Muistatko päivän kun sinulla alkoi kuukautiset? Kerro siitä!

Olin 13-vuotias,katsoin parhaillaan jotain Mies ja alaston ase -leffaa ja nauroin katketakseni. Mainostauolla menin vessaan ja alkkarit olikin veressä. Mietin, että nythän mä repesin oikein kirjaimellisesti.

Tiesin kyllä heti mistä oli kyse. Muistan, että alushousut oli punavalkoraidalliset. Taisin sanoa äidille ja kehotti käyttämään siteitä. Jossain vaiheessa samana päivänä kopsahdin kylppärin lattialle kun silmissä sumeni. Tiedä sitten, oliko se jännitystä vai matalaa verenpainetta - silloin olin tietysti varma, että verenpuutos vaivasi :D

Olin 11v, ja mua jostain syystä hävetti niin paljon että piilottelin verisiä alushousujani. Joskus olin jättänyt ne pesuveteen likoamaan, kun äitini tuli töistä. Meni suihkuun ja huomasi vedessä lilluvat veriset aluhousut.. oli hirveen noloa, kun äitini juoksi melkein innoissaan luokseni, ja kysyi onko mulla alkanut kuukautiset, ja silitellen päätäni kysyi, miksen kertonut aikaisemmin. Itse päivää en muista, koulussa taisin välitunnilla huomata. Taittelin vessapaperista itselleni siteen ja päivä jatkui. Olin ensimmäinen tyttö luokaltani, enkä kehdannut sanoa kellekkään mitään, kun ei kukaan kavereista ollut samassa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muista mutta muistan päivän kun ne loppui lopullisesti, 30 vuotta niistä ehdin kärsiä..

Äläs nyt! Mistä tiesit, että ne olivat viimeiset kuukautisesi? Olitko jossakin leikkauksessa?

Alapeukuttajille tiedoksi, että ne viimeiset kuukautiset eivät ilmoita olevansa viimeiset. Hedelmällisen ajan loppuessa kuukautiset muuttuvat epäsäännöllisiksi. Voi mennä pari kolme kuukautta ja sitten ne taas tulevat.

Oli 6lk:n kevät. Olin serkkujen luona, jossa oli paljon muutakin sukua paikalla. Mulle kuukautisten alkaminen niin nuorena ja pienikokoisena oli järkytys; koulussa meille oli aina selitetty, kuinka ne alkavat yläkoulussa n. 8lk:lla (kun painoa on n. 50kg) eli en osannut yhtään odottaa niitä. Lisäksi viimeiset päivät oli muutenkin olleet sekavia (lähipiirissä kuolema) ja sitten aivan yllättäen tuli kauheat alavatsakivut. Vähän myöhemmin kuukautiset alkoi. Silloin en osannut vielä yhdistää mahakipua ja menkkoja toisiinsa. Tuskailin vain kipua.

En kertonut aluksi kenellekään. Tein klassiset vessapaperit. Illalla sitten keräsin rohkeutta ja kerroin serkulle, joka antoi siteitä. Hän olisi halunnut kertoa äidilleen, mutta en antanut lupaa.

Olin 11-vuotias. Menkkani alkoivat kesken soittotunnin. En muista muuta kuin, että menin tunnin jälkeen vessaan ja totesin alkkareissa olevan ruskea verinen tahra. En uskaltanut kertoa kenellekään varmaankaan puoleen vuoteen. lopulta kuitenkin uskalsin äidille kertoa. Olin kyllä käyttänyt äidin siteitä kaapista kaikki ne kuukaudet. Äiti halusi vielä varmistaa että osaan varmasti käyttää siteitä. Asiasta ei tehty sen suurempaa numeroa.

