Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitini teki minusta epävarman
29.09.2017 |
Sellaisen, joka ei uskalla luottaa omiin havaintoihinsa, eikä mielipiteisiinsä, vaikka tavallaan miettii, että ne ovat varmaankin oikeat, samoin hän aiheutti sen, että joudun luulemaan, että teen pahaa muille tai olen ilkeä muille vaikka en olisikaan. Siitä aiheutuu syyllisyyttä ja huonoa omaa tuntoa ja joskus ahdistustakin.
Ei voi koskaan olla onnellinen ja hyvällä mielellä itsestään, koska tämä päälle liimattu ja minuun pakolla istutettu epävarmuus pilaa kaiken.
Vasta nyt ihan äskettäin ymmärsin, että minut on saatu uskomaan että teen muille pahaa, sellaisissa yhteyksissä, missä en tee.
Esimerkkinä "pahuudestani" voisi olla vaikkapa tilanne, jossa vein eräitä tavaroita serkkuni isän luo. Serkku oli pyytänyt minua niitä sinne viemään ja se sopi minulle hyvin. Niin ongelmaksi muodostui, että voinko minä vain jättää ne tavarat isän oven taakse, siinä oli hyvin tilaa (rivitalo) vai soittaisinko myös ovikelloa ja vaihtaisin pari sanaa.
En halunnut soittaa ovikelloa, koska minulla oli hiukan kiire ja koska epäilin, että vanhukset saattaisivat alkaa sanoa minulle jotain moittivaa serkustani, joka aina vaivaa muita ihmisiä, vaikkei siitä ollut kyse.
Niin oli ihan todella vaikea tajuta, että en minä ole heille ilkeä tai tee heille pahaa jos vain jätän ne tavarat, enkä soita kohteliaasti myös ovikelloa. Koska mistään sellaisesta ei ollut sovittu, että soittaisin. Serkkuni kanssa olin sopinut, että vien ne tavarat siihen.
Terapeutilleni tuli mieleen, että joku vanhuspariskunta olisi saattanut myös ajatella, että mitä se siellä pimputtaa, kun olemme vielä yöpaidoissa jne. No niin, aivan! Eli ei ollut pakko soittaa ovikelloa, ja teinpä kummin päin vaan, niin aina voi joku loukkaantua. Sitä ei kannata jäädä murehtimaan. Mutta äidiltäni jos kysyisi, olisin tuossakin käyttäytynyt todella loukkaavasti, kun en kohteliaisuuttani soittanut ovikelloa. Masentavaa.
Kommentit (153)
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä se äitihullu?
No miltä vaikuttaa? ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä se äitihullu?
No miltä vaikuttaa? ;D
Käsittelen asioitani paljon kypsemmin, kuin sinä ikinä, mikäli sinulla edes olisi tämän tasoista käsiteltävää.
ap
Sekin tytär on rakentanut bisnestä nettiin, koska sillä on ollut tervepäinen äiti. Mäkin oisin todellakin pystynyt johonkin vastaavaan, ellei äitini olisi tehnyt minusta epävarmaa. Varmaan silläkin ihmisellä on omat epävarmuutensa, mutta hänen oma äitinsä tuskin on koittanut kampittaa häntä niistä, vaan on varmastikin iloinnut hänen etenemisistään ja kannustanut janollut tukena. Jos on hoitanut lapsia niin varmaan tyttärensä ehdoilla ja häntä äitinä arvostaen, eikä aiheuttaen taas vain pahan mielen omalle lapselleen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Niin kuinka sitten haetaan töitä tai muuta, kun on kaikessa tuolla tasolla epävarma? No, se ei ole enää ajankohtaista elämässäni, mutta silloin kun olisi pitänyt hakeutua omaan unelma-ammattiin tai alalle.
ap
Kuulostat tosi väsyneeltä.
Ihan oikeasti nykymaailmassa kouluttaudutaan uudelleen ja vaihdetaan ammattia., jos ei ole töitä tai jos on ihan poikki vanhaan.
Kyllä sinä voit vieläkin kouluttautua.
Nyt kuulostat jättäytyvän kohtalon alle. Ehkä juuri nyt et jaksa, mutta kun voimistut, niin näet mahdollisuuksia.
Pidä nyt aikuisena itse itsestäsi hyvää huolta jakannusta itseäsi. Ter hyvää oloa tuovia asioita. Tee hyviä valintoja. Nyt.
Joka päivä ja joka hetki voi aloittaa alusta.
Se mikä meni, meni.
Ota sieltä menneestä opiksi ja ammenna. Siellä on sinun juuresi.
