A-Teeman läski-ilta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No olipa yllätys, että studiossa olleet paksut eukot yritti sysätä ongelmanratkaisua yhteiskunnan niskoille. Ihan oikeasti aikuiset ihmiset, ei yhteiskunta pysty, eikä ole edes sen tehtävä ratkoa jokaista yksilön ongelmaa. Jotain pitää tehdä ihan itsekin.

Jaksetaan täälläkin jankata, että lihavuus on sairaus ja lihavat on mt-ongelmaisia. Kuitenkin pitäisi sitten  itse hoitaa sairautensa ja mt-ongelmansa ihan omin avuin. Miksei muilta ihmisiltä odoteta, että hoitavat itse sairautensa? Miksi lihava ei saa haluta apua?

Saa, mutta vastuu hoitoon on kuitenkin itsellä. Vrt. Minulla on reuma. Saan siihen reseptit mutta ihan itse minun on otettava ne lääkkeet ja elettävä niin että tauti pysyy hallinnassa. Samaten lihaville tarjotaan kyllä apua, mutta kukaan ei voi elää niinkuin pitäisi heidän puolestaan.

Tämä osoittaa sen, että hoito on väärää. Harva lihava HALUAA olla lihava. Kyse ei ole kogntitioista, vaan 100% biokemiasta, jonka obesogeeninen ympäristö on sekoittanut. Vain idiootti kuvittelee lihavuuden syiden olevan yksilöissä. Mikäli on idiootti, kannattaisi opiskella edes perusteet aiheesta.

Eli jos lääkäri määrää minulle reumalääkkeet, joita en kuitenkaan syö, niin lääkkeet olivat vääriä kun eivät auttaneet? :,D

Se, että lääkäri käskee laihduttaa, ei ole sama asia kuin, että lääkäri määrää sinulle lääkkeitä. Jos ongelmat ovat henkisellä puolella, niin ei se "laihduta" niitä ongelmia ratko. Sehän olisi vähän kuin sinun reumaasi määrättäisiin verenpainelääkkeitä. -eri

Näinpä. Lihavuuden syitä voi olla todella monia. Merkittävimpiä uusia teorioita ovat suolistobakteereihin liitettyjä. Silloin on pakko pohtia sitä, miksi antibioottien käytön lisääntyminen noudattaa samaa käyrää lihavuustrendien nousun kanssa. Montako % nykylihavista on aiheutettu lääkkeillä? Mikä on juurisyy lihavuudelle? Se ei voi olla yksilön tahto olla lihava, koska eihän kaikki lihavat voi olla masokistejä, jotka nauttivat toisten vittuilusta ja häpeästä?

Miksi eläimille syötetään antibiootteja? Siksi, että ne lihoisivat.

Lihooko sika syömällä läskiä vai viljaa? Syömällä viljaa.

Tai mitä jos vaan.. Et söisi sitä paskaa niin paljon?

Vierailija kirjoitti:

Monella lihavalla tuntuu olevan jonkinlainen harhakäsitys siitä, että elämän kuuluisi aina olla mukavaa, helppoa ja jokainen mieliteko pitäisi saada toteutettua just sillä sekunnilla kuin se mieleen juolahtaa.

Olen itse tällä hetkellä normaalipainoinen, mutta se tarkoittaa useimmiten kieltäytymistä ylimääräisistä mieliteoista. Kyllä munkin tekisi mieli vetää berliininmunkkeja, korvapuusteja, ranskalaisia, sipsejä, suklaata ja santsata joka aterialla vaikka joka päivä ja joka tunti, mutta oman terveyteni vuoksi kieltäydyn.

Myönnän, se ei ole kivaa. Tunnen hetkellisesti pettymystä ja ärtymystäkin kun kiellän itseltäni jotakin. Mutta puolen tunnin päästä tunnen suurta helpotusta.

Tunnet suurta mielihalua noihin mainisemiisi. Miksi et poistaisi sitä mielitekoa sen sijaan, että kärvistelet ja kieltäydyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunnan merkitystä liioitellaan. Tietenkin kohtuullinen liikunta on hyväksi mutta esimerkiksi liiallinen juokseminen ei ole enää terveellistä : http://www.ahchealthenews.com/2015/03/31/the-new-lifespan-threat-too-mu…

Lisäksi energiankulutus ei merkittävästi lisäänny liikunnalla vs ruokavalio.

Tunnin juoksu 8km/h kuluttaa n. 500 kcal enemmän kuin perusaineenvaihdunta. Tämä vastaa n. 200 grammaa suklaata.

Kukaan tuskin laihtuu pelkästään liikunnalla. Mutta mielestäni liikunta tukee hyvin laihtumista. Listaan tähän muutaman pointin, jotka koskee minua:

1) Jos tiedän meneväni salille tms. en voi syödä kovin raskaasti sitä ennen. En ainakaan mätä sipsejä tai karkkia, koska silloin liikkumisesta ei tule mitään muuta kuin paha olo.

2) Liikunnan jälkeen ei tee mieli syödä pitsaa tai sipsejä. Endorfiinit jyllää kehossa, iltapalaksi riittää esim. vähän kanaa salaatilla.

3) Nukun paremmin kun olen liikkunut. Tämä puolestaan hillitsee makeanhimoa (syön väsyneenä karkkia). 

4) Salitreeni tuntuu hyvänä olona myös seuraavana päivänä. Tämä puolestaan tukee terveellisiä valintoja myös ruokavaliossa. 

Omalta kohdalta lisään vielä sen, että 

1) on löydettävä laji, josta aidosti tykkää. Se voi olla ihan mitä tahansa, kunhan sitä viitsii tehdä. Itse yritin vuosia lenkkeillä, vaikka inhosin sitä. Eihän sitä jaksa.

2) on aloitettava todella maltillisesti, eikä pidä laihdutusvaiheessa liikkua liikaa. Myöskään kaloreita en laskisi. 

Teoriasi kumoutuu yhteen lauseeseen: montako lihavaa näet salilla? Mikäli teoriasi pitäisi paikkaansa, niin silloin salit olisivat lihavia täysi. Miksi ne eivät ole täysi? Syytät yksilöä, etteivät he viitsi mennä, eikö niin? Totuus on kuitenkin se, että yhteiskunnan mädät ihmiset ovat aiheuttaneet lihaville häpeää ja he eivät USKALLA mennä, koska pelkäävät tulla arvostelluksi. Tämä on mädättänyt myös nuorison, koska idiootit vanhemmat ovat kasvattaneet lapsillensa sellaiset arvot, että a) lihavuus = rumaa ja b) lihavia saa haukkua. Se on sama kuin pienestä vauvasta saakka sanoisit joka ikisestä vauvan tekemästä asiasta "olet täys paska, et osaa edes syödä itse".

