A-Teeman läski-ilta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuomitsevasti ei suhtauduttu tähän asiaan, vaikka niin luulin etukäteen. Että tulee sapiskaa. Ehkä se johtui näistä kahdesta kehotietoisesta henkilöstä, jotka hallitsivat keskustelua. Pääpointti oli ymmärtääkseni, että jokainen laihtuu omalla tavallaan. Enää pitäisi keksiä lääkkeet omaan hiilarihimoon.

Ei tarvitse keksiä, se on keksitty jo.

Mä en tiedä. Pitää kai mennä jollekin asiantuntijalle. Joka tapauksessa nyt lähden syömään karjalanpiirakoita Edamin kanssa. Paheina liikaa leipää, karkkia, suklaata. Auttaako kromin popsiminen?

Keinona on leikata ruokavaliosta sokerit ja turhat hiilihydraatit pois. Parisen viikkoa menee kropan totutellessa, mutta sitten helpottaa!

Tämä, eli verensokerin pitäminen mahdolisimman tasaisena, vaikka karppaamalla, auttaa useimmilla. Vaatii kyllä sitä itsekuria.

Lisäravinteena 5htp tai tryptofaani auttavat jonkinverran kans, jos syy hiilarinhimoon ovat aivojen liian matalat serotoniinitasot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyn viikoittain 3-5 kävelylenkillä, herkuttelen viikonloppuisin ja syön perus kotiruokaa.

Mitä sitten? Jotkut pysyy hoikkana ilman liikuntaakin, vaikka herkuttelevat.  

Muistan nähneeni tätä asiaa sivuavan brittiläisen ohjelman, jossa seurattiin kahden ihmisen syömisrutiineja. Toinen oli lihava, joka mielestänsä kontrolloi syömisiään ja lihoi, toinen hoikka, joka ns. "pystyi syömään mitä tahansa, ja silti pysyi hoikkana".

Noh, totuus oli se että lihava söi huomattavasti enemmän kuin tämä hoikka, joka omasta mielestään söi vaikka mitä, mutta tosiasiassa söi hyvinkin kohtuudella. 

Opetus oli, että ihmisillä on usein hyvinkin vääristyneet käsitykset siitä kuinka vähän/paljon he syövät. 

Jep, olet mitä syöt oli varmaan tuo ohjelma? Nuo laihat tosiaan sanoivat mättävänsä vaikka mitä, totuus: lounaaksi suklaapatukka ja loppupäivä kahvia, illalla ranskalaisia. Ei tietenkään terveellistä, mutta kalorit olivat tosi vähäiset. Että se siitä mättämisestä.

Tuo on kyllä hyvä ohjelma siinä mielessä, kun niiden silmät aukeavat, mitä ruokamääriä oikeasti toinen syö.

Ei ollut tuo ohjelma (toki olen tuostakin muutaman jakson nähnyt). Se oli muistaakseni BBC:n dokkari, ei siis mikään sarja. 

Vierailija kirjoitti:

Tuosta vaakakapinasta tuli mieleen, miettikää kun olisi sauhukapina. "ole ylpeästi tupakoiva! Sinä olet kaunis kessu huulessa!" ja kuva syöpäpotilaista röökillä sairaalan pihalla jne harmaista ihmisistä kessuttelemassa..

Mitä jos perehtyisit siihen Vaakakapinaan, ennenkuin kirjoittelet. Ei siinä ole kyse mistään lihavuuden ihainnoinnista. Kyse on siitä, että lihavakin saa tuntea itsensä arvokkaaksi ihmiseksi ja pysyviin elämäntapamuutoksiin pyrkiminen on järkevämpää kuin laihdutuskuurit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin aika järkyttynyt tästä ohjelmasta. Lääkäri sanoo, ettei hän halua puuttua tupakointiin, päihteidenkäyttöön tai ylipainoon? Mitä varten lääkärit sitten ovat, jos eivät asiakkaidensa terveydentilaan ja terveyden ylläpitoon saa puuttua? Jos joku todella ylipainoinen tulee valittelemaan, että polviin sattuu kävely, en yllä pesemään itseäni, en mahdu huvipuistolaitteisiin, niin mitä tuollainen lääkäri sitten voi tehdä? Lähettää polvileikkaukseen? Ostaa jatkettavia pesuvälineitä? Aloittaa kansalaisaloitteen huvipuistolaitteiden turvakaarien suurentamisesta?

Miksi ilmiselvään asiaan ei saa terveydenhuollon ammattilaisena puuttua? Toki on eri asia puuttua tökerösti (kylläpäs sinä olet lihava, huh huh) tai puuttua väärässä tilanteessa (leikannut sirkkelillä sormeen, ja aletaankin hoitamaan ylipainoa), mutta helvetti sentään jos ei enää edes lääkärit saa ylipainoon puuttua! Mitäs sitä syntymättömien lasten terveydestä, ei saa sanoa äidille painosta ettei sille vaan tule paha mieli!

Aika käsittämätöntä uhriutumista ja selittelyä lähes kaikilta, se paljon laihtunut nuori mies oli ainoa, jolla oli jotain järkevää sanottavaa. Patrik Borgillakin oli hyviä pointteja, mutta olen aina ajatellut häntä ns. "höperöproffana", ajattelen hänen puhuvan niitä asioita, joita haluaa ihmisten kuulevan.

Ei laihdutuksen tarvitse olla helppoa! Miksi kaikki pitäisi olla kivaa ja helppoa? Eihän syöpähoidotkaan ole kivoja ja mukavia, mutta silti niissä käydään, koska lopputuloksena toivoo tulevansa terveemmäksi. Saara Sarvas oli jotenkin niin katkeran oloinen ja tavallaan luovuttanut, ja täytyy sanoa että aika pahan näköinen. Pieni pyöreys kaunistaa monia, mutta tuo määrä ylipainoa vanhentaa selvästi jo ulkonäköä ja "tätiyttää".

Olen itse siis lievästi ylipainoinen (80/167), enkä kyllä ottaisi itseeni, jos lääkäri kysyisi painostani. Tosi kauhistuneet fiilikset jäi tästä, ei ihme että ylipainoisten määrä vaan kasvaa.

Samaa mieltä!

En ymmärrä tätä lihavien, erityisesti sairaalloisen lihavien, myötäkarvaan silittämistä ja asian hyssyttelyä.

Lihavuudesta ei saisi puhua eikä varsinkaan suoraan sille lihavalle. Lhavuus on kuin virtahepo olohuoneessa: kaikki näkee ilmeisen mutta kaikkien pitää esittää ettei asia kuitenkaan ole niin. Ja lihava saa hyvällä omallatunnolla jatkaa kehonsa kuormittamista länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan yltäkylläisyydessä ilman tarvetta painon normalisointiin.

Ja nyt siis osa lääkäristöstä on päättänyt käyttäytyä samoin? Kauhistuttavan epäammattimaista.

Ja tuo lihavien julkinen uhriutuminen (mua nimitellään, yhyyyyy) ja vääryyksien uudelleeneläminen... jumankauta, ottaisivat omasta tilastaan vastuun. Joo, olen syönyt ja juonut itseni lihavaksi, olen lihava. Se olen minä joka olen itseni tähän jamaan valinnoillani saanut. Ja se olen minä, joka voin myös muuttaa tilanteen.

