Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kieltäytyminen kosimisesta ja sen jälkeinen kireä ilmapiiri
Mies siis kosi pari viikkoa sitten ja minä kieltäydyin. Ollaan seurusteltu kohta 6kk ja asuttu yhessä elokuun alusta.
Mielestäni järkevästi perustelin että en halua nyt tehdä päätöksiä missään tunnehuuruissa, haluan sitoutua sitten tulevaan naimisiinmenolupaukseen sataprosenttisesti kun tiedän että arki toimii. Meillä on kyllä mennyt kaikki hyvin. Tuntuu lähinnä siltä että kaikki on ihanaa ja toinen on järjettömän mahtava mutta en uskalla luottaa aaiaan vielä kun tuntuu että leijailen vaaleanpunaisissa unelmissa.
Ikää on 23-25v molemmilla.
Nyt tuntuu että asia kiristää välejämme, mies sanoi että asia on ihan ok mutta minusta tuntuu että ei ole. Tuntuu että mies on nyt sitten sitä mieltä että ei sitten ikinä mennä naimisiin.
Mies on ollut kerran kihloissa, aika lyhyehkön seurustelun jälkeen silloinkin. Minä en vaikka takana on yksi kuuden vuoden suhde.
Olen kerran ottanut asian uudelleen puheeksi ja tosiaan puhuttiin silloin heti kieltäytymiseni jälkeen pitkään.
Kommentit (130)
Ei tuohon nyt maailma kaadu ja sitä miestä kohtaankin voi olla armollinen. Se on ehkä itekkin tajunnut olleensa liian aikaisessa ja nyt harmittaa ja pää täynnä kysymyksiä tulevasta
Jos ovat toisilleen tarkoitetut niin menevät naimisiin myöhemmin molempien halusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ts. annoit kosijallesi rukkaset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n alitajuntakin voi varoittaa. Olin nuorena suhteessa kaikin puolin hyvän miehen kanssa, mutta jokin kolkutteli... Suhde kesti monta vuotta, mitta kieltäydyin myös kihlauksesta, pystymättä tarkkaan sanoittamaan syytä. Mutta tulihan se sitten selville...
Aikuisiällä salamarakastuin mieheen ja vielä netissä. En uskonut tätä ennen moisen olevan edes mahdollista. Parin viikon jälkeen olisin ollut valmis vaikka mihin, muuttanut yhteenkin tapaamatta, jos toinen olisi sattunut pyytämään... Täysin seinähullua, tiedän. Tulevat tapaamiset, kuukaudet ja vuodetkin kertoivat kyseessä oikeasti olevan Se Oikea. Ei ole tarvinnut epäröidä yhteenmuutto- ja naimisiinmenoasioiden kohdalla yhtään.
Ap:lla voi siis hyvinkin olla oikea syy kieltäytyä, eikä syy ole vikojen haku toisesta tai ettei hän "uskalla elää".
Eli neuvosi AP:lle on, että eroaisi?
Vai miten sen intuition kanssa pitäisi toimia?
En ehdottanut eroa, mistä tuon väitteesi tempaisit? Minusta on fiksua, ettei suostu kosintaan vain toisen mieliksi, jos joku asiassa tuntuu tökkivän. Aika näyttää, ap:llekin, mitä kannattaa tehdä. Ehkä hän kosii, ehkä suostuu miehen uuteen kosintaan, eroaa, jatkaa avoliitossa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tuo jolle vastasit, mutta ei sillä minusta mitään tekemistä epävarmuuden kanssa ole. Minäkin halusin sormukset merkiksi ulkomaailmalle, mutta en siksi että osoittaisin jotenkin omistavani kumppanini, vaan siksi etten itse halunnut joutua turhien ja kiusallisten iskuyritysten kohteeksi.
Tästä tulikin mieleen, että käytin nuorempana yöelämässä käydessäni feikkisormusta nimettömässä pitääkseni turhat ahdistelijat loitolla (seurustellessa aina, sinkkuna ollessakin useimmiten). Joskus toimi, joskus ei. Jos sattui kiinnostava mies kohdalle niin kerroin totuuden sormuksen tarkoitusperästä, joillekin pahimmille tapauksille oikein tyrkkäsin sormuksen nenän eteen ja väitin olevani naimisissa. Useimmiten kyllä häipyivät saman tien. :D
Minä laitoin tuollaiset jo teininä ja suututin perinpohjaisesti vanhemmat sukulaiset :D
Eivätkö kosiorituaalit kuulu lähinnä amerikkalaisiin TV-sarjoihin? En ole koskaan kuullut kenenkään suomalaisen kosivan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kosijanarsku.
