Mikä synnytyksessä oli kauheinta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelin ketjussa alapeukkuja kommenteille, joissa synnytykset tuntuvat sujuneen kivuista huolimatta ns. helposti ja normaalisti. Mitä se keneltäkään on pois? Ei kaikkien synnytysten ole tarkoitus epäonnistua ja komplisoitua ja olla järkyttäviä kokemuksia. Osalla kirjoittajista on ollut ihan kauheita kokemuksia ja niitä lukiessa olen kiitollinen, kun kaikki omat synnytykset on sujunut suht normaalisti.

Varmaan siitä alapeukkuja kun ne positiiviset kokemukset ei kuulu tähän ketjuun. Tässä ketjussa keskustellaan niistä pahimmista kokemuksista.

Ihan OK, mutta hieman harmittaa noiden ensimmäistään odottavien puolesta jotka palstalle sattuvat. Kaksi normaalisynnytystä läpikäyneenä en kuulu ketjun kohderyhmään niinkuin ei suurin osa synnyttäneistä. Tai sitten voi muistaa, että samanlaisia ketjuja tehdään kierukanlaittamisesta tai viisaudenhampaan poistamisesta: osa meinaa pyörtyä ja kuolla kipuun tuossa prosessissa kun suurimmalla osalla tuntuu vain pieni nipistys jonka jälkeen menee suoraan töihin.

Tämä. Kaikkien kokemukset ovat oikeita, täällä nyt halutaan niitä kauheimpia kokemuksia. Ei kannata ajatella, että olisi yleinen totuus synnyttämisestä.

Itse ymmärrän otsikon kyllä niin, että ihan jokainen joka on synnyttänyt voi kertoa mikä siinä oli kauheinta. Ihan huolimatta että menikö synnytys mitenkä 🤔

Itse en ole synnyttänyt, vauvakuumeilen ja haaveilen ja kovasti kiinnostaa ihan kaikenlaiset kokemukset ja mitenkä eri henkilöt ovat sen erilailla ottaneet.

Kipu ja se epäonnistumisen tunne, kun ei "osaa" synnyttää. Menin sairaalaan ihan ohjeiden mukaan, sain kivunlievitystäkin ja seuraavana päivänä hoitaja  sanoo, että mielellään laittaisivat minut kotiin, kun ei tuo synnytys ole kunnolla käynnissä. Antoivat siis jonkin lääkkeen, joka lopetti supistukset hetkeksi, kunnes alkoivat taas. Synnytin puolitoista vuorokautta ennen kuin synnytykseni virallisesti alkoi. Ei ole minun lajini tuo. Lopputulos oli kyllä hyvä.

Ei mikään.

Kaikki meni juuri niin kuin synnytyksessä voi kuvitella asioiden menevän. Syntyi terve lapsi maailmaan ja vanhemmat olivat onnellisia. Kätilökin varmaan. 

Minulla ensimmäisessä synnytyksessä perätilassa ollut lapsi jäi päästään kiinni synnytyskanavaan, vaikka oli arvioitu, että pienikokoinen, 2kg, voisi syntyä normaalisti. Onneksi kuitenkin pitkiltä tuntuvien minuuttien jälkeen pääsi pinteestä ja vauva kiidätettiin happikaappiin. Pelättiin, että aivot olisivat kerenneet vaurioitua ja vasta puolivuotiaana otettiin aivofilmi, jonka mukaan vaurioita ei ollut. Poika kirjoitti keväällä ylioppilaaksi.

Toisessa synnytyksessä jouduttiin turvautumaan hätäsektioon, sillä supistukset loppuivat täysin, eikä lääkityskään auttanut. Syntyi terve tyttö, jonka syntymästä sain tiedon heräämöön vasta usean tunnin kuluttua. En ole siis saanut tuntea kertaakaan vastasyntynyttä sylissä heti syntymän jälkeen. Diagnosi oli "väsynyt kohtu".

Kolmatta lasta en uskaltanut enää yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa tehdä ilmoitus aina jos olette saaneet huonoa palvelua sairaalassa!!!

T. Sairaanhoitaja.

Muuten olen samaa mieltä, mutta ei sairaalassa anneta palvelua vaan hoitoa. Palvelua saa kauneushoitoloissa tai ravintoloissa. Sairaalassa olet potilas, et asiakas. Huonosta hoidosta toki kannattaa aina antaa palautetta.