Mutta ei. Se vastuunottaminen ja itsensä aito kohtaaminen jää, kun tilannetta hyssytellään ja omien elämäntapojen muuttamisen sijaan lihava keskittyy kohtaamaansa huuteluun ja kaikkiin loukkauksiin, tai siis paremminkin asioihin jotka itse herkässä mielessään kokee loukkauksina.

Lihava ja onnellinen? En usko.

Joillekin tuntuu olevan vaikea ymmärtää tuon keskustelun pointtia. Kyllä lääkäri saa puuttua lihavuuteen, jos hänellä on siihen oikeasti keinoja. Pelkkä asian toteaminen ja laihdutuskäsky ei kuitenkaan potilasta auta. Potilasta ei auta myöskään se, että kaikki hänen vaivansa pistetään lihavuuden syyksi

No mikä sitten auttaa?

Auttaa ihmisten käsittely yksilöinä. Joku hyötyy ravitsemusterapiasta, mutta toinen tarvitsee psykologia henkisten ongelmiensa hoitamiseen.

Eikö lihava osaa itse hakeutua psykologille tai ravitsemusterapeutille jos sellaisen apua kokee tarvitsevansa?

Miksi syyllistää jotain tk-lääkäriä, joka todennäköisesti ajattelee lihavan parasta?

Sitä paitsi eikö lihava jo tiedä kaiken ravinnosta?

Pikemminkin päinvastoin, lihava ei tiedä paljonkaan ravinnosta. (ei kyllä tiedä laihatkaan)

Ai jaa. Täällä (ja eilisessä keskustelussa)  on tullut ilmi ettei terveellistä ruokavaliota (saatikka lautasmallia) saa esitellä lihavalle. He kun tietävät jo. 

Kävin ravitsemusterapeutilla työterveyslääkärin lähetteellä. Tutki ruokapäiväkirjaani ja totesi sitten, ettei ruokavaliossani ole mitään muuta vikaa kuin yletön määrä makeisia ja pullaa. Käski lopettaa niiden syönnin. 

Luuletko tosissaan, etten tiennyt jo ennestään makeisten ja pullan olevan epäterveellisiä? Ravitsemusterapeutilla ei ollut antaa mitään ohjeita tunne- ja stressisyömisen hoitoon (no ei tietenkään) ja hän itsekin valitteli, ettei oikein mitään muuta apua ole tässä kaupungissa tarjolla syömisongelmien hoitoon. 

Siinäkö on sinun ravintotietous?  Että karkit ovat epäterveellisiä?

Vierailija kirjoitti:

Läskeille oli ohjelman perusteella tärkeintä, että esimerkiksi lääkäri ei saa sanoa heitä lihaviksi, koska he voivat loukkaantua.

Sama kuin loukkaantuisi, kun lääkäri sanoo sulla olevan umpisuoli.

Lihavuus on useinmiten itseaiheutettua, vaikka läskit keksiikin kaikenlaisia tekosyitä lihavuudelleen.

En ymmärrä, miksi lääkäri ei saisi sanoa totuutta läskille, lihavuus kun on monen sairauden aloittaja.

Mitä jos lukisit aiemmat viestit. On täällä aikaan moneen kertaan jo näihin vastattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta vaakakapinasta tuli mieleen, miettikää kun olisi sauhukapina. "ole ylpeästi tupakoiva! Sinä olet kaunis kessu huulessa!" ja kuva syöpäpotilaista röökillä sairaalan pihalla jne harmaista ihmisistä kessuttelemassa..

Mitä jos perehtyisit siihen Vaakakapinaan, ennenkuin kirjoittelet. Ei siinä ole kyse mistään lihavuuden ihainnoinnista. Kyse on siitä, että lihavakin saa tuntea itsensä arvokkaaksi ihmiseksi ja pysyviin elämäntapamuutoksiin pyrkiminen on järkevämpää kuin laihdutuskuurit.

Lihavuuden ihannointia se nimenomaan on. "hyväksy itsesi sellaisena kuin olet!" eli lihavana :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läskeille oli ohjelman perusteella tärkeintä, että esimerkiksi lääkäri ei saa sanoa heitä lihaviksi, koska he voivat loukkaantua.

Sama kuin loukkaantuisi, kun lääkäri sanoo sulla olevan umpisuoli.

Lihavuus on useinmiten itseaiheutettua, vaikka läskit keksiikin kaikenlaisia tekosyitä lihavuudelleen.

En ymmärrä, miksi lääkäri ei saisi sanoa totuutta läskille, lihavuus kun on monen sairauden aloittaja.

Mitä jos lukisit aiemmat viestit. On täällä aikaan moneen kertaan jo näihin vastattu.

Katsoin ohjelman itse henk koht, ei tartte kysellä muilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle suurin syyllinen lihavuuteen on ollut työ.

Vuosia istumatyötä, stressiä ja pitkää automatkaa töihin.

Nyt kilot tippuu itsestään, kun vaihdoin fyysisempään duuniin.

Sama satsi.

Lisätään tohon vielä ilta -ja yöpainotteinen kolmivuoro, jossa ei ole mitään mahdollisuutta säännölliseen ruoka ja unirytmiin. Säännöllisestä ilta-ajan esim. joukkueharrastamisesta, jossa ennen 15v työputkea olin.

Silti en kaada ylipainoani tohon, mutta kyllä sen 10-15kg väitän jo noilla rajoitteilla tulleen.

Olen tehnyt istumatyötä 10v putkeen, kuljen autolla töihin. Olen pysynyt solakkana joten tähän tekosyyhyn on turha tuudittautua. Olet mitä syöt. Käyn viikoittain 3-5 kävelylenkillä, herkuttelen viikonloppuisin ja syön perus kotiruokaa.

Kivat sulle. Mä olen ihan samalla tavalla (tosin en herkuttele todellakaan joka viikonloppu ja pyöräilen neljä tuntia viikossa + kaksi puolen tunnin juoksulenkkiä) saanut itseni kymmenen kiloa ylipainoiseksi. Jos nyt pikkuhiljaa jo hyväksyttäisiin se että me ihmiset ollaan erilaisia. Ei kaikki lihoa, koska mättää hulluna ruokaa. On täysin mahdollista kerätä painoa ihan ok elämäntavoilla. Se tässä nyt vaan on ongelma, että miten ihmeessä tämän painon saa pois? Mitään 1200 kcal dieettia ei voi ottaa, koska lähtee taju (kokeiltu on...).

Ensimmäinen askel laihtumiseen on MYÖNTÄÄ että syö yli kulutuksensa kerran lihoo. Miten ikinä voi muuttaa mitään jos ajattelee niinkuin tämä kirjoittaja "minä liikun ja syön terveellisesti mutta vain lihon, minun ei tarvitse enkä aio muuttaa mitään, miksi en laihdu??"