Joku oli kyllä mennyt koulussa ohi, kun kuvittelin alkuun että nyt sitä verta sitten valuu joka päivä loppuelämän :D nuorempana mulla kyllä kestikin menkat todella paljon pidempään kuin nykyään

Kuukautiseni alkoivat juuri silloin, kun niitä vähiten odotin. Olin 12-vuotias ja lähdössä viikon pituiselle partioleirille metsään. Lähtöaamuna ne sitten alkoivat ja äitini oli jo silloin ehtinyt mennä töihin. Soitin tietysti ensimmäisenä hänelle kertoakseni tapahtuneesta ja itkuhan siinä väistämättä tuli, vaikka näin jälkeenpäin ajateltuna ei siinä ollut mitään järkeä. Lähdin leirille menkoista huolimatta ja jouduin opettelemaan niiden kanssa elämistä luonnonhelmassa. Minkäänlaista rakennusta tai leirikeskusta ei siis ollut lähimaillakaan, vaan jouduimme esimerkiksi peseytymään järvessä..

Sanoisinko, että oli kyllä huonoa tuuria matkassa. 🖓

Olin 13-vuotias ja huomasin kuukautisten alkaneen kun kävin koulun jälkeen kotona vessassa. Jännitti ottaa asia äidin kanssa puheeksi niin laitoin muistaakseni sähköpostia (soittaminen ois tuntunu ihan liian pelottavalta mut en tiiä miks en laittanu tekstaria :D) jossa kierrellen kerroin et mun kuukautiset on ehkä alkanu. Äiti sitten toi kaupasta siteitä töistä tullessaan.

Olin 12-vuotias, täyttämässä 13 syksyllä. Olin siis päässyt ala-asteelta ja oli kesäloma. Ja kesäkuu.

Minulla oli jotenkin tosi outo olo koko aamun. Kävin vessassa jatkuvasti, vaikka en edes pienessä mielessäni ajatellut että menkat voisi alkaa. Se oli varmaan jokin alitajunnassa.

No, sitten huomasin housuissa punaruskeaa ja olin saada sydärin. Menin hakemaan siteen kirjoituspöydän laatikosta, jonka terkkari oli jakanut kaikille tytöille 5. luokalla. :D

Itkin pari tuntia ja ajattelin etten voi enää ikinä olla lapsi.. sain sitten kerättyä rohkeutta kertoakseni äidille, joka just tyhjensi tiskikonetta.

Hän sanoi vaan että aijaa. :D Ja neuvoi missä on siteitä. Vaihdoin siteen kellon tarkkuudella kahden tunnin välein, koska niin kerrottiin jossain lehtiössä jonka myös tämä terkkari oli meille jakanut vuotta aiemmin. 😂

Oli ihan helvettiä mulle, mietin kauhuissani miten pärjään yläasteella, että mitä jos luokkatoverit saa selville. :D

Seuraavat menkat tulivatkin sitten vasta elokuussa ja viikonloppuna. Kestivät vain kaksi päivää. :D Ja kolmannet vasta joulukuussa joululomalla. :D Ja ne oli tosi tosi runsaat.

Sen jälkeen ne alkoi tulla säännöllisesti kerran kuussa. Oli oikeastaan aika hyvä etten ekaan puoleen vuoteen joutunut olemaan kertaakaan "menkoissa" koulussa, koska olin niin hädissäni niistä ja sain aikaa "harjoitella." :D

Voi että, nää on niin liikuttavia juttuja. Voi ymmärtää niin hyvin tyttöjä ja äitejä.... Innostuneita ja vaikenevia äitejä... Häpeileviä ja ylpeitä ja pelokkaita tyttöjä...

Jotenkin hirmu suloista mielestäni, kun joillain on asiaa juhlittu ostamalla kakku tai menty syömään jonnekin <3.

n55

Olin ihan pikkuista vaille 13. Kotona menin vessaan ja huomasin pikkuhousuissani ruskeaa tahraa. Tajusin heti mistä on kysen. Kovasti hävetti ja piilotin likaiset pikkuhousut vessan roskiksen taakse lattialle (kyllä huomaa, että tuon ikäinen on vielä täysin lapsi)! Mitä ihmettähän päässäni on oikein liikkunut? No, äiti ne sieltä löysi ja tuli sanomaan, että sinulla vissiin alkanut kuukautiset. Nolotti ihan hirveästi. Noloutta ei varmasti auttanut se, että myös äidin äänestä kuulin nolouksen tai jotain muuta vastaavaa, muistan sen äänen vieläkin ja se ahdistaa. äiti käski laittaa siteen, että voi tulla paljonkin vuotoa. Ei tullut kuin pientä tuhrua. Myöhemmin kyllä senkin edestä.

