Miehen synttärilahja odotti keittiönpöydällä.. en voi mitään, olen pettynyt ja loukkaantunut

Vierailija kirjoitti:

Tasavertaisessa kahden aikuisen suhteessa ei oleteta, että toinen on ajatusten lukija. Tarpeet ja toiveet voi ilmaista toisella suoraan ja kauniisti ääneen. Syntymäpäivälahjaksi voi esittää selkeästi muutamia toiveita vaikka pari viikkoa ennen, niin ei tarvitse pettyä. Ei tarvitse myöskään nyt esittää ihastusta, vaan voit kiittää muistamisesta ja ottaa myöhemmin puheeksi minkälaiset lahjat sinua ilahduttavat. Toki olisi ihanaa, jos äidin ja vauvan väliseen vuorovaikutukseen kuuluva symbioottisen suhteen sanaton tarpeiden ymmärtäminen toimisi myös parisuhteessa, mutta realismia on, ettei se kuulu enää kahden tasavertaisen aikuisen suhteeseen vaan asioista kommunikoidaan sanallisesti.

Sori nyt vaan, mutta tuo kuulostaa hiukan ankealta. Kukaan ei parisuhteessa spontaanisti huomioi toista, maailman rakkainta ihmista, eika tieda vuosienkaan jalkeen ilman keskustelua mista han pitaa? Iloiset yllarit  ja muistaminen on tasavertaisessa suhteessa "turhaa" ja haluamistaan lahjoista voi vaan laittaa listan? 

Kylla ihminen osaa ostaa lahjan tai tehda jotain puolisoaan ilahduttavaa jos on paneutunut asiaan ja toisen huomioiminen yhtaan kiinnostaa. Ne jotka eivat tieda mista kumppani ilahtuisi eivat kiinnita siihen toiseen ihmiseen yhtaan sen enempaa huomiota kuin on ihan pakko eika sen ihmisen ilahduttaminen ole minkaanlainen prioriteetti. He vain eivat halua nahda yhtaan vaivaa asian eteen. Siksi pyydetaan valmis lista ettei tarvitse tippaakaan vaivata paataan,  jos nyt jotain on ihan pakko hommata.

Ja tuon takia varsinkin naiset ovat usein surullisia kun mies unohtaa juhlapaivat. Tai sanoo etta osta itse mita haluat, miksi minun se pitaisi ostaa. Koska naiset ymmartavat mita se merkitsee: se kertoo selvasti etta ovat miehelle aika yhdentekeva eivatka sen vaivan arvoisia etta saisivat erikseen pyytamatta edes sen halvan markettipuskan. 

Naisten touhuja nuo tuollaaset synttärivouhkaamiset. Sillä juurikaan merkitystä putkahtaako sieltä

peräaukon ja virtsareijän välistä suolikaasujen saattelemana etuajassa vai yliaikaisen raskaden jälkeen.

Elämä alkaa hedelmöitymishetkellä ja oleellinen on tuuri geenilotossa.

Minäkin huomasin olevani täysin yhdentekevä miehelle juuri tuosta syystä, että en saanut milloinkaan lahjoja. Se oli yksi merkki, josta tiedin lopettaa suhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Naisten touhuja nuo tuollaaset synttärivouhkaamiset. Sillä juurikaan merkitystä putkahtaako sieltä

peräaukon ja virtsareijän välistä suolikaasujen saattelemana etuajassa vai yliaikaisen raskaden jälkeen.

Elämä alkaa hedelmöitymishetkellä ja oleellinen on tuuri geenilotossa.

 

Mitä sä olet vetänyt?

kiittämätön olet.

Sen pitäisi kyllä riittää,että ukkosi paiskaa munan suuhun töistä tullessa ja lämmittää sinulle Saarioisen lätyn mikrossa. Eikun Silmu blee ja onnea onnea perunamaa.

Mä en saanut edes hyvän syntymäpäivän toivotuksia viime synttäreinä kuin vasta illalla nukkumaan mennessä... Joululahja ja syntymäpäivälahja oli kuulemma yhdistetty, kun oli vähän arvokkaampi konserttilippu. Syntymäpäiväni on tammikuun puolen välin tietämillä.