Ööö, minähän juuri kerroin, että painoa on yritetty hallita kaloreita laskemalla. Tottakai olen havainnut, että paino nousee (nousu tapahtunut muutaman vuoden aikana) ja yrittänyt lukuisia kertoja saada sitä alas.  "Pahimmillani" pääsin 1200 kcal:iin kunnes pyörryin työpaikalla ja lupasin pomolle syödä enemmän. Grammaakaan ei ole paino tosin laskenut. Viime aikoina olen hyvin aktiivisesti yrittänyt selvittää mikä mättää ja tullut siihen tulokseen, että mulla on sokeriaineenvaihdunnassa häikkää (35 % aikuisista muuten on eli melkoisen yleistä). Ikävä kyllä tämä tarkoittaa kaikenlaista ikävää tulevaisuudessa (2-tyypin diabetes, verenpaine ym.), joten todellakin jotain tarvitsisi tehdä. Monessa paikassa suositellaan sokerihäiriöisille VHH:ta, mutta vielä en ole rohkaistunut kokeilemaan. Kaikki viralliset tahot kun sen lyttäävät täysin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle suurin syyllinen lihavuuteen on ollut työ.

Vuosia istumatyötä, stressiä ja pitkää automatkaa töihin.

Nyt kilot tippuu itsestään, kun vaihdoin fyysisempään duuniin.

Sama satsi.

Lisätään tohon vielä ilta -ja yöpainotteinen kolmivuoro, jossa ei ole mitään mahdollisuutta säännölliseen ruoka ja unirytmiin. Säännöllisestä ilta-ajan esim. joukkueharrastamisesta, jossa ennen 15v työputkea olin.

Silti en kaada ylipainoani tohon, mutta kyllä sen 10-15kg väitän jo noilla rajoitteilla tulleen.

Olen tehnyt istumatyötä 10v putkeen, kuljen autolla töihin. Olen pysynyt solakkana joten tähän tekosyyhyn on turha tuudittautua. Olet mitä syöt. Käyn viikoittain 3-5 kävelylenkillä, herkuttelen viikonloppuisin ja syön perus kotiruokaa.

Kivat sulle. Mä olen ihan samalla tavalla (tosin en herkuttele todellakaan joka viikonloppu ja pyöräilen neljä tuntia viikossa + kaksi puolen tunnin juoksulenkkiä) saanut itseni kymmenen kiloa ylipainoiseksi. Jos nyt pikkuhiljaa jo hyväksyttäisiin se että me ihmiset ollaan erilaisia. Ei kaikki lihoa, koska mättää hulluna ruokaa. On täysin mahdollista kerätä painoa ihan ok elämäntavoilla. Se tässä nyt vaan on ongelma, että miten ihmeessä tämän painon saa pois? Mitään 1200 kcal dieettia ei voi ottaa, koska lähtee taju (kokeiltu on...).

Ensimmäinen askel laihtumiseen on MYÖNTÄÄ että syö yli kulutuksensa kerran lihoo. Miten ikinä voi muuttaa mitään jos ajattelee niinkuin tämä kirjoittaja "minä liikun ja syön terveellisesti mutta vain lihon, minun ei tarvitse enkä aio muuttaa mitään, miksi en laihdu??"

Ööö, minähän juuri kerroin, että painoa on yritetty hallita kaloreita laskemalla. Tottakai olen havainnut, että paino nousee (nousu tapahtunut muutaman vuoden aikana) ja yrittänyt lukuisia kertoja saada sitä alas.  "Pahimmillani" pääsin 1200 kcal:iin kunnes pyörryin työpaikalla ja lupasin pomolle syödä enemmän. Grammaakaan ei ole paino tosin laskenut. Viime aikoina olen hyvin aktiivisesti yrittänyt selvittää mikä mättää ja tullut siihen tulokseen, että mulla on sokeriaineenvaihdunnassa häikkää (35 % aikuisista muuten on eli melkoisen yleistä). Ikävä kyllä tämä tarkoittaa kaikenlaista ikävää tulevaisuudessa (2-tyypin diabetes, verenpaine ym.), joten todellakin jotain tarvitsisi tehdä. Monessa paikassa suositellaan sokerihäiriöisille VHH:ta, mutta vielä en ole rohkaistunut kokeilemaan. Kaikki viralliset tahot kun sen lyttäävät täysin. 

Niinhän ne lyttäävätkin. Mutta oletko sinä niin lammas, että et uskalla itse tehdä asialle jotain? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle suurin syyllinen lihavuuteen on ollut työ.

Vuosia istumatyötä, stressiä ja pitkää automatkaa töihin.

Nyt kilot tippuu itsestään, kun vaihdoin fyysisempään duuniin.

Sama satsi.

Lisätään tohon vielä ilta -ja yöpainotteinen kolmivuoro, jossa ei ole mitään mahdollisuutta säännölliseen ruoka ja unirytmiin. Säännöllisestä ilta-ajan esim. joukkueharrastamisesta, jossa ennen 15v työputkea olin.

Silti en kaada ylipainoani tohon, mutta kyllä sen 10-15kg väitän jo noilla rajoitteilla tulleen.

Olen tehnyt istumatyötä 10v putkeen, kuljen autolla töihin. Olen pysynyt solakkana joten tähän tekosyyhyn on turha tuudittautua. Olet mitä syöt. Käyn viikoittain 3-5 kävelylenkillä, herkuttelen viikonloppuisin ja syön perus kotiruokaa.

Kivat sulle. Mä olen ihan samalla tavalla (tosin en herkuttele todellakaan joka viikonloppu ja pyöräilen neljä tuntia viikossa + kaksi puolen tunnin juoksulenkkiä) saanut itseni kymmenen kiloa ylipainoiseksi. Jos nyt pikkuhiljaa jo hyväksyttäisiin se että me ihmiset ollaan erilaisia. Ei kaikki lihoa, koska mättää hulluna ruokaa. On täysin mahdollista kerätä painoa ihan ok elämäntavoilla. Se tässä nyt vaan on ongelma, että miten ihmeessä tämän painon saa pois? Mitään 1200 kcal dieettia ei voi ottaa, koska lähtee taju (kokeiltu on...).

Ensimmäinen askel laihtumiseen on MYÖNTÄÄ että syö yli kulutuksensa kerran lihoo. Miten ikinä voi muuttaa mitään jos ajattelee niinkuin tämä kirjoittaja "minä liikun ja syön terveellisesti mutta vain lihon, minun ei tarvitse enkä aio muuttaa mitään, miksi en laihdu??"

Ööö, minähän juuri kerroin, että painoa on yritetty hallita kaloreita laskemalla. Tottakai olen havainnut, että paino nousee (nousu tapahtunut muutaman vuoden aikana) ja yrittänyt lukuisia kertoja saada sitä alas.  "Pahimmillani" pääsin 1200 kcal:iin kunnes pyörryin työpaikalla ja lupasin pomolle syödä enemmän. Grammaakaan ei ole paino tosin laskenut. Viime aikoina olen hyvin aktiivisesti yrittänyt selvittää mikä mättää ja tullut siihen tulokseen, että mulla on sokeriaineenvaihdunnassa häikkää (35 % aikuisista muuten on eli melkoisen yleistä). Ikävä kyllä tämä tarkoittaa kaikenlaista ikävää tulevaisuudessa (2-tyypin diabetes, verenpaine ym.), joten todellakin jotain tarvitsisi tehdä. Monessa paikassa suositellaan sokerihäiriöisille VHH:ta, mutta vielä en ole rohkaistunut kokeilemaan. Kaikki viralliset tahot kun sen lyttäävät täysin. 