Osuiko hermoon?

En ole mielestäni ketään syyttänyt, yritin vain tuoda esille sitä, että vaikka pelkästään liikuntaa lisäämällä on vaikea laihtua, on sillä kuitenkin hyviä puolia. Ja huomaa, puhun vain itsestäni. Joku toinen voi kokea asiat toisella tavalla.

Sitä paitsi salillani käy kaikenkokoisia ja -ikäisiä ihmisiä. Myös ryhmäliikuntatunneilla. On siellä myös niitä huippuunsaviritettyjä pullistelijoita (joihin en itse kuulu, olen ihan tavis, joka yrittää pitää painoa kurissa), mutta yleishenki on se, että kaikki mahtuu joukkoon. 

Jos itse näen isokokoisen treenaamassa, mun mielestä se on pelkästään positiivinen juttu. Uskoisin, että valtaosalle on aivan sama kuka siinä vierellä punttia heiluttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Katsokaa vähän perhealbuminne kuvia vaikka 30 luvulta. Näkyykö yhtä paljon pullukoita kuin nykyisin sukujuhlissanne? Silloin se ei ihmisillä ollut paineita, yhteiskuntatuki ja mielenterveydenhoito vasta olikin huippuluokkaa ja samat geenitkin noilla ihmisillä. Kyllä se on se mitä suuhunsa pistää ja miten energiaa kuluttaa se pääsyy. Älytöntä että tällaisesta pitää edes keskustella. On sairauksia, häiriöitä jne. mutta ei nyt sentään puolella kansasta!

Oliko sama genetiikka? Entä epigenetiikka? Oliko yhtä paskaa ruokaa ja vettä? Entä rakennuskemikaalit? Homeasuntoja? Millaiset oli suolistobakteerit kun hygienia oli huonompi? Entä tuottiko tehotuotanto niin paljon ruokaa? Syötiinkö näin paljon hiillihydraatteja? Entä lisäaineita? Oliko lihavat tuolloin yhteiskunnassa onnellisia ja terveitä? Minkä verran käytettiin standardivaatteita? Entä oliko muoti-ihanteita? Somea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meni ohjelma ohi. Onko naisten ylipainon syynä patriarkaatti? :D

Ei vaan patriarkaatin muodostama ja ylläpitämä käsitys naisen ruumiista miehisen katseen objektina. Nainen ei näe kehoaan itse, vaan miehisen katseen läpi. Tämä pakottaa naisen ulkonäköorjuuteen ja vihaamaan kehoaan. :D

Asia selvä. Jotain tällaista taas osasi jo odottaakin. Valkoinen heteromies se taitaa olla tämänkin probleeman takana kun oikein pettämätön feministilogiikka otetaan käyttöön. Uskomatonta millaiseksi taiteeksi voi itsepetoksen ja muiden syyttelyn kehittää. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin aika järkyttynyt tästä ohjelmasta. Lääkäri sanoo, ettei hän halua puuttua tupakointiin, päihteidenkäyttöön tai ylipainoon? Mitä varten lääkärit sitten ovat, jos eivät asiakkaidensa terveydentilaan ja terveyden ylläpitoon saa puuttua? Jos joku todella ylipainoinen tulee valittelemaan, että polviin sattuu kävely, en yllä pesemään itseäni, en mahdu huvipuistolaitteisiin, niin mitä tuollainen lääkäri sitten voi tehdä? Lähettää polvileikkaukseen? Ostaa jatkettavia pesuvälineitä? Aloittaa kansalaisaloitteen huvipuistolaitteiden turvakaarien suurentamisesta?

Miksi ilmiselvään asiaan ei saa terveydenhuollon ammattilaisena puuttua? Toki on eri asia puuttua tökerösti (kylläpäs sinä olet lihava, huh huh) tai puuttua väärässä tilanteessa (leikannut sirkkelillä sormeen, ja aletaankin hoitamaan ylipainoa), mutta helvetti sentään jos ei enää edes lääkärit saa ylipainoon puuttua! Mitäs sitä syntymättömien lasten terveydestä, ei saa sanoa äidille painosta ettei sille vaan tule paha mieli!

Aika käsittämätöntä uhriutumista ja selittelyä lähes kaikilta, se paljon laihtunut nuori mies oli ainoa, jolla oli jotain järkevää sanottavaa. Patrik Borgillakin oli hyviä pointteja, mutta olen aina ajatellut häntä ns. "höperöproffana", ajattelen hänen puhuvan niitä asioita, joita haluaa ihmisten kuulevan.

Ei laihdutuksen tarvitse olla helppoa! Miksi kaikki pitäisi olla kivaa ja helppoa? Eihän syöpähoidotkaan ole kivoja ja mukavia, mutta silti niissä käydään, koska lopputuloksena toivoo tulevansa terveemmäksi. Saara Sarvas oli jotenkin niin katkeran oloinen ja tavallaan luovuttanut, ja täytyy sanoa että aika pahan näköinen. Pieni pyöreys kaunistaa monia, mutta tuo määrä ylipainoa vanhentaa selvästi jo ulkonäköä ja "tätiyttää".

Olen itse siis lievästi ylipainoinen (80/167), enkä kyllä ottaisi itseeni, jos lääkäri kysyisi painostani. Tosi kauhistuneet fiilikset jäi tästä, ei ihme että ylipainoisten määrä vaan kasvaa.

Samaa mieltä!

En ymmärrä tätä lihavien, erityisesti sairaalloisen lihavien, myötäkarvaan silittämistä ja asian hyssyttelyä.

Lihavuudesta ei saisi puhua eikä varsinkaan suoraan sille lihavalle. Lhavuus on kuin virtahepo olohuoneessa: kaikki näkee ilmeisen mutta kaikkien pitää esittää ettei asia kuitenkaan ole niin. Ja lihava saa hyvällä omallatunnolla jatkaa kehonsa kuormittamista länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan yltäkylläisyydessä ilman tarvetta painon normalisointiin.

Ja nyt siis osa lääkäristöstä on päättänyt käyttäytyä samoin? Kauhistuttavan epäammattimaista.

Ja tuo lihavien julkinen uhriutuminen (mua nimitellään, yhyyyyy) ja vääryyksien uudelleeneläminen... jumankauta, ottaisivat omasta tilastaan vastuun. Joo, olen syönyt ja juonut itseni lihavaksi, olen lihava. Se olen minä joka olen itseni tähän jamaan valinnoillani saanut. Ja se olen minä, joka voin myös muuttaa tilanteen.

