Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Äitini teki minusta epävarman

Vierailija
29.09.2017 |

Sellaisen, joka ei uskalla luottaa omiin havaintoihinsa, eikä mielipiteisiinsä, vaikka tavallaan miettii, että ne ovat varmaankin oikeat, samoin hän aiheutti sen, että joudun luulemaan, että teen pahaa muille tai olen ilkeä muille vaikka en olisikaan. Siitä aiheutuu syyllisyyttä ja huonoa omaa tuntoa ja joskus ahdistustakin.
Ei voi koskaan olla onnellinen ja hyvällä mielellä itsestään, koska tämä päälle liimattu ja minuun pakolla istutettu epävarmuus pilaa kaiken.
Vasta nyt ihan äskettäin ymmärsin, että minut on saatu uskomaan että teen muille pahaa, sellaisissa yhteyksissä, missä en tee.
Esimerkkinä "pahuudestani" voisi olla vaikkapa tilanne, jossa vein eräitä tavaroita serkkuni isän luo. Serkku oli pyytänyt minua niitä sinne viemään ja se sopi minulle hyvin. Niin ongelmaksi muodostui, että voinko minä vain jättää ne tavarat isän oven taakse, siinä oli hyvin tilaa (rivitalo) vai soittaisinko myös ovikelloa ja vaihtaisin pari sanaa.
En halunnut soittaa ovikelloa, koska minulla oli hiukan kiire ja koska epäilin, että vanhukset saattaisivat alkaa sanoa minulle jotain moittivaa serkustani, joka aina vaivaa muita ihmisiä, vaikkei siitä ollut kyse.
Niin oli ihan todella vaikea tajuta, että en minä ole heille ilkeä tai tee heille pahaa jos vain jätän ne tavarat, enkä soita kohteliaasti myös ovikelloa. Koska mistään sellaisesta ei ollut sovittu, että soittaisin. Serkkuni kanssa olin sopinut, että vien ne tavarat siihen.
Terapeutilleni tuli mieleen, että joku vanhuspariskunta olisi saattanut myös ajatella, että mitä se siellä pimputtaa, kun olemme vielä yöpaidoissa jne. No niin, aivan! Eli ei ollut pakko soittaa ovikelloa, ja teinpä kummin päin vaan, niin aina voi joku loukkaantua. Sitä ei kannata jäädä murehtimaan. Mutta äidiltäni jos kysyisi, olisin tuossakin käyttäytynyt todella loukkaavasti, kun en kohteliaisuuttani soittanut ovikelloa. Masentavaa.

Kommentit (153)

Vierailija
41/153 |
29.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

terapia voisi auttaa vääristyneisiin mielikuviin.

Vierailija
42/153 |
29.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

I feel you! Kummallisen syyllistäviä vastauksia olet saanut. Älä välitä.

Mun äiti teki mulle ihan samaa. Kaikki syy oli minussa. Jopa silloin kun mua kiusattiin koulussa, olin muka tehnyt kiusaajilleni jotain ja olin tyhmä kun en puolustautunut. Syy oli minun, tein mitä tahansa miten tahansa. Onnistumisistakin löytyi aina jotain vikaa. Mitään ei koskaan kehuttu. Kaiken lisäksi äiti uskoo aina, että kaikki ajattelee hänestä pahaa, koska hän ajattelee itse kaikista pahaa. Niinpä istutti minuun vielä kaiken lisäksi hirveän ihmispelon.

No, suurimmat ongelmani loppuivat kuin seinään, kun panin välit poikki äidin kanssa kokonaan. Olin silloin terapiassa ja terapeuttinikin mielestä se oli hyvä ratkaisu. Elämä on nyt paljon parempaa ja olen hurjasti itsevarmempi. Suosittelen harkitsemaan samaa. Et tarvitse elämääsi ihmistä, joka myrkyttää sen.

Muhun on jo istutettu nämä asiat, eikä se, olenko äidin kanssa tekemisissä tai siis että jos en ole, enää auta. Mutta niistä on kyllä mahdollista irtautua. En sitten tiedä olenko kauhean tunteeton, mutta minua todella viehättää ajatus siitä, että muut(kin) ovat itse vastuussa tunteistaan. Harvalla ihmisellä on minulle niin paljon väliä, että olisin oikeasti surullinen hänen puolestaan. Sellaisiakin ihmisiä kyllä on.

