Muistatko päivän kun sinulla alkoi kuukautiset? Kerro siitä!

Muistan. Olin neljännellä luokalla, juuri täyttänyt 11 vuotta. Olin kotona yksin kipenä toista päivää, vatsa oli kipeä ja kuumettakin oli. Sitten menin käymään vessassa ja pikkuhousut olivat veressä. Menin soittamaan äidille, että "ne alkoi, missä on siteitä?". Äiti kertoi ja onnitteli ja illalla kotiin tullessa leipoi kakun. Aiheesta oli jo puhuttu kotona paljon, koska äidillä ja äidin siskollakin oli alkanut aikaisin. Kakku leivottiin aikanaan myös mun siskolle. Joku varmaan ihmettelee tuota kakkua, mutta se oli äidin tapa ilmaista, että asiaa ei tarvitse hävetä, vaan kuuluu normaaliin kasvuun ja on hieno etappi tytön elämässä.

11-vuotiaana hirveiden kipujen ja ripulin saattelemana. Kotona asiaan suhtauduttiin nihkeästi ja hyshys-mentaliteetilla. Ekaan kuukautiskipuun sain naapurilta lainatun särkylääkkeen mikä ei juurikaan auttanut. Ei mitään hellyyttä tai rohkaisua. Siteinä sain jatkossa käyttää kamalia, paksuja, kutittavia mutta ah-niin-lyhyitä että aina vuosi jonnekkin sivulle, eteen tai taakse. 

Kärsin pitkään kivuliaista kuukautisista, ripulista, oksentelusta ja vaikka mistä (meillä kotona saatiin yösija, ruokaa, puhtaat vaatteet ja jonkin verran huoltamista, mutta that's it), kunnes hain parikymppisenä e-pillerit.

Vierailija kirjoitti:

Olin jo miltei 16 v, joten olin oikeastaan tosi ilahtunut ja helpottunut kun kuukautiset alkoivat, pelkäsin jo jotain olevan vialla. En kertonut kenellekään, häpesin sitä että alkoivat niin myöhään.

Mulla täysin sama juttu :)

Luulin, että minulla on vähintään syöpä tai jotain kamalaa vialla kun pönttö oli veressä. Tiesin kyllä mitä menkat ovat mutta en vaan tajunnut. No äiti tajusi heti ja antoi siteitä.

Istuskelin sitten omassa huoneessa ihan normaalisti kirjaa lukemassa kun äiti tuli kysymään, että olenko kipeä. Sanoin, että en ole yhtään kipeä ja jatkoin lukemista. Minä olen niitä kummajaisia joilla ei ole koskaan ollut menkkakipuja. Äidillä on, joten osasi kysyä.

Äiti osti siteitä ja jopa pienen väännön jälkeen tamponejakin ja säilytin omani omassa kaapissa.

En muista mitään muuta kuin yläasteen ekana syksynä joku kerta huomasin alushousuissa ruskean läntin ja heitin ne pyykkikoriin. En muista miten tajusin että kyseessä olivatkin kuukautiset enkä muista sanoinko äidille mitään, mutta kai se ainakin tajusi siitä, että siteitä alkoi yhtäkkiä hävitä vessan kaapista :D

Muistan. Olin 8 tai 9, niistä oltu ehditty puhua vielä koulussa, enkä ollut saanut valistusta muualtakaan. Ei minulla ollut hajua mistä oli kyse, kävin vessassa ja huomasin että pöntössä oli verta. Huusin kauhuissani "äiti mä pissaan verta!" tms. Äitikään ei ollut varautunut että ne alkaisivat minulla niin aikaisin, mutta kertoi sitten mistä oli kyse.

En muista enkä ymmärrä , miten se on mahdollista! En muista edes minkä ikäisenä alkoivat. ..

Minulla on muistikuva ylä-asteen vessasta, ystäväni valittaa viereisestä kopista mahakipua ja vastaan "ei miulla ikinä satu"

Kahdeksas luokka, yhdeksäs luokka?

Muistan myös paksut, rapisevat siteet jotka tuntuivat pahalta pyörällä ajaessa .

Miten voin muistaa päivän, jolloin menin kouluun ensimmäistä kertaa rintsikat päällä ja kihisin innosta, mutten päivää kun aloin vuotaa verta? !

