A-Teeman läski-ilta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No olipa yllätys, että studiossa olleet paksut eukot yritti sysätä ongelmanratkaisua yhteiskunnan niskoille. Ihan oikeasti aikuiset ihmiset, ei yhteiskunta pysty, eikä ole edes sen tehtävä ratkoa jokaista yksilön ongelmaa. Jotain pitää tehdä ihan itsekin.

Jaksetaan täälläkin jankata, että lihavuus on sairaus ja lihavat on mt-ongelmaisia. Kuitenkin pitäisi sitten  itse hoitaa sairautensa ja mt-ongelmansa ihan omin avuin. Miksei muilta ihmisiltä odoteta, että hoitavat itse sairautensa? Miksi lihava ei saa haluta apua?

Saa, mutta vastuu hoitoon on kuitenkin itsellä. Vrt. Minulla on reuma. Saan siihen reseptit mutta ihan itse minun on otettava ne lääkkeet ja elettävä niin että tauti pysyy hallinnassa. Samaten lihaville tarjotaan kyllä apua, mutta kukaan ei voi elää niinkuin pitäisi heidän puolestaan.

Tämä osoittaa sen, että hoito on väärää. Harva lihava HALUAA olla lihava. Kyse ei ole kogntitioista, vaan 100% biokemiasta, jonka obesogeeninen ympäristö on sekoittanut. Vain idiootti kuvittelee lihavuuden syiden olevan yksilöissä. Mikäli on idiootti, kannattaisi opiskella edes perusteet aiheesta.

Ahaa eli lihava yksilö itse ei syö, joku pakottaa hänet syömään? Entäs laihat, jos kerran syy ei ole yksilössä, miten on mahdollista että on laihoja ihmisiä jos ihmisellä ei ole itsellään mitään osaa eikä arpaa siihen mitä syö ja kuinka paljon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunnan merkitystä liioitellaan. Tietenkin kohtuullinen liikunta on hyväksi mutta esimerkiksi liiallinen juokseminen ei ole enää terveellistä : http://www.ahchealthenews.com/2015/03/31/the-new-lifespan-threat-too-mu…

Lisäksi energiankulutus ei merkittävästi lisäänny liikunnalla vs ruokavalio.

Tunnin juoksu 8km/h kuluttaa n. 500 kcal enemmän kuin perusaineenvaihdunta. Tämä vastaa n. 200 grammaa suklaata.

Kukaan tuskin laihtuu pelkästään liikunnalla. Mutta mielestäni liikunta tukee hyvin laihtumista. Listaan tähän muutaman pointin, jotka koskee minua:

1) Jos tiedän meneväni salille tms. en voi syödä kovin raskaasti sitä ennen. En ainakaan mätä sipsejä tai karkkia, koska silloin liikkumisesta ei tule mitään muuta kuin paha olo.

2) Liikunnan jälkeen ei tee mieli syödä pitsaa tai sipsejä. Endorfiinit jyllää kehossa, iltapalaksi riittää esim. vähän kanaa salaatilla.

3) Nukun paremmin kun olen liikkunut. Tämä puolestaan hillitsee makeanhimoa (syön väsyneenä karkkia). 

4) Salitreeni tuntuu hyvänä olona myös seuraavana päivänä. Tämä puolestaan tukee terveellisiä valintoja myös ruokavaliossa. 

Omalta kohdalta lisään vielä sen, että 

1) on löydettävä laji, josta aidosti tykkää. Se voi olla ihan mitä tahansa, kunhan sitä viitsii tehdä. Itse yritin vuosia lenkkeillä, vaikka inhosin sitä. Eihän sitä jaksa.

2) on aloitettava todella maltillisesti, eikä pidä laihdutusvaiheessa liikkua liikaa. Myöskään kaloreita en laskisi. 

Teoriasi kumoutuu yhteen lauseeseen: montako lihavaa näet salilla? Mikäli teoriasi pitäisi paikkaansa, niin silloin salit olisivat lihavia täysi. Miksi ne eivät ole täysi? Syytät yksilöä, etteivät he viitsi mennä, eikö niin? Totuus on kuitenkin se, että yhteiskunnan mädät ihmiset ovat aiheuttaneet lihaville häpeää ja he eivät USKALLA mennä, koska pelkäävät tulla arvostelluksi. Tämä on mädättänyt myös nuorison, koska idiootit vanhemmat ovat kasvattaneet lapsillensa sellaiset arvot, että a) lihavuus = rumaa ja b) lihavia saa haukkua. Se on sama kuin pienestä vauvasta saakka sanoisit joka ikisestä vauvan tekemästä asiasta "olet täys paska, et osaa edes syödä itse".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää keskustelu ei etene yhtään mihinkään.

Osan mielestä ei saisi ottaa lihavuutta lihavan kanssa puheeksi ja osan mielestä pitäisi ehdottomasti ottaa että muutosta tapahtuisi.

