Tuleeko naiset yleensä pahalle tuulelle naistenlehdistä, sisustuslehdistä, Ikean kuvastoista jne., vai onko mulla käynyt vain huono tuuri?

En tajua kuka maksaa niistä lehdistä, ainoastaan Vogue antaa edes jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tulen tällä hetkellä huonotuuliseksi liiasta valkoisesta väristä! Olen minäkin sisutanut kotiani skandinaaviseen tyyliin paljolla valkoisella. YÖK.

Toivon, että saan seiniin muutakin väriä. Toivon, että valkoiseen väriin kyllästyminen on merkki muutoksesta elämässäni, merkki paremmasta tulevaisuudesta.

Miksi suhde johonkin väriin muuttuu?

Sori, tää meni vähän ohi aiheesta...

Mua ahdistaa kun kaikilla on pakkomielle nyt tuohon valkoiseen sisustukseen. Tulee tunne että olen ihan outo ja ulkona enkä edes nainen kun mulla ei sellaista pakkomiellettä, enkä edes tällä hetkellä jaksa sisustaa kovin ihmeellisesti. Hassua kyllä että asia herättää mussa tälläisiä tunteita.

Etsi käsiisi sisustuslehti 90-luvulta. Näiden sairaalan värimaailmaa ihannoivien kodit näyttävät aikanaan aivan yhtä hassuilta. Niin sisustavat mielikuvituksettomat muita matkivat "nousukkaat". Minä miehenä ja moni kaverini arvostaa huomattavasti enemmän sisustusta joka on sisustajansa näköinen ja kodikas. Teehän kodistasi itsesi näköinen rohkeasti ja unohda nuo kloonikodit.

M34

Emmä tule pahalle tuulelle. Mulle tulee kolme sisustuslehteä ja yksi remppalehti. Asun 70-luvun oktalossa, ja omistamme 50- luvun rintamamiestalon ja 1920-luvun torpan. Ja kaikki tarvitsee hellää kättä. Koti nyt sentään on teknisesti tehty kuntoon.

Jos joku kuvittelee, että lehtien kuvat on joku elämisen normi, ja kokee huonommuutta, niin voi kysyä, missä ne omat aivot ja itsetunto on?

Haen ideoita ja kolutaan miehen kanssa kirppareita ja huutokauppoja ja myyntipalstoja. Mies on hyvin oppinut vinkkaamaan ja sillä on silmää. Rahaa ei ole rällättäväksi paljon, pitää tuunata!

(Torpat on tulleet parin vuoden sisällä perintöinä, toinen miehen isältä ja toinen tädiltäni).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tulen tällä hetkellä huonotuuliseksi liiasta valkoisesta väristä! Olen minäkin sisutanut kotiani skandinaaviseen tyyliin paljolla valkoisella. YÖK.

Toivon, että saan seiniin muutakin väriä. Toivon, että valkoiseen väriin kyllästyminen on merkki muutoksesta elämässäni, merkki paremmasta tulevaisuudesta.

Miksi suhde johonkin väriin muuttuu?

Sori, tää meni vähän ohi aiheesta...

Mua ahdistaa kun kaikilla on pakkomielle nyt tuohon valkoiseen sisustukseen. Tulee tunne että olen ihan outo ja ulkona enkä edes nainen kun mulla ei sellaista pakkomiellettä, enkä edes tällä hetkellä jaksa sisustaa kovin ihmeellisesti. Hassua kyllä että asia herättää mussa tälläisiä tunteita.

Etsi käsiisi sisustuslehti 90-luvulta. Näiden sairaalan värimaailmaa ihannoivien kodit näyttävät aikanaan aivan yhtä hassuilta. Niin sisustavat mielikuvituksettomat muita matkivat "nousukkaat". Minä miehenä ja moni kaverini arvostaa huomattavasti enemmän sisustusta joka on sisustajansa näköinen ja kodikas. Teehän kodistasi itsesi näköinen rohkeasti ja unohda nuo kloonikodit.

M34

Oletko Poirot-ketjun kirjeiden kirjoittaja? Mistä löytyy noin terve järkinen mies?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tulen tällä hetkellä huonotuuliseksi liiasta valkoisesta väristä! Olen minäkin sisutanut kotiani skandinaaviseen tyyliin paljolla valkoisella. YÖK.

Toivon, että saan seiniin muutakin väriä. Toivon, että valkoiseen väriin kyllästyminen on merkki muutoksesta elämässäni, merkki paremmasta tulevaisuudesta.

Miksi suhde johonkin väriin muuttuu?

Sori, tää meni vähän ohi aiheesta...