Vai viralliset tahot lyttäävät. Kyllä ainakin Ruotsin SBU (Statens beredning för medicinsk och social utvärdering) puoltaa VHH-ruokavaliota laihdutuksessa.

http://www.sbu.se/contentassets/d817cdf17237414ebcf943182f2d1e4a/mat_vi…

http://www.vhh-terveysravinto.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=22&t=4891

Ruotsi on edelläkävijämaa niinkuin tässäkin havaitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin aika järkyttynyt tästä ohjelmasta. Lääkäri sanoo, ettei hän halua puuttua tupakointiin, päihteidenkäyttöön tai ylipainoon? Mitä varten lääkärit sitten ovat, jos eivät asiakkaidensa terveydentilaan ja terveyden ylläpitoon saa puuttua? Jos joku todella ylipainoinen tulee valittelemaan, että polviin sattuu kävely, en yllä pesemään itseäni, en mahdu huvipuistolaitteisiin, niin mitä tuollainen lääkäri sitten voi tehdä? Lähettää polvileikkaukseen? Ostaa jatkettavia pesuvälineitä? Aloittaa kansalaisaloitteen huvipuistolaitteiden turvakaarien suurentamisesta?

Miksi ilmiselvään asiaan ei saa terveydenhuollon ammattilaisena puuttua? Toki on eri asia puuttua tökerösti (kylläpäs sinä olet lihava, huh huh) tai puuttua väärässä tilanteessa (leikannut sirkkelillä sormeen, ja aletaankin hoitamaan ylipainoa), mutta helvetti sentään jos ei enää edes lääkärit saa ylipainoon puuttua! Mitäs sitä syntymättömien lasten terveydestä, ei saa sanoa äidille painosta ettei sille vaan tule paha mieli!

Aika käsittämätöntä uhriutumista ja selittelyä lähes kaikilta, se paljon laihtunut nuori mies oli ainoa, jolla oli jotain järkevää sanottavaa. Patrik Borgillakin oli hyviä pointteja, mutta olen aina ajatellut häntä ns. "höperöproffana", ajattelen hänen puhuvan niitä asioita, joita haluaa ihmisten kuulevan.

Ei laihdutuksen tarvitse olla helppoa! Miksi kaikki pitäisi olla kivaa ja helppoa? Eihän syöpähoidotkaan ole kivoja ja mukavia, mutta silti niissä käydään, koska lopputuloksena toivoo tulevansa terveemmäksi. Saara Sarvas oli jotenkin niin katkeran oloinen ja tavallaan luovuttanut, ja täytyy sanoa että aika pahan näköinen. Pieni pyöreys kaunistaa monia, mutta tuo määrä ylipainoa vanhentaa selvästi jo ulkonäköä ja "tätiyttää".

Olen itse siis lievästi ylipainoinen (80/167), enkä kyllä ottaisi itseeni, jos lääkäri kysyisi painostani. Tosi kauhistuneet fiilikset jäi tästä, ei ihme että ylipainoisten määrä vaan kasvaa.

Samaa mieltä!

En ymmärrä tätä lihavien, erityisesti sairaalloisen lihavien, myötäkarvaan silittämistä ja asian hyssyttelyä.

Lihavuudesta ei saisi puhua eikä varsinkaan suoraan sille lihavalle. Lhavuus on kuin virtahepo olohuoneessa: kaikki näkee ilmeisen mutta kaikkien pitää esittää ettei asia kuitenkaan ole niin. Ja lihava saa hyvällä omallatunnolla jatkaa kehonsa kuormittamista länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan yltäkylläisyydessä ilman tarvetta painon normalisointiin.

Ja nyt siis osa lääkäristöstä on päättänyt käyttäytyä samoin? Kauhistuttavan epäammattimaista.

Ja tuo lihavien julkinen uhriutuminen (mua nimitellään, yhyyyyy) ja vääryyksien uudelleeneläminen... jumankauta, ottaisivat omasta tilastaan vastuun. Joo, olen syönyt ja juonut itseni lihavaksi, olen lihava. Se olen minä joka olen itseni tähän jamaan valinnoillani saanut. Ja se olen minä, joka voin myös muuttaa tilanteen.

Mutta ei. Se vastuunottaminen ja itsensä aito kohtaaminen jää, kun tilannetta hyssytellään ja omien elämäntapojen muuttamisen sijaan lihava keskittyy kohtaamaansa huuteluun ja kaikkiin loukkauksiin, tai siis paremminkin asioihin jotka itse herkässä mielessään kokee loukkauksina.

Lihava ja onnellinen? En usko.

Joillekin tuntuu olevan vaikea ymmärtää tuon keskustelun pointtia. Kyllä lääkäri saa puuttua lihavuuteen, jos hänellä on siihen oikeasti keinoja. Pelkkä asian toteaminen ja laihdutuskäsky ei kuitenkaan potilasta auta. Potilasta ei auta myöskään se, että kaikki hänen vaivansa pistetään lihavuuden syyksi

Googleta vaikka huviksesi obesity effects on immune system, niin tajuat että aika vähissä on ne lääkärille valitettavat ongelmat, joita lihavuus ei pahentaisi.

Jo siitä korvatulehduksesta lähtien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin aika järkyttynyt tästä ohjelmasta. Lääkäri sanoo, ettei hän halua puuttua tupakointiin, päihteidenkäyttöön tai ylipainoon? Mitä varten lääkärit sitten ovat, jos eivät asiakkaidensa terveydentilaan ja terveyden ylläpitoon saa puuttua? Jos joku todella ylipainoinen tulee valittelemaan, että polviin sattuu kävely, en yllä pesemään itseäni, en mahdu huvipuistolaitteisiin, niin mitä tuollainen lääkäri sitten voi tehdä? Lähettää polvileikkaukseen? Ostaa jatkettavia pesuvälineitä? Aloittaa kansalaisaloitteen huvipuistolaitteiden turvakaarien suurentamisesta?

Miksi ilmiselvään asiaan ei saa terveydenhuollon ammattilaisena puuttua? Toki on eri asia puuttua tökerösti (kylläpäs sinä olet lihava, huh huh) tai puuttua väärässä tilanteessa (leikannut sirkkelillä sormeen, ja aletaankin hoitamaan ylipainoa), mutta helvetti sentään jos ei enää edes lääkärit saa ylipainoon puuttua! Mitäs sitä syntymättömien lasten terveydestä, ei saa sanoa äidille painosta ettei sille vaan tule paha mieli!

Aika käsittämätöntä uhriutumista ja selittelyä lähes kaikilta, se paljon laihtunut nuori mies oli ainoa, jolla oli jotain järkevää sanottavaa. Patrik Borgillakin oli hyviä pointteja, mutta olen aina ajatellut häntä ns. "höperöproffana", ajattelen hänen puhuvan niitä asioita, joita haluaa ihmisten kuulevan.