Kuukautiset nolottivat minua niin paljon, etten koskaan viitsinyt laittaa likaisia pikkuhousuja pyykkikoriin. Pesin vähän väliä pikkareita itse. Pahimmin tahraantuneet heitin roskiin. Lopulta tilanne oli se, ettei minulla ollut yksiäkään pikkuhousuja jäljellä ja raukka yritin itse ommella uusia. En tiedä miten äitikään ei huomannut, ettei minulla ole koskaan pikkareita pesussa. Joskus kun olin piilottanut likaiset pikkuhousut vaatekaappiini, että pesen myöhemmin, olinkin unohtanut ne sinne. Sitten kun löysin ne, niissä oli kauheasti sellaisia ihan pikkuriikkisiä ötököitä. Hyi yäk, en ikinä unohda sitä.

Pahimpia kauhunhetkiä on ollut kun kuukautiset ovat tulleet housujen läpi. Kerran kun olin jo työelämässä ja kävimme läpi lapsettomuushoitoja olin koulutuksessa muutamien työkavereideni kanssa sellaisessa isossa paikassa. Kuukautiset alkoivat aamulla ja kotoa lähtiessä viimeiseksi vaihdoin vielä uuden isoimman tamppoonin. Hoidot saivat ilmeisesti minut vuotamaan todella kovaa, eikä sitä ollut aiemmin niin järisyttävänä tapahtunut. Heti kun koulutus alkoi tunsin miten hulahti housuun. En viitsinyt heti alkuun lähteä kaikkien ihmisten edestä vessaan. Tuo oli iso virhe. Tunsin miten verta valui vähän väliä. Sitten en enää voinut lähteä vessaan kun olisi pitänyt kävellä eteen missä ovi oli. Lopulta lähdimme syömään. Kuljin viimeisenä ja toivoin vain että ihmiset, joiden ohi kuljettiin (ja niitä oli paljon) eivät katsoisi. Matkalla livahdin vessaan ja muut ihmettelivät oven ulkopuolella miksi viivyn niin kauan. Elämäni noloimpia kokemuksia. Ja housut olivat kivasti koko päivät takamuksesta veren tahrimat. Tällaisia tapauksia on ollut useita ja vasta vuosia nyöhemmin, aikuisiällä tajusin, että olisin voinut laittaa sekä siteen että tamppoonnin, olisi helpottanut edes vähän. Nykyään otan parina ensimmäisenä päivänä aamulla ja illalla puolikkaan Buranan ja pärjään vähäisemmän vuodon kanssa huomattavasti paremmin. Voi kun tuon olisi tiennyy jo nuorena.

12.1 -92 sunnuntai, olin 10-vuotias. Järkytyin, vaikka olin kuullut jo menkoista. Aina puhuttiin, että ne alkavat yleensä 12-13-vuotiaana. Huusin äidin apuun vessaan. Itkin enkä olisi halunnut kuukautisten vielä alkavan. Vihasin niitä ja seuraavalla viikolla itkin menkkavihaani joka päivä koulun jälkeen... Vihasin myös niitä paksuja siteitä. Kukaan ei myöskään moneen vuoteen kertonut, että kuukautiskipuihin voi ottaa särkylääkettä. Pikemminkin asenne oli, että kuukautiset sattuvat. Siispä itkeä tihrustin kivuissani menkkojen ensimmäiset yöt muutaman vuoden ajan. Ja minäkin pyykkäsin tahriintuneita vaatteitani itse, kuten moni on täällä kertonut. Vaikka äitini sinänsä suhtautui asiaan ihan ok. Häpeä vain oli kova.

Nostetaan.

Mulla olisi monta veristä tarinaa kerrottavana kun alkoivat 10-11v. nurkilla. Nyt vuosia myöhemmin nautin Mirena hormonikierukan eduista=ei menkkoja☺

Todellakin muistan. Olin kaksitoista ja veritahat ilmaantuivat pikkuhousuihin tyttökerhon uimahallireissulla. Huomasin kun puin uinnin jälkeen, onneksi ei ollut tullut paljoa että olisi veteen mennyt. Sittenpä oli pöksyt täynnä vessapaperia, kun bussissa istuin kotimatkalla. 

