Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitini teki minusta epävarman
29.09.2017 |
Sellaisen, joka ei uskalla luottaa omiin havaintoihinsa, eikä mielipiteisiinsä, vaikka tavallaan miettii, että ne ovat varmaankin oikeat, samoin hän aiheutti sen, että joudun luulemaan, että teen pahaa muille tai olen ilkeä muille vaikka en olisikaan. Siitä aiheutuu syyllisyyttä ja huonoa omaa tuntoa ja joskus ahdistustakin.
Ei voi koskaan olla onnellinen ja hyvällä mielellä itsestään, koska tämä päälle liimattu ja minuun pakolla istutettu epävarmuus pilaa kaiken.
Vasta nyt ihan äskettäin ymmärsin, että minut on saatu uskomaan että teen muille pahaa, sellaisissa yhteyksissä, missä en tee.
Esimerkkinä "pahuudestani" voisi olla vaikkapa tilanne, jossa vein eräitä tavaroita serkkuni isän luo. Serkku oli pyytänyt minua niitä sinne viemään ja se sopi minulle hyvin. Niin ongelmaksi muodostui, että voinko minä vain jättää ne tavarat isän oven taakse, siinä oli hyvin tilaa (rivitalo) vai soittaisinko myös ovikelloa ja vaihtaisin pari sanaa.
En halunnut soittaa ovikelloa, koska minulla oli hiukan kiire ja koska epäilin, että vanhukset saattaisivat alkaa sanoa minulle jotain moittivaa serkustani, joka aina vaivaa muita ihmisiä, vaikkei siitä ollut kyse.
Niin oli ihan todella vaikea tajuta, että en minä ole heille ilkeä tai tee heille pahaa jos vain jätän ne tavarat, enkä soita kohteliaasti myös ovikelloa. Koska mistään sellaisesta ei ollut sovittu, että soittaisin. Serkkuni kanssa olin sopinut, että vien ne tavarat siihen.
Terapeutilleni tuli mieleen, että joku vanhuspariskunta olisi saattanut myös ajatella, että mitä se siellä pimputtaa, kun olemme vielä yöpaidoissa jne. No niin, aivan! Eli ei ollut pakko soittaa ovikelloa, ja teinpä kummin päin vaan, niin aina voi joku loukkaantua. Sitä ei kannata jäädä murehtimaan. Mutta äidiltäni jos kysyisi, olisin tuossakin käyttäytynyt todella loukkaavasti, kun en kohteliaisuuttani soittanut ovikelloa. Masentavaa.
Kommentit (153)
Hyvinhän sen päivän saa kulumaan, kun miettii soittaako ovikelloa vai ei. Ja lopun päivää sitten jankkaa itselleen aiheesta täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnistan tuon kaiken itsessäni, kaikkia tuollaisia pikkujuttuja mietin kauan jälkikäteen. Sitäkin että mulla oli varmaan todella typerä ilme kun keskustelin jonkun ihmksen kanssa ja se varmaan pitää mua outona.
Onko sulle siis vihjailtu, että sun ilmeesi jotenkin loukkaa muita? Mulla ei onneksi ole tuota. Ei ole ollut sisaruksia, niin he eivät ole ainakaan päässeet "opettamaan" mitään noin loukkaavaa. Eikä onneksi vanhempikaan. Voihan se narsistinen vanhempi toki siihenkin puuttua, jos on oikein seko.
ap
Tämä on tullut siitä kun tiedän että mulla on jotain outoa ilmehdinnässäni ja elekielessä silloin kun joudun puhumaan vähän jännittyneenä ja hermostuneena ja siitä on joskus joku kiusaaja huomauttanut ja nykyään jotenkin aistin joskus ihmisten ilmeistä sellaista huvittuneisuutta. Äitini ei ole juuri tästä sanonut mitään koska häntä ei ole ikinä haitannut että mulle alkoi kehittyä sosiaalisia ongelmia ja aloin eristäytyä.