Muistan, kun kouluterveydenhoitaja jakoi jonkin vihkosen, jossa puhuttiin murrosiästä. Siinä puhuttiin myös valkovuodosta, ja sanottiin jotenkin, että jos vuodon väri muuttuu, niin pitää mennä lääkäriin. Valkovuodon väri muuttui pikkuhiljaa, mutta pelotti mennä lääkäriin, niin en puhunut kellekään. Lopulta vuoto oli ruskeaa. Luulin, että olen vakavasti sairas. Lopulta äiti löysi pyykistä likaisia pikkuhousuja ja sanoi, että sinulla on alkanut kuukautiset. Sanoin, että ei ole, mutta sillä hetkellä tajusin, että niinhän asia onkin. Äiti toi minulle siteitä ja sen koommin asiasta ei ole puhuttu.

Minua myös hävetti siteiden vaihto ym, kun ei vessassa ollut roskista. Kaveritkin oli nuorempia, niin oli nolo mennä vaikka uimaan, kun olin ainut jolla oli karvoja, enkä uskaltanut sanoa, että nyt en voi tulla kun on kuukautiset. Tamponeita minulla ei ollut ja niitä olen oppinut käyttämään vasta aikuisena. Äiti osti siteet ja kauppa oli kaukana.

Mä olen jotenkin ajatellut, että mulla oli helppo murrosikä, kun en ollut semmoinen kiukutteleva teini, mutta näin jälkeen päin ajatellen tuo oli ihan kamalaa, kun kaikki oli niin pelottavaa ja häpesin kaikkea.

Ruskea läntti pikkuhousuissa, vatsakipua ja äiti antoi särkylääkkeen. Makasin isosiskon sängyllä ja katselin itseäni taskupeilistä yrittäen nähdä jotain muutosta. 6. luokan syksy.

Olin tarkalleen 12,5-vuotias. Kävin koulussa vessassa ja huomasin pikkuhousunsuojassa (joita käytin jo valkovuodon takia) pienen vaaleanpunaisen tahran. Ajattelin vaan, että jaa, ne alkoi. Kotona kerroin äidille, joka totesi että pitää sitten ostaa siteitä. Meillä ei ollut valmiiksi, kun äidillä oli jo vaidevuodetkin menneet.

Olin 11 v vuonna 2007, oiskohan se ollut syksy. Telkkarista tuli Antero Mertarannan juontama Se on siinä- urheiluvisa ja tavalliseen tapaan katoin sitä äitin ja isäpuolen kanssa.

Vessassa käydessä huomasin jotain rusehtavaa pikkareissa ja arvasin, että vois olla menkat kyseessä. Menin vaa äitin luo ja sanoin, et menkat alko ja äiti anto mulle siteen :D ei hävettänyt enkä kokenut mitää järkytystä.

Meillä on aina ollu aika avoin ilmapiiri kotona, ei oo koskaan hävettänyt jutella äitin kanssa seksistäkään tai muista ns. vaikeista aiheista :)

N21

Taisin olla 9-10v. Äiti osasi kysellä, ovatko ne alkaneet ja olin siihen saakka ollut ihmeissäni ja noloissani,  miksi nyt jo kyselee, kun eiväthän ne ala vielä niin aikaisin. Yksi päivä ne sitten alkoi, mielestäni aivan liian aikaisin ja laitoin ne pikkuhousut kauhuissani pesuun (fiksuna vissiin luulin, ettei kukaan näe niitä, vaan pesukone täyttyy itsekseen). Äiti sitten taas kysyi onko ne alkaneet ja oli helpottavaa saada kertoa.

Vihaan kuukautisia vieläkin, aivan turhat. En halua edes lapsia ja nolotti kun luulin olevani (ja aika varmasti olin) luokan ensimmäisiä. 

Kaiken lisäksi olin todella laiha, n. 10kg alipainoinen ja kai mulla sitten hormonit hyrrää vielä luurankonakin.

Minä taas olen ollut jo alaluokilla isokokoinen.pitkä, harteikas ja vähän pullea. Luokkakaverit luulivat että minulla on jo kuukautiset alkaneet, ja kun intin vastaan ettei ole, he syyttivät suurin piirtein valehtelijaksi. Eikä muuten ollut alkanut.

Yläasteella söin suruun kun jouduin koulukiusaamisen kohteeksi ison kokoni takia -ja lihoin lisää (ironista). Ensimmäiset menkat tulivat varmaan vasta kasilla. Kuukautiseni olivat epäsäännölliset varmaan 10 vuotta, ilmeisesti liikapainon vuoksi. Olin kyllä tyytyväinen kun eivät tulleet kuin kerran puolessa vuodessa. En edes huolestunut että jotain voisi olla vialla. Kun paino normalisoitui, on ollut suht säännöllinen kierto jo useamman vuoden. Pärjäisi kyllä ilmankin. En hanki koskaan lapsia.