Surullista, tulee tunne, että lihavat haluaa itsepetoksessaan vältellä lihavuudestaan puhumista ja vasta kun on laihduttu, kehdataan sanoa, että kyllä siitä lihavuudesta olisi pitänyt sanoa suoraan...

Yrittikö Väisänen äsken herätellä nuorempia lihavia tyttöjä laihduttamaan?

Hänen mukaansahan vaihdevuosien jälkeen ne makkarat vasta mahaan kasvavatkin ja hormonitoiminta menee ihan sekaisin.

Onko tämä bodypositiivisuus johtanut kenelläkään laihtumiseen, vai vaan suurempaan lihomiseen?

40 kg laihduttanut mies sanoi juuri, että hänellä toimi "itsensä niskasta kiinni ottaminen".

Hän oli täysin oikeassa. Itse tiputin 35kg samalla metodilla. Eihän se kivaa ole ja ruoka on hyvää, mutta jos mättää mitä tahansa sattuu tekemään mieli, mielin määrin, niin sitten lihoaa. Energia ei synny tyhjästä, edes kilpirauhasen taika ei riitä siihen.

Asia erikseen jos on mt-ongelmia, ehkä semmoisen voi olla hieman hankalampi ryhdistäytyä, varsinkin kun monet psyykelääkkeet vievät kylläisyydentunteen.

Sama juttu. Tosin pudotettavaa oli vähemmän, mutta ei se itsestään tapahdu tai edes body positivityn kautta. Hienoa, että sait laihdutettua ja tsemppiä tulevaan!

Ensin pitää olla se motivaatio ottaa itseänsä niskasta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No olipa yllätys, että studiossa olleet paksut eukot yritti sysätä ongelmanratkaisua yhteiskunnan niskoille. Ihan oikeasti aikuiset ihmiset, ei yhteiskunta pysty, eikä ole edes sen tehtävä ratkoa jokaista yksilön ongelmaa. Jotain pitää tehdä ihan itsekin.

Jaksetaan täälläkin jankata, että lihavuus on sairaus ja lihavat on mt-ongelmaisia. Kuitenkin pitäisi sitten  itse hoitaa sairautensa ja mt-ongelmansa ihan omin avuin. Miksei muilta ihmisiltä odoteta, että hoitavat itse sairautensa? Miksi lihava ei saa haluta apua?

Saa, mutta vastuu hoitoon on kuitenkin itsellä. Vrt. Minulla on reuma. Saan siihen reseptit mutta ihan itse minun on otettava ne lääkkeet ja elettävä niin että tauti pysyy hallinnassa. Samaten lihaville tarjotaan kyllä apua, mutta kukaan ei voi elää niinkuin pitäisi heidän puolestaan.

Tämä osoittaa sen, että hoito on väärää. Harva lihava HALUAA olla lihava. Kyse ei ole kogntitioista, vaan 100% biokemiasta, jonka obesogeeninen ympäristö on sekoittanut. Vain idiootti kuvittelee lihavuuden syiden olevan yksilöissä. Mikäli on idiootti, kannattaisi opiskella edes perusteet aiheesta.

Eli jos lääkäri määrää minulle reumalääkkeet, joita en kuitenkaan syö, niin lääkkeet olivat vääriä kun eivät auttaneet? :,D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No olipa yllätys, että studiossa olleet paksut eukot yritti sysätä ongelmanratkaisua yhteiskunnan niskoille. Ihan oikeasti aikuiset ihmiset, ei yhteiskunta pysty, eikä ole edes sen tehtävä ratkoa jokaista yksilön ongelmaa. Jotain pitää tehdä ihan itsekin.

Jaksetaan täälläkin jankata, että lihavuus on sairaus ja lihavat on mt-ongelmaisia. Kuitenkin pitäisi sitten  itse hoitaa sairautensa ja mt-ongelmansa ihan omin avuin. Miksei muilta ihmisiltä odoteta, että hoitavat itse sairautensa? Miksi lihava ei saa haluta apua?

Saa, mutta vastuu hoitoon on kuitenkin itsellä. Vrt. Minulla on reuma. Saan siihen reseptit mutta ihan itse minun on otettava ne lääkkeet ja elettävä niin että tauti pysyy hallinnassa. Samaten lihaville tarjotaan kyllä apua, mutta kukaan ei voi elää niinkuin pitäisi heidän puolestaan.

Tämä osoittaa sen, että hoito on väärää. Harva lihava HALUAA olla lihava. Kyse ei ole kogntitioista, vaan 100% biokemiasta, jonka obesogeeninen ympäristö on sekoittanut. Vain idiootti kuvittelee lihavuuden syiden olevan yksilöissä. Mikäli on idiootti, kannattaisi opiskella edes perusteet aiheesta.

Ahaa eli lihava yksilö itse ei syö, joku pakottaa hänet syömään? Entäs laihat, jos kerran syy ei ole yksilössä, miten on mahdollista että on laihoja ihmisiä jos ihmisellä ei ole itsellään mitään osaa eikä arpaa siihen mitä syö ja kuinka paljon?

