin, jotka ovat kokonaan muuttaneet nettikahviloihin asumaan (niissä on sellaisia pieniä koppeja, joissa mahtuu just ja just pelailemaan ja nukkumaan).

Liian kova vaatimustaso aiheuttaa juuri tuon: joko ollaan huippumenestyjiä tai sitten epäonnistutaan oikein urakalla. Samaa ongelmaa näkee tietty Suomessakin, mutta lähinnä yksilötasolla (perfektionisti monen ällän ylioppilas ei saakaan haluamaansa opiskelupaikkaa ja elämä lähtee luisumaan käsistä)...

Suomessa silti suurempi ongelma heikentynyt suorituskyky ja itsekuri. Monelle riittää vähempikin elämässä ja se on täysin OK. Mutta tosi monella on heikko suorituskyky ja itsekuri SEKÄ korkeat tavoitteet eli halutaan lääkäriksi, näyttelijäksi, media-alalle ym. vaativaa. Seurauksena tietysti uupumus, masennus jne.

Työpaikan huono ilmapiiri mutta myös huono perehdytys työtehtäviin voivat aiheuttaa työuupumusta. Yllättävän usein työpaikoilla petehdytetään huonosti työtehtäviin. Aika usein olen kuullut työntekijän sanovan "jouduin opettelemaan tämän työn itse" tai "jouduin etsimään ohjeet itse".

Uupumusta työpaikoilla voi aiheuttaa sekin, ettei työntekijää huomioida. Johto suunnittelee ja toteuttaa muutokset huomioimatta työntekijöiden mielipidettä. Henkilöstöä voidaan kuulla, mutta ratkaisuun kuuleminen ei vaikuta.

Mutta varmaan on maita, joissa on vaan pakko painaa duunia oman toimeentulon takia, oli tilanne mikä hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. Jenkeissä jos perheen molemmat vanhemmat tekevät pitkää päivää, niin perheen elintaso on usein melko korkea. Jenkeissä ostetaan palveluita huomattavasti enemmän kuin mm. Suomessa. Eli päästyään kotiin eivät vanhemmat todellakaan ala laittaa ruokaa ja siivoamaan kämppää jne., vaan hakevat ruoat valmiina, siivooja siivoaa talon jne. Eli työt voivat olla kuormittavampia kuin Suomessa, mutta eloa helpotetaan ostamalla joku muu tekemään kotityöt. Eihän siinä järkeä olekaan, että joku kirurgi tai Silicon Valleyn insinööri tekee illalla vielä tunnin ajan illallista ja toisen tunnin luuttuaa lattiaa ja pyykkää...

Vai ostetaan joku tekemään kotityöt. :D Normaali amerikkalainen palkansaaja vääntää perse ruvella duunia että saa lapsen päivähoitoon ylipäätään päästäkseen sinne töihin. Kirurgeja ja Silicon Valleyn insinöörejä on murto-osa väestöstä.

Blah, blah ja blah.Tama ei kylla perustu mihinkaan omakohtaiseen kokemukseesi, kunhan hopotat.

Suomalaisista on tulut kermaperseitä, en jaksa, ei huvita.

Kaikkein hulluimmat työtunnit on Etelä-Koreassa, sen jälkeen tulevat Japani ja Kiina. Kaakkois-Aasian maissakin tehdään pitkää päivää mutta siellä on paljon perheyrityksiä joissa oman työnteon määrää voi paremmin säädellä. Jos olet toisen palveluksessa, et ole ihminen vaan työvoimaa.

Mä tein osittaista työaikaa, eli normaalia viikkotuntimäärää vähemmän. Työ itsessään ei ollut raskasta, vaan muun henkilökunnan riitely ja pomo joka ei välittänyt. Uuvuin aivan täysin ja onneksi pääsin sieltä pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa pidetään isona ongelmana, jos ei ole töitä. Sitten kun ollaan töissä niin niitä ei haluta tehdä.

Ei tietenkään koske kaikkia, mutta kyllä suomalaiset ovat laiskistuneet ihan älyttömästi. Jos kaksi lastakin on, niin se on jo monille liikaan.

Ehkä se on tämä "hyvinvointiyhteiskunta", joka on tehnyt meistä laiskoja.

Kieltämättä totta. Ihmisellä kuitenkin on paljon potentiaalia, mutta nykyään moni laiskistuu. Itse olen tehnyt usein tuplavuoroa eli 16h putkeen. Tai opiskellut ja ollut töissä. Toisaalta, jos olen ollut esim. pari viikkoa lomalla, niin jo muutaman tunnin jälkeen väsyy.

Esimerkki lähipiiristä. Nuori nainen, jolla on ollut vaikeuksia kiinnittyä työelämään. Opiskelutkaan ei oikein sujuneet. Hän pääsi pieneen kahvilaan töihin. Töitä jotain 7h päivässä, asiakkaita piipahtaa silloin tällöin. Kiiretön työ, joka ei rasita päätä. Silti ei mennyt kovin kauaa, kun tämä nuori ihminen oli saikulla TYÖUUPUMUKSEN takia. Mistään muusta psyykkisestä, esim. masennuksesta ei siis ollut kyse vaan burn-outista.