Olin vastikään täyttänyt 13. Olin ollut likkakavereiden kanssa ulkona koko keväisen sunnuntain. Illalla sitten menin sisään ja vessaan ja huomasin, että housut olivat ihan ruskeat. Tiesin kyllä, mistä on kyse, sillä kaveripiirissa oli sen verran vanhempiakin tyttöjä, että asiasta oli puhuttu. Kotona tai koulussa ei mitään. Mietin, että en haluaisi sanoa äidille mitään, mutta toisaalta tajusin, että tarvitsen siteitä, joten pakkohan se oli sanoa. Hän murahti vain, että tiedänkö, mistä on kyse ja että siteitä ei saa jättää minnekään viereksimään. Ei muuta. Jos en olisi ollut niin ujo ja arka, niin olisin heittäytynyt tyhmäksi ja tietämättömäksi ja vaatinut äitiä selittämään, mistä on kyse. Mutta eihän meillä "sellaisista" asioista koskaan puhuttu. Kaikki sukupuolisuuteen liittyvä oli tabu.

Seuraava päivä oli koulupäivä ja meillä kaksoistunti sisäliikuntaa. Silloin istuttiin kuukautisten ajan salin seinän vieressä penkillä ja opettaja piti kirjaa istumisista. Keljutti, kun kaikki tytöt saivat heti tietää, vaikka olisin mieluiten salannut koko jutun. Hävetti. Äiti toi jonkin aikaa siteitä kaupasta, mutta lopetti sitten mitään sanomatta. Kun huomautin asiasta, hän vain käski mennä itse ostamaan. Siinä oli melkoinen kynnys kiivettävänä ujolle tytölle. Pää punaisena kuin pioni kävin sitten ostoksilla ja vaihdoin samalla nuorekkaampaan merkkiin, sillä äiti harrasti "mummositeitä", jotka olivat isoja ja paksuja, mutta saattoivat silti laskea läpi, koska kosteutta läpäisemätöntä kalvoa ei ollut. Lisäksi ne näkyivät pitkien housujen läpi, joten oli käytettävä hametta. 

13-vuotias olin 70-luvun lopulla seitsemännellä luokalla. Menkkoja olin jo kovasti odottanut, sillä tiesin niiden jo joillain kavereillani ja luokkatovereillani alkaneen. Itse olin tuolloin vielä aika lapsellinen, ja pidin itseäni tässäkin suhteessa mattimyöhäisenä. Menkoista siis tiesin eikä se ollut sellainen asia, mitä kotonakaan olisi piiloteltu. Niistä puhuttiin avoimesti - toisin kuin seksistä. 

Itse menkkojen alkaminen ei sitten ollut mikään dramaattinen tapahtuma. Illalla kotona olin, kun huomasin veren tahrimat pikkuhousut ymmärtäen, että tämä on nyt sitä. Äidille sitten kertomaan, että näin on nyt käynyt ja ilman suurta numeroa äiti antoi siteet. Luojan kiitos tuolloin oli jo käytössä modernimpia siteitä eikä niitä vyöviritelmiä, joita äidinkin olin nähnyt vielä muutamia vuosia aiemmin käyttävän. Tosin olivathan nekin nykysiteisiin verrattuna sellaisia paksuja pötiköitä, joiden kanssa täytyi jatkuvasti pelätä ohivuotoja.

Mutta se malttamaton odotus ja ilo menkkojen alkamisesta haihtui taivaan tuuliin aika nopsaan muuttuen suoranaiseksi vihaksi runsaiden vuotojen ja järkyttävien vatsakipujen myötä.  Meillä kuitenkin osattiin huolehtia riittävästä kipulääkityksestä. Siitä käy äitiä kiittäminen. Mutta onneksi kukaan ei silloin kertonut, että tässä samassa veneessä soudetaan yhä vieläkin kohta 40 vuotta myöhemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Muistan! Melkeen päivälleen 16v sitten alkoi.