No opiskeles nyt hieman miten ihmisten poikkeavat energiankulutukseltaan ja genetiikaltaan. Sitäpaitsi, laihuutta ei edes tutkita siten kuin lihavuutta. Mikäli laihuutta tutkittaisiin yhtä paljon kuin lihavuutta, alkaisi löytymään myös laihduuteen liitettäviä sairauksia. Kyse on tahallisesta "tutkijan harhasta", jossa otanta on täysin pielessä. Mikäli haluttaisiin saada objektiivinen kuva, pitäisi tutkimuksia olla yhtä paljon molempiin suuntiin.

Kuinkahan iso prosentti ylipainoisista on näitä mielisairaita jotka odottavat että yhteiskunta tarjoaa terapiat, leikkaukset, lääkitykset ja kädestä pitäen opettaa syömään oikein ja kuinka iso osa on tietoisesti tehnyt päätöksen viisveisata normipainosta ja herkuttelee kun siltä tuntuu?

Tässä ketjussakin tuntuu olevan kahta koulukuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Saara Sarvas on kyllä kokenut melkoisen muutoksen. Ennen sporttinen perusterve likka ja nyt näen huomattavasti ylipainoisen ihmisen jolla suuri riski sairastua esim diapetekseen. Se että ei ihminen saa turvotettua itseään noin pienessä ajassa tuohon kuntoon ellei ole syömishäiriö.

Niin, hänhän on jo vuosia sitten julkisesti kertonut, että on kärsinyt syömishäiriöistä lapsesta saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No olipa yllätys, että studiossa olleet paksut eukot yritti sysätä ongelmanratkaisua yhteiskunnan niskoille. Ihan oikeasti aikuiset ihmiset, ei yhteiskunta pysty, eikä ole edes sen tehtävä ratkoa jokaista yksilön ongelmaa. Jotain pitää tehdä ihan itsekin.

Jaksetaan täälläkin jankata, että lihavuus on sairaus ja lihavat on mt-ongelmaisia. Kuitenkin pitäisi sitten  itse hoitaa sairautensa ja mt-ongelmansa ihan omin avuin. Miksei muilta ihmisiltä odoteta, että hoitavat itse sairautensa? Miksi lihava ei saa haluta apua?

Saa, mutta vastuu hoitoon on kuitenkin itsellä. Vrt. Minulla on reuma. Saan siihen reseptit mutta ihan itse minun on otettava ne lääkkeet ja elettävä niin että tauti pysyy hallinnassa. Samaten lihaville tarjotaan kyllä apua, mutta kukaan ei voi elää niinkuin pitäisi heidän puolestaan.

Tämä osoittaa sen, että hoito on väärää. Harva lihava HALUAA olla lihava. Kyse ei ole kogntitioista, vaan 100% biokemiasta, jonka obesogeeninen ympäristö on sekoittanut. Vain idiootti kuvittelee lihavuuden syiden olevan yksilöissä. Mikäli on idiootti, kannattaisi opiskella edes perusteet aiheesta.

Eli jos lääkäri määrää minulle reumalääkkeet, joita en kuitenkaan syö, niin lääkkeet olivat vääriä kun eivät auttaneet? :,D

Se, että lääkäri käskee laihduttaa, ei ole sama asia kuin, että lääkäri määrää sinulle lääkkeitä. Jos ongelmat ovat henkisellä puolella, niin ei se "laihduta" niitä ongelmia ratko. Sehän olisi vähän kuin sinun reumaasi määrättäisiin verenpainelääkkeitä. -eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No olipa yllätys, että studiossa olleet paksut eukot yritti sysätä ongelmanratkaisua yhteiskunnan niskoille. Ihan oikeasti aikuiset ihmiset, ei yhteiskunta pysty, eikä ole edes sen tehtävä ratkoa jokaista yksilön ongelmaa. Jotain pitää tehdä ihan itsekin.

Jaksetaan täälläkin jankata, että lihavuus on sairaus ja lihavat on mt-ongelmaisia. Kuitenkin pitäisi sitten  itse hoitaa sairautensa ja mt-ongelmansa ihan omin avuin. Miksei muilta ihmisiltä odoteta, että hoitavat itse sairautensa? Miksi lihava ei saa haluta apua?

Saa, mutta vastuu hoitoon on kuitenkin itsellä. Vrt. Minulla on reuma. Saan siihen reseptit mutta ihan itse minun on otettava ne lääkkeet ja elettävä niin että tauti pysyy hallinnassa. Samaten lihaville tarjotaan kyllä apua, mutta kukaan ei voi elää niinkuin pitäisi heidän puolestaan.

Tämä osoittaa sen, että hoito on väärää. Harva lihava HALUAA olla lihava. Kyse ei ole kogntitioista, vaan 100% biokemiasta, jonka obesogeeninen ympäristö on sekoittanut. Vain idiootti kuvittelee lihavuuden syiden olevan yksilöissä. Mikäli on idiootti, kannattaisi opiskella edes perusteet aiheesta.

