Oletteko saaneet viestejä ns. "rajan takaa"
Vaikka surun murtamana sitä kiinnittääkin helpommin huomiota seikkoihin, mitkä muistuttavat poisnukkuneesta rakkaasta läheisestä, välillä tuntuu että tietyt tapahtumat ovat liian outoja ollakseen sattumia.
Onko kellään kokemuksia?
Ja pyydän asiallisia vastauksia, vaikka tämä aihe varmaan monen mielestä huuhaata onkin.
Kommentit (80)
Tunsin kerran selvän kosketuksen otsalla, jonka jälkeen tuli uskomattoman hyvä olo, vaikka olin yksin huoneessa.
Olen saanut, mutta en tuossa vaiheessa vaan myöhemmin. Tunsin kyllä hyvin selkeästi tämän edesmenneen vierailun, mutta sen hetkellisen läsnäolon mitä ilmeisin syy selvisi tosin vasta seuraavalla viikolla. En kyllä sitä vielä silloinkaan ymmärtänyt vaan vasta sitten kun koin toisen kerran tämän saman yllättävän läsnäolon ja sitä seuraavana päivänä koin toisen menetyksen.
Tuli tunne, että tämä aiemmin edesmennyt ensin muistutti odottavansa tuolla puolen ja tuli sitten yhteistä läheistämme vastaan.
Omassa suvussa ollut etiäisiä monillakin ja näistä on keskusteltu. En tiedä liittyykö jotenkin alueelliseen kulttuuriperimään. Itä-Suomalaisissa suvuissa pidetään ihan normaalina, että näitä tapahtuu. Eli esim. vainaja ilmoittaa, yhdelle tai useammalle sukulaiselle unien kautta poislähdöstä. Itselläni tämä tapahtunut useamman kerran ja jokainen kerta ollut erilainen. Ilmeisesti johtuen poislähtevän persoonallisuudesta. Oman iso-isäni ja äitini kohdalla nämä etiäiset olivat todella voimakkaita ja poikkeavia. Joista heti tiesi, että mistä on kysymys. Äitini kohdalla poikkeavasti tämä tapahtui ihan kesken työpäivää, mikä on todella poikkeavaa. Kyseessä sittemmin henkirikostutkinta, joka selitti tämänkin tilanteen.
Olen saanut. Kaikki ei lopu kuolemaan. On todella tyyni elää tämän tiedon kanssa.
Nämä kaikki ovat pelkkiä tuntemuksia eli ihmisen aivot luovat kokemuksia.
Jostain syystä kukaan ei koskaan tee videota vainajien kanssa juttelusta. Jään odottelemaan sellaista.
Minä en ole, mutta 1-vuotias lapseni näki huoneessa jonkun. Oletan, että kyse oli juuri menehtyneestä omaisestani.
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut. Kaikki ei lopu kuolemaan. On todella tyyni elää tämän tiedon kanssa.
Kaikki nimenomaan loppuu kuolemaan -ja se on todella hyvä asia.
Kaikki biologiset olennot ovat tässä asiassa samalla viivalla.
Olin tänään pesemässä mikroa kun huomasin lasia vasten kookkaan varjon. Vaari oli kookas mies. Varjo katosi nopeasti.
Olen kyllä. Kokemus oli lohduttava.
Onko teitä jotka nitä viestejä saatte, pelottanut ne " kohtaamiset" ?
en ole mutta olen nähnyt pallosalaman ja koska nykytiede ei osaa niitä selittää niin olkoon se sitten viesti rajan takaa
Olen. Unessa tuli heittämään hyvästit, vaikka en ollut ajatellut koko tyyppiä eikä kuolema ollut mitenkään odotettavissa. Parin päivän päästä sain tietää, että oli kuollut tuota yötä edeltävänä päivänä. Kukaan ei tiennyt siitä silloin.
Vierailija kirjoitti:
Omassa suvussa ollut etiäisiä monillakin ja näistä on keskusteltu. En tiedä liittyykö jotenkin alueelliseen kulttuuriperimään. Itä-Suomalaisissa suvuissa pidetään ihan normaalina, että näitä tapahtuu. Eli esim. vainaja ilmoittaa, yhdelle tai useammalle sukulaiselle unien kautta poislähdöstä. Itselläni tämä tapahtunut useamman kerran ja jokainen kerta ollut erilainen. Ilmeisesti johtuen poislähtevän persoonallisuudesta. Oman iso-isäni ja äitini kohdalla nämä etiäiset olivat todella voimakkaita ja poikkeavia. Joista heti tiesi, että mistä on kysymys. Äitini kohdalla poikkeavasti tämä tapahtui ihan kesken työpäivää, mikä on todella poikkeavaa. Kyseessä sittemmin henkirikostutkinta, joka selitti tämänkin tilanteen.
Rajaseudun ihmiset ovat ympäristöherkkiä.
Kyllä. Mutta en kerro mitä, ettei lakkaa tulemasta. Tulen niin onnelliseksi niistä viesteistä.
Totta, aivan huuhaata tämä onkin.
Tai no, onhan joku voinut saada viestejä vaikka Ruotsista.
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut. Kaikki ei lopu kuolemaan. On todella tyyni elää tämän tiedon kanssa.
Ei jestas!
Tämä tulee sulle ehkä yllätyksenä, mutta kyllä, kaikki loppuu kuolemaan.
Mulla oli isoäiti, Martta. Martta oli aina sellainen, joka ymmärsi ja tuki mua kaikessa. Hän kuoli pari vuotta sitten ja se tuntui todella pahalta.
Mulla on tämmönen pieni elefanttikoriste, jonka Martta antoi mulle joskus, kun olin pieni. Se on sellainen söpö pieni juttu, jonka me löydettiin eräältä matkalta Intiasta, ja se on ollut mulle aina tosi tärkeä. Säilytin sitä aina työpöydälläni.
Eräänä päivänä, kun olin siinä työpöydän ääressä, tää elefantti liikahti ihan itsestään! Säikähdin alkuun, koska miten se nyt voi liikkua itsekseen. Mutta sitten mulla oli jotenkin tosi rauhallinen olo. Tuntui ihan siltä kuin Martta olisi siinä mukana, tavallaan.
Siitä lähtien, aina kun mulla on ollut stressaavaa tai oon ollut vähän huolissani, niin oon huomannut, että se elefantti liikkuu. Se on ihan kuin se olisi Martan tapa sanoa, että älä huoli, kyllä kaikki järjestyy.
Se tuntuu jotenkin lohduttavalta, kun tietää, että vaikka Martta ei ole enää täällä, niin meillä on joku yhteys silti.
Nuorena kuollut tuttava alkoi öisin pudotella tavaroita kodissamme, siis pian kuolemansa jälkeen. Vähitellen tämä pudottelu loppui, kunnes alkoi taas uudelleen, kuoleman vuosipäivänä.
Naapuri rajalla olevan pensasaidan takaa viestittelee savumerkeillä. Taitaa polttaa roskia.
Virittelen ison puhaltimen painamaan savut takaisin.
Se on vaan ikävä kun saa ihmisen hakemaan lohtua ajattelemalla että hän saa viestejä rajan takaa, eikä siinä ole mitään pahaa vaikka siihen haluaa itse uskoa.