Tuleeko naiset yleensä pahalle tuulelle naistenlehdistä, sisustuslehdistä, Ikean kuvastoista jne., vai onko mulla käynyt vain huono tuuri?

Minä tulin masentuneeksi 15-25 vuotiaana vaatekuvastoista. Enää en, kun tajusin että näytän läskinä tyrmäävän hyvältä. En kaikkien mielestä, mutta ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Jep, en siis ole ainoa valkoiseen väriin kyllästynyt. Mutta mistä kyllästyminen johtuu? Vai onko liika on liikaa- meininki? Viimeiset kymmenen vuotta olen sisustanut kotia vaaleaksi, valkoiseksi.

Valkoinen ei ole luonnonläheistä jollainen olotila on useimmille ihmiselle positiivista mieltä tuottava. Puumateriaalit ja sävyt tuovat ainakin minulle kodikkuutta.

Valkoinen sisustus on kuin naisen valkaistu posliinipimppa, lääkärille toimenpidepöydällä varmaan jees mutta ei kovin kiinnosta ja maanläheinnen. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sun elämä on rakennettu niin että sulla on mahdollisuus niihin haluamiisi asioihin mitä näkyy lehdissä mutta tällä naisella ei syystä tai toisesta ole mahdollisuutta tehdä elämästää sellaista kuin haluaisi ja jollaista noissa lehdissä esitellään. Tämä ei tietenkään sun vika ole millään tavalla.

Ehkäpä ei ole. En aja urheiluautoa. En pääse metsästämään. Mutta saan hyvän fiiliksen kun saan edes lukea noista.

Samoin, ja olen nainen. Sisustus ym ei kiinnosta, eikä aiheuta mitään tuntemuksia.

Itse ahdistun sisustuslehtien valkoisista kodeista, joissa kaikki on täydellistä. Asuvatko ihmiset oikeasti tällaisissa asetelmissa? Joissakin taloissa ei ole edes ikkunoissa kaihtimia, joten kaikki mitä kotonasi teet, on kuin näyteikkunalla eläisi. Kodit ovat toki tyylikkäitä ja hienoja, mutta ne näyttävät kuitenkin juuri siltä, mitä ne ovat eli sisustuslehtien kodeilta.

Lyhytterapia tekisi useimmille terää. Oppisitte erottamaan ne tekijät, jotka laukaisevat ikäviä tunteita. Ehkä välttämään ne, tai ainakin päästämään ikävästä fiiliksestä irti.

Näitä asioita voi oppia. Helpottuu oma ja lähimmäisten elämä.

En tule, otan niistä ideoita ja tykkään katsella hyvin toimitettuja muotikuvia, sisustuksia ja lukea vähän tunnetuista ja mielenkiintoisista ihmisistä.

Eniten ärsyttää varsinkin paska journalismin laatu naistenlehdissä ja tylsät muotikuvat ja ne veetun skandisisustukset. Eli suomalaisia lehtiä tulee vain selailua kirjastossa, niistä en juuri maksaisi. Ulkomaalaisista lehdistä voisi maksaa ja tilata.

Ei ole huono tuuri, itse valitsee outoja naisia.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naistenlehdissä ja sisustuslehdissä (Ikean kuvastoa en ole katsellut, joten siitä en tiedä) rasittaa:

- muotikuvat: malli vääntelehtii oudoissa kiemura-asennoissa, vaatteista ei saa mitään selkoa, kuvatekstissä mainitaan ehkä jopa joku aluspaita, mistä näkyy ainoastaan pari millimetriä helmaa jonkun toisen vaatteen alta. Lisäksi vaatekokonaisuudet ovat yleensä sellaisia, että on vaikea kuvitella kenenkään tosielämässä laittavan sellaisia päällensä.