Miksi veit niitä tavaroita kun se aiheutti niin paljon tuskaa itsellesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnistan tuon kaiken itsessäni, kaikkia tuollaisia pikkujuttuja mietin kauan jälkikäteen. Sitäkin että mulla oli varmaan todella typerä ilme kun keskustelin jonkun ihmksen kanssa ja se varmaan pitää mua outona.
Onko sulle siis vihjailtu, että sun ilmeesi jotenkin loukkaa muita? Mulla ei onneksi ole tuota. Ei ole ollut sisaruksia, niin he eivät ole ainakaan päässeet "opettamaan" mitään noin loukkaavaa. Eikä onneksi vanhempikaan. Voihan se narsistinen vanhempi toki siihenkin puuttua, jos on oikein seko.
apTämä on tullut siitä kun tiedän että mulla on jotain outoa ilmehdinnässäni ja elekielessä silloin kun joudun puhumaan vähän jännittyneenä ja hermostuneena ja siitä on joskus joku kiusaaja huomauttanut ja nykyään jotenkin aistin joskus ihmisten ilmeistä sellaista huvittuneisuutta. Äitini ei ole juuri tästä sanonut mitään koska häntä ei ole ikinä haitannut että mulle alkoi kehittyä sosiaalisia ongelmia ja aloin eristäytyä.
Voi eeeiiii. Tarttisit apua tuon trauman purkamiseen. Siis vaikka sinulla olisikin - enkä nyt lainkaan pysty ottamaan mitään kantaa sinua näkemättä siihen, onko sulla edes vai ei jotain outoja ilmeitä - niin mitä pahaa siinä on kellekään? Miten muiden elämä menee pilalle tai mihin heitä sattuu, jos sinulla on outoja ilmeitä? Millä lailla sinä teet heille mitään pahaa?
ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi veit niitä tavaroita kun se aiheutti niin paljon tuskaa itsellesi?
En tietenkään miettinyt sitä etukäteen. Lisäksi koska vertaan tekemisiäni siihen, mihin normaali ihminen kykenee ja vaadin itseltäni aina samaa. Ja siis oppimiskokemushan tämä oli. Oivalsin sen ansiosta, että pohdin tekeväni muille pahaa silloin kun en todellakaan tee. Siis se oli alitajuista, tiedostamatonta. Tässä sain sen tietoisuuteeni, että olen näin "hölmö". Ei mun tartte kuvitellakaan tehneeni heille pahaa, jos olisikin niin, etä he loukkaantuivat, niin vastuu siitä ei ollut minun. Ja se on ainoa, mikä minua tässä nyt kiinnostaa. Koska muutkaan eivät koskaan ole vastuussa minun loukkaamisestani, sen olen oppinut. Ja siis ei he aina olekaan, sekin on totta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvinhän sen päivän saa kulumaan, kun miettii soittaako ovikelloa vai ei. Ja lopun päivää sitten jankkaa itselleen aiheesta täällä.
No sen miettimiseen ei mennyt aika, mietin sitä koko ajan tehdessäni muita asioita. Ja nyt vain mielelläni pohdin tätä vielä, koska on mielestäni kauheaa, että ihminen kanniskelee syyllisyyttä ja vastuuta toisten tunteista kohdissa, joissa nämä ovat tasan itse vastuussa tunteistaan, en minä.
ap
No ois ollu ihan asiallista soittaa ovikelloa, jotta niitä tavaroita ei voi sieltä esimerkiksi nyysiä. Sun täytyy voittaa sun pelkosi ja lopettaa monimutkaiset ajatuskuviosi. Myös jotain tekemistä ois hyvä keksiä, jotta et ehdi pohtimaan liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis pointtini on vielä ehkä se, että saattaahan olla, että he loukkaantuivat, mutta vastuu siitä ei ollut minun. Luojan kiitos! Se oli tässä se oppi.