❤️🌻
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kuinka sitten haetaan töitä tai muuta, kun on kaikessa tuolla tasolla epävarma? No, se ei ole enää ajankohtaista elämässäni, mutta silloin kun olisi pitänyt hakeutua omaan unelma-ammattiin tai alalle.
apKuulostat tosi väsyneeltä.
Ihan oikeasti nykymaailmassa kouluttaudutaan uudelleen ja vaihdetaan ammattia., jos ei ole töitä tai jos on ihan poikki vanhaan.Kyllä sinä voit vieläkin kouluttautua.
Nyt kuulostat jättäytyvän kohtalon alle. Ehkä juuri nyt et jaksa, mutta kun voimistut, niin näet mahdollisuuksia.
Pidä nyt aikuisena itse itsestäsi hyvää huolta jakannusta itseäsi. Ter hyvää oloa tuovia asioita. Tee hyviä valintoja. Nyt.
Joka päivä ja joka hetki voi aloittaa alusta.
Se mikä meni, meni.
Ota sieltä menneestä opiksi ja ammenna. Siellä on sinun juuresi.
❤️🌻
Ai että mä ottaisin opikseni, vai? Ai joistain virheistä, joita mä oon tehnyt. Just just.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis kyllä mun alalla on töitä, enkä mene siellä poikki vaan pidän sitä ihan imbesillien hommana. Jos mä haluaisin tehdä jotain parempaa, sinne ois kuulunut kiivetä ja kauan.
ap
Ainoa missä mä oon kiivennyt koko elämäni on ihmismielen ymmärtämisen yrittäminen eli jonkinasteinen psykologia. Mutta en halua siitä todellakaan ammattia itselleni, se ei ole helppo ala, vaikka siellä työskentelevät ilmeisesti niin kuvittelevatkin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja siis kyllä mun alalla on töitä, enkä mene siellä poikki vaan pidän sitä ihan imbesillien hommana. Jos mä haluaisin tehdä jotain parempaa, sinne ois kuulunut kiivetä ja kauan.
ap
R-kioski
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis kyllä mun alalla on töitä, enkä mene siellä poikki vaan pidän sitä ihan imbesillien hommana. Jos mä haluaisin tehdä jotain parempaa, sinne ois kuulunut kiivetä ja kauan.
apR-kioski
No en todellakaan ole ärrällä töissä, enkä menisi. Onpa todella kiipeämistä vaativa työ, not.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP toistuvasti OLETTAA kuinka muut ihmiset käyttäytyisivät tilanteissa. Sanoo, että äitinsä olisi varmaan sanonut niin tai näin tai nuo mainitut vanhukset olisivat kenties ehkä solvanneet hänen serkkuaan. Siis pelkkää luulottelua häneltä. Jos tuota seikkaa terapeuttinsa ei huomaa, niin ei ole kyllä kovin kummoinen.
Tää on ihan skitso tilanne, kun tekisi mieli huutaa ja raivota jokaiselle, joka on sen kummini asemassa, että miten ette nähneet mitä äiti teki mulle ja miksi ette asettumeet puolustamaan minua? Ja silti itsekin tiedän, ettei hekään sille mitään voi.
Heidän ystävällisyytensä on minulle vain kutsu ryhtyä raivoamaan heille, että jos te todella välitätte minusta, niin te kadutte sokeuttanne. Ja samalla tajuan, että se on täysin absurdi vaade.
Eli, ei ole tapaa, millä muut voisivat välittää minusta. Se on siis liikaa vaadittu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP toistuvasti OLETTAA kuinka muut ihmiset käyttäytyisivät tilanteissa. Sanoo, että äitinsä olisi varmaan sanonut niin tai näin tai nuo mainitut vanhukset olisivat kenties ehkä solvanneet hänen serkkuaan. Siis pelkkää luulottelua häneltä. Jos tuota seikkaa terapeuttinsa ei huomaa, niin ei ole kyllä kovin kummoinen.
Ei ole kysymys sinänsä siitä, että olettaisin. Vaan että niinkin on käynyt. Että minun mieleni siinä ovella on pahoitettu, syistä, jotka ovat oikeasti liittyneet, jos tätä tapausta käytettäisiin esimerkkinä, kuten nyt käytänkin, heihin ja minun serkkuuni. Ehkä heitä tosiaan kiukuttaa säilöä serkkuni tavaroita ja sen sitten jollain lailla tulevat minullekin asti pulpauttamaan, ja koska olen herkkä syyllistymään, että MINÄ siinä satutin heitä, niin se ahdistaa minua. Vaikka oikeasti tein vain sen, mitä oli minun kanssani sovittu, enkä mitään väärää.