Ei laihdutuksen tarvitse olla helppoa! Miksi kaikki pitäisi olla kivaa ja helppoa? Eihän syöpähoidotkaan ole kivoja ja mukavia, mutta silti niissä käydään, koska lopputuloksena toivoo tulevansa terveemmäksi. Saara Sarvas oli jotenkin niin katkeran oloinen ja tavallaan luovuttanut, ja täytyy sanoa että aika pahan näköinen. Pieni pyöreys kaunistaa monia, mutta tuo määrä ylipainoa vanhentaa selvästi jo ulkonäköä ja "tätiyttää".

Olen itse siis lievästi ylipainoinen (80/167), enkä kyllä ottaisi itseeni, jos lääkäri kysyisi painostani. Tosi kauhistuneet fiilikset jäi tästä, ei ihme että ylipainoisten määrä vaan kasvaa.

Samaa mieltä!

En ymmärrä tätä lihavien, erityisesti sairaalloisen lihavien, myötäkarvaan silittämistä ja asian hyssyttelyä.

Lihavuudesta ei saisi puhua eikä varsinkaan suoraan sille lihavalle. Lhavuus on kuin virtahepo olohuoneessa: kaikki näkee ilmeisen mutta kaikkien pitää esittää ettei asia kuitenkaan ole niin. Ja lihava saa hyvällä omallatunnolla jatkaa kehonsa kuormittamista länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan yltäkylläisyydessä ilman tarvetta painon normalisointiin.

Ja nyt siis osa lääkäristöstä on päättänyt käyttäytyä samoin? Kauhistuttavan epäammattimaista.

Ja tuo lihavien julkinen uhriutuminen (mua nimitellään, yhyyyyy) ja vääryyksien uudelleeneläminen... jumankauta, ottaisivat omasta tilastaan vastuun. Joo, olen syönyt ja juonut itseni lihavaksi, olen lihava. Se olen minä joka olen itseni tähän jamaan valinnoillani saanut. Ja se olen minä, joka voin myös muuttaa tilanteen.

Mutta ei. Se vastuunottaminen ja itsensä aito kohtaaminen jää, kun tilannetta hyssytellään ja omien elämäntapojen muuttamisen sijaan lihava keskittyy kohtaamaansa huuteluun ja kaikkiin loukkauksiin, tai siis paremminkin asioihin jotka itse herkässä mielessään kokee loukkauksina.

Lihava ja onnellinen? En usko.

Joillekin tuntuu olevan vaikea ymmärtää tuon keskustelun pointtia. Kyllä lääkäri saa puuttua lihavuuteen, jos hänellä on siihen oikeasti keinoja. Pelkkä asian toteaminen ja laihdutuskäsky ei kuitenkaan potilasta auta. Potilasta ei auta myöskään se, että kaikki hänen vaivansa pistetään lihavuuden syyksi

No mikä sitten auttaa?

Auttaa ihmisten käsittely yksilöinä. Joku hyötyy ravitsemusterapiasta, mutta toinen tarvitsee psykologia henkisten ongelmiensa hoitamiseen.

Eikö lihava osaa itse hakeutua psykologille tai ravitsemusterapeutille jos sellaisen apua kokee tarvitsevansa?

Miksi syyllistää jotain tk-lääkäriä, joka todennäköisesti ajattelee lihavan parasta?

Sitä paitsi eikö lihava jo tiedä kaiken ravinnosta?

Pikemminkin päinvastoin, lihava ei tiedä paljonkaan ravinnosta. (ei kyllä tiedä laihatkaan)

Ai jaa. Täällä (ja eilisessä keskustelussa)  on tullut ilmi ettei terveellistä ruokavaliota (saatikka lautasmallia) saa esitellä lihavalle. He kun tietävät jo. 

Kävin ravitsemusterapeutilla työterveyslääkärin lähetteellä. Tutki ruokapäiväkirjaani ja totesi sitten, ettei ruokavaliossani ole mitään muuta vikaa kuin yletön määrä makeisia ja pullaa. Käski lopettaa niiden syönnin. 

Luuletko tosissaan, etten tiennyt jo ennestään makeisten ja pullan olevan epäterveellisiä? Ravitsemusterapeutilla ei ollut antaa mitään ohjeita tunne- ja stressisyömisen hoitoon (no ei tietenkään) ja hän itsekin valitteli, ettei oikein mitään muuta apua ole tässä kaupungissa tarjolla syömisongelmien hoitoon. 

Siinäkö on sinun ravintotietous?  Että karkit ovat epäterveellisiä?

Luitko edes viestini kokonaan??? Ravitsemusterapeutti totesi ettei ruokavaliossani ole mitään muuta vikaa. Syön mm. runsaasti rasvaista kalaa, kanaa ja kasviksia. Perusruokavaliossani ei ravitsemusterapeutin mielestä ollut mitään korjattavaa. Vain makeisten ja pullan syönnissä.

En minä väitä olevani mikään ravintotieteilijä, mutta ainakaan ravitsemusterapeutin mukaan en TIETOA kaipaa vaan psykologia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle suurin syyllinen lihavuuteen on ollut työ.

Vuosia istumatyötä, stressiä ja pitkää automatkaa töihin.

Nyt kilot tippuu itsestään, kun vaihdoin fyysisempään duuniin.

Sama satsi.

Lisätään tohon vielä ilta -ja yöpainotteinen kolmivuoro, jossa ei ole mitään mahdollisuutta säännölliseen ruoka ja unirytmiin. Säännöllisestä ilta-ajan esim. joukkueharrastamisesta, jossa ennen 15v työputkea olin.

Silti en kaada ylipainoani tohon, mutta kyllä sen 10-15kg väitän jo noilla rajoitteilla tulleen.

Olen tehnyt istumatyötä 10v putkeen, kuljen autolla töihin. Olen pysynyt solakkana joten tähän tekosyyhyn on turha tuudittautua. Olet mitä syöt. Käyn viikoittain 3-5 kävelylenkillä, herkuttelen viikonloppuisin ja syön perus kotiruokaa.

Kivat sulle. Mä olen ihan samalla tavalla (tosin en herkuttele todellakaan joka viikonloppu ja pyöräilen neljä tuntia viikossa + kaksi puolen tunnin juoksulenkkiä) saanut itseni kymmenen kiloa ylipainoiseksi. Jos nyt pikkuhiljaa jo hyväksyttäisiin se että me ihmiset ollaan erilaisia. Ei kaikki lihoa, koska mättää hulluna ruokaa. On täysin mahdollista kerätä painoa ihan ok elämäntavoilla. Se tässä nyt vaan on ongelma, että miten ihmeessä tämän painon saa pois? Mitään 1200 kcal dieettia ei voi ottaa, koska lähtee taju (kokeiltu on...).

Ensimmäinen askel laihtumiseen on MYÖNTÄÄ että syö yli kulutuksensa kerran lihoo. Miten ikinä voi muuttaa mitään jos ajattelee niinkuin tämä kirjoittaja "minä liikun ja syön terveellisesti mutta vain lihon, minun ei tarvitse enkä aio muuttaa mitään, miksi en laihdu??"