- kosmetiikkajutut: mainostetaan, että nyt tänä keväänä /syksynä /milloin ikinä on muotia se ja se. Toisin sanoen keväällä on muotia heleämmät sävyt ja syksyllä tummemmat, uutena vuotena glitter ja muu säihke. Kuvissa noin 15-vuotiaan mallin kulmakarvat on harjattu pörröisiksi, silmien rajaus on joku omituinen punainen tai sähkönsininen tms., eli kuten vaatejutuissakin, niin vaikea kuvitella kenenkään perus toimistotyöntekijän tämän näköisenä lähtevän liikenteeseen.

- henkilöhaastattelut: mielenkiintoisia elämänvaiheita läpikäyneestä henkilöstä tai ajankohtaisesta ilmiöstä kirjoitetaan juttu, josta puuttuu kaikki syvällisyys ja analyysi, lähinnä toistellaan kliseitä. Haastateltavana olevasta henkilöstä yleensä mainitaan, mitä hänellä oli haastattelutilanteessa päällään ja saapuiko hän ajoissa / hieman myöhässä / hengästyneenä tms. Jos haastateltavana oleva henkilö on keskivertosuomalaista vähän pitempi tai lyhyempi, niin pituusasia mainitaan myös jutun alkuvaiheessa.

- sisustusjutut: jokainen kämppä on sisustettu kulloisenkin muodin mukaisesti samalla tavoin kuin kaikki muutkin asunnot. Ei mitään omaperäisyyttä missään. Muistetaan mainita mm., että asunto on sisustettu vanhaa kunnioittaen (kuvissa tätä ei kylläkään ilmene mitenkään), yhdistelemällä vanhaa ja uutta (vanhaa saattaa edustaa yksittäinen mummolta peritty huonekalu) ja, että ison ruokapöydän ääreen talon emäntä ystävineen kokoontuu usein illallistamaan. Jossain kuvassa näkyy perheen lemmikkikoira tai -kissa. Hämmentävän usein kuvissa vieläkin näkyy sisustusjuttuina mm. vanhoja matkalaukkuja, korkeita kirjapinoja lattialla, lipaston päällä kirjapino ja sen päällä kynttiläkippo tai pieni maljakko tms., sisustustikkaat (!), makuuhuoneen seinällä henkarissa roikkumassa joku hempeän värinen paituli, talon emännän käsilaukkukokoelma hyllyssä esillä, makuuhuoneessa esillä vaaterekki, jossa niin ikään esillä puuterisen värisiä vaatteita.

Miksi lukea lehteä, joka lähtökohtaisesti ärsyttää? Ihan mielenkiinnosta kyselen :D

Minä luen niitä esim odottaessa lääkärille. Haluan tietää, onko ne yhä yhtä omituisia, en tunne yhtään sellaista naista, kenen elämästä ne kertovat. Ja minä olen hyvin toimeentuleva kaupunkilainen, jostakin Pihtiputaalta katsoen lehtien maailma on varmaan vielä oudompi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naistenlehdissä ja sisustuslehdissä (Ikean kuvastoa en ole katsellut, joten siitä en tiedä) rasittaa:

- muotikuvat: malli vääntelehtii oudoissa kiemura-asennoissa, vaatteista ei saa mitään selkoa, kuvatekstissä mainitaan ehkä jopa joku aluspaita, mistä näkyy ainoastaan pari millimetriä helmaa jonkun toisen vaatteen alta. Lisäksi vaatekokonaisuudet ovat yleensä sellaisia, että on vaikea kuvitella kenenkään tosielämässä laittavan sellaisia päällensä.

- kosmetiikkajutut: mainostetaan, että nyt tänä keväänä /syksynä /milloin ikinä on muotia se ja se. Toisin sanoen keväällä on muotia heleämmät sävyt ja syksyllä tummemmat, uutena vuotena glitter ja muu säihke. Kuvissa noin 15-vuotiaan mallin kulmakarvat on harjattu pörröisiksi, silmien rajaus on joku omituinen punainen tai sähkönsininen tms., eli kuten vaatejutuissakin, niin vaikea kuvitella kenenkään perus toimistotyöntekijän tämän näköisenä lähtevän liikenteeseen.