Eli jos lääkäri määrää minulle reumalääkkeet, joita en kuitenkaan syö, niin lääkkeet olivat vääriä kun eivät auttaneet? :,D

Lääkäri määrää lääkkeet, sinä otat vastuun syötkö vai et. Reuma on selvä sairaus, mutta lääkkeet eivät sitä paranna. Ei paranna lihavuuttakaan. Toisaalta, reuman voisi ehkä estää ruokavaliolla. Lihavuutta voitaisiin ehkä estää ruokavaliolla. Mikä sitten on sellainen ruokavalio, joka kullekin sopii? Onko se sitä ruokavaliota, jolla suurin osa on lihonnut ja sinäkin sairastunut reumaan? Tuskinpa. Voisiko se olla karppausta? Voisi olla, mutta se ei sovi businekselle.

Olipa yllättävää, että ainoa painonhallinnassa pitkällä aikavälillä onnistunut oli se nuori mies joka kertoi ongelman ja ratkaisun löytyneen itsestään. Vaakakapinalliset voivat marmattaa vaikka loppu elämänsä, mutta lihavina pysyvät, jos asenne ei muutu.

Vierailija kirjoitti:

Meni ohjelma ohi. Onko naisten ylipainon syynä patriarkaatti? :D

Ei vaan patriarkaatin muodostama ja ylläpitämä käsitys naisen ruumiista miehisen katseen objektina. Nainen ei näe kehoaan itse, vaan miehisen katseen läpi. Tämä pakottaa naisen ulkonäköorjuuteen ja vihaamaan kehoaan. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No olipa yllätys, että studiossa olleet paksut eukot yritti sysätä ongelmanratkaisua yhteiskunnan niskoille. Ihan oikeasti aikuiset ihmiset, ei yhteiskunta pysty, eikä ole edes sen tehtävä ratkoa jokaista yksilön ongelmaa. Jotain pitää tehdä ihan itsekin.

Jaksetaan täälläkin jankata, että lihavuus on sairaus ja lihavat on mt-ongelmaisia. Kuitenkin pitäisi sitten  itse hoitaa sairautensa ja mt-ongelmansa ihan omin avuin. Miksei muilta ihmisiltä odoteta, että hoitavat itse sairautensa? Miksi lihava ei saa haluta apua?

Saa, mutta vastuu hoitoon on kuitenkin itsellä. Vrt. Minulla on reuma. Saan siihen reseptit mutta ihan itse minun on otettava ne lääkkeet ja elettävä niin että tauti pysyy hallinnassa. Samaten lihaville tarjotaan kyllä apua, mutta kukaan ei voi elää niinkuin pitäisi heidän puolestaan.

Tämä osoittaa sen, että hoito on väärää. Harva lihava HALUAA olla lihava. Kyse ei ole kogntitioista, vaan 100% biokemiasta, jonka obesogeeninen ympäristö on sekoittanut. Vain idiootti kuvittelee lihavuuden syiden olevan yksilöissä. Mikäli on idiootti, kannattaisi opiskella edes perusteet aiheesta.

Ahaa eli lihava yksilö itse ei syö, joku pakottaa hänet syömään? Entäs laihat, jos kerran syy ei ole yksilössä, miten on mahdollista että on laihoja ihmisiä jos ihmisellä ei ole itsellään mitään osaa eikä arpaa siihen mitä syö ja kuinka paljon?

No opiskeles nyt hieman miten ihmisten poikkeavat energiankulutukseltaan ja genetiikaltaan. Sitäpaitsi, laihuutta ei edes tutkita siten kuin lihavuutta. Mikäli laihuutta tutkittaisiin yhtä paljon kuin lihavuutta, alkaisi löytymään myös laihduuteen liitettäviä sairauksia. Kyse on tahallisesta "tutkijan harhasta", jossa otanta on täysin pielessä. Mikäli haluttaisiin saada objektiivinen kuva, pitäisi tutkimuksia olla yhtä paljon molempiin suuntiin.

Tota energiankulutusta on itseasiassa tutkittu ja ihmisten välillä oli ihan muutaman sadan kilokalorin (jos niinkään Paljon) heittoja perus energian kulutuksessa jos henkilöt olivat saman painoisia :) haluat kuitenkin linkin niin yritän sen tutkimuksen löytää. Eli ei kukaan pysy lihavana vaikka söisi alle kulutuksen, se ei ole mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vaakakapinat, kehopositiivisuudet, lihava ja onnellinen... voi kiesus mitä itsepetosta!!

Kaikki nuo on vaan mukavuudenhaluisten lihavien välineitä normalisoidakseen omaa sairaalloista lihavuutta jonkinlaiseksi yhteiskunnan normitilaksi.

Sairaalloinen lihavuus on jo itsessään sairaus. Sen takana on todennäköisesti jonkinlainen henkiseen epätasapainoon liittyvä ongelma joka sitten eskaloituu fyysiseen sairauteen, jonka me näemme sairaalloisena lihavuutena. Se ei ole normaalia. Eikä siitä saa sellaista tehdä.