Ja siis on myös aivan yhtä mahdollista, mikäli he olivat kotona, että he olivat vain helpottuneita, kun en kokenut tarpeelliseksi soittaa ovikelloa aamusella. Ei voi tietää. Niin miksi ihmeessä kantaisin syyllisyyttä? Mutta tavarat menivät sinne minne pitikin.
ap
Eivät olleet kotona. Kyllä kolistelu olisi kuulunut ja olisivat varmasti kurkistaneet ovesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ois ollu ihan asiallista soittaa ovikelloa, jotta niitä tavaroita ei voi sieltä esimerkiksi nyysiä. Sun täytyy voittaa sun pelkosi ja lopettaa monimutkaiset ajatuskuviosi. Myös jotain tekemistä ois hyvä keksiä, jotta et ehdi pohtimaan liikaa.
Et nyt oikein ymmärrä, että en oikeastaan pelännyt ovikellon soittoa. En ainakaan niin paljon, ettenkö olisi voinut sitä soittaa. Mutta pointti oli se, että loukkaannunko minä heistä, jos soitan? Ja jos loukkaannun, niin mitä sitten? En minä voi heille sanoa, että "nyt te kyllä ette reagoineet tähän niin kuin minusta piti ja mulle tuli tästä nyt paha mieli. Korjatkaa se." Ei. Koska minä epäilin, vaikken ollutkaan varma, että se saattaisi loukata minua, niin minä en soittanut.
Mutta minä en myöskään itkenyt sitten, mten mun syyhän se tietty on jos he siitä nyt suuttuu. Koska mä vihdoinkin tajusin, että hekin ovat vastuussa omista tunteistaan. Ja serkkuni liittyy tähän myös. Jos heitä loukkaa tavaroiden ilmestyminen heille ilman, että mä jotenkin pehmennän sitä siinä, niin kieltäkööt serkkuani pyytämästä niitä tavaroita heille. Tai ohjeistkoot itse, että soita kelloa, kun tuot ne.
ap
Nyt vaan pohdinnasta toimintaan. Et sä loukkaa ketään normaalilla toiminnalla. Ei sussa oo mitään vikaa, kun toi sun juttujen pakoilusi. Ei muut tavallisesti ajattele pahaa toisista ihmisistä. Kuka sut on saanu ajattelemaan, että sussa on jotain vikaa? Ethän ota liian helposti itseesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eivät olleet kotona. Kyllä kolistelu olisi kuulunut ja olisivat varmasti kurkistaneet ovesta.
Siinä oli syöttötuoli, pyöräilykypärä ja pyörän turvaistuin, mikään ei rahallisesti arvokas. Samassa kohdassa olivat rattaat. Ulkomailla asuva serkkuni tartti lainaan tavaraa. Mielestäni kävin siinä kyllä aika hiljaa, ja se auton puuttuminen lisäsi ajatusta, että ehkä eivät ole edes kotona.
ap
Vierailija kirjoitti:
Nyt vaan pohdinnasta toimintaan. Et sä loukkaa ketään normaalilla toiminnalla. Ei sussa oo mitään vikaa, kun toi sun juttujen pakoilusi. Ei muut tavallisesti ajattele pahaa toisista ihmisistä. Kuka sut on saanu ajattelemaan, että sussa on jotain vikaa? Ethän ota liian helposti itseesi?
No mulla oli kokemus narsistisen äidin lisäksi narsistisesta ystävästä. Silloin tämä oikeastaan paheni tähän. Kaikki mitä mä teen on niin, että mä vastaan muiden tunteista siinä. Vaikka se ei pidä paikkaansa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on liikaa yksin, alkaa muotoilemaan kummallisia aivoituksia itsekseen. Mullakin on kokemusta tästä. Tekeminen on auttanut pahimmasta ahdistuksesta ja neurooseista. Tuskailu tavallaan kanavoituu rakentavasti. Muutos ei ole kuitenkaan ollut helppo.
