Mikä synnytyksessä oli kauheinta?

Kipu. Minkäänlaista kivunlievitystä en pyynnöistä huolimatta saanut ja heräilin omaan huutoitkuun noin kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen.

Toisessa synnytyksessä ei ollut oikein mitään erityisen kamalaa. Ehkä repeäminen (en tuntenut kipua edes tikatessa - ihana spinaali!) ja siitä tullut arpikudos, joka aina välillä muistuttelee olemassaolostaan.

Ihmettelin ketjussa alapeukkuja kommenteille, joissa synnytykset tuntuvat sujuneen kivuista huolimatta ns. helposti ja normaalisti. Mitä se keneltäkään on pois? Ei kaikkien synnytysten ole tarkoitus epäonnistua ja komplisoitua ja olla järkyttäviä kokemuksia. Osalla kirjoittajista on ollut ihan kauheita kokemuksia ja niitä lukiessa olen kiitollinen, kun kaikki omat synnytykset on sujunut suht normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Se henkinen pelko ja tuska, kun lapsen sydänäänet heikkenivät ja mikroverinäyte osoitti alkavaa hapenpuutetta. Huusin ja itkin henkisestä tuskasta.

Kamalaa :( kai kaikki meni hyvin kuitenkin?

Kipu..5synnytystä takana ja oon kokeillu kivunlievityksiä laidasta laitaan ja yhden myös ilman mitään niin aina se kipu lyö yli ja tuntuu että kuolen siihen..saa ihmetellä miten oon itteeni kiduttanu noin monta kertaa😃

Peräsuihke jonka jälkeen suoli tyhjentyi KUNNOLLA samalla kärsien voimakkaista supistuksista, synnytysen kesto 23h ja sitä ennen valvoin 2päivää voin kertoa olin uupunut

Ilman mitään kipulääkkeitä.. luulin että kuolen siihen kipuun.

Kamalinta oli

- Väsymys ja epätoivo kun supistukset oli jatkuneet kipeinä yli vuorokauden mutta tulivat "vain" 5-10min välein joten tiesin että menee vielä ikuisuus.

- Ponnistusvaihe. Epiduraalin vaikutus oli lakannut jo aikoja sitten eikä sitä haluttu laittaa lisää. Supistuskivut oli niin kovia, etten tuntenut mitään venymiskipua tms.ollenkaan, vain ne jäätävät supistukset.

- Kaikki se mitä tehtiin kun vauva oli syntynyt. Tää oli oikeastaan kaikkein kamalinta ja tuli ihan yllätyksenä. Puudutussuihke, istukan irtotus, kohdun painaminen. Ainoa vaihe koko synnytyksessä kun kiroilin siksi että sattuu.

Ekassa synnytyksessä kauheinta oli epäonnistunut epiduraali, puutui vaan alapää mutta ei mitään apua kipuun. Sen seurauksena ponnistaminen tunto poissa pitkittyi tunniksi. Kun sitten vaihdettiin asentoa imukuppia varten tuli tuntoa ja vauva syntyi parilla ponnistuksella. Se vitutuksen määrä kun tajusi että tämä olisi voinut loppua jo tunti sitten... epparin ompelukin sattui aivan he***tisti.

Tokassa synnytyksessä kamalinta oli ehkä pelko siitä että vauva joutuu lastenosastolle infektion takia kuten ekalla kerralla. Ei joutunut, onneksi. Mitään muuta kamalaa ei tokassa synnytyksessä ollut.

Kolmannessa synnytyksessä kamalaa oli kaikki alusta loppuun: väärä laskettu aika (eikä kukaan suostunut uskomaan että oikea aika varhaisultran perusteella olisi ollut viikkoa myöhemmin) jonka perusteella joudun käynnistykseen puoliväkisin. Kokemus oli sellainen ikäänkuin minulla itselläni ei olisi ollut mitään tekemistä synnytyksen kanssa, kunhan nyt satuin olemaan paikalla. Kätilö halusi jotenkin opiskelijan silmissä olla erityisen tomera ja se johti sitten siihen että tehtiin temppua jos minkälaista ja pidettiin kovaäänistä luentoa synnytyssalissa jne. Kun ponnistaminen ei nopean avautumisvaiheen jälkeen lähtenyt heti sujumaan, kätilö huokaili ja vaihtoi painoa jalalta toiselle ja puhisi puoliääneen "ei tästä mitään tule". Tässäkin synnytyksessä kamalinta oli ehkä se avuttomuus ja vitutus kun kaikki jyrää sun yli ja hymähtelee pilkallisesti kaikelle mitä sanot tai teet.

Neljännessä synnytyksessä kauheinta oli kun vauvan sydänäänet alkoivat laskea ja ja pyydettiin jo lääkäri paikalle. Tiesin että se tarjoittaa seuraavaksi imukuppia. Vauva syntyi sitten tahdon-ja lihasvoimien yhdistelmällä eli ponnistamalla aivan tolkuttomasti. Toi oli kaikkein kauheinta. Tai no ehkä sekin hetki oli vähän ikävä kun todettiin että vauva on avosuisessa tarjonnassa (kasvot ylöspäin) kun tajusin että siinä voi revetä pahasti ja oli pakko saada vauva ulos sydänäänien laskun takia. Mutta ei tässäkään synnytyksessä muuten mitään kamalaa ollut.