Mutta hys hys, ei saa ehdottaa lihavalla että ehkä lihavuudelle kannattaisi yrittää tehdä jotakin. Eikä saa sanoa alkoholistille, että ehkä alkoholismille kannattaisi tehdä jotakin. Tai ei saa sanoa tupakoijalle, että ehkä tupakoimisella kannattaisi tehdä jotakin. Kun voi katsos herkkä henkilö loukkaantua. Antaa jatkaa vaan samalla linjalla ja ollaan hipihiljaa!

Maksetaan me vaan kiltisti verojen muodossa kansanterveyden kallis lasku, kun näitä elintasosairaita hyysätään erikoislääkäriltä toiselle hoidattamassa uniapneaa, nivelvaivoja ja keinonivelleikkauksia, ihottumia, sydän ja verisuonitauteja, mentaaliongelmia, syöpiä...

Lisään listaan divertikkelit, 2-tyypin diabetes, maksakirroosi.

Mutta usko pois, niin kaikki muuttuu kohta. ”Sairaanhoito” poistuu, lääkkeet muuttuvat vielä kalliimmiksi ja pakottaa muutokseen. Ai miksi? No, kannattaa katsoa viime vuoden tulo- ja kulueriä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No olipa yllätys, että studiossa olleet paksut eukot yritti sysätä ongelmanratkaisua yhteiskunnan niskoille. Ihan oikeasti aikuiset ihmiset, ei yhteiskunta pysty, eikä ole edes sen tehtävä ratkoa jokaista yksilön ongelmaa. Jotain pitää tehdä ihan itsekin.

Jaksetaan täälläkin jankata, että lihavuus on sairaus ja lihavat on mt-ongelmaisia. Kuitenkin pitäisi sitten  itse hoitaa sairautensa ja mt-ongelmansa ihan omin avuin. Miksei muilta ihmisiltä odoteta, että hoitavat itse sairautensa? Miksi lihava ei saa haluta apua?

Saa, mutta vastuu hoitoon on kuitenkin itsellä. Vrt. Minulla on reuma. Saan siihen reseptit mutta ihan itse minun on otettava ne lääkkeet ja elettävä niin että tauti pysyy hallinnassa. Samaten lihaville tarjotaan kyllä apua, mutta kukaan ei voi elää niinkuin pitäisi heidän puolestaan.

Tämä osoittaa sen, että hoito on väärää. Harva lihava HALUAA olla lihava. Kyse ei ole kogntitioista, vaan 100% biokemiasta, jonka obesogeeninen ympäristö on sekoittanut. Vain idiootti kuvittelee lihavuuden syiden olevan yksilöissä. Mikäli on idiootti, kannattaisi opiskella edes perusteet aiheesta.

Eli jos lääkäri määrää minulle reumalääkkeet, joita en kuitenkaan syö, niin lääkkeet olivat vääriä kun eivät auttaneet? :,D

Se, että lääkäri käskee laihduttaa, ei ole sama asia kuin, että lääkäri määrää sinulle lääkkeitä. Jos ongelmat ovat henkisellä puolella, niin ei se "laihduta" niitä ongelmia ratko. Sehän olisi vähän kuin sinun reumaasi määrättäisiin verenpainelääkkeitä. -eri

Näinpä. Lihavuuden syitä voi olla todella monia. Merkittävimpiä uusia teorioita ovat suolistobakteereihin liitettyjä. Silloin on pakko pohtia sitä, miksi antibioottien käytön lisääntyminen noudattaa samaa käyrää lihavuustrendien nousun kanssa. Montako % nykylihavista on aiheutettu lääkkeillä? Mikä on juurisyy lihavuudelle? Se ei voi olla yksilön tahto olla lihava, koska eihän kaikki lihavat voi olla masokistejä, jotka nauttivat toisten vittuilusta ja häpeästä?

Miksi eläimille syötetään antibiootteja? Siksi, että ne lihoisivat.

Lihooko sika syömällä läskiä vai viljaa? Syömällä viljaa.

Monella lihavalla tuntuu olevan jonkinlainen harhakäsitys siitä, että elämän kuuluisi aina olla mukavaa, helppoa ja jokainen mieliteko pitäisi saada toteutettua just sillä sekunnilla kuin se mieleen juolahtaa.

Olen itse tällä hetkellä normaalipainoinen, mutta se tarkoittaa useimmiten kieltäytymistä ylimääräisistä mieliteoista. Kyllä munkin tekisi mieli vetää berliininmunkkeja, korvapuusteja, ranskalaisia, sipsejä, suklaata ja santsata joka aterialla vaikka joka päivä ja joka tunti, mutta oman terveyteni vuoksi kieltäydyn.

Myönnän, se ei ole kivaa. Tunnen hetkellisesti pettymystä ja ärtymystäkin kun kiellän itseltäni jotakin. Mutta puolen tunnin päästä tunnen suurta helpotusta.