Mutta ei. Se vastuunottaminen ja itsensä aito kohtaaminen jää, kun tilannetta hyssytellään ja omien elämäntapojen muuttamisen sijaan lihava keskittyy kohtaamaansa huuteluun ja kaikkiin loukkauksiin, tai siis paremminkin asioihin jotka itse herkässä mielessään kokee loukkauksina.

Lihava ja onnellinen? En usko.

Tuon puutun: jokaisella on oikeus olla ja elää rauhassa ilman henkilökohtaisia hyökkäyksiä omaa olemustaan vastaan. Tämän pitäisi itse asiassa olla itsestäänselvyys ja täysin riippumatonta siitä, millaiset kyvyt on omaa tilannettaan korjata. 

Päteekö tämä myös niihin yli 200kg painaviin jotka eivät enää pääse sängystään ylös ja sairaalareissuja varten tarvitaan nosturi ja erikoisvahvisteiset paarit? Onko muiden ihmisten velvollisuus kyseenalaistamatta ruokkia, pestä ja lääkitä tuo ihminen?

Missä menee se raja milloin tulee ottaa itsestään ja hyvinvoinnistaan jotain vastuuta?

Entäs juoppo, joka tulee ties monettako kertaa saman vuoden aikana paikattavaksi, kun on tullut taas vähän tapeltua/kompuroitua? Pitääkö häntä hoitaa? Entäs kaahaava motoristi, jolla itseaiheutetun pienen virheliikkeen takia ole kovinkaan monta ehjää luuta kropassa, mutta henki vielä jotenkin pihisee. Onko hän oikeutettu hoitoon? Vai pelkästään siinä tapauksessa, että painoindeksi on kohdallaan?

Tätä voisi jatkaa loputtomiin. Onko lihavat ainoa ryhmä, joiden hoitoa on suotavaa ja sallittavaa kyseenalaistaa?

Alkoholisti ei saa uutta maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vaakakapinat, kehopositiivisuudet, lihava ja onnellinen... voi kiesus mitä itsepetosta!!

Kaikki nuo on vaan mukavuudenhaluisten lihavien välineitä normalisoidakseen omaa sairaalloista lihavuutta jonkinlaiseksi yhteiskunnan normitilaksi.

Sairaalloinen lihavuus on jo itsessään sairaus. Sen takana on todennäköisesti jonkinlainen henkiseen epätasapainoon liittyvä ongelma joka sitten eskaloituu fyysiseen sairauteen, jonka me näemme sairaalloisena lihavuutena. Se ei ole normaalia. Eikä siitä saa sellaista tehdä.

Mutta hys hys, ei saa ehdottaa lihavalla että ehkä lihavuudelle kannattaisi yrittää tehdä jotakin. Eikä saa sanoa alkoholistille, että ehkä alkoholismille kannattaisi tehdä jotakin. Tai ei saa sanoa tupakoijalle, että ehkä tupakoimisella kannattaisi tehdä jotakin. Kun voi katsos herkkä henkilö loukkaantua. Antaa jatkaa vaan samalla linjalla ja ollaan hipihiljaa!

Maksetaan me vaan kiltisti verojen muodossa kansanterveyden kallis lasku, kun näitä elintasosairaita hyysätään erikoislääkäriltä toiselle hoidattamassa uniapneaa, nivelvaivoja ja keinonivelleikkauksia, ihottumia, sydän ja verisuonitauteja, mentaaliongelmia, syöpiä...

Ole hyvä ja tutustu kritisoimaasi aiheeseen.

Kehopositiivisuuden perimmäinen sanoma on sallia ihmisarvoinen kohtelu kehon kokoon katsomatta - mikä siis tarkoittaa, että liike ei ole omistettu vain "itsepetoksessa eläville, mukavuudenhaluisille lihaville", vaan kaikille, normaalipainoisille, ali- ja ylipainoisille. Kulttuurimme on todella ankara ihmiskeholle, ja uskallanpa väittää, että nimenomaan naiskeholle: valtaosa näistä keskusteluista tiivistyy parjaamaan nimenomaan lihavia naisia. 

Tämänhetkinen keskustelu terveydenhuollon toimista lihavuuden suhteen nimenomaan pyrkii etsimään toimivia keinoja, miten lihava voisi saada apua painonsa hallintaan. Hyvin moni lihava kokee jäävänsä ongelmansa kanssa yksin, eikä saa tarvitsemaansa apua terveydenhoidon puolelta, vaikka ennaltaehkäisevä ja korjaava työ olisivat ensiarvoisen tärkeitä seikkoja torjumaan ylipainon tuomia terveysriskejä. Kyse ei siis ole siitä, että lihava "ei haluaisi apua", vaan nimenomaan kokee jäävänsä sitä vaille. 

En siis ymmärrä, miksi sinulle olisi kauhistus, että terveydenhuolto pystyisi vastaamaan paremmin ylipainoisten tuentarpeeseen esimerkiksi tiiviimpänä seurantana, painonhallintaryhminä ja myös psykologisten syiden huomioimisena painonhallinnassa. Veronmaksajien kannaltahan vain olisi hyvä, että avuntarpeeseen pystytään vastaamaan ajoissa, eikä vasta sitten, kun ongelmat räjähtävät käsiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunnan merkitystä liioitellaan. Tietenkin kohtuullinen liikunta on hyväksi mutta esimerkiksi liiallinen juokseminen ei ole enää terveellistä : http://www.ahchealthenews.com/2015/03/31/the-new-lifespan-threat-too-mu…

Lisäksi energiankulutus ei merkittävästi lisäänny liikunnalla vs ruokavalio.

Tunnin juoksu 8km/h kuluttaa n. 500 kcal enemmän kuin perusaineenvaihdunta. Tämä vastaa n. 200 grammaa suklaata.

Kukaan tuskin laihtuu pelkästään liikunnalla. Mutta mielestäni liikunta tukee hyvin laihtumista. Listaan tähän muutaman pointin, jotka koskee minua:

1) Jos tiedän meneväni salille tms. en voi syödä kovin raskaasti sitä ennen. En ainakaan mätä sipsejä tai karkkia, koska silloin liikkumisesta ei tule mitään muuta kuin paha olo.

2) Liikunnan jälkeen ei tee mieli syödä pitsaa tai sipsejä. Endorfiinit jyllää kehossa, iltapalaksi riittää esim. vähän kanaa salaatilla.

3) Nukun paremmin kun olen liikkunut. Tämä puolestaan hillitsee makeanhimoa (syön väsyneenä karkkia). 

4) Salitreeni tuntuu hyvänä olona myös seuraavana päivänä. Tämä puolestaan tukee terveellisiä valintoja myös ruokavaliossa. 

Omalta kohdalta lisään vielä sen, että 

1) on löydettävä laji, josta aidosti tykkää. Se voi olla ihan mitä tahansa, kunhan sitä viitsii tehdä. Itse yritin vuosia lenkkeillä, vaikka inhosin sitä. Eihän sitä jaksa.