AV:n päivystävältä psykologilta löytyy aina diagnoosi kuin apteekin hyllyltä.
Miksi edes haluatte naimisiin? Nimesi vaihtuu sovinistin mukaan ja tuet naista alistavaa liittoa. Antakaa jo olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikää on 23-25 molemmilla. Siis etkö tiedä ikääsi?? Eihän ikää millään ikähaarukalla ilmoiteta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes haluatte naimisiin? Nimesi vaihtuu sovinistin mukaan ja tuet naista alistavaa liittoa. Antakaa jo olla.
AV:n päivystävältä feminatsilta löytyy aina voimaannuttava kommentti kuin apteekin hyllyltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö kosiorituaalit kuulu lähinnä amerikkalaisiin TV-sarjoihin? En ole koskaan kuullut kenenkään suomalaisen kosivan.
Mitähän luulet kosinnan tarkoittavan? Kyllä mun kaikki ystäviä on kosittu - yhtä saunan jälkeen kotisohvalla, toista vuoren rinteellä auringon laskiessa, kolmatta piknikillä kauniina kesäpäivänä. Ihan normaalia toiminta - elämässä saa olla myös juhlahetkiä. Ei kaikkien tarvitse sopia naimisiinmenosta tyyliin "no, varataan nyt se kirkko sitten".
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama! Yhdessä reilu vuosi, 6kk yhteisasumista. Mies on ihanin ikinä, minulle. Silti en kiirehdi avioliittoa, se on ISO lupaus (joojoo erota voi mutta symbolisesti merkitsee paljon) ja mies onneksi ymmärtää empimiseni, antaa tilaa ja aikaa (vielä alleviivaten ihanuuttaan..). Selvästi harmistui hieman mutta "sopivasti", tuossa kohdin jos suuttumaan ryhdytään alkaisi hälytyskellot soida. Tullaan varmaan pysymään yhdessä mutta Mikä Ihmeen Kiire olisi Loppuelämää koskevalla päätöksellä??
alleviivaten ihanuuttaan? Siis miehesi on omasta mielestään ihana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuuden kuukauden jälkeen ei tosiaan voi vielä arvioida, onko suhteella edellytyksiä menestyä pitkällä tähtäimellä. Haluatteko samoja asioita elämässä? Onko teillä yhteiset arvot? Ja tosiaan, miten arkenne sujuu pidemmän päälle? Näitä asioita kannattaa pohtia; jos ne natsaavat niin sitten voi vaikka toimia vähän tunnehuuruissakin... ;)
Joskus tuollainen voi onnistuakin. Mies kosi minua 6 kk seurustelun aloittamisen jälkeen, naimisiin menimme tapaamisemme yksivuotispäivänä. Nyt yhteistä taivalta takana yli 28 vuotta, lapset muuttaneet jo omilleen, rakkautta riittää ja meillä on edelleen kivaa keskenämme. Mutta eihän näin nopeaa toimintaa varsinaisesti suositella voi :)
Minun eksäni sai ekan kosinnan aikaan rukkaset nykyiseltä lapsensa äidiltä ja vaimoltaan ;) eli kai tuosta yli voi päästä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmästi teit.
Niin! Ajattele, jos siinä meni elämän ainoa mahdollisuus PÄÄSTÄ naimisiin!
Voivoi, kyllä nyt ei ole mitään toivoa.
Ei kun siinä saattoi mennä mahdollisuus hyvään parisuhteeseen. Ei varmaan ainoa, mutta kuitenkin.
Jos se hyvä parisuhde on naimisiinmenosta kiinni niin eipä ole kovin hyvä suhde ollutkaan.
Me oltiin oltu yhdessä kolme ja puoli vuotta kun mies kosi, tuli täysin puskista koska oltiin vähän aiemmin puhuttu että kun onnellisia ollaan yhdessä niin ihan sama, ei meillä ole kiire. No hän kai ajatteli että jos ihan sama nii ollaan ny edes kihloissa :D luultavasti häihin menee vielä muutama vuosi :'D
Vierailija kirjoitti:
Mitä kamalaa siinä on, että menee naimisiin? Mitä pelottavaa on avioliitossa? Menin itse naimisiin 6kk siitä, kun ensimmäisen kerran törmäsin nykyiseen puolisooni. Ollaan oltu 16 vuotta naimisissa, eikä kaduta. Ne jotka silloin seurusteli pidempään, ovat jo aikoja sitten eronneet. Avioliitto ei sovi täydellisyyttä tavoittelevalle.