Vierailija kirjoitti:

Mä olin aika järkyttynyt tästä ohjelmasta. Lääkäri sanoo, ettei hän halua puuttua tupakointiin, päihteidenkäyttöön tai ylipainoon? Mitä varten lääkärit sitten ovat, jos eivät asiakkaidensa terveydentilaan ja terveyden ylläpitoon saa puuttua? Jos joku todella ylipainoinen tulee valittelemaan, että polviin sattuu kävely, en yllä pesemään itseäni, en mahdu huvipuistolaitteisiin, niin mitä tuollainen lääkäri sitten voi tehdä? Lähettää polvileikkaukseen? Ostaa jatkettavia pesuvälineitä? Aloittaa kansalaisaloitteen huvipuistolaitteiden turvakaarien suurentamisesta?

Miksi ilmiselvään asiaan ei saa terveydenhuollon ammattilaisena puuttua? Toki on eri asia puuttua tökerösti (kylläpäs sinä olet lihava, huh huh) tai puuttua väärässä tilanteessa (leikannut sirkkelillä sormeen, ja aletaankin hoitamaan ylipainoa), mutta helvetti sentään jos ei enää edes lääkärit saa ylipainoon puuttua! Mitäs sitä syntymättömien lasten terveydestä, ei saa sanoa äidille painosta ettei sille vaan tule paha mieli!

Aika käsittämätöntä uhriutumista ja selittelyä lähes kaikilta, se paljon laihtunut nuori mies oli ainoa, jolla oli jotain järkevää sanottavaa. Patrik Borgillakin oli hyviä pointteja, mutta olen aina ajatellut häntä ns. "höperöproffana", ajattelen hänen puhuvan niitä asioita, joita haluaa ihmisten kuulevan.

Ei laihdutuksen tarvitse olla helppoa! Miksi kaikki pitäisi olla kivaa ja helppoa? Eihän syöpähoidotkaan ole kivoja ja mukavia, mutta silti niissä käydään, koska lopputuloksena toivoo tulevansa terveemmäksi. Saara Sarvas oli jotenkin niin katkeran oloinen ja tavallaan luovuttanut, ja täytyy sanoa että aika pahan näköinen. Pieni pyöreys kaunistaa monia, mutta tuo määrä ylipainoa vanhentaa selvästi jo ulkonäköä ja "tätiyttää".

Olen itse siis lievästi ylipainoinen (80/167), enkä kyllä ottaisi itseeni, jos lääkäri kysyisi painostani. Tosi kauhistuneet fiilikset jäi tästä, ei ihme että ylipainoisten määrä vaan kasvaa.

En katsonut ihan ohjelman alkua, mutta vähän itseänikin ihmetytti tämä hymistely, että joillekin laihduttaminen vain on vaikeaa. Olen itse ylipainoinen, en lihava, enkä ole juuri yrittänyt laihduttaa. Nyt olen jotenkin muutenkin herännyt ajattelemaan mitä elämältä todella haluan jne. (neljänkympin kriisi kai) ja siinä samassa mulle on jysähtänyt päähän, että hitsi vie, isäni sai ilmeisestikin lihavuudesta johtuneen kuolettavan rytmihäiriön reilut kymmenen vuotta mua vanhempana, äiti samoihin aikoihin sydäninfarktin. Haluanko samaa, ihan todella, haluanko?! Onko ne sipsit ja keksit ihan todella sen arvoisia? Luin sen TV:stäkin tutun Dr. Philin kirjoittaman Painonpudotushaaste-kirjan ja se antoi todella potkua. Vasta puolessa välissä kirjaa alettiin edes puhua ruoasta ja liikunnasta, siihen asti analysoitiin omaa ajattelua ja tunteita ja niiden vaikutusta syömiseen. Tajusin, että vaikka en ole mitenkään tosi ongelmainen ihminen, syön iloon ja suruun ja kyllästymiseen ja jännitykseen ja ja ja...  Lisäksi syöminen on ihan oikeasti elämäni merkittävin mielihyvän lähde. Eikö mitään muuta voi todellakaan olla?

Tässä on turha tuuletella vielä millään tuloksilla, mutta kyllä suhtautumiseni asiaan muuttui ihan täysin. Päättäväisyyttä tarvitaan, eikä elämän tarvitse olla helppoa lillumista, mutta yksi kirjan pointti oli, että silkka suoraviivainen itsekuri harvoin kantaa loppuelämää. Nytkin kun mieleeni välähtää ajatuksia ruoasta vaikka kaapin ohi kulkiessani (!), en käytä niinkään tiukkaa rypistävää itsekuria vaan mietin, että se on joko turhanpäiväinen tapa tai sitten voin todeta, että mua vaikka väsyttää, ei siis nälätä. Ja sitten mietin sitä, että olisi aika nastaa elää vielä vuosikymmeniä. Yhtäkkiä se napostelu tuntuu ihan hölmön hommalta, ei miltään houkuttelevalta vaihtoehdolta. Kaiken kaikkiaan idea ei siis ole vain jämähtää siihen, että ihminen lihoo, kun syö liikaa, vaan jatketaan eteenpäin, että minkä takia ihminen syö liikaa. Siihen on joku syy ja ne syyt vaihtelevat ihmisestä toiseen. Jotain outoa palkitsevaa siinä syömisessä on, vaikka ihminen voi sillä tappaa itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan iso prosentti ylipainoisista on näitä mielisairaita jotka odottavat että yhteiskunta tarjoaa terapiat, leikkaukset, lääkitykset ja kädestä pitäen opettaa syömään oikein ja kuinka iso osa on tietoisesti tehnyt päätöksen viisveisata normipainosta ja herkuttelee kun siltä tuntuu?