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/153 |
29.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

I feel you! Kummallisen syyllistäviä vastauksia olet saanut. Älä välitä.

Mun äiti teki mulle ihan samaa. Kaikki syy oli minussa. Jopa silloin kun mua kiusattiin koulussa, olin muka tehnyt kiusaajilleni jotain ja olin tyhmä kun en puolustautunut. Syy oli minun, tein mitä tahansa miten tahansa. Onnistumisistakin löytyi aina jotain vikaa. Mitään ei koskaan kehuttu. Kaiken lisäksi äiti uskoo aina, että kaikki ajattelee hänestä pahaa, koska hän ajattelee itse kaikista pahaa. Niinpä istutti minuun vielä kaiken lisäksi hirveän ihmispelon.

No, suurimmat ongelmani loppuivat kuin seinään, kun panin välit poikki äidin kanssa kokonaan. Olin silloin terapiassa ja terapeuttinikin mielestä se oli hyvä ratkaisu. Elämä on nyt paljon parempaa ja olen hurjasti itsevarmempi. Suosittelen harkitsemaan samaa. Et tarvitse elämääsi ihmistä, joka myrkyttää sen.

Syy miksi tätä kommentoijaa on hankala ottaa tosissaan johtuu siitä että hänelle on jo monet avautuneet samoista kokemuksista vuosien mittaan sekä jakaneet neuvoja. Minäkin. Mutta mitään ei tapahdu. Paitsi että hän palaa aina uudelleen ja uudelleen palstalle jonkun uuden tai vanhan aiheen kanssa ja kertoo taas miten äitinsä aiheutti tämänkin. Minusta tuntuu että en keskustele ihmisen kanssa ollenkaan vaan jonkun uuden elämänmuodon, jolla on jotain älyllisyyttä, mutta selvästi poikkeaa muusta väestöstä.

Vierailija
44/153 |
29.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

terapia voisi auttaa vääristyneisiin mielikuviin.

Sen ansiosta varmaan tämänkin oivalsin. Saan nyt ikään kuin luvan vapautua syyllisyydestä, joka liittyy siihen, mitä muut tuntevat. Siis en halua kellekään tahallani pahaa, mutta syyllisyys ei ole rajoittunut vain siihen.

ap

Vierailija
45/153 |
29.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Vierailija
46/153 |
29.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Silloinkin kun korjoitin sen yhden ketjun siitä, että saako äitini tulla meille vaikka olen halunnut katkaista välit, kun hän siis yrittää, niin kyse oli nimenomaan epävarmuudestani.

Niin kyllä vitutti, kun sata ilmeisesti minua itsevarmempaa palstalaista tulee siihen lyömään ja haukkumaan minua. Siitäs saatte nyt takaisin, luuletteko te, että mä teidän tunteistanne välitän? Ymmärtäväiset kommentoijat erikseen.

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/153 |
29.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin niin epävarma, että olisin melkein antanut äitini jatkaa saneluaan, että heidän on hänen sisarensa, minun kummini kansssa nyt pakko päästä meille, etten tuota pettymystä kummillenikaan ja blaa blaa. Niin mun epävarmuuttani ei moni edes havainnut, vaan alkoi ilkeästi haukkua minua. Hyvin harvata sain mitän tukea tai apua siinä ketjussa, ongelman ollessa nimenomaan oma epävarmuuteni oikeuksistani. Onneksi joku keksi, että äitini vaikuttaa narsistiselta ja sanoi sen. Silloin aloin itsekin ottaa selvää siitä tosissani, tai siis ajatellen, että vaikkei kaikki narskusta täsmääkään, niin jos jokin täsmää, niin etsin apua se mielessäni.

ap

Vierailija
48/153 |
29.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Anna anteeksi äidillesi ja vapauta itsesi traumoistasi keskittymällä uuteen, sillä et voi muuttaa äitiäsi vaan tehdä itse elämästäsi onnellisempaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
49/153 |
29.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun miehenikään ei rajoja voinut tai nähnyt tarpeelliseksi äidilleni laittaa. Ei mieheni minusta välitä.

ap

Vierailija
50/153 |
29.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Anna anteeksi äidillesi ja vapauta itsesi traumoistasi keskittymällä uuteen, sillä et voi muuttaa äitiäsi vaan tehdä itse elämästäsi onnellisempaa.