2) on aloitettava todella maltillisesti, eikä pidä laihdutusvaiheessa liikkua liikaa. Myöskään kaloreita en laskisi. 

Teoriasi kumoutuu yhteen lauseeseen: montako lihavaa näet salilla? Mikäli teoriasi pitäisi paikkaansa, niin silloin salit olisivat lihavia täysi. Miksi ne eivät ole täysi? Syytät yksilöä, etteivät he viitsi mennä, eikö niin? Totuus on kuitenkin se, että yhteiskunnan mädät ihmiset ovat aiheuttaneet lihaville häpeää ja he eivät USKALLA mennä, koska pelkäävät tulla arvostelluksi. Tämä on mädättänyt myös nuorison, koska idiootit vanhemmat ovat kasvattaneet lapsillensa sellaiset arvot, että a) lihavuus = rumaa ja b) lihavia saa haukkua. Se on sama kuin pienestä vauvasta saakka sanoisit joka ikisestä vauvan tekemästä asiasta "olet täys paska, et osaa edes syödä itse".

Osuiko hermoon?

En ole mielestäni ketään syyttänyt, yritin vain tuoda esille sitä, että vaikka pelkästään liikuntaa lisäämällä on vaikea laihtua, on sillä kuitenkin hyviä puolia. Ja huomaa, puhun vain itsestäni. Joku toinen voi kokea asiat toisella tavalla.

Sitä paitsi salillani käy kaikenkokoisia ja -ikäisiä ihmisiä. Myös ryhmäliikuntatunneilla. On siellä myös niitä huippuunsaviritettyjä pullistelijoita (joihin en itse kuulu, olen ihan tavis, joka yrittää pitää painoa kurissa), mutta yleishenki on se, että kaikki mahtuu joukkoon. 

Jos itse näen isokokoisen treenaamassa, mun mielestä se on pelkästään positiivinen juttu. Uskoisin, että valtaosalle on aivan sama kuka siinä vierellä punttia heiluttaa. 

Liikunnasta on silloin hyötyä jos se tapahtuu tasolla, joka ei riko ihmistä. Suurin osa nivelvaivoista liittyy liikuntaan ja vääriin asentoihin. Sitten kun nivelet menee, niin tulee tietysti ylipainoa, koska ei voi liikkua.

Lihavat ovat usein insuliiniresistenttejä (vallitseva käsitys). Insuliiniresistentti saa aika helposti lihaksia, jotka toimivat glukoosiaineenvaidunnan puskureina. Miksi lihavia ei siis ohjata saleille? Olisiko viisasta antaa heille jopa sellaista kasvuhormonia, jolla lihakset kasvaa kunnolla? Tällöin estetään sarkopeninen lihavuus ja ektooppinen rasva ei aiheuta ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaakakapinat, kehopositiivisuudet, lihava ja onnellinen... voi kiesus mitä itsepetosta!!

Kaikki nuo on vaan mukavuudenhaluisten lihavien välineitä normalisoidakseen omaa sairaalloista lihavuutta jonkinlaiseksi yhteiskunnan normitilaksi.

Sairaalloinen lihavuus on jo itsessään sairaus. Sen takana on todennäköisesti jonkinlainen henkiseen epätasapainoon liittyvä ongelma joka sitten eskaloituu fyysiseen sairauteen, jonka me näemme sairaalloisena lihavuutena. Se ei ole normaalia. Eikä siitä saa sellaista tehdä.

Mutta hys hys, ei saa ehdottaa lihavalla että ehkä lihavuudelle kannattaisi yrittää tehdä jotakin. Eikä saa sanoa alkoholistille, että ehkä alkoholismille kannattaisi tehdä jotakin. Tai ei saa sanoa tupakoijalle, että ehkä tupakoimisella kannattaisi tehdä jotakin. Kun voi katsos herkkä henkilö loukkaantua. Antaa jatkaa vaan samalla linjalla ja ollaan hipihiljaa!

Maksetaan me vaan kiltisti verojen muodossa kansanterveyden kallis lasku, kun näitä elintasosairaita hyysätään erikoislääkäriltä toiselle hoidattamassa uniapneaa, nivelvaivoja ja keinonivelleikkauksia, ihottumia, sydän ja verisuonitauteja, mentaaliongelmia, syöpiä...

Lisään listaan divertikkelit, 2-tyypin diabetes, maksakirroosi.

Mutta usko pois, niin kaikki muuttuu kohta. ”Sairaanhoito” poistuu, lääkkeet muuttuvat vielä kalliimmiksi ja pakottaa muutokseen. Ai miksi? No, kannattaa katsoa viime vuoden tulo- ja kulueriä.

Maksakirroosi = fruktoosin ylikulutusta. Fruktoosin metabolia on sama kun alkoholin.

2-tyypin diabetes: juuri eilen tuli ulos tämä tutkimus jossa ei löydetty yhteyttä lihavuuden ja 2-tyypin diabeteksen välillä (näitä on useita), mutta sen sijaan insuliiniresistenssin ja haimasyövän välillä https://research-information.bristol.ac.uk/en/publications/the-role-of-… jolloin tulee se fruktoosi taas esille.

Divertikkeleiden syitä ei tiedetä, mutta eiköhän kuiduttomuus siihen ole johtanut. Teollisuus poisti kuidut ruoasta, koska kuitu ei kestä pakastamista. Syyllinen on siinäkin teollisuus, kuten sokerin suhteen, sekä viranomaiset, jotka antavat ihmisten syödä heitä sairastuttavaa ruokaa.

Uskomatonta itsepetosta. Divertikkeleistä: ylipaino altistaa myös. Kuituja saa kasviksista, kaurapuurosta ja ruisleivästä. Halutessasi voit lisätä kuituja leseiden muodossa.

Aivan sama, jos tulee yksittäinen pieni tutkimus 2-tyypin diabeteksesta. Meta-analyysien mukaan ylipaino altistaa.

Maksakirroosin tapauksessa ylipaino vaikuttaa merkittävästi. Yksi ruoka-aine ei ole syyllinen, ellei se ole selkeästi ylivoimaisessa asenassa. Suomessa ei suositella edes lisättyä sokeria kuin max 10 %. Eikä tarvitsisi edes sitä.

