Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitini teki minusta epävarman
29.09.2017 |
Sellaisen, joka ei uskalla luottaa omiin havaintoihinsa, eikä mielipiteisiinsä, vaikka tavallaan miettii, että ne ovat varmaankin oikeat, samoin hän aiheutti sen, että joudun luulemaan, että teen pahaa muille tai olen ilkeä muille vaikka en olisikaan. Siitä aiheutuu syyllisyyttä ja huonoa omaa tuntoa ja joskus ahdistustakin.
Ei voi koskaan olla onnellinen ja hyvällä mielellä itsestään, koska tämä päälle liimattu ja minuun pakolla istutettu epävarmuus pilaa kaiken.
Vasta nyt ihan äskettäin ymmärsin, että minut on saatu uskomaan että teen muille pahaa, sellaisissa yhteyksissä, missä en tee.
Esimerkkinä "pahuudestani" voisi olla vaikkapa tilanne, jossa vein eräitä tavaroita serkkuni isän luo. Serkku oli pyytänyt minua niitä sinne viemään ja se sopi minulle hyvin. Niin ongelmaksi muodostui, että voinko minä vain jättää ne tavarat isän oven taakse, siinä oli hyvin tilaa (rivitalo) vai soittaisinko myös ovikelloa ja vaihtaisin pari sanaa.
En halunnut soittaa ovikelloa, koska minulla oli hiukan kiire ja koska epäilin, että vanhukset saattaisivat alkaa sanoa minulle jotain moittivaa serkustani, joka aina vaivaa muita ihmisiä, vaikkei siitä ollut kyse.
Niin oli ihan todella vaikea tajuta, että en minä ole heille ilkeä tai tee heille pahaa jos vain jätän ne tavarat, enkä soita kohteliaasti myös ovikelloa. Koska mistään sellaisesta ei ollut sovittu, että soittaisin. Serkkuni kanssa olin sopinut, että vien ne tavarat siihen.
Terapeutilleni tuli mieleen, että joku vanhuspariskunta olisi saattanut myös ajatella, että mitä se siellä pimputtaa, kun olemme vielä yöpaidoissa jne. No niin, aivan! Eli ei ollut pakko soittaa ovikelloa, ja teinpä kummin päin vaan, niin aina voi joku loukkaantua. Sitä ei kannata jäädä murehtimaan. Mutta äidiltäni jos kysyisi, olisin tuossakin käyttäytynyt todella loukkaavasti, kun en kohteliaisuuttani soittanut ovikelloa. Masentavaa.
Kommentit (153)
Mun äiti on varmaan sisäisesti tosi epävarma ihminen, oikea ressukka, joka ei kehtaa edes lapselleen paljastaa, miten ei tiedä mistään mittään! Säälittävä surkimus, joka peittelee epävarmuutensa kiusaamalla omaa lastaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten sitä ottaa pannuun, kun muna alkaa opettaa kanaa, vaikka ihan hänen omaa parastaan mä siinä kyllä ajattelin. Että vois säilyä välit minuun ja vois oppiakin jotain tuosta äitiydestään, eikä vain kuvitella opettaneensa. Niin ei. Saatana, I'm done. Jos haluaa näyttäytyä saatanan ilkiönä, joka on täys pelle ja sisäisesti epävarma niin että om lapsikin sen vihdoinkin huomaa, niin siitä sitten vaan. Mä en ainakaan haluais olla vanhanakaan tuollainen.
ap
Aloin täältä päästä lukemaan, eihän tää liity aiheeseen suosittelisin terapiaa.
Niin, että oma lapsikin sen huomaa, että se ressukka kanniskelee naamioita, luulee itse olevansa mahtava maailman varmin ihminen ja oikeasti mä tajuan, että sä oot surkea, tuskin mikään roolimalli mulle tai mun lapsille. Niin aika hävettävää.
Aika hävettävää hänen siinä luulla itsestään noin paljon hyvää, kun me kaikki muut kohta nähdään, ettei mikään siitä pidäkään paikkaansa. Haha omahyväinen hirviö, jonka oikea läheinen kukaan ei halua olla. Ja sen mielestä hän on niiin oikeassa taas.... ja itkupotkuraivarit, kun tytär ei teekään enää kuin käsketään. Hähhähhäää, en teekään. Mutta silti surettaa ihmiset, jotka haluaa elää harhoissa eikä halua oppia eikä muuttua. Varmaan tulee hänenkin lapsuudestaan se, eikä kykenemättömyys muuttua ole valinta, mutta silti surullista. Varmaan mussa on itsessä samanlaisia kohtia.
ap
Vierailija kirjoitti:
Aloin täältä päästä lukemaan, eihän tää liity aiheeseen suosittelisin terapiaa.