I feel you! Kummallisen syyllistäviä vastauksia olet saanut. Älä välitä.
Mun äiti teki mulle ihan samaa. Kaikki syy oli minussa. Jopa silloin kun mua kiusattiin koulussa, olin muka tehnyt kiusaajilleni jotain ja olin tyhmä kun en puolustautunut. Syy oli minun, tein mitä tahansa miten tahansa. Onnistumisistakin löytyi aina jotain vikaa. Mitään ei koskaan kehuttu. Kaiken lisäksi äiti uskoo aina, että kaikki ajattelee hänestä pahaa, koska hän ajattelee itse kaikista pahaa. Niinpä istutti minuun vielä kaiken lisäksi hirveän ihmispelon.
No, suurimmat ongelmani loppuivat kuin seinään, kun panin välit poikki äidin kanssa kokonaan. Olin silloin terapiassa ja terapeuttinikin mielestä se oli hyvä ratkaisu. Elämä on nyt paljon parempaa ja olen hurjasti itsevarmempi. Suosittelen harkitsemaan samaa. Et tarvitse elämääsi ihmistä, joka myrkyttää sen.
Nyt vaan lenkille, niin aivokoneisto saa vähän lepoa!
Vierailija kirjoitti:
Nyt vaan pohdinnasta toimintaan. Et sä loukkaa ketään normaalilla toiminnalla. Ei sussa oo mitään vikaa, kun toi sun juttujen pakoilusi. Ei muut tavallisesti ajattele pahaa toisista ihmisistä. Kuka sut on saanu ajattelemaan, että sussa on jotain vikaa? Ethän ota liian helposti itseesi?
"Ei muut tavallisesti ajattele pahaa toisista ihmisistä." Tähän ei voi luottaa. Vaan aina siellä on sitten se yksi, johon olet luottanut, jok onkin se seko, jonka mielestä olet häntä loukannut. Silloin ainoa keino selvitä siitä on ymmärtää, että en ole vastuussa muiden tunteista. Saatan tehdä virheitä, mutta niistä ei ole minua koskaan mmärretty, vaan syytetty muiden mielen loukkaamisesta, vaikka sitten jos joku loukkaa minua, niin loukkaantumisestani olenkin kuulemma aina vain minä itse vastuussa. Jos he olisivat loukanneet minua soitettuani ovikelloa, niin olisin itse ollutkin. Koska mua voi loukata siinä jokin mikä ei ollut tarkoitettu loukkaavaksi. Kuten paheksuminen suunnilleen juuri, että autan serkkuani, vaikka sen takana olisi se ongelma, että he eivät osaa sanoa ei.
ap
No kannattaisi jatkossa pyytää apua pyytävältä selvät ohjeet ; tässä vaikka että riittääkö että jätän kamat kuistille tai että mihin jätän ne?
Jos apua kysynyt on joku muu niin et ole velvollinen toimimaan kuin ohjeiden mukaan. Kellon soitto on vapaaehtoista jos niitä ei pitänyt viedä sisään.
Se on toisen henkilön häpeä alkaa sanelemaan miten jonkun olisi pitänyt toimia.
Alue: Aihe vapaa
Jos joku sanoo minua hulluksi, niin minusta hullua olisi, ettei osaisi toimia, kun joku pyytää, että voisitko viedä ne ja ne tavarat sinne ja sinne. Haluan edelleen - nyt hiukan provosoivasti sanoen - oikeuden uskoa omiin käytöstapoihini, enkä olla muiden marionetti. Äitini moittii myös siis siitä, ettei osaa olla itsenäinen, van kaikki pitää kysyätoisilta. Sekin on kuulemma loukkaavaa. Ja siis narsistiset ihmisethän haluavat eristää toisia, tiedostamattaan tai ei, mutta haluavat. Ja eristäneeksi he tulevat, kun opettavat lapsensa epäilemään kaikkea aivan päätöntä itsessään.
ap