No jos ei sarvaksenkaan elämä pyörisi niiden läskiensä ympärillä koko aikaa, niin tuskin juuri kukaan niihin edes kiinnittäisi huomiota. Hänelle on varmaankin huomauteltu läskeistä koska oli vielä vähän aikaa sitten todella hoikka. Typeräähän se on, sitä en kiellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin aika järkyttynyt tästä ohjelmasta. Lääkäri sanoo, ettei hän halua puuttua tupakointiin, päihteidenkäyttöön tai ylipainoon? Mitä varten lääkärit sitten ovat, jos eivät asiakkaidensa terveydentilaan ja terveyden ylläpitoon saa puuttua? Jos joku todella ylipainoinen tulee valittelemaan, että polviin sattuu kävely, en yllä pesemään itseäni, en mahdu huvipuistolaitteisiin, niin mitä tuollainen lääkäri sitten voi tehdä? Lähettää polvileikkaukseen? Ostaa jatkettavia pesuvälineitä? Aloittaa kansalaisaloitteen huvipuistolaitteiden turvakaarien suurentamisesta?

Miksi ilmiselvään asiaan ei saa terveydenhuollon ammattilaisena puuttua? Toki on eri asia puuttua tökerösti (kylläpäs sinä olet lihava, huh huh) tai puuttua väärässä tilanteessa (leikannut sirkkelillä sormeen, ja aletaankin hoitamaan ylipainoa), mutta helvetti sentään jos ei enää edes lääkärit saa ylipainoon puuttua! Mitäs sitä syntymättömien lasten terveydestä, ei saa sanoa äidille painosta ettei sille vaan tule paha mieli!

Aika käsittämätöntä uhriutumista ja selittelyä lähes kaikilta, se paljon laihtunut nuori mies oli ainoa, jolla oli jotain järkevää sanottavaa. Patrik Borgillakin oli hyviä pointteja, mutta olen aina ajatellut häntä ns. "höperöproffana", ajattelen hänen puhuvan niitä asioita, joita haluaa ihmisten kuulevan.

Ei laihdutuksen tarvitse olla helppoa! Miksi kaikki pitäisi olla kivaa ja helppoa? Eihän syöpähoidotkaan ole kivoja ja mukavia, mutta silti niissä käydään, koska lopputuloksena toivoo tulevansa terveemmäksi. Saara Sarvas oli jotenkin niin katkeran oloinen ja tavallaan luovuttanut, ja täytyy sanoa että aika pahan näköinen. Pieni pyöreys kaunistaa monia, mutta tuo määrä ylipainoa vanhentaa selvästi jo ulkonäköä ja "tätiyttää".

Olen itse siis lievästi ylipainoinen (80/167), enkä kyllä ottaisi itseeni, jos lääkäri kysyisi painostani. Tosi kauhistuneet fiilikset jäi tästä, ei ihme että ylipainoisten määrä vaan kasvaa.

Samaa mieltä!

En ymmärrä tätä lihavien, erityisesti sairaalloisen lihavien, myötäkarvaan silittämistä ja asian hyssyttelyä.

Lihavuudesta ei saisi puhua eikä varsinkaan suoraan sille lihavalle. Lhavuus on kuin virtahepo olohuoneessa: kaikki näkee ilmeisen mutta kaikkien pitää esittää ettei asia kuitenkaan ole niin. Ja lihava saa hyvällä omallatunnolla jatkaa kehonsa kuormittamista länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan yltäkylläisyydessä ilman tarvetta painon normalisointiin.

Ja nyt siis osa lääkäristöstä on päättänyt käyttäytyä samoin? Kauhistuttavan epäammattimaista.

Ja tuo lihavien julkinen uhriutuminen (mua nimitellään, yhyyyyy) ja vääryyksien uudelleeneläminen... jumankauta, ottaisivat omasta tilastaan vastuun. Joo, olen syönyt ja juonut itseni lihavaksi, olen lihava. Se olen minä joka olen itseni tähän jamaan valinnoillani saanut. Ja se olen minä, joka voin myös muuttaa tilanteen.

Mutta ei. Se vastuunottaminen ja itsensä aito kohtaaminen jää, kun tilannetta hyssytellään ja omien elämäntapojen muuttamisen sijaan lihava keskittyy kohtaamaansa huuteluun ja kaikkiin loukkauksiin, tai siis paremminkin asioihin jotka itse herkässä mielessään kokee loukkauksina.

Lihava ja onnellinen? En usko.

Joillekin tuntuu olevan vaikea ymmärtää tuon keskustelun pointtia. Kyllä lääkäri saa puuttua lihavuuteen, jos hänellä on siihen oikeasti keinoja. Pelkkä asian toteaminen ja laihdutuskäsky ei kuitenkaan potilasta auta. Potilasta ei auta myöskään se, että kaikki hänen vaivansa pistetään lihavuuden syyksi

No mikä sitten auttaa?

Auttaa ihmisten käsittely yksilöinä. Joku hyötyy ravitsemusterapiasta, mutta toinen tarvitsee psykologia henkisten ongelmiensa hoitamiseen.

Eikö lihava osaa itse hakeutua psykologille tai ravitsemusterapeutille jos sellaisen apua kokee tarvitsevansa?

Miksi syyllistää jotain tk-lääkäriä, joka todennäköisesti ajattelee lihavan parasta?

Sitä paitsi eikö lihava jo tiedä kaiken ravinnosta?

Pikemminkin päinvastoin, lihava ei tiedä paljonkaan ravinnosta. (ei kyllä tiedä laihatkaan)

Ai jaa. Täällä (ja eilisessä keskustelussa)  on tullut ilmi ettei terveellistä ruokavaliota (saatikka lautasmallia) saa esitellä lihavalle. He kun tietävät jo. 

Kävin ravitsemusterapeutilla työterveyslääkärin lähetteellä. Tutki ruokapäiväkirjaani ja totesi sitten, ettei ruokavaliossani ole mitään muuta vikaa kuin yletön määrä makeisia ja pullaa. Käski lopettaa niiden syönnin. 

Luuletko tosissaan, etten tiennyt jo ennestään makeisten ja pullan olevan epäterveellisiä? Ravitsemusterapeutilla ei ollut antaa mitään ohjeita tunne- ja stressisyömisen hoitoon (no ei tietenkään) ja hän itsekin valitteli, ettei oikein mitään muuta apua ole tässä kaupungissa tarjolla syömisongelmien hoitoon. 

Siinäkö on sinun ravintotietous?  Että karkit ovat epäterveellisiä?

Luitko edes viestini kokonaan??? Ravitsemusterapeutti totesi ettei ruokavaliossani ole mitään muuta vikaa. Syön mm. runsaasti rasvaista kalaa, kanaa ja kasviksia. Perusruokavaliossani ei ravitsemusterapeutin mielestä ollut mitään korjattavaa. Vain makeisten ja pullan syönnissä.

En minä väitä olevani mikään ravintotieteilijä, mutta ainakaan ravitsemusterapeutin mukaan en TIETOA kaipaa vaan psykologia.