Voin sanoa, että vähän ketutti, ei se lahja vaan se ettei edes sitä helvetin "hyvää syntymäpäivää" toivotusta meinannut saada kuin usean vihjauksen jälkeen iltamyöhällä.

Vierailija kirjoitti:

Alle 10 vuotiaiden syntymäpäivien noteerauksen ymmärän. Huvittavia aikuiset mielenpahoittajat, varmaan pitäisi nimipäivätkin noteerata?

 - - - -

Sama täällä.

Omassa lapsuudenkodissa synttäreitä ei ainakaan materiaalisesti eikä oikein mainintaa kummemmin noteerattu. Kun tuore vaimoni pahoitti mielensä varsin suurikokoisilla kirjaimilla synttäriunohduksesta, paikkasin tapahtuneen miten pystyi, suunnilleen 0% menestyksellä.

Ei sitä ihan hirveän kauaa tarvinnut odottaa, että asia kääntyi toisin päin. Itselle ei asialla vaan ole hitsinkään väliä. 

Se on totta, että vaimolleni ei ole koskaan kelvannut ostamani lahjat. Jokakerta niistä on tullut sanomista ja ylimääräistä mielipahaa...

Sanotaanpa näin.. meillä on tapana tehdä polttopuita joka kevät omasta metsästä, eli koivuja kumoon ja sit kelkalla ne mökille rankoina jne..jatkokäsittelyt sirkkelillä jne... Meille molemmille todella niin mieluista odotettua touhua aurinkoisiksi kevätpäiviksi...

Niinpä toissajouluna ostin lahjaksi vaimolle hyvinmuotoillut naisellisessa värissä olevat pinotavarasakset, ja helkutti ei mitään kiinanjuttua vaan Fiskarssin tekemät laatupelit.. hintaakin muistaakseni yli viiskymppiä, saattoi olla jopa 75..en ihan tarkkaan muista..

Kyllä emäntä nousi sekunnissa seinille, kun aattona lahjakääreen aukaisi... ai ihan tarpeeseen ja vilpittömästi häntä helpottaakseni olin hankkinut ne. Kyllä harmitti ja ---tti.

Ja sitten eräskin aatto on ikuisesti jäänyt mieleeni.. emännän herkkulistoilla kuivaliha on aikalailla ykkönen.. siitä sainkin aattehen..pakkasin kauniisti kolmeen eri pakkaukseen niitä herkkuja. Mutta se raivo, huuto ja arvostelu, mikä kyseisenä aattona nousi lahjojen avaamisen jälkeen,se oli jo omaa luokkaansa. Ja niille, jotka eivät tiedä kuivalihan kilohinnoista.. sanotaanko jopa lähelle sataa viittäkymppiä per kilo, niin että arvotavarasta oli silloinkin kyse...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alle 10 vuotiaiden syntymäpäivien noteerauksen ymmärän. Huvittavia aikuiset mielenpahoittajat, varmaan pitäisi nimipäivätkin noteerata?

 

Me olemme 50+ ja 60+ vuotiaita ja muistamme edelleen toisiamme tapaamispäivänämme, josta suhteemme alkoi. Neljäs yhteinen vuosi menossa. Lisäksi tietysti syntymä- ja nimipäivinä + jouluna. Matkoilta tuodaan aina toiselle tuliaisia.  Ja nimenomaan miehen aloitteesta, koska meidän suhteessamme minä olen se, joka ei osaa ostaa lahjoja. Että revi siitä.