Ei se, että äidin teot ovat tehneet minusta epävarman, tai siitä paraneminen liity anteeksiantamiseen mitenkään.

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
51/153 |
29.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta jos sanoisin äidilleni totuuden, eli lauseen "en ole vastuussa muiden ihmisten tunteista" niin alkaisi huuto. Miksi äitini ei tajua selvää pässinlihaa? Miksi potkii tutkainta vastaan? Ja ennen kaikkea kamalaa on, että hän olettaa, että tuo lause vapauttaisi minut olemaan muille pha, että sanoisin sen siis sen takia. Miksi? Mitä se kertoo hänestä?

Hän on ilmeisesti äitinä kokenut minun, pienen lapsensa loukanneen itseään. Ettäs kehtaa. Ja kehtaa ajatella, että hänen jälkeensä tullut pieni lapsi olisi ollut vastuussa äitinsä tunteista, jotka olivat siis muokkautuneet hänen lapsuudessaan, ja jotka asiat olivat täysin hänen vastuullaan käsitellä, ettei syytä viattomia niiden nostattamista loukkauksen tunteista. Hyi saatana, millainen kasvattaja. Rakkaudeton ja vajaa.

ap

Vierailija
52/153 |
29.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos sanoisin äidilleni totuuden, eli lauseen "en ole vastuussa muiden ihmisten tunteista" niin alkaisi huuto. Miksi äitini ei tajua selvää pässinlihaa? Miksi potkii tutkainta vastaan? Ja ennen kaikkea kamalaa on, että hän olettaa, että tuo lause vapauttaisi minut olemaan muille pha, että sanoisin sen siis sen takia. Miksi? Mitä se kertoo hänestä?

Hän on ilmeisesti äitinä kokenut minun, pienen lapsensa loukanneen itseään. Ettäs kehtaa. Ja kehtaa ajatella, että hänen jälkeensä tullut pieni lapsi olisi ollut vastuussa äitinsä tunteista, jotka olivat siis muokkautuneet hänen lapsuudessaan, ja jotka asiat olivat täysin hänen vastuullaan käsitellä, ettei syytä viattomia niiden nostattamista loukkauksen tunteista. Hyi saatana, millainen kasvattaja. Rakkaudeton ja vajaa.

ap

Väitit aikaisemmin ettei välien katkaiseminen auttaisi sinua, koska vahinko on jo tapahtunut. Esim. tässä viestissä kuitenkin selvästi todistat miten negatiivisesti äitisi sinuun vaikuttaa. Myös ne vanhat traumat vahvistuu joka kerta kun olet äitisi kanssa tekemisissä, koska koet aina ne samat tunteet. On ihan oma valintasi, oletko hänen kanssaan tekemisissä vai et. Suosittelen että et ole.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
53/153 |
29.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos sanoisin äidilleni totuuden, eli lauseen "en ole vastuussa muiden ihmisten tunteista" niin alkaisi huuto. Miksi äitini ei tajua selvää pässinlihaa? Miksi potkii tutkainta vastaan? Ja ennen kaikkea kamalaa on, että hän olettaa, että tuo lause vapauttaisi minut olemaan muille pha, että sanoisin sen siis sen takia. Miksi? Mitä se kertoo hänestä?

