Muistatko päivän kun sinulla alkoi kuukautiset? Kerro siitä!

Olin kuutosluokalla ja oli just hiihtoloma alkanut, kun mulla alkoi menkat. Olin ihmeissään kun se vuoto oli ensin ruskeaa, mutta tajusin kuitenkin mistä kyse, äitini oli mulle kertonut etukäteen kuukautisista ym. Olin oikeastaan ylpeäkin ja kerroin heti äitilleni ja isosiskolle. :)

Vierailija kirjoitti:

Kuukautiseni alkoivat juuri silloin, kun niitä vähiten odotin. Olin 12-vuotias ja lähdössä viikon pituiselle partioleirille metsään. Lähtöaamuna ne sitten alkoivat ja äitini oli jo silloin ehtinyt mennä töihin. Soitin tietysti ensimmäisenä hänelle kertoakseni tapahtuneesta ja itkuhan siinä väistämättä tuli, vaikka näin jälkeenpäin ajateltuna ei siinä ollut mitään järkeä. Lähdin leirille menkoista huolimatta ja jouduin opettelemaan niiden kanssa elämistä luonnonhelmassa. Minkäänlaista rakennusta tai leirikeskusta ei siis ollut lähimaillakaan, vaan jouduimme esimerkiksi peseytymään järvessä..

Sanoisinko, että oli kyllä huonoa tuuria matkassa. 🖓

Heips, täällä toinen jonka kuukautiset alkoi yhtaikaa partioleirin kanssa. Teltassa nukuttiin, riuku toimitti vessan virkaa ja järvessä käytiin pesulla. Ei ollut kivaa, ei! Onneksi nuo ensimmäiset kuukautiset ei kestäneet kauhean pitkään eivätkä olleet niin kivuliaatkaan kuin myöhemmin olivat.

Olin 14-vuotias, menkat alkoi kesken koulupäivän, huomasin kun välitunnilla vessassa kävin. Parhaiten muistan sen fiiliksen: Nyt olen aikuinen!

Vierailija kirjoitti:

En muista mutta muistan päivän kun ne loppui lopullisesti, 30 vuotta niistä ehdin kärsiä..

Minä 38 vuotta!

Vierailija kirjoitti:

Olin pari kuukautta vaille 11v.Äiti oli kertonut sellaisten olevan tulossa. Silti,kun koulussa alkoivat ,en ensin tajunnut että mitä tapahtuu.Koski niin että taju oli lähteä. Onneksi opettaja passitti kotiin kun huomasi huonon vointini.Vessassa laitoin nenäliinat housuihin,kankaiset,oli onneksi laukussa kaksin kappalein vaikkei vuoto ollut kuin tuhrua siinä vaiheessa.Kotiin oli lyhyt matka.Äiti antoi siteen,lääkettä ja kiipesin lämpimään uuninpankolle,yrittäen nukkua.Ja lopulta nukahdin kivun hieman laannuttua.Kivun muistan,se oli kovaa!

Aikaa tästä on kauan.

Oliko 30- vai 40-lukua?

Olin 12-vuotias. Menin vessaan ja huomasin, että alushousut olivat ihan veressä. Huusin äidin paikalle ja sanoin, että minulla on varmaan alkaneet kuukautiset. Hän ei ensin uskonut ollenkaan, vaan sanoi, että ehkä se oli jotain muuta (?). Vasta, kun hän näki pyykkikoriin laittamani alushousut hän todella hämmästyneenä totesi, että kyllä ne kuukautiset ovat, ja näytti kylpyhuoneen kaapin, jossa oli siteitä ja tamponeita. 

Emme hirveästi tämän jälkeen asiasta jutelleet, mutta vieläkin ihmetyttää ilmoitukseni epäileminen aluksi. Ehkä hänellä oli itsellään alkanut murrosikä paljon myöhemmin, ja hän piti minua vielä tuon ikäisenä aivan lapsena.

Vierailija kirjoitti:

Olin aina kuvitellut että kuukautisveri on punasta ja kirkasta, en ollu koskaan kuullut että se vois olla ruskeeta ja siks en osannut ollenkaan yhdistää noita asioita toisiinsa. Koulussa opettajat vaan painotti kuinka ei tarvii pelästyä kun alkaa vuotaan punasta verta tai paperiin jää punanen tahra. En vielä ihan niin pienenä tiennyt että veri muuttuu ruskeaksi kun se joutuu hapen kanssa tekemisiin pitkäksi aikaa :( Koulussa voitais kyllä ihan niinkin selvästi puhua ettei lapset luule että niiltä vuotaa ulostetta.