Siis sulla ei ITSELLÄ ole minkäänlaista tietoa. Ei tiedon saamiseen ja hankkimiseen tarvitse olla mikään ravintotieteilijä.

Oletko jotenkin hidas? Tottakai minulla on tietoa kun kerran olen osannut ilman kenenkään neuvoa syödä niin , ettei ravitsemusterapeutti löytänyt syömisistäni mitään moitittavaa makeisia ja pullia lukuunottamatta. Mitä ihmettä oikein jankkaat?

Kukahan se hidas on :)  Syömisesi on ok, kun kerran terapeutti niin sanoo. Itse et ymmärrä ravinnosta kuitenkaan. Joo, mä lopetan jankkaamisen, ethän sä kuitenkaan ymmärtänyt asiaa.

Kyllä se hidas olet todellakin sinä, jos et mitenkään kykene ymmärtämään, että ylipainoisellakin voi olla tietoa ravinnosta ja silti syö väärin, vaikka tietää, ettei pitäisi. Mutta jos se nyt sinua lohduttaa, niin sovitaan ihmeessä että esim. kala on todella epäterveellistä. Epäterveellistähän sen täytyy olla, koska minä läski olen sitä terveelliseksi luullut, enkä ravinnosta mitään tiedä. Sovitaan samalla, että vihannekset ja marjat on epäterveellisiä. Hyi hyi. Älä vaan syö, kun ne läskille maistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään apua antaa lihavalle, sanoo asiantuntija. MITÄ apua? 

Ravintoneuvontaa? Liikuntaneuvontaa? Keskusteluapua psykologiseen puoleen, jos ongelmia on sillä saralla? Syömishäiriöön apua?

Syömishäiriöön apua - ymmärrän osittain. Mistä erottaa ahmimisen lihavan normaalista syömisestä? Liikuntaneuvontaa saa kuntosaleilta, ravintoneuvontaa on mm. viranomaissivut pullollaan. Perusjutut opetetaan jo koulussa, esim. vitamiinit, proteiinit, rasvat, hiilarit ja niiden tehtävä elimistössä, energiantarpeen laskeminen, kaloriesimerkit jne. ovat kaikki yläasteen terveystiedon ja kotitaloustuntien kirjoissa. Joka ruokalassa on esillä lautasmalli. Pääkaupunkiseudulla työtön ystäväni on käynyt useampaankin otteeseen ravitsemusterapeutilla neuvonnassa - ilmaiseksi. Joka kerta vaan todennut, ettei ole varaa terveellisyyteen ja mennyt ostamaan tupakkaa ja makaronia.

Ai mikä erottaa ahmimisen normaalista syömisestä? No, varmaan jotain 20 000 kilokaloria ja syömishäriö nyt vähintään. Voi perse tätä tietämyksen tasoa tässä ketjussa. Et todellakaan ole ainoa, joka markkinoi tietämättömyyttään tässä ketjussa ja vielä luulee argumentoivansa.

Miehille se ruokavalion ja liikunnan merkitys lyö päin kasvoja armeijassa. Oikein huvittaa muistella miten samalla liikunnalla ja ruokavaliolla ilman pääsyä sotilaskotiin herkuttelemaan alkoi alokasajalla lihavat laihtua ja laihat kerätä massaa. :D Tuon muutoksen näkeminen jo parissa kuukaudessa kyllä avasi silmät aika hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Monet kehonrakentajat käyttävät amfetamiinia rasvanpolttoon, samat kehonrakentajat sitten neuvovat ylipainoisia laihdutus- ja terveysasioissa. Huomaatteko tässä mitään ristiriitaa?

Sinulla varmaan on jotain tutkimustietoa heittää asiasta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaakakapinat, kehopositiivisuudet, lihava ja onnellinen... voi kiesus mitä itsepetosta!!

Kaikki nuo on vaan mukavuudenhaluisten lihavien välineitä normalisoidakseen omaa sairaalloista lihavuutta jonkinlaiseksi yhteiskunnan normitilaksi.

Sairaalloinen lihavuus on jo itsessään sairaus. Sen takana on todennäköisesti jonkinlainen henkiseen epätasapainoon liittyvä ongelma joka sitten eskaloituu fyysiseen sairauteen, jonka me näemme sairaalloisena lihavuutena. Se ei ole normaalia. Eikä siitä saa sellaista tehdä.

Mutta hys hys, ei saa ehdottaa lihavalla että ehkä lihavuudelle kannattaisi yrittää tehdä jotakin. Eikä saa sanoa alkoholistille, että ehkä alkoholismille kannattaisi tehdä jotakin. Tai ei saa sanoa tupakoijalle, että ehkä tupakoimisella kannattaisi tehdä jotakin. Kun voi katsos herkkä henkilö loukkaantua. Antaa jatkaa vaan samalla linjalla ja ollaan hipihiljaa!

Maksetaan me vaan kiltisti verojen muodossa kansanterveyden kallis lasku, kun näitä elintasosairaita hyysätään erikoislääkäriltä toiselle hoidattamassa uniapneaa, nivelvaivoja ja keinonivelleikkauksia, ihottumia, sydän ja verisuonitauteja, mentaaliongelmia, syöpiä...

Lisään listaan divertikkelit, 2-tyypin diabetes, maksakirroosi.

Mutta usko pois, niin kaikki muuttuu kohta. ”Sairaanhoito” poistuu, lääkkeet muuttuvat vielä kalliimmiksi ja pakottaa muutokseen. Ai miksi? No, kannattaa katsoa viime vuoden tulo- ja kulueriä.

Maksakirroosi = fruktoosin ylikulutusta. Fruktoosin metabolia on sama kun alkoholin.

2-tyypin diabetes: juuri eilen tuli ulos tämä tutkimus jossa ei löydetty yhteyttä lihavuuden ja 2-tyypin diabeteksen välillä (näitä on useita), mutta sen sijaan insuliiniresistenssin ja haimasyövän välillä https://research-information.bristol.ac.uk/en/publications/the-role-of-… jolloin tulee se fruktoosi taas esille.

Divertikkeleiden syitä ei tiedetä, mutta eiköhän kuiduttomuus siihen ole johtanut. Teollisuus poisti kuidut ruoasta, koska kuitu ei kestä pakastamista. Syyllinen on siinäkin teollisuus, kuten sokerin suhteen, sekä viranomaiset, jotka antavat ihmisten syödä heitä sairastuttavaa ruokaa.

Uskomatonta itsepetosta. Divertikkeleistä: ylipaino altistaa myös. Kuituja saa kasviksista, kaurapuurosta ja ruisleivästä. Halutessasi voit lisätä kuituja leseiden muodossa.

Aivan sama, jos tulee yksittäinen pieni tutkimus 2-tyypin diabeteksesta. Meta-analyysien mukaan ylipaino altistaa.