Ööö, minähän juuri kerroin, että painoa on yritetty hallita kaloreita laskemalla. Tottakai olen havainnut, että paino nousee (nousu tapahtunut muutaman vuoden aikana) ja yrittänyt lukuisia kertoja saada sitä alas.  "Pahimmillani" pääsin 1200 kcal:iin kunnes pyörryin työpaikalla ja lupasin pomolle syödä enemmän. Grammaakaan ei ole paino tosin laskenut. Viime aikoina olen hyvin aktiivisesti yrittänyt selvittää mikä mättää ja tullut siihen tulokseen, että mulla on sokeriaineenvaihdunnassa häikkää (35 % aikuisista muuten on eli melkoisen yleistä). Ikävä kyllä tämä tarkoittaa kaikenlaista ikävää tulevaisuudessa (2-tyypin diabetes, verenpaine ym.), joten todellakin jotain tarvitsisi tehdä. Monessa paikassa suositellaan sokerihäiriöisille VHH:ta, mutta vielä en ole rohkaistunut kokeilemaan. Kaikki viralliset tahot kun sen lyttäävät täysin. 

Sen verran vielä, että suurimman osan elämästäni olen ollut normaalipainoinen eli ei se mun ruokavalio voi olla totaalisen väärin. Tosin nuo sokeriongelmat tulee kai tyypillisesti vasta vähän myöhemmällä iällä, kun haima alkaa väsyä eikä enää selviä tehtävistään.

Eli onko niin, että moni lihava tarvitsee asiaan perehtyneen terapeutin (esim. psykologi) neuvoja ja pitkäaikaisen hoitosuhteen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle suurin syyllinen lihavuuteen on ollut työ.

Vuosia istumatyötä, stressiä ja pitkää automatkaa töihin.

Nyt kilot tippuu itsestään, kun vaihdoin fyysisempään duuniin.

Sama satsi.

Lisätään tohon vielä ilta -ja yöpainotteinen kolmivuoro, jossa ei ole mitään mahdollisuutta säännölliseen ruoka ja unirytmiin. Säännöllisestä ilta-ajan esim. joukkueharrastamisesta, jossa ennen 15v työputkea olin.

Silti en kaada ylipainoani tohon, mutta kyllä sen 10-15kg väitän jo noilla rajoitteilla tulleen.

Olen tehnyt istumatyötä 10v putkeen, kuljen autolla töihin. Olen pysynyt solakkana joten tähän tekosyyhyn on turha tuudittautua. Olet mitä syöt. Käyn viikoittain 3-5 kävelylenkillä, herkuttelen viikonloppuisin ja syön perus kotiruokaa.

Kivat sulle. Mä olen ihan samalla tavalla (tosin en herkuttele todellakaan joka viikonloppu ja pyöräilen neljä tuntia viikossa + kaksi puolen tunnin juoksulenkkiä) saanut itseni kymmenen kiloa ylipainoiseksi. Jos nyt pikkuhiljaa jo hyväksyttäisiin se että me ihmiset ollaan erilaisia. Ei kaikki lihoa, koska mättää hulluna ruokaa. On täysin mahdollista kerätä painoa ihan ok elämäntavoilla. Se tässä nyt vaan on ongelma, että miten ihmeessä tämän painon saa pois? Mitään 1200 kcal dieettia ei voi ottaa, koska lähtee taju (kokeiltu on...).

Ensimmäinen askel laihtumiseen on MYÖNTÄÄ että syö yli kulutuksensa kerran lihoo. Miten ikinä voi muuttaa mitään jos ajattelee niinkuin tämä kirjoittaja "minä liikun ja syön terveellisesti mutta vain lihon, minun ei tarvitse enkä aio muuttaa mitään, miksi en laihdu??"

Ööö, minähän juuri kerroin, että painoa on yritetty hallita kaloreita laskemalla. Tottakai olen havainnut, että paino nousee (nousu tapahtunut muutaman vuoden aikana) ja yrittänyt lukuisia kertoja saada sitä alas.  "Pahimmillani" pääsin 1200 kcal:iin kunnes pyörryin työpaikalla ja lupasin pomolle syödä enemmän. Grammaakaan ei ole paino tosin laskenut. Viime aikoina olen hyvin aktiivisesti yrittänyt selvittää mikä mättää ja tullut siihen tulokseen, että mulla on sokeriaineenvaihdunnassa häikkää (35 % aikuisista muuten on eli melkoisen yleistä). Ikävä kyllä tämä tarkoittaa kaikenlaista ikävää tulevaisuudessa (2-tyypin diabetes, verenpaine ym.), joten todellakin jotain tarvitsisi tehdä. Monessa paikassa suositellaan sokerihäiriöisille VHH:ta, mutta vielä en ole rohkaistunut kokeilemaan. Kaikki viralliset tahot kun sen lyttäävät täysin. 

Niinhän ne lyttäävätkin. Mutta oletko sinä niin lammas, että et uskalla itse tehdä asialle jotain? 

Niin kuin sanoin. Todennäköisesti kokeilen. Tällä hetkellä on "tiedonkeruuvaihe" menossa :). 

Vierailija kirjoitti:

Oli kerrankin mielenkiintoinen keskustelu, jossa ei kohkattu puoleen eikä toiseen, vaan pysyttiin asiassa ja asiallisina. Oli hieman yllättävää, että jopa asiantuntijat myönsivät, että liikalihavuus on ainakin jossain määrin perinnöllistä ja että ihmiset ovat todellakin rakenteeltaan erilaisia. Nämä on aikaisemmin aina ammuttu alas. On sanottu, että kaikki on kiinni omasta itsestä ja että ei ole esim. isoja painavia luita. Todettiin myös, että ylipaino on monen tekijän summa, se ei yksin riipu epäterveellisestä ravinnosta, vaan myös mm. psyykkisistä tekijöistä.

Jos olisin itse päässyt mukaan keskusteluun, olisin nostanut esiin vielä yhden teeman, nimittäin sen, kuka on määrittänyt ns. ihannepainon tai sen, miltä ihmisen pitää näyttää ollakseen kelvollinen yhteiskunnan jäsen. Olen jo mummoikäinen ja muistan, miten nuoruudessani sanottiin, että ihannepaino on pituus miinus 100, siis jos olit vaikka 160 cm pitkä, niin sopiva painosi oli 60 kg. Sitten alettiin sanoa, että pituudesta pitää pudottaa 105 eli tuo 160-senttinen saikin painaa vain 55 kg, ja nyt sekin lienee jo liikaa. Viime vuosisadalla pientä pyöreyttä pidettiin vain hyvänä asiana, koska ajateltiin, että silloin vielä yleinen keuhkotauti tarttuu herkemmin laihoihin ihmisiin. Nyt tuntuu, että kaikkien pitäisi näyttä tuppeen nyletyiltä kuivan kesän oravilta, olipa sitä luonnostaan tai ei. 

Olen itse 168 cm pitkä ja kun menin opiskelemaan, painoin noin 65 kg, mutta laihduin ensimmäisenä vuonna reilut 10 kiloa, sillä rahaa oli vähän ja lämmin ruoka jäi toisinaan välistä. Olen aika romuluinen, joten silloisia kuvia katsellessa suorastaan puistattaa. Ei ihme, että sukulaiset pelkäsivät minun sairastuneen syömishäiriöön, mutta ei siitä sentään ollut pelkoa, sillä elintoiminnot olivat kunnossa koko ajan. Vuosien kuluessa paino on heilahdellut suuntaan jos toiseenkin. Tällä hetkellä vuosirenkaita on liikaa, koska en pysty liikkumaan niin paljon kuin haluaisin (fyysiset rajoitteet).