Itse vihaan epävarmuutta, en siis mielestäni muissa (jotka myöntää sen), mutta itsessäni. Siinä tuntee itsensä niin täysin avuttomaksi. En todellakaan haluaisi jatkaa elämääni elämällä sitä jonain epävarmana tyyppinä. Vaan tykkään itsevarmuudesta ja siitä, että luottaa itseensä. Toki osaten myös kuunnella toisia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hain äidistä sitä ponnahduslautaa itsevarmuuteen ja hups, törmäsinkin siihen, että äidistä mielellään kaikki vesi altasta on poistettava, etten mä voisi hypätä.
Mun isän suvusta tulee tää kaipuu itsevarmuuteen, siellä sitä on, joskin ehkä jopa turhan röyhkeänä, enkä halunnut oppia sellaiseksikaan. Niin äidin saarnatessa omaa erinomaisuuttaan ajattelin, että hyvä, opeta sä sit mulle tää, niin mä menestyn elämässä. Ja katinkontit.
Mutta isän suvun takia itsevarmuus on minulle arvo, ja uskon, että se on elämässä mahdollista. Ettei jauhaudu muiden alle vaan saa tehdä sitä, mistä itse tykkää jne. Ja ehkä auttaakin toisia jne.
ap
Richard Branson, siinä on ihminen, jota ihailen. En tiedä hänestä kauhean paljon, mutta hän tuli tietoisuuteeni Hurrikaani Irman myötä. Virgin levy-yhtiön perustaja, miljardööri, joka kuulemma nimesi yhtiönsä neitsyeksi siksi, että oli itse neitsyt liike-elämässä. Ihailtavan nöyrä asenne, mutta hepulta ei taatusti ole silti itseluottamusta puuttunut. Eikä ainakaan vaikuta itsekeskeiseltä, ainakaan väärällä tavalla. Rahalla ei arvostuksessani häntä kohtaan ole sinänsä merkitystä, paitsi että se kertoo, että meneystys on ollut aika valtaisiaa. Toki Ikeankin perustajalla, jne.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin niin epävarma, että olisin melkein antanut äitini jatkaa saneluaan, että heidän on hänen sisarensa, minun kummini kansssa nyt pakko päästä meille, etten tuota pettymystä kummillenikaan ja blaa blaa. Niin mun epävarmuuttani ei moni edes havainnut, vaan alkoi ilkeästi haukkua minua. Hyvin harvata sain mitän tukea tai apua siinä ketjussa, ongelman ollessa nimenomaan oma epävarmuuteni oikeuksistani. Onneksi joku keksi, että äitini vaikuttaa narsistiselta ja sanoi sen. Silloin aloin itsekin ottaa selvää siitä tosissani, tai siis ajatellen, että vaikkei kaikki narskusta täsmääkään, niin jos jokin täsmää, niin etsin apua se mielessäni.
ap
Joten, kai ymmärrät että narskun piirteitä ei toinen voi muuttaa! Löysitkö ollenkaan kohtaa, jossa perusteltiin ottamaan jalat alle, sulkemaan korvat ja silmät narskun teoilta sekä puheilta. Olla välittämättä, ottamatta mitään kontaktia, olla olematta narskulle lähde eli persoonaton ruoka, väline, jatke ja tuki, joka tuntee kivun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin niin epävarma, että olisin melkein antanut äitini jatkaa saneluaan, että heidän on hänen sisarensa, minun kummini kansssa nyt pakko päästä meille, etten tuota pettymystä kummillenikaan ja blaa blaa. Niin mun epävarmuuttani ei moni edes havainnut, vaan alkoi ilkeästi haukkua minua. Hyvin harvata sain mitän tukea tai apua siinä ketjussa, ongelman ollessa nimenomaan oma epävarmuuteni oikeuksistani. Onneksi joku keksi, että äitini vaikuttaa narsistiselta ja sanoi sen. Silloin aloin itsekin ottaa selvää siitä tosissani, tai siis ajatellen, että vaikkei kaikki narskusta täsmääkään, niin jos jokin täsmää, niin etsin apua se mielessäni.
apJoten, kai ymmärrät että narskun piirteitä ei toinen voi muuttaa! Löysitkö ollenkaan kohtaa, jossa perusteltiin ottamaan jalat alle, sulkemaan korvat ja silmät narskun teoilta sekä puheilta. Olla välittämättä, ottamatta mitään kontaktia, olla olematta narskulle lähde eli persoonaton ruoka, väline, jatke ja tuki, joka tuntee kivun.
En löytänyt. Mulle sen sijaan vähäteltiin siinä ketjussa, että nopea vierailu ei haittaa mitään ja kun valitin etten jaksa siivota heitä varten (koska miksi jaksaisinkaan kun en ole heitä edes kutsunut), niin haukuttiin siitäkin.