Itse uskon, että mitä puhtaampi sielu sitä enemmän kaipaa värejä. Mitä "likaisempi" taas haluaa edes ulkoista puhtautta. Jonkun sorttinen tasapainoilu kyseessä.

Valkoinen ei ole "puhdas" väri vaan siinä on itseasiassa kaikki värit yhdistettynä. Se on kaikkein rikkain väri ja monet täällä pohjoisten valkohankien keskellä elävät tunnistavat sen kauneuden.

Oikeasti kylläkin valkoinen on värittömyyttä ja mustassa on kaikki värit.

Riippuu nyt puhutaanko luonnossa olevista väreistä vai painoväreistä, jälkimmäisissä mustassa on kaikki.

Yllätä naisesi. Sinulla on nyt elämäsi tilaisuus. Vie hänet Ikeaan. Et menetä hermojasi vaan psyykkaat itsesi innostumaan / esittämään innostunutta. Kehu Ikean huoneita, yhdy naisesi kehuihin ja sano, että tuo ratkaisu tosiaan toimisi meilläkin. Et huokaile ja valita kertaakaan.

Lopputuloksena sinulla on iloinen ja tyytyväinen vaimo ja poistutte Ikeasta mukananne uudet verhot, kattila, joku viherkasvi, tuoli ja 20 kpl pikkukyniä ja paperiviivotin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sun elämä on rakennettu niin että sulla on mahdollisuus niihin haluamiisi asioihin mitä näkyy lehdissä mutta tällä naisella ei syystä tai toisesta ole mahdollisuutta tehdä elämästää sellaista kuin haluaisi ja jollaista noissa lehdissä esitellään. Tämä ei tietenkään sun vika ole millään tavalla.

Ehkäpä ei ole. En aja urheiluautoa. En pääse metsästämään. Mutta saan hyvän fiiliksen kun saan edes lukea noista.

No sut on fiksusti rakennettu. Jotkut miehet kiukuttelevat, kun ei ole varaa uuteen autoon.

Me ihmiset olemme yksilöitä nääs.

Muijaltasi voisit ihan puhekielellä kysyä, miksi häntä kiukuttaa. Kas kun siten asia selviää ja ehkä voitte yhdessä asioihin vaikuttaa.

Kiukuttelijoille tekee hyvää nähdä vaivaa tavoitteiden eteen.

Kukaan nainen ei halua asua läävässä. Asutteko te?

Vela - 72 kirjoitti:

Joskus jotkut sisustuslehdet alkaa ärsyttää, kun ei niistä löydykään oikein mitään omaan arkitodellisuuteen sopivaa ideaa. Lähinnä sapettaa se, että maksat lehdestä tyyliin 7€ ja sisältö ei sitten annakaan mitään. Ikean kuvastot eivät kyllä vielä ole koskaan pettäneet. Niistä mä saan aina ideoita ja mielenvirkistystä.

Miksi ostaa sisutuslehtiä kun ideoita on netti pullollaan? Tyhmää rahan haaskausta.

Vastaus ap:n kysymykseen: En tule pahalle tuulelle kyseisitä lehdistä, olen jo aikuinen ihminen enkä kuvittele itselleni mitään prinsessamaailmaa. En koe tarpeelliseksi kilpailla muiden kanssa.

mistään kuvista ei tule huono tuulta ellei ne ole selvästi mallia "vain näin voi olla hyvä". naistenlehdistä tosin useinkin tulee vitutus päälle kun niissä on niin paljon turhaa kamaa ja ihan vain väärää faktatietoa, siis oikeasti... siksi pysyttäydynkin enemminkin fakta- ja tutkimuspainoitteisten lehtien seurassa.

Joo joskus tulee pahalle tuulelle. Naistenlehdissä on niin idioottimaisia juttuja tyyliin "Anna miehelle seksiä, vaikka ei tekisi mielikään", sanoo seksuaaliterapeutti Tumppu Lakanainen. Harvemmin tulee luettua. Joskus jossain hammaslääkärin odotushuoneessa.

Naistenlehdissä ja sisustuslehdissä (Ikean kuvastoa en ole katsellut, joten siitä en tiedä) rasittaa:

- muotikuvat: malli vääntelehtii oudoissa kiemura-asennoissa, vaatteista ei saa mitään selkoa, kuvatekstissä mainitaan ehkä jopa joku aluspaita, mistä näkyy ainoastaan pari millimetriä helmaa jonkun toisen vaatteen alta. Lisäksi vaatekokonaisuudet ovat yleensä sellaisia, että on vaikea kuvitella kenenkään tosielämässä laittavan sellaisia päällensä.