Olin just aloittanu 7lk. Joitain päiviä vuoti jotain ruskeaa pikkareihin ja olin aina helpottunut kun ei ollukkaan vertaa. No, koulussa sitte ruokajonossa tunsin et jotain valahti kunnolla housuun. Söin ja menin vessaan ja olin järkyttynyt!!! Kamala määrä verta ja voi sitä sotkua! Tungin paperia

hädissään housuun ja menin tunnille. Hävetti ääripaljon! Aattelin et kotona heti kerron äitille mutta en sitten voinut koska tiesin että kertoo kaikki sen kaverille. Niinpä salasin kokoasian. Salaa kiikutin siteitä vessasta toiseen.

Harmittaa se kamala häpeä.

Olen vielä sisaruksista vanhin ja meillä ei tämmösistä kauheena puhuttu.

Omalle tytölle yritän olla avoimempi.

Ohis 13-vuotiaana mennään seiskalle.... Omani alkoivat viikko ennen seskalle menoa.

Olin 9-vuotias kun kuukautiset alkoivat. Oltiin syksyllä kavereiden kanssa meidän pihalla leikkimässä piilosta kun ihmettelin kosteita housuja ja kun kävin vessasta järkytyin verestä. Minulle ei oltu kerrottu kuukautisista ollenkaan etukäteen. Vaihdoin sitten alushousut ja toivoin, että verenvuoto tyrehtyisi itsestään. Kavereille selitin ihan paniikissa, että "mun perseestä tulee verta!" Ja kaverit olivat ihan yhtä järkyttyneitä ja tietämättömiä asiasta.

Myöhemmin illalla kun vanhempani tulivat kotiin tietysti selitin jutun heillekkin ihan paniikissa ja äitini vain totesi tyynesti "jaa nytkö ne jo alkoivat", mutta ei kertonut asiaa tarkemmin. Luulin ensin, että kuukautiset tarkoittavat, että verta tulee yhden kokonaisen kuukauden ja sitten ei enää koskaan. No olin väärässä ja siitä katkera vielä monen vuoden ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan! Melkeen päivälleen 16v sitten alkoi.

Olin just aloittanu 7lk. Joitain päiviä vuoti jotain ruskeaa pikkareihin ja olin aina helpottunut kun ei ollukkaan vertaa. No, koulussa sitte ruokajonossa tunsin et jotain valahti kunnolla housuun. Söin ja menin vessaan ja olin järkyttynyt!!! Kamala määrä verta ja voi sitä sotkua! Tungin paperia

hädissään housuun ja menin tunnille. Hävetti ääripaljon! Aattelin et kotona heti kerron äitille mutta en sitten voinut koska tiesin että kertoo kaikki sen kaverille. Niinpä salasin kokoasian. Salaa kiikutin siteitä vessasta toiseen.

Harmittaa se kamala häpeä.

Olen vielä sisaruksista vanhin ja meillä ei tämmösistä kauheena puhuttu.

Omalle tytölle yritän olla avoimempi.

Ohis 13-vuotiaana mennään seiskalle.... Omani alkoivat viikko ennen seskalle menoa.

Öööö... tuossa lainaamassasi jutussa kirjoitetaan 16 v  sitten.

Tästä on nyt yhdeksän vuotta aikaa. Olin 14-vuotias ja illalla huomasin vaaleanpunaista vuotoa, ajattelin et voiskohan olla nyt vihdoinkin ne menkat... Laitoin yöksi pikkuhousunsuojan ja aamulla huomasin, että vertahan siinäkin oli vähän ja laitoin uuden pikkuhousunsuojan. Menin normaalisti kouluun ja koulun jälkeen taas vaihdoin uuden pikkuhousunsuojan. Ajattelin, että onpas helppoa... Ei ollut kipuja ja vuotokin oli niukkaa.

Seuraavat menkat tulivat kahden kuukauden päästä, jolloin minulle alkoi paljastua kuukautisten karu todellisuus. Sotkin koulun juhlasalissa penkin, koska pikkuhousunsuoja ei enää riittänytkään.. Aloin pelkäämään ohivuotoja ja aloin käyttää tamponia ja sidettä samaan aikaan. Sotkin myös sänkyni petarin, jota en onnistunut koskaan putsaamaan täysin. Ostin myös kuukautissuojani itse, koska vaistosin äitini kokevan kuukautiset jotenkin kiusalliseksi asiaksi.