Olin muistaakseni 12-vuotias.

Samanlainen kokemus mullakin. Olin 12 ja aamulla ihmettelin ruskeaa sotkua housuissa. Äiti huomasi pyykissä likaiset pikkarit ja kysyi vielä, että onko alkaneet ja sanoin ei, kun en ollut tajunnut edes ajatella menkkojen mahdollisuutta. Kyllä se siitä sitten selvis, kun näki tuoreempaa vuotoa.

Kuukautiseni alkoivat kai aika myöhäisessä vaiheessa, eli samana kesänä, kun täytin 14 vuotta. Kaikilla kavereilla ne oli jo, joten kai sitä sitten oli tyytyväinen.

Pyöräilin lapsuuskodistamme Espoon Haukilahdesta isäni työpaikalle Lauttasaareen. Jalassani oli keltaiset bermudashortsit. Kun menin isän toimistoon, sihteeri kuiskutti minulle, että hei sun housuntakamus on ihan verinen. Menin vessaan ja sulloin alushousuihin paperia. Itselläni ei ollut rahaa, enkä olisi verishorteilla edes kehdannut kauppaan sideostoksille lähteä. Jouduin siis kertomaan isälleni, että kuukautiset alkoi ja tarvitsen siteitä. Hän kävi autolla ostoskeskuksessa.

Toi siteitä ja collegepuseron, jonka sitaisin vyötärölle peittämään takapuolen.

Olin 12-vuotias. Aamulla ennen kouluun lähtöä kävin vessassa ja huomasin, että pikkarit olivat likaiset. Säikähdin ihan kamalasti, vaikka tajusin heti, että menkat on alkaneet. Aloin itkeä ja kun en pystynyt lopettamaan itkemistä, äiti tuli kysymään, mikä mulla on. Sain jotain soperrettua verisistä pikkareista. Äiti ohjeisti laittamaan siteen (tuolloin siteet olivat vielä niitä tosi paksuja, joiden kanssa sattui aina ohivuotoja ja jotka eivät pysyneet kovin hyvin paikoillaan). Sain onneksi jäädä kotiin siksi päiväksi, vaikkei mitään erityisiä kipuja ollutkaan, olin vain niin surullinen lapsuuden päättymisestä. Sitten aina piilottelin käytetyt siteet huolellisesti roskiksen pohjalle ja siteen vaihtamisen yritin hoitaa tosi hiljaa. Samoin tahriintuneet vaatteet pyykkäsin käsin itse etukäteen mahdollisimman huomiotaherättämättä ennen pyykkikoriin laittamista. En ikinä kehdannut pyytää äitiä ostamaan lisää siteitä (tai edes itselleni paremmin sopivia, kuten pitempiä yösiteitä) ja hermostutti aina, että mitä jos ne loppuvat kylppärin kaapista juuri menkkojen aikaan. Myöhemmin, kun muutin pois kotoa, kävin aina ostamassa siteet / tamponit jostain muualta kuin lähikaupasta, jossa teen päivittäiset ruokaostokset, ettei myyjä tietäisi menkoistani.

Yöllä nukkuessa ja lakanat likaantuivat, sain hirveät huudot ja häpesin vuosikausia kuukautisia todella paljon. Olin jo reilusti yli kaksikymppinen ennenkuin osasin suhtautua kuukautisiini luonnollisella tavalla ja ostaa esim. tamponeita häpeilemättä.

Olin aivan pian täyttämässä 14, joten olin hätäillyt kuukautisten tuloa jo monta vuotta luullen, etteivät ne koskaan alakaan. Aamulla menin vessaan ja huomasin veritippoja pikkuhousuissa. Äidille asia selvisi vasta kuukausia, kuukausia myöhemmin, kun hän oli ilmeisesti hajun perusteella löytänyt huoneeni nurkasta paperikassin, johon piilotin siteiden sijasta käyttämiäni verisiä vessapaperimyttyjä. Äidille kertominen tuntui hirvittävän nololta ja vaikka päätin tehdä sen vaikka kuinka monesti, en saanut asiaa sanottua. Kätköni löydettyään äiti alkoi ostaa minulle siteitä.

Mua surettaa lukea näitä. Kamala tabu kuukautiset olleet :( Jopa äidit ovat lisänneet häpeää, suuttuneet tahroista tai pantanneet särkylääkkeitä. Surullista. Olispa nykylapsilla helpompaa (lapsiahan monet vasta ovat kuukautisten alkaessa!)

