Muistatko päivän kun sinulla alkoi kuukautiset? Kerro siitä!

Mieluummin unohtaisin. Yhtä kärsimystä alusta loppuun, kipua ja sotkua. Onneksi on loppunut jo kohdaltani, ei jäänyt ikävä.

1960-luvun loppu maaseudulla. Koulussa oli puhuttu ja olin lukenut lehtien lääkäripalstoja. Rinnat olivat kehittyneet ja ymmärsin odottaa kuukautisia. Olin 12-vuotias. Edellisenä kesänä olin pyytänyt rintaliivejä ja äiti hämmentyneenä naurahteli ja sanoi, että mitä niillä teet. Sanoin, että en mene koko kesänä ulos jos en saa rintsikoita. Sain ne kuitenkin ostettua.

Kun kuukautiset alkoivat oli tammikuu ja kova pakkanen. Kylmä tuntui voimistavan kipua. Pitkään epäröityäni sanoin äidille. Tämä ei kommentoinut mutta seuraavana aamuna hän toi minulle vanhasta laamapaidasta leikatut kaksi rättiä ja kaksi hakaneulaa. Sanoin, että olin jo ostanut omilla rahoilla siteitä. Miten hän luuli laamapaitakankaan pidättävän verta? Aivan kuin hänellä ei olisi koskaan ollut kuukautisia. Myöhemmin hän muistutteli, että älä osta kalliita siteitä. Kyse ei ollut siitä, että rahat olisivat olleet hirveän tiukassa, äiti vain piti siteitä turhina. Onneksi sain ainoana lapsena kohtuullista viikkorahaa jolla ostin siteitä, kosteuspyyhkeitä ja Aspiriinia. Äiti eli ihan eri vuosisadalla.

Kipua ja kurjuutta, josta en kehdannut kertoa kenellekään. Onneksi joillakin on ollut mukavammat muistot, mulla ihan jäätävän kamalaa.

Hirveet kivut. Arvasin kyllä, että ne oli kuukautiskipuja. Se oli sen vuotohelvettien alku.

431

Olin ehkä 11-12-vuotias stadin friidu, mutta siihen aikaan me sen ikäisetkin keinuttiin ja leikittiin, jotain aavistuksia oli mutta ei niistä puhuttu,

kun ei kiinnostanut, koulussa jotain seksuaalikasvatusta oli vasta sitten kun kaikki jo tiesi mistä on kysymys. - No, eräänä aamuna äiti oli huomannut wc:ssä verta ja

ostanut mulle sen ajan super-tuotteen, Helmi-nimisiä terveyssiteitä, ja vyön. Nämä Helmit oli pitkiä sideharso-putkia, joiden sisään oli litistetty pumpunlia tai vastaavaa.

Päistään ne kiinnitettiin erikoiseen vyössä olevaan muovipiikkiin tyhjistä harsopäistä, edestä ja takaa. En osaisi enää sitä solmua, mutta sen oppi aika nopeasti. Näiden huono

puoli oli tietysti että ne ei pidelleet tuoksahteluja ollenkaan, ja aika isokokoisina pakotti kävelemään kuin cowboy, ja lisäksi runsaammat ne päästi läpi .. Joo, mutta siis

minähän järkytyin, että pitääkö mun aina käyttää näitä? Ja äiti-muori lohdutti että ei nyt sentään, ja selitti mistä on kysymys. "sitä aamua en unohda koskaan"

Muistan, olin 15v. Koulussa vähäinen vuoto. Hoitui wc paperilla. 

Kotona etsin siteitä äitini kaapista, mutta oli vain tamponeja ja en uskaltanut niitä kokeilla.. laitoin vessapaperia pikkareihin yöksi. Aamulla oli tahra lakanassa. Kerroin häpeillen äidilleni, joka sanoi että isä ei sitten halua nähdä tai kuulla mitään tällaisia. Laita pikkarit omaan huoneeseen eri likakoriin, ne pestään isältä salaa. Äiti hommasi minulle kuitenkin siteitä, mutta muistutti ettei niitä saanut missään roskiksessa näkyä.. 