Synnytys on kyllä sairaalan omien papereiden mukaan palvelutapahtuma. Verenmenetys palvelutapahtumassa 0.5 dl.

Vierailija kirjoitti:

Kipu ja se epäonnistumisen tunne, kun ei "osaa" synnyttää. Menin sairaalaan ihan ohjeiden mukaan, sain kivunlievitystäkin ja seuraavana päivänä hoitaja  sanoo, että mielellään laittaisivat minut kotiin, kun ei tuo synnytys ole kunnolla käynnissä. Antoivat siis jonkin lääkkeen, joka lopetti supistukset hetkeksi, kunnes alkoivat taas. Synnytin puolitoista vuorokautta ennen kuin synnytykseni virallisesti alkoi. Ei ole minun lajini tuo. Lopputulos oli kyllä hyvä.

Hei, eihän sitä voi tietää, älä noin ajattele että et olisi osannut. Joillain se alkuvaihe voi olla pitkä ja mikä ettei voisi tuntua ihan samalta kuin kunnolla avaavat supistukset. Varmasti tuo on turhauttavaa ja hämmentävää ollut. Mutta mistä sen voisi tietää etukäteen, synnytyksen kulkua ei voi ennustaa. Eikö yhdessä niistä kotimaisista synnytysohjelmissakin oltu joku vuorokausi kotikätilön kanssa synnyttämissä, mutta kaikesta jumppapallon kanssa touhuamisesta ja hengittelystä ja supisteluista huolimatta synnytys ei vaan tuntunut etenevän, kohdunsuu ei auennut ja lähtivät sitten sairaalaan ja sanottiinko sieltä että ei synnytys ole käynnissä, vai miten se oli. Ja oliko joku Vauva.fi:n bloggaaja, joka lähti tuskaisena sairaalaan ja oli yhdelle sormelle auki, saman minkä toiset on jo pitkään ennen varsinaista synnytystä.

Joskus ne sairaalassa sanoo toisinpäin, että ei tämä vielä oikein ole käynnissä vaikka on jo pitkällä avautumisvaiheessa. Ja joskus taas voi synnyttäjä lähteä liian myöhään, kun ajattelee että ei se vielä ole pitkällä.

Kauhein hetki oli, kun menin seuraavana päivänä suihkuun ja katsoin vatsanahkaani. Se oli kuin pakanamaan kartta, ruskea ja kirjava. Itse vatsa oli roikkuva, heiluva pussi. Olin 25-vuotias ensisynnyttäjä ja olin saanut painoa kymmenisen kiloa. Onneksi vatsa palautui tuosta. Ei ennalleen mutta riittävästi. Olin kyllä hieman järkyttynyt. Joo, tästä voi varmaan päätellä, että itse synnytys meni hyvin.

Hidastusestetöyssyt autotiellä.

Se kun synnytyksen jälkeen istukka ei irronnut normaalisti ja sitä revittiin irti 45 minuuttia. Itse synnytys oli ihana mutta tuo istukan jumittuminen oli aivan hirveää. Meinasi taju lähteä kivusta.

1. Synnytys: kesto 48 h, vauva joutui saturaatio-ongelman takia teholle pariksi päiväksi, itse sain kohtutulehduksen.

2. Synnytys: hönö kätilöopiskelija oli pahinta. Eli helppo synnytys!

3. Synnytys: ponnistusvaiheen kirvely, kun kätilö työnsi emättimen reunoja vauvan päätä myöten...teki mieli kirkua. Onneksi sitä kesti vain lyhyitä hetkiä 8 min ponnistamisen aikana. Jälkeenpäin ihmettelin miksi en kieltänyt kätilöä. Olisi se vauva saatu ulos ilman sitä sormella pyörittelyäkin.

4. Synnytys: spinaali ei ruennutkaan auttamaan, vaan kivut pahenivat ja vauva työntyi melkein väkisin ulos. Ponnistamisen kestoksi merkittiin 1 min vaikka en ponnistanut vaan pidättelin epätoivoisesti.

Kaikissa synnytyksissä ongelmana on ollut myös se, että sairaalaympäristö etoo minua, ja ahdistun vieraiden käpälöitävänä olemisesta. Eli sanoisin, että omat synnytykseni ovat olleet todella helppoja, eikä niistä ole jäänyt traumoja tai vaurioita! Supistuskipu on karmeaa mutta näköjään ei sitäkään pahalla muistele.