Tässä ketjussakin tuntuu olevan kahta koulukuntaa.

Niin. Ylläri ylläri lihavat on yksilöitä. Osa on puhtaasti hedonisteja ja haluavat vain nautiskella hyvällä ruualla, osalla on syömishäiriöitä, osa käsittelee tunteitaan syömällä ja muitakin ryhmiä löytyy. 

Varmasti ei ole mitään tutkimusta olemassa, että kuinka suuri osa on mitäkin.

Ongelmathan esim. siellä terveydenhuollossa tulevatkin juuri siitä, että lihavia käsitellään homogeenisena joukkona ja tarjotaan kaikille samat "eväät" vaikka he tarvitsisivat ihan erilaista apua. Hedonisti ehkä sitä kovempisanaistakin herättelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaakakapinat, kehopositiivisuudet, lihava ja onnellinen... voi kiesus mitä itsepetosta!!

Kaikki nuo on vaan mukavuudenhaluisten lihavien välineitä normalisoidakseen omaa sairaalloista lihavuutta jonkinlaiseksi yhteiskunnan normitilaksi.

Sairaalloinen lihavuus on jo itsessään sairaus. Sen takana on todennäköisesti jonkinlainen henkiseen epätasapainoon liittyvä ongelma joka sitten eskaloituu fyysiseen sairauteen, jonka me näemme sairaalloisena lihavuutena. Se ei ole normaalia. Eikä siitä saa sellaista tehdä.

Mutta hys hys, ei saa ehdottaa lihavalla että ehkä lihavuudelle kannattaisi yrittää tehdä jotakin. Eikä saa sanoa alkoholistille, että ehkä alkoholismille kannattaisi tehdä jotakin. Tai ei saa sanoa tupakoijalle, että ehkä tupakoimisella kannattaisi tehdä jotakin. Kun voi katsos herkkä henkilö loukkaantua. Antaa jatkaa vaan samalla linjalla ja ollaan hipihiljaa!

Maksetaan me vaan kiltisti verojen muodossa kansanterveyden kallis lasku, kun näitä elintasosairaita hyysätään erikoislääkäriltä toiselle hoidattamassa uniapneaa, nivelvaivoja ja keinonivelleikkauksia, ihottumia, sydän ja verisuonitauteja, mentaaliongelmia, syöpiä...

Lisään listaan divertikkelit, 2-tyypin diabetes, maksakirroosi.

Mutta usko pois, niin kaikki muuttuu kohta. ”Sairaanhoito” poistuu, lääkkeet muuttuvat vielä kalliimmiksi ja pakottaa muutokseen. Ai miksi? No, kannattaa katsoa viime vuoden tulo- ja kulueriä.

Maksakirroosi = fruktoosin ylikulutusta. Fruktoosin metabolia on sama kun alkoholin.

2-tyypin diabetes: juuri eilen tuli ulos tämä tutkimus jossa ei löydetty yhteyttä lihavuuden ja 2-tyypin diabeteksen välillä (näitä on useita), mutta sen sijaan insuliiniresistenssin ja haimasyövän välillä https://research-information.bristol.ac.uk/en/publications/the-role-of-… jolloin tulee se fruktoosi taas esille.

Divertikkeleiden syitä ei tiedetä, mutta eiköhän kuiduttomuus siihen ole johtanut. Teollisuus poisti kuidut ruoasta, koska kuitu ei kestä pakastamista. Syyllinen on siinäkin teollisuus, kuten sokerin suhteen, sekä viranomaiset, jotka antavat ihmisten syödä heitä sairastuttavaa ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin aika järkyttynyt tästä ohjelmasta. Lääkäri sanoo, ettei hän halua puuttua tupakointiin, päihteidenkäyttöön tai ylipainoon? Mitä varten lääkärit sitten ovat, jos eivät asiakkaidensa terveydentilaan ja terveyden ylläpitoon saa puuttua? Jos joku todella ylipainoinen tulee valittelemaan, että polviin sattuu kävely, en yllä pesemään itseäni, en mahdu huvipuistolaitteisiin, niin mitä tuollainen lääkäri sitten voi tehdä? Lähettää polvileikkaukseen? Ostaa jatkettavia pesuvälineitä? Aloittaa kansalaisaloitteen huvipuistolaitteiden turvakaarien suurentamisesta?