Olin 10v kuukautisten alkaessa. Olimme koulussa puukäsityön tunnilla ja yhtäkkiä tunsin polttavaa kipua vatsassa ja tuntui kuin olisin pissannut housuuni. Hätääntyneenä ryntäsin vessaan ja huomasin, että verta oli tullut farkuistakin läpi. Muistan, että minulla oli vielä valkoinen villapaita päälläni ja yritin epätoivoisesti solmia sen lanteille. Opettaja oli mies, mutta onneksi hyvin nuori ja ymmärtäväinen sellainen. Kävin opettajalle kuiskaamassa että housuissa on verta ja että pitäisi varmaan päästä vaatteet vaihtamaan. Ope ymmärsi heti mistä oli kyse, ilmoitti luokalle että minulla on vatsatauti ja lähti mukaani soittamaan mummolaan. :D Mummolaan oli alle kilometrin matka mutta vatsani oli todella kipeä enkä halunnut kenenkään näkevän veritahraa, joten ukki tuli autolla hakemaan. Mummo antoi vaihtohousut ja keitettiin munkkikahvit lohdutukseksi. Tiesin jo hyvin kuukautisista enkä varsinaisesti säikähtänyt, tuntui vain kurjalta ja kivut olivat aikamoisia ensimmäisten vuosien ajan. Kotona sain sitten siteitä ja neuvottiin suihkut ja muut hygienia-asiat. Särkylääkettä sain mukaan seuraavaksi päiväksi kouluun. Onneksi mummola oli niin lähellä, kotiin olisi ollut liki 4km matka.

Vierailija kirjoitti:

Olin 13 v ja itkin kun alko. Suorastaan järkytyin. Kattelin valokuviakin ja itkin kun niissä kuvissa minulla ei vielä ollut kuukautisia. En tiedä miksi näin vakavasti otin asian. Siitä se sitten kuitenkin lähti.

En muista ihan tarkasti minkä ikäinen ehkä 13 v, mutta sen muistan että itkin enkä uskaltanut kertoa kellekään. Täti oli "varustanut" minut tarvikkeilla joten sen puolesta ei ollut hätää. Olin myös jostain saanut päähäni että  nimensä mukaisesti ne kestävät kuukauden ja olin aivan kauhuissani. Siinä vaiheessa uskalsin kertoa mummille ja hän lohdutti että ei ne kestä kuukautta ja ihmetteli mistä semmosta olin saanut päähäni.

Kurja kuulla millaisia kokemuksia monilla täällä on! Itse olen -02 syntynyt ja isovanhempani 30-luvulla. Olivat silti ymmärtäväisiä ja ruoalla osoittivat lohdutusta, sanoivat vain että siitä se naiseus sitten alkaa. Isovanhempani olivat myös uskovaisia, mutta eipä tullut mieleenkään hävetä tai olla sanomatta rehellisesti että nyt ne menkat alkoi. He antoivat silloin viltinkin päälle että sain maata rauhassa ja toivat sipsejä ja kettukarkkeja. 

Olin 11-vuotias, oli syysloma ja olin kotona nukkumassa. Näin unta jossa keskusteltiin ja tutkittiin kuukautissiteitä puolitutun tytön kanssa. (se tyttö esitteli niitä minulle unessa). Heräsin ja huomasin, että kuukautiset olivat alkaneet. Tiesin mistä on kyse ja otin asian rauhallisesti. Äiti säilytti siteitä wc:ssä ja otin sellaisen, ne oli vanhanaikaisia paksuja. (ihan ohuita alettiin valmistaa pian tämän jälkeen).

Äiti huomasi myöhemmin päivällä housuissa olevan paksun siteen ja kysyi että "alkoiko semmoiset?" (jostain syystä kutsui kuukautisia häveliäästi "semmoisiksi") ja kertoi että vähän ohuempia ja yksittäispakattuja siteitä on myös olemassa ja osti myöhemmin minulle sellaisia.

Olin urheiluleirillä, 13-vuotias, enkä kehdannut kertoa kellekään. Se oli ihan kamalaa. Paperia housuun, onneksi ensimmäinen vuoto oli niukka. Olo oli kipeä ja itkettikin, mutta yritin pärjätä muiden mukana. Mietin, miksi naisen elämän pitää olla näin kurjaa ja miksen ole syntynyt pojaksi. Olin niin ujo, etten kertonut myöhemmin äidillekään, mutta kyllä hän tietenkin huomasi ja alkoi ostaa siteitä meille molemmille. Torui vielä siitä, etten kertonut. No en vain voinut, nolotti ja suututti koko asia.