- kosmetiikkajutut: mainostetaan, että nyt tänä keväänä /syksynä /milloin ikinä on muotia se ja se. Toisin sanoen keväällä on muotia heleämmät sävyt ja syksyllä tummemmat, uutena vuotena glitter ja muu säihke. Kuvissa noin 15-vuotiaan mallin kulmakarvat on harjattu pörröisiksi, silmien rajaus on joku omituinen punainen tai sähkönsininen tms., eli kuten vaatejutuissakin, niin vaikea kuvitella kenenkään perus toimistotyöntekijän tämän näköisenä lähtevän liikenteeseen.

- henkilöhaastattelut: mielenkiintoisia elämänvaiheita läpikäyneestä henkilöstä tai ajankohtaisesta ilmiöstä kirjoitetaan juttu, josta puuttuu kaikki syvällisyys ja analyysi, lähinnä toistellaan kliseitä. Haastateltavana olevasta henkilöstä yleensä mainitaan, mitä hänellä oli haastattelutilanteessa päällään ja saapuiko hän ajoissa / hieman myöhässä / hengästyneenä tms. Jos haastateltavana oleva henkilö on keskivertosuomalaista vähän pitempi tai lyhyempi, niin pituusasia mainitaan myös jutun alkuvaiheessa.

- sisustusjutut: jokainen kämppä on sisustettu kulloisenkin muodin mukaisesti samalla tavoin kuin kaikki muutkin asunnot. Ei mitään omaperäisyyttä missään. Muistetaan mainita mm., että asunto on sisustettu vanhaa kunnioittaen (kuvissa tätä ei kylläkään ilmene mitenkään), yhdistelemällä vanhaa ja uutta (vanhaa saattaa edustaa yksittäinen mummolta peritty huonekalu) ja, että ison ruokapöydän ääreen talon emäntä ystävineen kokoontuu usein illallistamaan. Jossain kuvassa näkyy perheen lemmikkikoira tai -kissa. Hämmentävän usein kuvissa vieläkin näkyy sisustusjuttuina mm. vanhoja matkalaukkuja, korkeita kirjapinoja lattialla, lipaston päällä kirjapino ja sen päällä kynttiläkippo tai pieni maljakko tms., sisustustikkaat (!), makuuhuoneen seinällä henkarissa roikkumassa joku hempeän värinen paituli, talon emännän käsilaukkukokoelma hyllyssä esillä, makuuhuoneessa esillä vaaterekki, jossa niin ikään esillä puuterisen värisiä vaatteita.

Vierailija kirjoitti:

Joo joskus tulee pahalle tuulelle. Naistenlehdissä on niin idioottimaisia juttuja tyyliin "Anna miehelle seksiä, vaikka ei tekisi mielikään", sanoo seksuaaliterapeutti Tumppu Lakanainen. Harvemmin tulee luettua. Joskus jossain hammaslääkärin odotushuoneessa.

jep, kun lukee niitä juttuja joskus käy kyllä sääliksi heteronaisia... 

Tulee.

Ja aina kun olen katsonut sinkkuelämää tv-sarjaa niin tulee riitoja miehen kans.

Siksi en katso sitä enää..

Sinkkunaiset älkää olko carrieita tai ette saa ikinä miestä.

Mulla ei tule huono fiilis jos luen jotain Ikean kuvastoa. Miksi tulisi? Siitähän vain katsoo onko jotain sopivia tuotteita kaupan.

Naistenlehtiä sen sijaan en yleensä voi sietää, en tajua millaisille imbesilleille ne tarkoitetaan. Oikeasti jutut on niin järkyttävän tyhmiä. Onneksi erilaisissa odotustiloissa voi nykyään räplätä omaa kännykkää, eikä ole valittavissa olevan tarjonnan varassa (jollei halua viedä omia lehtiä ja kirjoja).

Surullista, mutta totta. Yritän olla rehellinen itselleni ja oon tullut siihen tulokseen, että Instagramin kuumat biksumallit tekee mut pahantuuliseks. Esimerkkinä myös, katsoin Love Islandia (UK ja Suomi) ja olin joka päivä pahalla tuulella, koska näin nättejä, fittejä ihmisiä rakastumassa. Itse olen sinkku ja en niin nätti ja fitti. Vaikka ohjelma antoi viihdettä, se antoi myös tuskaa. Kuten jo mainitsin, tälläinen katkeruus on syvältä, mutta nyt lopulta olen vain päättänyt, että Instassa en enää mallien kuvia katsele ja myös Love Island yms jää jatkossa kattomatta. Toivon toki, että pystyn vielä rentoutumaan.