Hän on ilmeisesti äitinä kokenut minun, pienen lapsensa loukanneen itseään. Ettäs kehtaa. Ja kehtaa ajatella, että hänen jälkeensä tullut pieni lapsi olisi ollut vastuussa äitinsä tunteista, jotka olivat siis muokkautuneet hänen lapsuudessaan, ja jotka asiat olivat täysin hänen vastuullaan käsitellä, ettei syytä viattomia niiden nostattamista loukkauksen tunteista. Hyi saatana, millainen kasvattaja. Rakkaudeton ja vajaa.

ap

Väitit aikaisemmin ettei välien katkaiseminen auttaisi sinua, koska vahinko on jo tapahtunut. Esim. tässä viestissä kuitenkin selvästi todistat miten negatiivisesti äitisi sinuun vaikuttaa. Myös ne vanhat traumat vahvistuu joka kerta kun olet äitisi kanssa tekemisissä, koska koet aina ne samat tunteet. On ihan oma valintasi, oletko hänen kanssaan tekemisissä vai et. Suosittelen että et ole.

Juu, en minä hänelle kyllä enää menisi tuollaista sanomaan, koska tiedän, ettei hän halua elää tässä todellisuudessa ja oppia ja olla enää tekemättä samoja virheitä. Tosin ei hän enää ketään kasvatakaan, eli sikäli samaa virhettä ei voisi enää tehdäkään kelleen.

Mutta en saa oikeastaan mitään lohtua siitä, että en kerro tuota asiaa hänelle. En tiedä miksi.

ap

Vierailija
54/153 |
29.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi syytät äitiäsi? Luuletko muiden kasvaneen pumpulissa? Mikset syytä isääsi. Yhtä lailla hänellä on kasvatusvastuuta?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
55/153 |
29.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sä oot vähän niin kuin kärpänen, joka hakkaa itseään ikkunaan, osaamatta mennä ovesta ulos.

Vierailija
56/153 |
29.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Miksi syytät äitiäsi? Luuletko muiden kasvaneen pumpulissa? Mikset syytä isääsi. Yhtä lailla hänellä on kasvatusvastuuta?

Miksi syytän äitiäni. No siis, eikö olekin fakta, että emme ole vastuussa muiden tunteista?

Menin kertomaan hänelle tämän ja sanoin, ettet sinä voi syyttää minua siitä, jos joillekin (serkun isälle ja tämän kumppanille tässä esim.) tuli paha mieli.

Niin mitä sanoo äiti? Huutaa, että kyllä minä olen siitä vastuussa ja olenkin loukannut heitä ja olen kamala ihminen.

Miksi minä tässä syyttäisin isääni? Isä ei asunut meillä, kun minua kasvatettiin. Äitini otti isästä eron. Ei isä ole vastuussa tästä, minusta.

ap

Vierailija
57/153 |
29.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Sä oot vähän niin kuin kärpänen, joka hakkaa itseään ikkunaan, osaamatta mennä ovesta ulos.

No aika harva kärpänen löytää siinä kohtaa ulos, se on totta. Mä etsin kyllä...

ap

Vierailija
58/153 |
29.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja äitini syyttäisi suvereenisti minun satuttaneen näitä ihmisiä, vaikkei edes tietäisi, olivatko je mahdollisesti helpottuneita siitä, etten soittanut aamusella ovikelloa. Minä en tiennyt, ettei sen kuulu olla mun ongelma, mitä he tunsivat, varsinkin kun syy siihen, etten soita ovikelloa oli osin ainakin sen uuden kumppanin negatiivinen kälätys, jota olisi saattanut tulla. Äidistä mun pitäisi hymyillen kuunnella sitäkin.

ap

Vierailija
59/153 |
29.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Näin teki.

Jättämällä mut 7-vuotiaana lastenkotiin. Oli tärkeämpää "olla vapaa" ja juopotella ilman vastuuta musta.

Vierailija
60/153 |
29.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja siis miksi äidilleni lause "emme ole vastuussa muiden tunteista" tarkoittaa "minähän voinkin tahallani loukata muita"? Onko hiukan sairas sika? Eihän omista oikeuksostaan kiinnipitäminen vittu sitä nyt tarkoita. Mutta mun äidille se, että lapsensa pitää kiinni oikeuksistaan on niin sairas ajatus, että se pitää estää kaikin keinoin, jotta muut saisivat vain loukata minua!!! (Se pelko, että se serkun isän nykyinen sanoisi mulle jotain typerää.)

ap