Ne alkoivat samana päivänä kun päivitin itseni Jormasta Ilonaksi.

Olin 13 vuotias kun ensimmäiset menkat tuli. Kotona ei ollut mitään terveyssiteitä ja lähimpään kauppaan matkaa 20 km. Piti yrittää leikata vanhasta lakanasta suojaa. Sitten isosiskoni jutteli kanssani asiasta ja hommasi minulle siteitä. 

Pääsin niin helpolla verrattuna moniin muihin.

Alkoi nimittäin 12 vuotiaana kesälomalla. Tosin muistan sen kuinka naurettavaa oli kuinka äitini vältteli koko asiaa (tosin en silloin tajunnut kuinka hölmöä käytöstä oli moinen). Onneksi minulla oli 2 vuotta vanhempi isosisko, joka oli heti tukena sekä antoi hyviä vinkkejä. Tosin aika surullista, että isosisko puolestaan oli saanut omat vinkkinsä koulusta ja muilta "kanssasisarilta". 

Muistan. Oli vitosluokan kesäkuu, olin kaverin synttäreillä missä pidettiin kaverin äidille ja sen mummolle tyttöporukalla Spice Girls- esitystä, jonka jälkeen menin vessaan ja huomasin et vuodan verta. Etsin kaverin vessan kaapista sen äidiltä siteitä, mutta siellä oli vaan tamponeita. Laitoin vessapaperia housuun ja ajoin 5km matkan kotiin pyörällä kertomaan äidille. Äiti halasi ja onnitteli, antoi mulle kamalia paksuja Vuokkosia housuun laitettavaksi ja oli käynyt kertomassa mun isoveljelle ja iskälle. Isoveli tuli vaivautuneena halaamaan ja onnitteli. Iskä oli käynyt ostamassa mulle ruusun lahjaksi.

Keilahallissa ollessa luokan kanssa rupesi vatsaan sattumaan. Olin 14v. Menin vessaan ja huomasin verta housuissani. Muistan järkyttyneeni kun en ymmärtänyt mistä on kyse. Pelkäsin jopa kuolevani. :o

Onneksi luokkakaverini sanoi, että kuukautisethan ne, kun avauduin tapahtuneesta.

Kotona totesivat, että jopas! Susta on likka tullu nainen.

Alkoi 12-vuotiaana talvella -94. Oltiin edellisenä iltana käyty katsomassa Veren Vangit ja aamulla huomasin pikkareissa ruskeaa vuotoa. Tiesin toki mistä oli kyse mutta vielä vähän unenpöpperössä mietin, että johtuuko tää nyt siitä leffasta.

Päässä pyöri outoja ajatuksia: "Voinko enää leikkiä nyt kun oon nainen? Pitääkö lopettaa mäen lasku ja lumilinnojen teko? Pitkääkö alkaa meikata ja ihastua johonkin poikaan?" Vähitellen ne kiinnostuksen kohteet muuttui itsestään seuraavan vuoden aikana - kiitos hormonien. Lumilinnat vaihtui koulun perjantai-discoon, Sinä&Minä-lehtiin, huulikiiltoon ja myös niihin poikiin.

Olin 11-vuotias. Istuin yömekossa katsomassa Pikku Kakkosta, kun huomasin yömekossani verta. 

Minulla alkoi joululomalla, olin silloin 10 ja helmikuussa täytin 11. Muistan kun istuin olohuoneen sohvalla nurkassa ja katselin innoissani saamaani pahvista pakkausta jossa oli Yves Rocherin näytteitä ja minihuulipunia. Kun kävin vessassa huomasin että verta oli tullut housuun ja taisin aluksi laittaa paperia housuihin..jonkin ajan päästä piti käydä katsomassa uudestaan ja taisin hypätä siellä vessassa niin monesti peräkkäin että isä kysyi että miksi käyn koko ajan siellä..sitten sanoin äitille ja sain siteen. Koko asia oli minusta hyvin jännittävä ja olin aivan posket punaisena. Tuntui mahtavalta että minusta oli nyt tullut nainen.