Sama kuin edellisellä, sisustuslehdistä ja Ikean kuvastosta tykkään.

Naistenlehtistä en ole pitänyt koskaan. Jutut on pääosin typeriä, ja haastattelut typeristä tyhjäpäistä aina samalla kaavalla. Kosmetiikkamainosten mallien kasvot epätodellisen täydellisiksi fotaroitu yms. En ole ikinä tilannut tai ostanut naistenlehtiä enkä aio.

En tuu huonolle tuulelle Ikean kuvastoista enkä sisustuslehdistä, tosin en oo niistä kiinnostunutkaan. Luen mieluummin vaikka Suomen historiaa. Meillä on niin päin, että mies päättää sisustuksen ja musta hän on ihan hyvin siinä onnistunut. Haluan ostaa vaan tarpeellista ja mieluummin anna perheen nuorille aikuisille rahaa johonkin tärkeään, kuin ostan ittelle uusia sohvatyynyjä. Mutta kukin tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

Naistenlehdissä ja sisustuslehdissä (Ikean kuvastoa en ole katsellut, joten siitä en tiedä) rasittaa:

- muotikuvat: malli vääntelehtii oudoissa kiemura-asennoissa, vaatteista ei saa mitään selkoa, kuvatekstissä mainitaan ehkä jopa joku aluspaita, mistä näkyy ainoastaan pari millimetriä helmaa jonkun toisen vaatteen alta. Lisäksi vaatekokonaisuudet ovat yleensä sellaisia, että on vaikea kuvitella kenenkään tosielämässä laittavan sellaisia päällensä.

- kosmetiikkajutut: mainostetaan, että nyt tänä keväänä /syksynä /milloin ikinä on muotia se ja se. Toisin sanoen keväällä on muotia heleämmät sävyt ja syksyllä tummemmat, uutena vuotena glitter ja muu säihke. Kuvissa noin 15-vuotiaan mallin kulmakarvat on harjattu pörröisiksi, silmien rajaus on joku omituinen punainen tai sähkönsininen tms., eli kuten vaatejutuissakin, niin vaikea kuvitella kenenkään perus toimistotyöntekijän tämän näköisenä lähtevän liikenteeseen.

- henkilöhaastattelut: mielenkiintoisia elämänvaiheita läpikäyneestä henkilöstä tai ajankohtaisesta ilmiöstä kirjoitetaan juttu, josta puuttuu kaikki syvällisyys ja analyysi, lähinnä toistellaan kliseitä. Haastateltavana olevasta henkilöstä yleensä mainitaan, mitä hänellä oli haastattelutilanteessa päällään ja saapuiko hän ajoissa / hieman myöhässä / hengästyneenä tms. Jos haastateltavana oleva henkilö on keskivertosuomalaista vähän pitempi tai lyhyempi, niin pituusasia mainitaan myös jutun alkuvaiheessa.

- sisustusjutut: jokainen kämppä on sisustettu kulloisenkin muodin mukaisesti samalla tavoin kuin kaikki muutkin asunnot. Ei mitään omaperäisyyttä missään. Muistetaan mainita mm., että asunto on sisustettu vanhaa kunnioittaen (kuvissa tätä ei kylläkään ilmene mitenkään), yhdistelemällä vanhaa ja uutta (vanhaa saattaa edustaa yksittäinen mummolta peritty huonekalu) ja, että ison ruokapöydän ääreen talon emäntä ystävineen kokoontuu usein illallistamaan. Jossain kuvassa näkyy perheen lemmikkikoira tai -kissa. Hämmentävän usein kuvissa vieläkin näkyy sisustusjuttuina mm. vanhoja matkalaukkuja, korkeita kirjapinoja lattialla, lipaston päällä kirjapino ja sen päällä kynttiläkippo tai pieni maljakko tms., sisustustikkaat (!), makuuhuoneen seinällä henkarissa roikkumassa joku hempeän värinen paituli, talon emännän käsilaukkukokoelma hyllyssä esillä, makuuhuoneessa esillä vaaterekki, jossa niin ikään esillä puuterisen värisiä vaatteita.

Miksi lukea lehteä, joka lähtökohtaisesti ärsyttää? Ihan mielenkiinnosta kyselen :D

Vierailija kirjoitti:

Tulee.

Ja aina kun olen katsonut sinkkuelämää tv-sarjaa niin tulee riitoja miehen kans.

Siksi en katso sitä enää..

Sinkkunaiset älkää olko carrieita tai ette saa ikinä miestä.

"Saa miestä". Anna mun nauraa. 

Kyllä. Johtuu siitä, että ovat naisia ja ahdistuvat niin kovin helposti. Olet oikeassa.