Ja ongelma ei ollut se, että äitini olisi pakottanut itsensä tulemaan meille, vaan se, että mulle tuli niin paha olo kieltäytymisestä, varsinkin kun äiti "uhkaili", että hänen siskopuolensa (jota kutsuu sisarekseen) kummini, pitäisi minua hulluna. En kuitenkaan jaksanut kutsua kummianikaan, koska olin raivoissani siitä, että mua taas uhkailtiin ja syytettiin. Miksei se siskopuolikin näe sitä ja sano äidilleni, että älä nyt helvetti syytä lastasi omasta paskuudestasi, eli jos hän ei halua sinua tavata?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin niin epävarma, että olisin melkein antanut äitini jatkaa saneluaan, että heidän on hänen sisarensa, minun kummini kansssa nyt pakko päästä meille, etten tuota pettymystä kummillenikaan ja blaa blaa. Niin mun epävarmuuttani ei moni edes havainnut, vaan alkoi ilkeästi haukkua minua. Hyvin harvata sain mitän tukea tai apua siinä ketjussa, ongelman ollessa nimenomaan oma epävarmuuteni oikeuksistani. Onneksi joku keksi, että äitini vaikuttaa narsistiselta ja sanoi sen. Silloin aloin itsekin ottaa selvää siitä tosissani, tai siis ajatellen, että vaikkei kaikki narskusta täsmääkään, niin jos jokin täsmää, niin etsin apua se mielessäni.
apJoten, kai ymmärrät että narskun piirteitä ei toinen voi muuttaa! Löysitkö ollenkaan kohtaa, jossa perusteltiin ottamaan jalat alle, sulkemaan korvat ja silmät narskun teoilta sekä puheilta. Olla välittämättä, ottamatta mitään kontaktia, olla olematta narskulle lähde eli persoonaton ruoka, väline, jatke ja tuki, joka tuntee kivun.
Olin siis niin raivoissani siitä, että minua syytettiin, että äitini kehtasikin syyttää minua pahaksi ja miten minä olen siinä paha, ilkeä, yhteistyökyvytön, minusta ei ikinä tule kukaan välittämään vain sen takia, etten minä halunnut heitä meille!
Niin että ei siihen olisi aittamit MITÄÄN sulkea hänet pois, hän olisi jatkanut sen väitteen huutamista minulle, että minusta ei tule kukaan toinenkaan IKINÄ välittämään, koska minä tavallaan teen heille (hänelle) noin.
Sis hänen ei enää tarvinnut sanoa kaikkea tuota sillä kertaa, koska hän oli sanonut sen minulle jo silloin kun olin pieni. Miten minua ei tule koskaan kukaan rakastamaan, eikä haluamaan, eikä minua kohtaan kuin oksentamaan, niin hirveän tempun mä hänelle olen taas aiheuttanut. Ja mä uskoin sen. Mä olin lapsi. Ei minua siinä kukaan puolustanut ja sanonut, että minusta kukaan välittää. Että he välittävät. Ei. Eihän sitä kukaan edes nähnyt, miten mua on syyllistetty paskaksi siitä, että olen heitäkin kuulemma loukannut tai että jos he loukkaantuvat, niin minä siitä saan syyllisyyteni kantaa. Eivät muut milloinkaan vapauttaneet minua siitä, eivätkä auttaneet. Koskaan.
ap
Eihän se siskopuoli tuossa voinut antaa minulle mitään oikeutta enkä minä häntä meille ollut edes kutsunutkaan. Ihmistä, joka on antanut äitini kiusata minua, eikä ole tehnyt mitään. Ehkä hän ei ole nähnytkään mitään, mutta kyllä pitää olla typerä ihminen, ettei näe. Tai siis liian typerä mulle. Varmaan ihan kiva ihminen heille, joita ei ole haavoitettu, mutta ei minulle. Hän ei ole tehnyt mitään hyvää minun hyväkseni, vaikka muistaakin korteilla tai lahjoilla, en minä niistä ilahdu. En minä niistä ilahdu, kun hänkinnon hyväksynyt paljon pahempaa, varmaan toki tietämättään ollenkaan, mitä minullekin on hänestä väitetty, eli että olen niin hirveä ihminen, ettei hänkään voi kuin vihata minua. Niin en minä sellaista ihmistä elämääni halua, jolle se ei ollut selvää, etten ikinä tekisi hänelle pahaa ja korjannut sitä ajatusta, joka äidilläni oli päässään.