Maksakirroosin tapauksessa ylipaino vaikuttaa merkittävästi. Yksi ruoka-aine ei ole syyllinen, ellei se ole selkeästi ylivoimaisessa asenassa. Suomessa ei suositella edes lisättyä sokeria kuin max 10 %. Eikä tarvitsisi edes sitä.

Höpö höpö. Metatutkimuksiakin on. Diabetes 2 on 75% perinnöllistä. Lähde siitä. Ylipainoisia on esimerkiksi amerikassa maailman eniten, mutta diabeetikkoja vain 4% kun taas esim. Kiinassa on ylipainoisia paljon vähemmän ja diabetestä 11%.

Divertikkelitkin ovat pääosin perimän kautta tulevia, vaikka todellista syytä ei tiedetä. Fermentoituvien kuitujen osuus voi olla jopa haitallista. Lihavuus ei siihen liity millään tavalla, mutta voihan olla, että tässäkin on tutkijan harha, eli lihavilla voi olla enemmän suolistovaivoja kiitos huonon ruoan ja sivulöydöksenä löytyy divertikkeleitä. Tässä jos haluttaisiin löytää joku totuus, pitäisi gastroenterologien tutkia satunnaistetusti muutama tuhat lihavaa ja normaalipainosita ja vertailla minkä verran heiltä löytyy divertikkeleitä. Voi olla vaikea saada tutkittavia tällaiseen tutkimukseen.

Vierailija kirjoitti:

Liikunnan merkitystä liioitellaan. Tietenkin kohtuullinen liikunta on hyväksi mutta esimerkiksi liiallinen juokseminen ei ole enää terveellistä : http://www.ahchealthenews.com/2015/03/31/the-new-lifespan-threat-too-mu…

Lisäksi energiankulutus ei merkittävästi lisäänny liikunnalla vs ruokavalio.

Tunnin juoksu 8km/h kuluttaa n. 500 kcal enemmän kuin perusaineenvaihdunta. Tämä vastaa n. 200 grammaa suklaata.

100 grammassa on jo yli 500 kilokaloria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunnan merkitystä liioitellaan. Tietenkin kohtuullinen liikunta on hyväksi mutta esimerkiksi liiallinen juokseminen ei ole enää terveellistä : http://www.ahchealthenews.com/2015/03/31/the-new-lifespan-threat-too-mu…

Lisäksi energiankulutus ei merkittävästi lisäänny liikunnalla vs ruokavalio.

Tunnin juoksu 8km/h kuluttaa n. 500 kcal enemmän kuin perusaineenvaihdunta. Tämä vastaa n. 200 grammaa suklaata.

Kukaan tuskin laihtuu pelkästään liikunnalla. Mutta mielestäni liikunta tukee hyvin laihtumista. Listaan tähän muutaman pointin, jotka koskee minua:

1) Jos tiedän meneväni salille tms. en voi syödä kovin raskaasti sitä ennen. En ainakaan mätä sipsejä tai karkkia, koska silloin liikkumisesta ei tule mitään muuta kuin paha olo.

2) Liikunnan jälkeen ei tee mieli syödä pitsaa tai sipsejä. Endorfiinit jyllää kehossa, iltapalaksi riittää esim. vähän kanaa salaatilla.

3) Nukun paremmin kun olen liikkunut. Tämä puolestaan hillitsee makeanhimoa (syön väsyneenä karkkia). 

4) Salitreeni tuntuu hyvänä olona myös seuraavana päivänä. Tämä puolestaan tukee terveellisiä valintoja myös ruokavaliossa. 

Omalta kohdalta lisään vielä sen, että 

1) on löydettävä laji, josta aidosti tykkää. Se voi olla ihan mitä tahansa, kunhan sitä viitsii tehdä. Itse yritin vuosia lenkkeillä, vaikka inhosin sitä. Eihän sitä jaksa.

2) on aloitettava todella maltillisesti, eikä pidä laihdutusvaiheessa liikkua liikaa. Myöskään kaloreita en laskisi. 

Teoriasi kumoutuu yhteen lauseeseen: montako lihavaa näet salilla? Mikäli teoriasi pitäisi paikkaansa, niin silloin salit olisivat lihavia täysi. Miksi ne eivät ole täysi? Syytät yksilöä, etteivät he viitsi mennä, eikö niin? Totuus on kuitenkin se, että yhteiskunnan mädät ihmiset ovat aiheuttaneet lihaville häpeää ja he eivät USKALLA mennä, koska pelkäävät tulla arvostelluksi. Tämä on mädättänyt myös nuorison, koska idiootit vanhemmat ovat kasvattaneet lapsillensa sellaiset arvot, että a) lihavuus = rumaa ja b) lihavia saa haukkua. Se on sama kuin pienestä vauvasta saakka sanoisit joka ikisestä vauvan tekemästä asiasta "olet täys paska, et osaa edes syödä itse".

Osuiko hermoon?

En ole mielestäni ketään syyttänyt, yritin vain tuoda esille sitä, että vaikka pelkästään liikuntaa lisäämällä on vaikea laihtua, on sillä kuitenkin hyviä puolia. Ja huomaa, puhun vain itsestäni. Joku toinen voi kokea asiat toisella tavalla.

Sitä paitsi salillani käy kaikenkokoisia ja -ikäisiä ihmisiä. Myös ryhmäliikuntatunneilla. On siellä myös niitä huippuunsaviritettyjä pullistelijoita (joihin en itse kuulu, olen ihan tavis, joka yrittää pitää painoa kurissa), mutta yleishenki on se, että kaikki mahtuu joukkoon. 

Jos itse näen isokokoisen treenaamassa, mun mielestä se on pelkästään positiivinen juttu. Uskoisin, että valtaosalle on aivan sama kuka siinä vierellä punttia heiluttaa. 

Liikunnasta on silloin hyötyä jos se tapahtuu tasolla, joka ei riko ihmistä. Suurin osa nivelvaivoista liittyy liikuntaan ja vääriin asentoihin. Sitten kun nivelet menee, niin tulee tietysti ylipainoa, koska ei voi liikkua.

Lihavat ovat usein insuliiniresistenttejä (vallitseva käsitys). Insuliiniresistentti saa aika helposti lihaksia, jotka toimivat glukoosiaineenvaidunnan puskureina. Miksi lihavia ei siis ohjata saleille? Olisiko viisasta antaa heille jopa sellaista kasvuhormonia, jolla lihakset kasvaa kunnolla? Tällöin estetään sarkopeninen lihavuus ja ektooppinen rasva ei aiheuta ongelmia.