Haluaisin vain kääntää kysymyksen takaisin: mitä kamalaa siinä on, jos ei vaikk aikoisi ollenkaan mennä naimisiin? Ja silti olisi sitoutuneessa parisuhteessa. Mitä pelottavaa on avoliitossa? Lähtökohtaisestihan avoliitossa olevat eivät minun nähdäkseni pelkää avioliittoa, kunhan sille ei ole ollut vielä tilaisuutta/hyvää hetkeä. Kun katsoo kuinka moni eroaa joka kuitenkin on mennyt naimisiin, ei se avioliitto itsessään kerro mitään suhteen tosiasiallisen sitoutumisen tasosta. Joo olen kihloissa ja menossa naimisiin itsekin, mutten pidä itseäni ja suhdettani silti mitenkään muita parempana.
Selvä narsku. Kyllästynyt esittämään normaalia ja haluaa päästä nopeasti itse asiaan.
Tee niin kuin tuntuu hyvältä. Silloin on kaikki hyvin. Jos et halua mennä nyt kihloihin niin et halua mennä nyt kihloihin. Jos ette tämän takia pysy yhdessä niin sitten se on niin. Hyvä että kuuntelet itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö kosiorituaalit kuulu lähinnä amerikkalaisiin TV-sarjoihin? En ole koskaan kuullut kenenkään suomalaisen kosivan.
Mua kosittiin saunassa. Siis ihan kysyttiin haluaisinko vaimoksi. Vastasin kyllä. Ei se välttis mitään ruususeremoniaa vaadi, vain kysymyksen ja siihen vastauksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kamalaa siinä on, että menee naimisiin? Mitä pelottavaa on avioliitossa? Menin itse naimisiin 6kk siitä, kun ensimmäisen kerran törmäsin nykyiseen puolisooni. Ollaan oltu 16 vuotta naimisissa, eikä kaduta. Ne jotka silloin seurusteli pidempään, ovat jo aikoja sitten eronneet. Avioliitto ei sovi täydellisyyttä tavoittelevalle.
Sä ilmeisesti et ole kuullutkaan että on olemassa sellaisia miehiä jotka muuttuvat hirviöiksi sillä hetkellä kun avioliitto astuu voimaan kun kuvittelevat että nainen on nyt nalkissa ja ikuisesti miehen omaisuutta? Moni avioliitto on sen takia päättynyt naisen kuolemaan joten aina jos intuitio varottaa, sitä kannattaa kuunnella. Varsinkin jos kosinta tulee nopsaan ja puskista. Todella monessa tapauksessa se on hälytysmerkki.
Kirjoituksesi on todella naiivin ihmisen tekstiä.
Niin, kuten itse sanoit: sillä hetkellä kun avioliitto astuu voimaan. Näitä tarinoita löytyy vaikka sitä papin aamenta olisi odoteltu kuinka kauan. En ole mikään pika-avioliittojen kannattaja, mutta hassua että noin yksioikoisesti ja mustavalkoisesti ajatteleva ihminen syyttää toista naiviiviksi.
En ajattele yksioikoisesti ja mustavalkoisesti vaan tiedän kymmeniä tällaisia tapauksia työni kautta.Olen realisti.
Alue: Aihe vapaa
Minä kiinnitin samaan huomiota. Eli he ovat nyt seurustelleet 6kk ja jo 4kk kohdalla muuttaneet yhteen. Kommentoijat vouhkaa vaan tuosta kosinnasta, mutta eivät yhtään hämmästele ap:n noin muuten nopeaa toimintaa.
Minusta yhteen muutto on todella sitovaa ja siinä yksi rinkula sormessa ei merkitse enää mitään. Sen saa nopeasti otettua pois, jos ei enää halua toisen kanssa olla, mutta erilleen muuttaminen ei olekaan yhtä nopeaa ja helppoa, kun pitää etsiä uusi asunto ja tavaroita aletaan jakamaan sulle-mulle-meiningillä.
Mielestäni sekä ap että avopuolisonsa ovat todella hätiköiviä tyyppejä ja olisikin kannattanut odottaa vielä jonkin aikaa ennen kuin edes muuttaa yhteen, jotta kumpikin ovat varmoja mitä suhteelta odottaa ja haluaa.