- henkilöhaastattelut: mielenkiintoisia elämänvaiheita läpikäyneestä henkilöstä tai ajankohtaisesta ilmiöstä kirjoitetaan juttu, josta puuttuu kaikki syvällisyys ja analyysi, lähinnä toistellaan kliseitä. Haastateltavana olevasta henkilöstä yleensä mainitaan, mitä hänellä oli haastattelutilanteessa päällään ja saapuiko hän ajoissa / hieman myöhässä / hengästyneenä tms. Jos haastateltavana oleva henkilö on keskivertosuomalaista vähän pitempi tai lyhyempi, niin pituusasia mainitaan myös jutun alkuvaiheessa.

- sisustusjutut: jokainen kämppä on sisustettu kulloisenkin muodin mukaisesti samalla tavoin kuin kaikki muutkin asunnot. Ei mitään omaperäisyyttä missään. Muistetaan mainita mm., että asunto on sisustettu vanhaa kunnioittaen (kuvissa tätä ei kylläkään ilmene mitenkään), yhdistelemällä vanhaa ja uutta (vanhaa saattaa edustaa yksittäinen mummolta peritty huonekalu) ja, että ison ruokapöydän ääreen talon emäntä ystävineen kokoontuu usein illallistamaan. Jossain kuvassa näkyy perheen lemmikkikoira tai -kissa. Hämmentävän usein kuvissa vieläkin näkyy sisustusjuttuina mm. vanhoja matkalaukkuja, korkeita kirjapinoja lattialla, lipaston päällä kirjapino ja sen päällä kynttiläkippo tai pieni maljakko tms., sisustustikkaat (!), makuuhuoneen seinällä henkarissa roikkumassa joku hempeän värinen paituli, talon emännän käsilaukkukokoelma hyllyssä esillä, makuuhuoneessa esillä vaaterekki, jossa niin ikään esillä puuterisen värisiä vaatteita.

Miksi lukea lehteä, joka lähtökohtaisesti ärsyttää? Ihan mielenkiinnosta kyselen :D

Esimerkiksi työpaikan taukohuoneessa lounastauolla saatan joskus selailla, jos ketään ihmistä ei ole juttukaverina, kun joku niitä naistenlehtiä kuitenkin töihin tuo. Tai ennen lääkärin vastaanottoaikaa odotushuoneessa. Tai silloin harvoin, kun käyn kampaajalla. Joskus olen myös lentomatkalle ostanut jonkun naistenlehden ajankuluksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee.

Ja aina kun olen katsonut sinkkuelämää tv-sarjaa niin tulee riitoja miehen kans.

Siksi en katso sitä enää..

Sinkkunaiset älkää olko carrieita tai ette saa ikinä miestä.

"Saa miestä". Anna mun nauraa. 

Totta, huono sanavalinta.

Ei tule mieleen muuta järkevää (siis naisen käytöksen "oikeuttavaa") selitystä ap:n naisen kiukustumiseen kuin, että nainen näitä lehtiä katsellessaan koittaa saada aloittajan kanssa juttua aikaiseksi yhteisestä tulevaisuudesta tms. ja turhautuu kun ap ei ymmärrä vihjeitä (silloin tietenkin olisi parempi puhua suoraan eikä kiukutella). Esim. katselee, että saispa ikeasta sitä ja tätä meidän tulevaan yhteiseen kotiin ja vau keittiönkin rempattua vink vink ja hei mitä mieltä olet näistä bloggaajista, voisitko kehua minua kauniimmaksi pliiiis - ja ap ei tajua

Enemmän kuulostaa kyllä siltä, että nainen on kiukkuista tyyppiä. Haluaa nähdä asiat ankeiden lasien läpi ja oireilee näin jotain muuta ongelmaa, esim. huonoa otsetuntoa tai muuta katkeruutta elämän tappioista. Raskaalta kuulostaa, mutta jos nainen on aikuinen ja puhekykyinen niin ap:n oman völittämisensä mukaan miettii koittaako joko herätellä naista kasvamaan ihmisenä, on piittaamatta kiukuttelusta tai miettii onko heistä pariksi.

Onko sulla minidick?