Miksi ilmiselvään asiaan ei saa terveydenhuollon ammattilaisena puuttua? Toki on eri asia puuttua tökerösti (kylläpäs sinä olet lihava, huh huh) tai puuttua väärässä tilanteessa (leikannut sirkkelillä sormeen, ja aletaankin hoitamaan ylipainoa), mutta helvetti sentään jos ei enää edes lääkärit saa ylipainoon puuttua! Mitäs sitä syntymättömien lasten terveydestä, ei saa sanoa äidille painosta ettei sille vaan tule paha mieli!

Aika käsittämätöntä uhriutumista ja selittelyä lähes kaikilta, se paljon laihtunut nuori mies oli ainoa, jolla oli jotain järkevää sanottavaa. Patrik Borgillakin oli hyviä pointteja, mutta olen aina ajatellut häntä ns. "höperöproffana", ajattelen hänen puhuvan niitä asioita, joita haluaa ihmisten kuulevan.

Ei laihdutuksen tarvitse olla helppoa! Miksi kaikki pitäisi olla kivaa ja helppoa? Eihän syöpähoidotkaan ole kivoja ja mukavia, mutta silti niissä käydään, koska lopputuloksena toivoo tulevansa terveemmäksi. Saara Sarvas oli jotenkin niin katkeran oloinen ja tavallaan luovuttanut, ja täytyy sanoa että aika pahan näköinen. Pieni pyöreys kaunistaa monia, mutta tuo määrä ylipainoa vanhentaa selvästi jo ulkonäköä ja "tätiyttää".

Olen itse siis lievästi ylipainoinen (80/167), enkä kyllä ottaisi itseeni, jos lääkäri kysyisi painostani. Tosi kauhistuneet fiilikset jäi tästä, ei ihme että ylipainoisten määrä vaan kasvaa.

En katsonut ihan ohjelman alkua, mutta vähän itseänikin ihmetytti tämä hymistely, että joillekin laihduttaminen vain on vaikeaa. Olen itse ylipainoinen, en lihava, enkä ole juuri yrittänyt laihduttaa. Nyt olen jotenkin muutenkin herännyt ajattelemaan mitä elämältä todella haluan jne. (neljänkympin kriisi kai) ja siinä samassa mulle on jysähtänyt päähän, että hitsi vie, isäni sai ilmeisestikin lihavuudesta johtuneen kuolettavan rytmihäiriön reilut kymmenen vuotta mua vanhempana, äiti samoihin aikoihin sydäninfarktin. Haluanko samaa, ihan todella, haluanko?! Onko ne sipsit ja keksit ihan todella sen arvoisia? Luin sen TV:stäkin tutun Dr. Philin kirjoittaman Painonpudotushaaste-kirjan ja se antoi todella potkua. Vasta puolessa välissä kirjaa alettiin edes puhua ruoasta ja liikunnasta, siihen asti analysoitiin omaa ajattelua ja tunteita ja niiden vaikutusta syömiseen. Tajusin, että vaikka en ole mitenkään tosi ongelmainen ihminen, syön iloon ja suruun ja kyllästymiseen ja jännitykseen ja ja ja...  Lisäksi syöminen on ihan oikeasti elämäni merkittävin mielihyvän lähde. Eikö mitään muuta voi todellakaan olla?

Tässä on turha tuuletella vielä millään tuloksilla, mutta kyllä suhtautumiseni asiaan muuttui ihan täysin. Päättäväisyyttä tarvitaan, eikä elämän tarvitse olla helppoa lillumista, mutta yksi kirjan pointti oli, että silkka suoraviivainen itsekuri harvoin kantaa loppuelämää. Nytkin kun mieleeni välähtää ajatuksia ruoasta vaikka kaapin ohi kulkiessani (!), en käytä niinkään tiukkaa rypistävää itsekuria vaan mietin, että se on joko turhanpäiväinen tapa tai sitten voin todeta, että mua vaikka väsyttää, ei siis nälätä. Ja sitten mietin sitä, että olisi aika nastaa elää vielä vuosikymmeniä. Yhtäkkiä se napostelu tuntuu ihan hölmön hommalta, ei miltään houkuttelevalta vaihtoehdolta. Kaiken kaikkiaan idea ei siis ole vain jämähtää siihen, että ihminen lihoo, kun syö liikaa, vaan jatketaan eteenpäin, että minkä takia ihminen syö liikaa. Siihen on joku syy ja ne syyt vaihtelevat ihmisestä toiseen. Jotain outoa palkitsevaa siinä syömisessä on, vaikka ihminen voi sillä tappaa itsensä.

Tsemppiä taipaleelle-ei ole myöhäistä aloittaa!

Katsokaa vähän perhealbuminne kuvia vaikka 30 luvulta. Näkyykö yhtä paljon pullukoita kuin nykyisin sukujuhlissanne? Silloin se ei ihmisillä ollut paineita, yhteiskuntatuki ja mielenterveydenhoito vasta olikin huippuluokkaa ja samat geenitkin noilla ihmisillä. Kyllä se on se mitä suuhunsa pistää ja miten energiaa kuluttaa se pääsyy. Älytöntä että tällaisesta pitää edes keskustella. On sairauksia, häiriöitä jne. mutta ei nyt sentään puolella kansasta!