Vau! Taidat olla eräs tuttavani, jonka mukaan tupakointi on ihan ok. Hänen mukaansa myös liikunta on vaarallista (!) koska hengästyy (I wonder why). Lisäksi on vuosien aikana tullut ylipainoa, juurikin siitä syystä että tyyppi vihaa liikuntaa yli kaiken.

Kun viimeksi näin, niin avautui nivelrikosta ja syytti ed. lääkäriä ettei laittanut polvileikkaukseen vaan fysioterapiaa ja liikkumista. ”Onneksi” joku seuraava lääkäri oli sitten antanut vain jotain kipulääkettä.

Summa summarum: Ei niitä jalkoja ja kroppaa oo tarkoitettu makoilemaan (!)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaakakapinat, kehopositiivisuudet, lihava ja onnellinen... voi kiesus mitä itsepetosta!!

Kaikki nuo on vaan mukavuudenhaluisten lihavien välineitä normalisoidakseen omaa sairaalloista lihavuutta jonkinlaiseksi yhteiskunnan normitilaksi.

Sairaalloinen lihavuus on jo itsessään sairaus. Sen takana on todennäköisesti jonkinlainen henkiseen epätasapainoon liittyvä ongelma joka sitten eskaloituu fyysiseen sairauteen, jonka me näemme sairaalloisena lihavuutena. Se ei ole normaalia. Eikä siitä saa sellaista tehdä.

Mutta hys hys, ei saa ehdottaa lihavalla että ehkä lihavuudelle kannattaisi yrittää tehdä jotakin. Eikä saa sanoa alkoholistille, että ehkä alkoholismille kannattaisi tehdä jotakin. Tai ei saa sanoa tupakoijalle, että ehkä tupakoimisella kannattaisi tehdä jotakin. Kun voi katsos herkkä henkilö loukkaantua. Antaa jatkaa vaan samalla linjalla ja ollaan hipihiljaa!

Maksetaan me vaan kiltisti verojen muodossa kansanterveyden kallis lasku, kun näitä elintasosairaita hyysätään erikoislääkäriltä toiselle hoidattamassa uniapneaa, nivelvaivoja ja keinonivelleikkauksia, ihottumia, sydän ja verisuonitauteja, mentaaliongelmia, syöpiä...

Lisään listaan divertikkelit, 2-tyypin diabetes, maksakirroosi.

Mutta usko pois, niin kaikki muuttuu kohta. ”Sairaanhoito” poistuu, lääkkeet muuttuvat vielä kalliimmiksi ja pakottaa muutokseen. Ai miksi? No, kannattaa katsoa viime vuoden tulo- ja kulueriä.

Maksakirroosi = fruktoosin ylikulutusta. Fruktoosin metabolia on sama kun alkoholin.

2-tyypin diabetes: juuri eilen tuli ulos tämä tutkimus jossa ei löydetty yhteyttä lihavuuden ja 2-tyypin diabeteksen välillä (näitä on useita), mutta sen sijaan insuliiniresistenssin ja haimasyövän välillä https://research-information.bristol.ac.uk/en/publications/the-role-of-… jolloin tulee se fruktoosi taas esille.

Divertikkeleiden syitä ei tiedetä, mutta eiköhän kuiduttomuus siihen ole johtanut. Teollisuus poisti kuidut ruoasta, koska kuitu ei kestä pakastamista. Syyllinen on siinäkin teollisuus, kuten sokerin suhteen, sekä viranomaiset, jotka antavat ihmisten syödä heitä sairastuttavaa ruokaa.

Uskomatonta itsepetosta. Divertikkeleistä: ylipaino altistaa myös. Kuituja saa kasviksista, kaurapuurosta ja ruisleivästä. Halutessasi voit lisätä kuituja leseiden muodossa.

Aivan sama, jos tulee yksittäinen pieni tutkimus 2-tyypin diabeteksesta. Meta-analyysien mukaan ylipaino altistaa.

Maksakirroosin tapauksessa ylipaino vaikuttaa merkittävästi. Yksi ruoka-aine ei ole syyllinen, ellei se ole selkeästi ylivoimaisessa asenassa. Suomessa ei suositella edes lisättyä sokeria kuin max 10 %. Eikä tarvitsisi edes sitä.

Suositusruuassahan on painopiste nimenomaan hiilareilla. Niistä pitäisi saada noin puolet energiantarpeesta.

Vierailija kirjoitti:

Monella lihavalla tuntuu olevan jonkinlainen harhakäsitys siitä, että elämän kuuluisi aina olla mukavaa, helppoa ja jokainen mieliteko pitäisi saada toteutettua just sillä sekunnilla kuin se mieleen juolahtaa.

Olen itse tällä hetkellä normaalipainoinen, mutta se tarkoittaa useimmiten kieltäytymistä ylimääräisistä mieliteoista. Kyllä munkin tekisi mieli vetää berliininmunkkeja, korvapuusteja, ranskalaisia, sipsejä, suklaata ja santsata joka aterialla vaikka joka päivä ja joka tunti, mutta oman terveyteni vuoksi kieltäydyn.

Myönnän, se ei ole kivaa. Tunnen hetkellisesti pettymystä ja ärtymystäkin kun kiellän itseltäni jotakin. Mutta puolen tunnin päästä tunnen suurta helpotusta.

Mihin perustat väitteesi? 

Ylipainoisuutta on monenlaista, ja kaikki ylipainoiset eivät sorru mielitekoihin tämän tästä. Itse asiassa syy ylipainoon voi hyvinkin olla juuri tuollaisessa kieltämisessä, mitä sinä harrastat, ja itse asiassa ehkä laajemmassa määrin. Ei ole ollenkaan tavatonta, että ylipainoinen esim. kieltää itseltään joitakin tiettyjä aterioita ja totaalikieltäytyy kaikista herkuista aikansa - kunnes todennäköisesti sortuu ennemmin tai myöhemmin sekä psykologisista syistä (esim: kieltäytyminen lisää himoa kiellettyyn asiaan) että nälästä (väliin jääneet tai kitsastellut ateriat).

Vierailija kirjoitti:

Miehille se ruokavalion ja liikunnan merkitys lyö päin kasvoja armeijassa. Oikein huvittaa muistella miten samalla liikunnalla ja ruokavaliolla ilman pääsyä sotilaskotiin herkuttelemaan alkoi alokasajalla lihavat laihtua ja laihat kerätä massaa. :D Tuon muutoksen näkeminen jo parissa kuukaudessa kyllä avasi silmät aika hyvin.

Ei liikunta ja ruokavalio ole voinut millään olla sama, mutta on tuossa jokin totuuden siemen. Toisaalta alokasajan jälkeen luulisi painon tulevan takaisin kertoimilla, eli tärkeämpää olisi tarkastella tulo- ja lähtöpainoja.