Miten ylipainoiseen pitäisi suhtautua ja miten häntä kohdella? Ihan tavallisena ihmisenä vaan. Tosin niitä tölväisijöitä tuntuu kasvavan kyntämättä ja kylvämättä. Tulee lähiajoilta mieleeni parikin vaateliikkeen myyjää ja pari tuttua, joita harvemmin tapaan. Kun tavataan pitkästä aikaa, niin yleensä sanotaan, että onpa kiva nähdä. Mutta ylipainoiselle tokaistaankin heti kättelyssä, että oletpa sinä lihonut. Olen ruvennut sanomaan, että tiedän sen ihan itse, ei sinun sitä tarvitse sanoa. Olemme siis vapaata riistää, joiden päälle voi heittää mitä vain. Lääkäreiltä en ainakaan toistaiseksi ole kuullut tölväisyjä, vaan aina on hoidettu sitä vaivaa, minkä vuoksi vastaanotolle olen mennyt. Jos menen vastaanotolle angiinan vuoksi, kuten viimeksi, niin ei se ole oikea paikka paasata vain läskeistä ja jättää oikea vaiva lähes huomiotta. 

Kiitos tästä mielipiteestä. Olen lihava hoitaja monen työtoverin kanssa. Laihoja hoitajia tekoripsineen on myös, jotka pyyhältävät tupakoimaan aina salakavalasti.

Upeita asiantuntijoita tuossa ohjelmassa. Painonhallinta on pitkä prosessi eikä mene "syö vähemmän" menetelmällä tai lääkärin kehoittaisin. Onneksi tämä jo tajuttu.

Ohjelma toi esiin myös nämä kuntosalihirmut, painoa pudonnut, mutt pitkäaikaisessa laihdutuksessa lääkärin tölväisy voivat haitata. Oma keho voi olla yli kaiken ja avioerokin niin hyvä asia tavoitteen saavuttamisessa, tämä teki surullisen olon ohjelmasta.

Meni ohjelma ohi. Onko naisten ylipainon syynä patriarkaatti? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin aika järkyttynyt tästä ohjelmasta. Lääkäri sanoo, ettei hän halua puuttua tupakointiin, päihteidenkäyttöön tai ylipainoon? Mitä varten lääkärit sitten ovat, jos eivät asiakkaidensa terveydentilaan ja terveyden ylläpitoon saa puuttua? Jos joku todella ylipainoinen tulee valittelemaan, että polviin sattuu kävely, en yllä pesemään itseäni, en mahdu huvipuistolaitteisiin, niin mitä tuollainen lääkäri sitten voi tehdä? Lähettää polvileikkaukseen? Ostaa jatkettavia pesuvälineitä? Aloittaa kansalaisaloitteen huvipuistolaitteiden turvakaarien suurentamisesta?

Miksi ilmiselvään asiaan ei saa terveydenhuollon ammattilaisena puuttua? Toki on eri asia puuttua tökerösti (kylläpäs sinä olet lihava, huh huh) tai puuttua väärässä tilanteessa (leikannut sirkkelillä sormeen, ja aletaankin hoitamaan ylipainoa), mutta helvetti sentään jos ei enää edes lääkärit saa ylipainoon puuttua! Mitäs sitä syntymättömien lasten terveydestä, ei saa sanoa äidille painosta ettei sille vaan tule paha mieli!

Aika käsittämätöntä uhriutumista ja selittelyä lähes kaikilta, se paljon laihtunut nuori mies oli ainoa, jolla oli jotain järkevää sanottavaa. Patrik Borgillakin oli hyviä pointteja, mutta olen aina ajatellut häntä ns. "höperöproffana", ajattelen hänen puhuvan niitä asioita, joita haluaa ihmisten kuulevan.

Ei laihdutuksen tarvitse olla helppoa! Miksi kaikki pitäisi olla kivaa ja helppoa? Eihän syöpähoidotkaan ole kivoja ja mukavia, mutta silti niissä käydään, koska lopputuloksena toivoo tulevansa terveemmäksi. Saara Sarvas oli jotenkin niin katkeran oloinen ja tavallaan luovuttanut, ja täytyy sanoa että aika pahan näköinen. Pieni pyöreys kaunistaa monia, mutta tuo määrä ylipainoa vanhentaa selvästi jo ulkonäköä ja "tätiyttää".

Olen itse siis lievästi ylipainoinen (80/167), enkä kyllä ottaisi itseeni, jos lääkäri kysyisi painostani. Tosi kauhistuneet fiilikset jäi tästä, ei ihme että ylipainoisten määrä vaan kasvaa.

Samaa mieltä!

En ymmärrä tätä lihavien, erityisesti sairaalloisen lihavien, myötäkarvaan silittämistä ja asian hyssyttelyä.

Lihavuudesta ei saisi puhua eikä varsinkaan suoraan sille lihavalle. Lhavuus on kuin virtahepo olohuoneessa: kaikki näkee ilmeisen mutta kaikkien pitää esittää ettei asia kuitenkaan ole niin. Ja lihava saa hyvällä omallatunnolla jatkaa kehonsa kuormittamista länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan yltäkylläisyydessä ilman tarvetta painon normalisointiin.

Ja nyt siis osa lääkäristöstä on päättänyt käyttäytyä samoin? Kauhistuttavan epäammattimaista.

Ja tuo lihavien julkinen uhriutuminen (mua nimitellään, yhyyyyy) ja vääryyksien uudelleeneläminen... jumankauta, ottaisivat omasta tilastaan vastuun. Joo, olen syönyt ja juonut itseni lihavaksi, olen lihava. Se olen minä joka olen itseni tähän jamaan valinnoillani saanut. Ja se olen minä, joka voin myös muuttaa tilanteen.

Mutta ei. Se vastuunottaminen ja itsensä aito kohtaaminen jää, kun tilannetta hyssytellään ja omien elämäntapojen muuttamisen sijaan lihava keskittyy kohtaamaansa huuteluun ja kaikkiin loukkauksiin, tai siis paremminkin asioihin jotka itse herkässä mielessään kokee loukkauksina.

Lihava ja onnellinen? En usko.

Joillekin tuntuu olevan vaikea ymmärtää tuon keskustelun pointtia. Kyllä lääkäri saa puuttua lihavuuteen, jos hänellä on siihen oikeasti keinoja. Pelkkä asian toteaminen ja laihdutuskäsky ei kuitenkaan potilasta auta. Potilasta ei auta myöskään se, että kaikki hänen vaivansa pistetään lihavuuden syyksi

Googleta vaikka huviksesi obesity effects on immune system, niin tajuat että aika vähissä on ne lääkärille valitettavat ongelmat, joita lihavuus ei pahentaisi.

Jo siitä korvatulehduksesta lähtien.