Niin pointtini on, etten halua enää loukkaantua, okei? En halua olla se, joka hautoo vihaa heitä kohtaan, koska he sanoivat asioita, jotka loukkasivat. Sanoinhan itsekin, että voi olla, ettei niin ikävästi olisi käynyt, vaan että menetin kivan hetken heidän kanssaan, mutta kun ei voi tietää. Parempi katsoa kuin katua.
Koska mä en jaksa enää yhtään ketää, joita mävihaan, koska he ovat loukanneet minua, enkä silti voisi syyttää heitäkään siitä. Koska en mä voisi. Jos he olisivat valittaneet minulle serkkuni paskamaisuutta, niins e olisi heidän mielipiteensä ja oikeutensa. Silti se olisi mielipide, josta loukkaantuisin, koska eipä hekään ole kaikessa ajatelleet serkkuani, joten aivan turha syytellä häntä. Jos ei itse osaa sanoa ei, niin se ei ole serkkunikaan vika. Jos se siis olisi vaikka se syy ja niin olisi käynyt.
ap
Jos paikka, jonne mun ois pitänyt viedä ne tavarat ois ollut serkkuni vanhemmat yhdessä ilman tätä serkun isän uutta kumppania, niin asia ois ollut täysin toinen. Heihin voin luottaa, etteivät he sano minulle mitään sellaista tilanteestaan, joka pahoittaa minun mieleni serkustani, jonka puolella olen. Joka siis tarttee tukea myös, ja jota tämä hänen isänsä uusi kumppani ilmeisesti pitkin hampain antaa tai suo. Se on hänen oikeutensa, mutta mä en halua sitä kuunnella.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota etäisyyttä.
Sinun ei tarvitse äitisi tai muita sukulaisia enää. Sinulla on omaa elämääsi.
Voit olla "hyvän päivän tuttu" myös omille sukulaisille. Juttelet ainoastaan arkisista/pinnallisista asioista ja jos joku suuttuu tästä (miksi ihmeessä?) sanot "moikka" ja lähdet kotiin.
Et ole tilivelvollinen edes äidillesi, päätät itse mistä puhut ja mitä kerrot.
Vierailija kirjoitti:
Ota etäisyyttä.
Sinun ei tarvitse äitisi tai muita sukulaisia enää. Sinulla on omaa elämääsi.Voit olla "hyvän päivän tuttu" myös omille sukulaisille. Juttelet ainoastaan arkisista/pinnallisista asioista ja jos joku suuttuu tästä (miksi ihmeessä?) sanot "moikka" ja lähdet kotiin.
Et ole tilivelvollinen edes äidillesi, päätät itse mistä puhut ja mitä kerrot.
Oot ilmeisesti max sivulla 2. Eipä siinä mitään, ole vaan.
ap
Epävarmuus haittaa nyt ihan hirveästi, kun mun pitäis organisoida yhden asuntoni kallis remontti niin ääääh, kaikki siinä pelottaa ja mietityttää ja häiritsee ja ahdistaa ja haittaa. Entä, jos mua petetään? Entä, jos remontti jotenkin venyy? Entä, jos en saa pidettyä puoliani sopimuksen laadinnassa? Entä, jos typorukka alkaa vihata minua, koska heistä mä olen joku vaikea narsisti? Jne.
ap
Kaikki nämä äidin "huutamiset" on kuvitelmaa. Niin lapsuudesta kuin nykyisyydestä. Vähän aikaa sitten äiti siivosi kämpän ja kysyi mihin joku tavara kuuluu. Ja melkein katsoi paheksuen....
Tosiaan terapeutin pitäisi aina kysyä. Mitä tapahtui. Mitä sinä sanoit. Mitä toinen sanoi. Faktoja. Ja osoittaa tulkinnat, jotka ovat vain omaa päänsisäistä puhetta. Ainut tapa päästä niistä eroon
Miten huomioin vuokralaista, jonka kohdalla mun on pakko aloittaa osa remontista vielä kun hän asuu siellä jne. etten ole törkeä vuokraemäntä ja joudu sen takia vaikeuksiin? Plääh.
ap
Kyllä nämä äitihullun jaaritukset on surullista luettavaa. Voi katsoa silmäilen sivukaupalla yksinpuhelua
Ei näitä kukaan lue
Alue: Aihe vapaa
Äiti-hullu olisi lähempänä totuutta, koska en ole äitihullu vaan äiti-hullu korkeintaan. Tullut hulluksi siitä, millainen sairas vittupää mun äiti on. Minä en ole se sairas vittupää, vaan minä kärsin sellaisen olemisesta lapsuudessa elämässäni.
ap