Olen samaa mieltä kuin joku muukin että näitä on surullista lukea. Toisaalta on myös jollain tavalla pienesti näin vuosien jälkeen lohduttavaa että muilla ollut samoja kokemuksia (kirjoitin jo omanikin aiemmin ketjuun). Siltikin päällimmäiseksi jää suru siitä miten paljon itse on asian suhteen kipuillut ja häpeillyt ja miten samaa on joutuneet niin monet muut kokemaan. Yritän kovasti itse näin aikuisena ymmärtää oman äitini käytöstä tähän ja muihin kasvuun liittyviin asioihin suhtautumisessa, mutta ei se ymmärrys aina vaan tunnu löytyvän, jotain katkeruutta on jäänyt valitettavasti.

Toivon todella ettei kukaan pieni/nuori tyttö joudu tämän päivän Suomessa enää kokemaan samanlaista häpeää luonnollisesta asiasta. Oman osuuteni ketjun katkeamisessa olen ainakin hoitanut. Esikoisellani alkoi menkat 12-vuotiaana ja hänen kanssaan oli asiasta jo ennakkoon puhuttu ja siteitä oli varmuuden vuoksi koulurepussa kantanut jo ehkä vuoden verran. Koulussa oli myös puhuttu jo asiasta, heille oli ihana luokanvalvoja pitänyt jotain "tyttöjen tunteja" jo kolmosella. Olihan se silti hänellekin jollain tapaa "järkytys" ja huomaan että häpeää joiltain osin menkkoja. Mutta ainakin kavereiden kesken puhuvat asiasta paljon avoimemmin kuin omalla kohdalla oli. Nytkin kun aloitti yläkoulun niin aika pian oli uusienkin luokkakavereiden kanssa selvitetty onko kaikilla menkat alkaneet. Ja äitiltä on voinut kaikkeen apua kysyä ja on kysynytkin, siitä olen iloinen.

Olin 14 ja isän kans kotona, äiti oli matkoilla. Ilmoitin heti isälle, joka sitten selitti, että onkohan äidillä siteitä yms. Ei ollut mitenkään noloa, olin tyyliin kaveripiiristä viimeinen, jolla alkoi.

Olin rippileirillä. Olin pitänyt jo vuoden siteitä laukussani mukana joten ei hätää. Tunsin itseni aikuiseksi kun pääsin sanomaan kavereille etten voi tulla uimaan kun mulla on menkat.

Olin kunnan kesäleirillä 12 vuotiaana. Viikon toiseksi viimeisenä päivänä ulkohuussissa, jossa ei ollut valoa, ihmettelin kun pikkarit näytti jotenkin tummilta. Onneksi vuoto oli tosi vähäistä ja seuraavana aamupäivänä lähdettiin kotiin. Kotona pesin pikkarit nyrkkipyykillä. En muista kerroinko äidille. Luulisin, että kerroin, koska muistan vihan kumpuavan, kun äitini kertoi isälleni asiasta. Koin tulleeni petetyksi, koska ajattelin asian olevan "naisten yhteinen salaisuus".

Olin 11 v ja leirikoulussa. Heräsin aamulla housut ja vähän patjakin verisinä ja paniikissa mietin että mitä tämä on, kuolenko nyt. Muistelen tunkeneeni alkkareihin vessapaperia ja piilottaneeni veriläntin sängystä peitolla. Jollakin konstilla sinnittelin kotiin (kotiinpaluu oli onneksi sinä päivänä). Häpesin ekamenkkojani niin että heitin veriset housut roskiin x/ en yhtään muista että miten asiasta kerroin äidille ja mitä äiti silloin sanoi.

Olin 10, täyttämässä muutaman kuukauden päästä 11. Oli talvi ja olin isäni luona, olimme ulkoilemassa kun tunsin oudon tunteen alapäässä, vähän kuin pissaa olisi tullut housuun muttei kuitenkaan. Kotona sitten tajusin asian ja kerroin isälle joka oli asiasta hyvin ymmärtäinen. Menimme käymään äitini luona (joka asui ihan siin lähellä) ja muistan kun äitini neuvoi sitten siteiden käytössä jne. Olin aistivinani äidissä ehkä pientä "hermostuineisuutta", tai että hän olisi ollut vähän pettynyt että alkoi niin aikasin. En tiedä oliko oikeasti näin. Itse olin asiasta ihan ok:lla mielin.

Olin silloin seiskaluokan joululomalla. Menin vessaan ja huomasin että pyyhkiessä tuli verta ja menin paniikkiin ja luulin kuolevani:D kutsuin äidin sitten vessaan joka anto siteitä ja puhtaat housut.