Ylipaino vaikuttaa moniin asioihin, mutta kyllä niitä kuule piisaa vielä lukuisia vaivoja joihin sillä ei ole osuutta. Eikä se korvatulehduskaan laihduttamalla parane.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin aika järkyttynyt tästä ohjelmasta. Lääkäri sanoo, ettei hän halua puuttua tupakointiin, päihteidenkäyttöön tai ylipainoon? Mitä varten lääkärit sitten ovat, jos eivät asiakkaidensa terveydentilaan ja terveyden ylläpitoon saa puuttua? Jos joku todella ylipainoinen tulee valittelemaan, että polviin sattuu kävely, en yllä pesemään itseäni, en mahdu huvipuistolaitteisiin, niin mitä tuollainen lääkäri sitten voi tehdä? Lähettää polvileikkaukseen? Ostaa jatkettavia pesuvälineitä? Aloittaa kansalaisaloitteen huvipuistolaitteiden turvakaarien suurentamisesta?

Miksi ilmiselvään asiaan ei saa terveydenhuollon ammattilaisena puuttua? Toki on eri asia puuttua tökerösti (kylläpäs sinä olet lihava, huh huh) tai puuttua väärässä tilanteessa (leikannut sirkkelillä sormeen, ja aletaankin hoitamaan ylipainoa), mutta helvetti sentään jos ei enää edes lääkärit saa ylipainoon puuttua! Mitäs sitä syntymättömien lasten terveydestä, ei saa sanoa äidille painosta ettei sille vaan tule paha mieli!

Aika käsittämätöntä uhriutumista ja selittelyä lähes kaikilta, se paljon laihtunut nuori mies oli ainoa, jolla oli jotain järkevää sanottavaa. Patrik Borgillakin oli hyviä pointteja, mutta olen aina ajatellut häntä ns. "höperöproffana", ajattelen hänen puhuvan niitä asioita, joita haluaa ihmisten kuulevan.

Ei laihdutuksen tarvitse olla helppoa! Miksi kaikki pitäisi olla kivaa ja helppoa? Eihän syöpähoidotkaan ole kivoja ja mukavia, mutta silti niissä käydään, koska lopputuloksena toivoo tulevansa terveemmäksi. Saara Sarvas oli jotenkin niin katkeran oloinen ja tavallaan luovuttanut, ja täytyy sanoa että aika pahan näköinen. Pieni pyöreys kaunistaa monia, mutta tuo määrä ylipainoa vanhentaa selvästi jo ulkonäköä ja "tätiyttää".

Olen itse siis lievästi ylipainoinen (80/167), enkä kyllä ottaisi itseeni, jos lääkäri kysyisi painostani. Tosi kauhistuneet fiilikset jäi tästä, ei ihme että ylipainoisten määrä vaan kasvaa.

Samaa mieltä!

En ymmärrä tätä lihavien, erityisesti sairaalloisen lihavien, myötäkarvaan silittämistä ja asian hyssyttelyä.

Lihavuudesta ei saisi puhua eikä varsinkaan suoraan sille lihavalle. Lhavuus on kuin virtahepo olohuoneessa: kaikki näkee ilmeisen mutta kaikkien pitää esittää ettei asia kuitenkaan ole niin. Ja lihava saa hyvällä omallatunnolla jatkaa kehonsa kuormittamista länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan yltäkylläisyydessä ilman tarvetta painon normalisointiin.

Ja nyt siis osa lääkäristöstä on päättänyt käyttäytyä samoin? Kauhistuttavan epäammattimaista.

Ja tuo lihavien julkinen uhriutuminen (mua nimitellään, yhyyyyy) ja vääryyksien uudelleeneläminen... jumankauta, ottaisivat omasta tilastaan vastuun. Joo, olen syönyt ja juonut itseni lihavaksi, olen lihava. Se olen minä joka olen itseni tähän jamaan valinnoillani saanut. Ja se olen minä, joka voin myös muuttaa tilanteen.

Mutta ei. Se vastuunottaminen ja itsensä aito kohtaaminen jää, kun tilannetta hyssytellään ja omien elämäntapojen muuttamisen sijaan lihava keskittyy kohtaamaansa huuteluun ja kaikkiin loukkauksiin, tai siis paremminkin asioihin jotka itse herkässä mielessään kokee loukkauksina.

Lihava ja onnellinen? En usko.

Joillekin tuntuu olevan vaikea ymmärtää tuon keskustelun pointtia. Kyllä lääkäri saa puuttua lihavuuteen, jos hänellä on siihen oikeasti keinoja. Pelkkä asian toteaminen ja laihdutuskäsky ei kuitenkaan potilasta auta. Potilasta ei auta myöskään se, että kaikki hänen vaivansa pistetään lihavuuden syyksi

No mikä sitten auttaa?

Auttaa ihmisten käsittely yksilöinä. Joku hyötyy ravitsemusterapiasta, mutta toinen tarvitsee psykologia henkisten ongelmiensa hoitamiseen.

Eikö lihava osaa itse hakeutua psykologille tai ravitsemusterapeutille jos sellaisen apua kokee tarvitsevansa?

Miksi syyllistää jotain tk-lääkäriä, joka todennäköisesti ajattelee lihavan parasta?

Sitä paitsi eikö lihava jo tiedä kaiken ravinnosta?

Pikemminkin päinvastoin, lihava ei tiedä paljonkaan ravinnosta. (ei kyllä tiedä laihatkaan)

Ai jaa. Täällä (ja eilisessä keskustelussa)  on tullut ilmi ettei terveellistä ruokavaliota (saatikka lautasmallia) saa esitellä lihavalle. He kun tietävät jo. 

Kävin ravitsemusterapeutilla työterveyslääkärin lähetteellä. Tutki ruokapäiväkirjaani ja totesi sitten, ettei ruokavaliossani ole mitään muuta vikaa kuin yletön määrä makeisia ja pullaa. Käski lopettaa niiden syönnin. 

Luuletko tosissaan, etten tiennyt jo ennestään makeisten ja pullan olevan epäterveellisiä? Ravitsemusterapeutilla ei ollut antaa mitään ohjeita tunne- ja stressisyömisen hoitoon (no ei tietenkään) ja hän itsekin valitteli, ettei oikein mitään muuta apua ole tässä kaupungissa tarjolla syömisongelmien hoitoon. 

Siinäkö on sinun ravintotietous?  Että karkit ovat epäterveellisiä?

Luitko edes viestini kokonaan??? Ravitsemusterapeutti totesi ettei ruokavaliossani ole mitään muuta vikaa. Syön mm. runsaasti rasvaista kalaa, kanaa ja kasviksia. Perusruokavaliossani ei ravitsemusterapeutin mielestä ollut mitään korjattavaa. Vain makeisten ja pullan syönnissä.

En minä väitä olevani mikään ravintotieteilijä, mutta ainakaan ravitsemusterapeutin mukaan en TIETOA kaipaa vaan psykologia.

Siis sulla ei ITSELLÄ ole minkäänlaista tietoa. Ei tiedon saamiseen ja hankkimiseen tarvitse olla mikään ravintotieteilijä.

Huudellaan puliukoille ja narkkareillekin. Miksei sitten näille ruokariippuvaisillekin. Läskit luulevat olevansa parempia kuin päihdeongelmaiset, vaikka täysin samaa sisäistä tyhjiötä täytätte ja palkitsemisjärjestelmää manipuloitte kuin muutkin addiktit.