Me ollaan neljäkymppisiä ja oltu yhdessä yli 20 vuotta. Meillä muistetaan toisia jatkuvasti arjessa, eikä lapsellisesti suututa jos ei saa juuri oikeaa lahjaa synttäripäivänä. Koskee sekä meitä vanhempia että lapsia, jotka nykyään jo teinejä ja aikuisia. Synttäreinä toki onnitellaan, on tehty kortti ja kakku. Mutta kukaan ei kiukuttele väärästä lahjasta, vaan kaikki on aidosti iloisia muistamisista. Tärkeämpää on arjen pienen teot ja yllärit. Että revi siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasavertaisessa kahden aikuisen suhteessa ei oleteta, että toinen on ajatusten lukija. Tarpeet ja toiveet voi ilmaista toisella suoraan ja kauniisti ääneen. Syntymäpäivälahjaksi voi esittää selkeästi muutamia toiveita vaikka pari viikkoa ennen, niin ei tarvitse pettyä. Ei tarvitse myöskään nyt esittää ihastusta, vaan voit kiittää muistamisesta ja ottaa myöhemmin puheeksi minkälaiset lahjat sinua ilahduttavat. Toki olisi ihanaa, jos äidin ja vauvan väliseen vuorovaikutukseen kuuluva symbioottisen suhteen sanaton tarpeiden ymmärtäminen toimisi myös parisuhteessa, mutta realismia on, ettei se kuulu enää kahden tasavertaisen aikuisen suhteeseen vaan asioista kommunikoidaan sanallisesti.

Sori nyt vaan, mutta tuo kuulostaa hiukan ankealta. Kukaan ei parisuhteessa spontaanisti huomioi toista, maailman rakkainta ihmista, eika tieda vuosienkaan jalkeen ilman keskustelua mista han pitaa? Ilo

 - - -

>>Syntymäpäivälahjaksi voi esittää selkeästi muutamia toiveita <<

Aikuiset ihmiset????

Hevon kukkua!!

Nimimerkillä "Kohta 50-vuotta jääkaapin jakoa ilman synttärihössötyksiä."  Toki pyöreillä hääpäivävuosillas on käyty pikkuvisiitti Euroopassa, viimeksi 40-kymppiset viikko Pariisissa.

"Niinpä toissajouluna ostin lahjaksi vaimolle hyvinmuotoillut naisellisessa värissä olevat pinotavarasakset, ja helkutti ei mitään kiinanjuttua vaan Fiskarssin tekemät laatupelit.. hintaakin muistaakseni yli viiskymppiä, saattoi olla jopa 75..en ihan tarkkaan muista..

Kyllä emäntä nousi sekunnissa seinille, kun aattona lahjakääreen aukaisi... ai ihan tarpeeseen ja vilpittömästi häntä helpottaakseni olin hankkinut ne. Kyllä harmitti ja ---tti."

Ihan vinkkinä tulevaisuuden varalle: jos ostat naiselle jonkun käytännöllisen lahjan, oli se miten mieluisa tahansa sinällään, osta aina sen lisäksi edes joku pieni toinen lahja joka on enemmän tunnetta osoittava. Tämän olen itse oppinut vuosien varrella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä kitise, Sun miehes muisti ja osti lahjan. Mua ei oo muistettu ja vaikka oliskin niin lahjaa ei oo raaskittu ostaa.

Ap ei ehkä oo linjoilla kun aloitus on vuodelta - 17

Tämä😊

 - - -

Asiat elää viesteissä ja niiden päiväyksillä ei siten ole ainakaan itselle väliä.

Eivät läheskään kaikki naisetkaan mitään mestareita lahjojen ostamisessa ole. Jos sanon suoraan mitä haluaisin niin saan kyllä yleensä sen mutta jos en mitään vinkkiä anna niin hyvin harvoin saan mitään sellaista josta voisi päätellä että on osattu ajatella mikä ihan oikeasti ilahduttaisi juuri minua. Saan silloin yleensä vain jonkun urheiluliikkeen lahjakortin. Eikä siinä mitään. Tarpeeseen se menee mutta useimmiten on sen verran pienelle summalle että sillä ei saa juuri mitään kuin jonkun uuden urheilusukkapakerin tai hanskat.

Ja itse siis olen useana vuonna keksinyt aivan itse vaimolle lahjan joka on selvästikin ollut hänelle hyvin mieleinen ja juuri hänelle hyvin sopiva.