Vaikkei hän mitään tiennytkään, niin en siedä häntäkään katsella, ellei ole aivan pakko. Mitä hän minusta välittää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä niistä lahjoista ja muistamisista voin mekaanisen kiitoksen antaa, mutta en minä niistä piittaa, en niitä tarvitse, enkä hänen lahjoistaan piittaa, kosoa hän on antanut äitini kiusata minua, kun hän tuli meille oman lapsensa kanssa kun me lapset olimme pieniä. Kuinka äiti haukkuikaan minua aina ennen niitä vierailuita ja varsinkin niidenkin jälkeen. Se lapsi oli minua 6 vuotta nuorempi ja minä taas kuulemma osoitin ilkeyteni ja paskuuteni äitini mukaan, kun ei oikeasti sydämestäni kiinnostanut leikit sen kakarapaskan kanssa. Jos mä oon 9 niin en mä nyt vittu leiki 3-vuotiaan kanssa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Tai leikin tietenkin pakotettuna, mutta oli ilmeisesti ilmeet liian norsunvitulla tai jotain sellaista, kuka helvetti jaksaa jotain vitun teatettria, kun sukulaisia tulee saatana käymään? Että kärsitäänpäs nyt tässä, että noilla vittulaisilla ois mukavaa, mutta ei meillä. En todellakaan ala.
ap
Ja sitten TÄMÄN ASENTEEN TAKIA äitini kehtasi huutaa mulle, miten ikinä kukaan ei tule minusta piittaamaan!!! Mä en kyllä näe piittaamista tossa minusta. Niin miksi mä muuttaisin asennettani? Äitini asenne oli minua paskana pitävä, juu en todellakaan ala inistä sellaisilta ihmisiltä, että rakastakaa minua nyt nyyyyh!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti ja hänen haisevat sukulaisensa saatana! Isän sukulaiset olivat tosi kivoja, koska sain siellä olla aina oma itseni, ja niin saivat kaikki muutkin olla. Äidin sukulaisiin mulla ois tietenkin ollut aivan sama asenne, mutta äidin itsensä mielestä mä olin hänen sukulaistensa mielestä alimmainen kakkapaska, niin sen jälkeen niin hekin olivat minulle. Todellakin.
ap
Mä vielä jonain päivänä kerron äidille, miten hirveitä hänen sukulaisensa ovat olleet minulle yhdessä hänen kanssaan, oikeita kiusaajia, joiden lapset eivät todellakaan ole olleet velvoitettuja käyttäytymään minua kohtaan mitenkäön eri lailla kuin ketään muitakaan kohtaan, ei heidän varmaankaan tarvinnut minua nuolla, jotta heidän äitinsä olisi myöntänyt, että hekin joskus voivat saada aviopuolison sun muuta, muutenkin olla joillekuille rakkaita tai tärkeitä ihmisiä!
Mun äidille tulee ihan hirveä olo, jos mä kerron, miten mä vihaan hänen sukulaisiaan, siispä hahaa, odotahan vain niin mä kyllä kerron sen sinulle <3 !
ap
Tämä äidin siskopuolikin on syyllinen minun kärsimyksiini, mutta jos minä menisin hänelle huutamaan, että hän ei puuttunut niihin, hän ei nähnyt, että minun äitini kiusasi ja kidutti minua niillä heidän käynneillään meillä, niin hän olisi aivan ymmällään.
Mitä vittua mä teen tuollaisilla ihmisillä? Aivan ymmällään siitä, että ovat osallistuneet minun kiusaamiseeni, siis kiusaaja oli äiti, mutta se ei olisi onnistunut ilman heidän läsnäoloaan meillä ja vierailujaan.
He olivat sokeita pahoinpitelylle, henkiselle sellaiselle, jota äitini harjoitti, en ole heille kiitostakaan velkaa, jos raijaavat minulle typeriä lahjojaan. En minä niitä ole pyytänyt, enkä minä niitä tarvitse. Aivan sama, en minä niitä heitä kiellä antamastakaan, jos siitä tulee niin hirveän hyvä mieli, kun voi ruksia kalenteriin että antoi jollekin jotain. Aivan sama, se ei mua ilahduta, heiltä.
ap
Ja kaiken tämän ajan tämä äidin siskopuoli tietenkin rakasti ja kannusti omaa tytärtään, kuten minunkin äitini etäisesti ja tädin roolissa teki. Mitä mun on heille annettava, mitä nää kermaperseet ehkä vielä ois minulta vailla? Päinvastoin, he antakoot mulle lahjat, joista en ilahdu.
ap
Tai siis joiden saamisesta en ilahdu. Aivan sama, mitä annetaan.
ap
Alue: Aihe vapaa
Olisiko juopon kanssakaan eläminen antanut sinulle itsevarmuutta? Hän ehkä antoi sinut pois vielä kohtelusi ollessa jotenkin inhimillistä. Ehkä se olisi mennyt kohdallasi vain pahemmaksi, ellei hän ois ajatellut, että sinulla on muualla parempi olla, kuin hänen kamssaan. Jos ei voinut laittaa lastaan juomisensa edelle, mikä on tietysti hyvin surullista.
ap