En kaipaa mitään tappotahtista yhteiskuntaa. En myöskään ole sitä tyyppiä, joka jaksaisi miettiä talouskasvua, valtion tuloja ym. Ennemmin huolettaa se, jos nuorten ja terveiden aikuisten suorituskyky on jo niin alhainen ettei normaaleista asioista selviä. Normaali työpäivä + kotityöt (omat pyykit ja tiskit) aiheuttaa uupumuksen. Itselle asetetut tavoitteet (esim. opiskelun suhteen) jäävät haaveiksi :(

Niin, mitkä sitten aiheuttavat tämän hirvittävän huonon suorituskyvyn? Esimerkkitapauksella ainakin huono fyysinen kunto, TV:n/netin ääressä yömyöhään valvominen, kenties satunnainen päihteiden käyttö. Todennäköisesti pelkkä todella huono fyysinen kunto riittää tekemään elämästä raskasta.

Itse en ole huippusuorittaja, mutta eräs opiskelutoverini oli: 4,5 vuodessa yliopistotutkinto, samalla kävi töissä, oli harrastuksia ym. Aika usein tapaamani ultratehokkaat ihmiset ovat lähes kaikessa aktiivisia: ehditään harrastaa liikuntaa (kunto pysyy hyvänä), kotityöt hoidetaan käden käänteessä jne. Eli niin hyvät ja huonot jutut kasautuvat samoille ihmisille. Suomessa on kasvava joukko ihmisiä, joilla ei mikään osa-alue (opiskelu, työ, perhe-elämä, kotityöt...) suju hyvin.

Ihan vaan kysyn, tiedätkö millainen pomo tällä työuupumuksen takia saikulle jääneellä oli?

Ihan omalla kohdalla jaksan kyllä fyysisesti rankkaa työtä ja vaikka pitkiä päiviä, mutta ei työkaverin tai pomon kiusaamista oikeasti jaksa kukaan, eikä pidäkään jaksaa, vaikka työ muuten olisi helppoa ja kevyttä.

Käsittääkseni leppoisa työympäristö, mutta tietenkään en toisen elämää 24/7 seuraa. Joka tapauksessa hänellä on tietyt ongelmat joihin törmää yhä useamman nuoren aikuisen kohdalla: unirytmi sekaisin, heikko yleiskunto, pilven polttelu.

Aiheesta vielä sen verran, että USA:ssa, Japanissa ym. on myöskin valtava määrä alisuorittajia. New Yorkin, Bostonin yms. yliopistotaustainen eliitti painaa pitkää päivää. Sitten on valtava nuorisotyöttömyys, monissa kaupungeissa paha huumeongelma, asutaan asuntovaunuissa jne. 

Japanissa on itsemurhaongelma sekä valtavasti syrjäytyneitä nuoria miehiä, ns. hikikomori-ilmiö. https://www.youtube.com/watch?v=sxYs2Pv86WA 

Jotkut asuvat vanhempiensa luona ja vanhemmat tuovat jopa ruuat huoneen ovelle. Paljon on sellaisiakin, jotka ovat kokonaan muuttaneet nettikahviloihin asumaan (niissä on sellaisia pieniä koppeja, joissa mahtuu just ja just pelailemaan ja nukkumaan).

Liian kova vaatimustaso aiheuttaa juuri tuon: joko ollaan huippumenestyjiä tai sitten epäonnistutaan oikein urakalla. Samaa ongelmaa näkee tietty Suomessakin, mutta lähinnä yksilötasolla (perfektionisti monen ällän ylioppilas ei saakaan haluamaansa opiskelupaikkaa ja elämä lähtee luisumaan käsistä)...

Suomessa silti suurempi ongelma heikentynyt suorituskyky ja itsekuri. Monelle riittää vähempikin elämässä ja se on täysin OK. Mutta tosi monella on heikko suorituskyky ja itsekuri SEKÄ korkeat tavoitteet eli halutaan lääkäriksi, näyttelijäksi, media-alalle ym. vaativaa. Seurauksena tietysti uupumus, masennus jne.

Työpaikan huono ilmapiiri mutta myös huono perehdytys työtehtäviin voivat aiheuttaa työuupumusta. Yllättävän usein työpaikoilla petehdytetään huonosti työtehtäviin. Aika usein olen kuullut työntekijän sanovan "jouduin opettelemaan tämän työn itse" tai "jouduin etsimään ohjeet itse".

Ohjeiden etsiminen itse on aivan normaalia. Nykyään hysterisoidaan liikaa.

Osa ylisuoritusilmiöstä johtuu lumeesta. On uskoteltu että tietyille urille päässeet ovat huippusuorittajia tai jotenkin onnistuneita. Sitten monet suorittavat lisää. Eivät pääse jos rekrytoinnit ovat mielivaltaisia ja sitten jotkut suorittavat ja uupuvat lisää.