Ehkä siis kokonaisuutena voisi todeta että kamalinta synnytyksessä on huono kätilö. Mulla oli nimittäin ekassa ja kolmannessa synnytyksessä sama kätilö ja kadun katkerasti etten vaatinut toista kätilöä tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Sattuu niin s****nasti

Kuoleminen sattuu enemmän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esikoinen ja raskausviikkoja 39+6. Näitä on tosi kiva lukea :)))

No ei olisi kannattanut lukea, kun synnytys noin lähellä eikä sinulla ole aiempaa kokemusta asiasta! Muista, että jokainen synnytys on omanlaisensa ja sinulla kaikki voi mennä hienosti ja suhteellisen vähillä kivuillakin, vaikka meillä monilla on niitä ikäviäkin kokemuksia.

Kannattaa myös muistaa että tää on negatiivinen ketju, kun puhutaan siitä mikä oli kamalinta.

Mulla oli suurimman osan synnytystä ihan hyvät tunnelmat ja kokonaisuutena pidän sitä hyvänä kokemuksena, vaikka välillä oli kamalaakin.

Kun istukka repesi ja jouduttiin painelemaan vatsaa jatkuvasti ennen ja jälkeen kaavinnan. Kipu oli sitä tasoa että taju sumentui.

Vierailija kirjoitti:

Jep jep.. nämäkin vähät tarinat riitti taas kerran vahvistamaan sen että en todellakaan aio koskaan synnyttää.

Sama täällä. Voin vain kuvitella sen kivun ja tuskan. Alkaa melkein pyörryttämään ja oksettamaan kun lukee näitä juttuja.

Muutaman tikin ompelu. Nauratti silloinkin, että lapsen pusertaminen ulos oli ihan ok, mutta kaksi tikkiä sattui niin paljon. Samoin se sattui ihan mielettömästi, kun kätilö painoi vatsaa synnytyksen jälkeen ja lensi voimalla pissit pöydälle.

Minusta kamalinta oli se paineen tunne ja krampit. Ei supistuskuumottelut olleet niin kauheita, kun tiesi, että ne menevät välillä pois, mutta se kun pää painaa sisälmyksiä ja suonta vetää sieltä sun täältä, niin se oli tosi inhottavaa. Ja se, tietämättämyys, paniikki ja levottomuus. 

Kätilö oli kauhea.

Muistan sen omahyväisen sadistin hymyilyn vielä 14 vuotta jälkeenpäin, vaikka painajaiset hänestä ovat loppuneet.

Supistukset olivat mielettömän kivuliaat ja kestivät 17 tuntia. Sen jälkeen oli ponnistus ja itse vauvan syntyminen, synnytys ei sattunut,

vaikka kesti tunnin, koska pelkäsin synnyttää niiden helvetillisten supistuskipujen jälkeen.

Sain 17 tunnin supistuskipujen aikana yhden kerran epiduraalia selkään, se auttoi 2 tuntia,

muun ajan sain huutaa kivusta kurkku suorana, kätilö vain hymähteli ja käski olla hiljaa.

Ilokaasua hän ei antanut käyttää, koska hän ei pitänyt siitä.

Mieheni oli vierellä koko ajan, mutta ei voinut auttaa mitenkään,

molempien ensimmäinen lapsi.

Synnytyskivut muistuttavat kuukautiskipuja, nuorena minulla oli niin kovia kipuja, että olivat todella lähellä supistuskipuja.

Kipujen vähättely synnytyssalissa oli kaameaa. Kätilöillä on tässä asiassa liikaa valtaa.

V*tun sairasta touhua. Lääkäreiden ja kätilöiden olisi syytä siirtyä jo nykypäivään synnytysten hoidossa. Onkohan niin, että he saavat tyydytystä kun voivat käyttää valtaansa avuttomiin naisiin. Toisaalta tuntuu, että jotkut naisetkin haluavat päteä näillä synnytyksillään kun ilmeisesti muuta pätemisen aihetta ei ole. Voisiko joku ammattilainen selventää miksi ompeluvaiheessa ei saa tarpeeksi kivunlievitystä. Ymmärrän kyllä, että vauvaan ei voi pumpata liikaa lääkeaineita mutta synnytyksen jälkeen ei pitäisi olla mitään syytä jättää kunnolla puuduttamatta. Eikä syyksi riitä se, että kätilöiden käyttämät puudutusaineet eivät tehoa. Kyllä sairaalassa ihminen saadaan puuduksiin jos halutaan.

Olen ns. Kyykkysynnyttäjä ja lapsen synnytys tuntui kuin olisin päästänyt ison pökäleen ulos.

Kuollut vauva. Mikään fyysinen kipu ei ylittänyt tuota kipua.

Vierailija kirjoitti:

Kuollut vauva. Mikään fyysinen kipu ei ylittänyt tuota kipua.

Sanattomaksi vetää, olen ihan hirveän pahoillani.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelin ketjussa alapeukkuja kommenteille, joissa synnytykset tuntuvat sujuneen kivuista huolimatta ns. helposti ja normaalisti. Mitä se keneltäkään on pois? Ei kaikkien synnytysten ole tarkoitus epäonnistua ja komplisoitua ja olla järkyttäviä kokemuksia. Osalla kirjoittajista on ollut ihan kauheita kokemuksia ja niitä lukiessa olen kiitollinen, kun kaikki omat synnytykset on sujunut suht normaalisti.

Varmaan siitä alapeukkuja kun ne positiiviset kokemukset ei kuulu tähän ketjuun. Tässä ketjussa keskustellaan niistä pahimmista kokemuksista.