Muistan. Minä ja kaksi vuotta mua vanhempi poikapuolinen serkku oltiin kahdestaan meillä ja oltiin koottu sähköautorata, jolla kisattiin. Minä olin just täyttänyt 13 ja yhtäkkiä tuntui vähän jännältä. Menin vessaan ja huomasin, että menkat oli alkaneet. Tiesin, missä äidin siteet olivat ja samassa paikassa oli mun just koulusta saamat. Hoidin vessakäynnin ja siteen ja laitoin äidille tekstarin, että alkoi menkat. Äiti tekstasi takaisin, että käydään sitten illalla ostamassa mulle omia siteitä ja että löysinhän varmasti, mitä tarvitsen. Ei siitä haloota tehty, kun asiasta oltiin kuitenkin juteltu.

Olin melkein 15v. Olin silloin kaverilla. Sanoin kaverille siitä ja sain siteen. En puhunut siiä kellekään muille. En pelästynyt tms. Thats it.

Mitä veikkkaatte, milloin juttu  ilmestyyjossain Sanoman julkaisussa?

Hyvä vain jos näistä asioista puhuttaisi enemmän. Koulussakin saisivat puhua jo aiemmin. Monella alkaa jo 10-vuotiaana, toisilla 9-vuotiaana ja meille ainakin kerrottiin koulussa menkoista vasta kun itselläkin ne olivat olleet jo muutaman vuoden.

Olin 11 ja oli joku loppuvuoden synkkä viikonloppuaamu tai -päivä, kun huomasin niiden alkaneen. Arastelin kertoa äidille koska kotiolot oli muuten piinaavat (molemmat tuurijuoppoja ja isä lisäksi väkivaltainen). Äiti otti asian kuitenkin melko empaattisesti. Muistan kun menin suihkuun pesulle ja katsoin kuin vuoto valui tippa kerrallaan. Oli jotenkin epätodellinen oli.

Kotona minulle ei näistä juuri puhuttu, mutta onneksi koululla oli hyvä valistus. Vähän aiemmin meille tuli kouluun joku ulkopuolinen taho pitämään tunnin mittaisen luennon aiheesta ja saimme näytepaketin siteitä. Joku varmaan muistaa, sellainen vihreä kiiltävä paketti. Mukana oli infovihko josta sain enemmän tietoa ja tukea kuin vanhemmiltani yhteensä.

Vierailija kirjoitti:

Yöllä nukkuessa ja lakanat likaantuivat, sain hirveät huudot ja häpesin vuosikausia kuukautisia todella paljon. Olin jo reilusti yli kaksikymppinen ennenkuin osasin suhtautua kuukautisiini luonnollisella tavalla ja ostaa esim. tamponeita häpeilemättä.

Kauhea tilanne 🙁

Koulussa kuullut, kotona ei puhuttu vaikka mulla 3 vanhempaa siskoa. Siteitä oli aina kaapit täynnä, joten menkkojen alku sujui siltäosin ok.

Ongelmana oli se, että meillä ei ollut vessassa roskista (en ymmärrä miksi), joten en tiennyt mihin käytetyt laitetaan. Äidille kerroin illalla ja kysyin, meneekö se pytystä alas. Se sanoi jaa, menee jos on märkä. No ei menny. Ei tosin ollu märkäkään. Mitä hittoa mun äiti ajatteli, omakotitalossa asuttiin, muistan kyllä että iskä availi pyttyä harva se viikko. Oli ihan rakentanut siihen työkalun, mitä säilytettiin pannuhuoneessa.

Tuohon aikaan (80-luv) oli myös ihan normaalia laittaa kissanhiekkaa pyttyyn, ihan paketissa näin ohjeistettiin. Nykyään ei tulis mieleenkään.

Olin 13v. Oltiin mummilassa viettämässä kesälomaa, mukana oli useampia serkkuja. Oltiin juuri lähdössä serkkujen kesken yhdessä junalla tätini luokse. Omat vanhempani olivat jossain matkoilla, ennen lähtöään äiti oli minulle (ja isosiskolleni) käynyt sanomassa, että laittoi siteitä johonkin matkalaukun sivutaskuun kaiken varalta. Juuri ennen juna-asemalle lähtemistä kävin sitten vessassa... Tiesin kyllä mitkä kuukautiset on, mutta hävetti ja ällötti niiden alkaminen ihan kamalasti. Jotenkin mun piti hirveän salaisesti käydä hakemassa laukusta niitä siteitä. En kertonut kenellekään. Taisi olla niin, että lopulta mummini oli asian huomannut ja sanonut siitä äidilleni, joka palauttuaan jotain aiheesta jutteli minullekin. Kammottava kokemus oli kyllä kaikenkaikkiaan, häpesin niin käsittämättömän paljon!