Minua kyllä nolottaisi naisena sanoa," PINOTAVARASAKSET" jos joku sattuisi esittämään kysymykse, "mitä sait joululahjaksi tänäjouluna?"

Vierailija kirjoitti:

Minua kyllä nolottaisi naisena sanoa," PINOTAVARASAKSET" jos joku sattuisi esittämään kysymykse, "mitä sait joululahjaksi tänäjouluna?"

Minua taas ei. Eikä mua nolottaisi sanoa sitäkään että en saanut joululahjaksi mitään. Minä kun olen saanut vuoden kuluessa muutenkin niin paljon.

Meillä syntymäpäivälahjaksi viedään toinen ulos syömään. Minä vien miehen ravintolaan, josta mies tykkää. Mies vie minut ravintolaan, josta hän itse tykkää. Me käydään siis aina siinä samassa paikassa syömässä. Sitten käyn niissä itselle mieluisissa ravintoloissa ystävien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Se on totta, että vaimolleni ei ole koskaan kelvannut ostamani lahjat. Jokakerta niistä on tullut sanomista ja ylimääräistä mielipahaa...

Sanotaanpa näin.. meillä on tapana tehdä polttopuita joka kevät omasta metsästä, eli koivuja kumoon ja sit kelkalla ne mökille rankoina jne..jatkokäsittelyt sirkkelillä jne... Meille molemmille todella niin mieluista odotettua touhua aurinkoisiksi kevätpäiviksi...

Niinpä toissajouluna ostin lahjaksi vaimolle hyvinmuotoillut naisellisessa värissä olevat pinotavarasakset, ja helkutti ei mitään kiinanjuttua vaan Fiskarssin tekemät laatupelit.. hintaakin muistaakseni yli viiskymppiä, saattoi olla jopa 75..en ihan tarkkaan muista..

Kyllä emäntä nousi sekunnissa seinille, kun aattona lahjakääreen aukaisi... ai ihan tarpeeseen ja vilpittömästi häntä helpottaakseni olin hankkinut ne. Kyllä harmitti ja ---tti.

Ja sitten eräskin aatto on ikuisesti jäänyt mieleeni.. emännän herkku

Jos teillä on tapana tehdä viikkosiivous yhdessä, niin varmaan ilahtuisit, jos saisit lahjaksi laadukkaan levymopin ja kasan mikrokuitupyyhkeitä. Tai Kärcherin ikkunanpesulaitteen, miehethän tykkää kaikista sähköhärpäkkeistä. Sillä sinun olisi kiva huristella kotiin puhtaat ikkunat.

Olin 17-v ja aloitellut työntekoa koulun ohella. Halusin sitten jouluna muistaa vanhempia, sisaruksia ja isovanhempia. Käytin ison osan palkasta lahjoihin. Sain sitten täyslyttäyksen mummoltani hankkimastani lahjasta. Se parmaus kaikkien edessä sai aikaan minulle ison häpeän ja nolouden tunteen, että miten mä nyt onnistuin niin pahasti mennä vikaan vaikka kaikki oli ajatuksella hankittu. Minulla jäi kammo tästä nolosta tapahtumasta enkä enää uskalla ostaa muille lahjoja

Vierailija kirjoitti:

Meillä syntymäpäivälahjaksi viedään toinen ulos syömään. Minä vien miehen ravintolaan, josta mies tykkää. Mies vie minut ravintolaan, josta hän itse tykkää. Me käydään siis aina siinä samassa paikassa syömässä. Sitten käyn niissä itselle mieluisissa ravintoloissa ystävien kanssa.

Kuulostaa turhauttavalta. Eikö paljon mukavampaa olisi joskus vaikkapa ihan tavallisena lauantaina lähteä yllärinä ulos syömään? Itsestäni ei tuntuisi kovinkaan erityiseltä jos joka synttärinä vuodesta toiseen mennään samaan paikkaan syömään. Sehän on ennalta-arvattavaa. Piristävämpää se olisi jonain tylsänä peruspäivänä.