Lue keskustelun säännöt.
Miehen synttärilahja odotti keittiönpöydällä.. en voi mitään, olen pettynyt ja loukkaantunut
Vaikka yritän ajatella, että "sentään muisti!" Mutta luulisi miehen jo näinä vuosina oppineen tuntemaan makuni..
Pöydällä oli siis muki tekstillä "can`t ceep calm because i finnish" ja mukissa suklaapatukka, ei korttia. Pidän kyllä suklaasta, mutta en hölmöistä tekstimukeista ja tulee sellainen fiilis, että mies vain hätäpäissään osti jotain ! :(
Viime vuonna sain rannekorun, sattumalta kun menimme uusimaan miehen kellon hihnaa viikko ennen synttäreitäni ja alessa oli ihania koruja. Pakko se on näköjään uskoa, että tuolta mieheltä on turha odottaa mtään fiksua yllätyslahjaa, jos ei ole kuudessa vuodessa oppinut, että hyvä dekkari ja ruusut toimisivat niin tuskinpa oppii ikinä.
Ja nyt on neljään asti aikaa harjoitella reaktiota, kun mies tulee kotiin ! Ahdistaa.
Kommentit (403)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä syntymäpäivälahjaksi viedään toinen ulos syömään. Minä vien miehen ravintolaan, josta mies tykkää. Mies vie minut ravintolaan, josta hän itse tykkää. Me käydään siis aina siinä samassa paikassa syömässä. Sitten käyn niissä itselle mieluisissa ravintoloissa ystävien kanssa.
Kuulostaa turhauttavalta. Eikö paljon mukavampaa olisi joskus vaikkapa ihan tavallisena lauantaina lähteä yllärinä ulos syömään? Itsestäni ei tuntuisi kovinkaan erityiseltä jos joka synttärinä vuodesta toiseen mennään samaan paikkaan syömään. Sehän on ennalta-arvattavaa. Piristävämpää se olisi jonain tylsänä peruspäivänä.
Käydään me muutenkin välillä ulkona syömässä. Kyllä minulle kelpaa valmis ruoka, kun ei tarvitse sitä laittaa eikä siivota jälkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tää on sellanen aihe mikä aiheuttaa helposti pettymyksiä. Itse tykkään ostaa lahjoja toisille (lapset, puoliso, läheisin ystävä jne.) ja vuoden mittaan jotenki jo alitajuisesti mietin mitä he varmaan tykkäis saada. Miehillä useinkaan tämä ei ihan tälleen toimi vaan asia joko unohtuu tai ostetaan jotain tosi kömpelöä. Harmittaa melkein toisen puolesta sekin että tulee sitten iso pettymys mitä vaikea peittää.
Nykyisen kumppanin kanssa alku oli vähän hankalaa kun unohti mun synttärit kokonaan ja kyllä sitten onnitteli ja kovasti pahoitteli pari päivää myöhässä. Nykyään kyllä muistaa (onnittelee ja tekee mulle vaikka mieleisen illallisen ja on hakenut mun lempiskumppaa Alkosta jne.) ja ihanan joululahjankin sain, ihan osasi tiedustella suoraan mitä toivoisin. Yritän kovasti että tästä ei tulisi sellasta asiaa minkä ympärille rakentuu kauheet toiveet ja pettymykset niinkun pitkässä avioliitossa missä lasten isä jotenki kömpelyyttään saattoi ignoorata vaikka äitienpäivän kokonaan..
N45
Vierailija kirjoitti:
Olin 17-v ja aloitellut työntekoa koulun ohella. Halusin sitten jouluna muistaa vanhempia, sisaruksia ja isovanhempia. Käytin ison osan palkasta lahjoihin. Sain sitten täyslyttäyksen mummoltani hankkimastani lahjasta. Se parmaus kaikkien edessä sai aikaan minulle ison häpeän ja nolouden tunteen, että miten mä nyt onnistuin niin pahasti mennä vikaan vaikka kaikki oli ajatuksella hankittu. Minulla jäi kammo tästä nolosta tapahtumasta enkä enää uskalla ostaa muille lahjoja
Voi ei! Muistutus siitä ettei se ikä tuo viisautta. Eikä mitään muutakaan. Sulla oli kaunis ajatus yrittää ilahduttaa läheisiä ja joku tökerö kiukuttelija pilasi monet joulut. Ikävä kyllä noita on olemassa eikä kovin harvassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alle 10 vuotiaiden syntymäpäivien noteerauksen ymmärän. Huvittavia aikuiset mielenpahoittajat, varmaan pitäisi nimipäivätkin noteerata?
Olin nuori n 22 v ja silloinen poikaystävä antoi synttärilahjan, sininen sydän, iso oli ja ketjuineen, ei edes hopeeta. Heitin nurkkaan ja notkotin siitä että sininen sydän eikä edes hopeeta. Hän itki. En edes pyytänyt anteeksi. Eroa ei tullut, tosin paljon myöhemmin.
Et varmasti oo tosissas.
Olen ollut parisuhteessa yli 50 vuotta. Ainakin viimeiset 20 vuotta olen ostanut itse itselleni kaikki joulu- syntymäpäivä ja nimipäivälahjat. Saan aina mieleisiäni, ja voin hyvällä syyllä ostaa itselleni jotakin kivaa, joskus arvokastakin. Voin kyllä joskus saada häneltä lahjan tai tuliaisia,mutta ne eivät välttämättä lity markkipäiviin. Pakkolahjat ahdistaa molempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alle 10 vuotiaiden syntymäpäivien noteerauksen ymmärän. Huvittavia aikuiset mielenpahoittajat, varmaan pitäisi nimipäivätkin noteerata?
Miten tämä on iästä kiinni? Eihän noin pienet tajua edes, jollei sitä opeta. Jos oppii, on vaikea sitten yhtäkkiä sanoa, että eipä tässä nyt enää mitään, kun olet jo 10.
Oletteko aikuisia? Näyttää jotkut ihan kakaroitten syntyäriodotuksilta. Kakku ja parhaat kaverit. Itte en juuri synttäreitä ole juhlinut. Vanhemmile sanoin että kun tasavuosia, eli nollaan päättyviä voin kahvit keittää, mutta hössöttämään en ala, enkä odota sitä muiltakaan. Faija ymmärsi mitä tarkoitan, mutsi ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko aikuisia? Näyttää jotkut ihan kakaroitten syntyäriodotuksilta. Kakku ja parhaat kaverit. Itte en juuri synttäreitä ole juhlinut. Vanhemmile sanoin että kun tasavuosia, eli nollaan päättyviä voin kahvit keittää, mutta hössöttämään en ala, enkä odota sitä muiltakaan. Faija ymmärsi mitä tarkoitan, mutsi ei.
Olen itse introvertti, enkä halua huomiota. Sitä en tajua, että toisten ihmisten tapaa pitää arvostella. Jos joku järjestää juhlat, niin tietenkin menen ja juhlin. Mun ei tarvi.
Vierailija kirjoitti:
Osta miehelle lahjaksi silityslauta ja jos tulee ihmettelyä, niin sano että ainakin muistit syntymäpäivän.
Miten miehet voivatkin muistaa veikkausliigan, mm-lätkän pelit ja kossupullon hinnan, mutta noi todella vaikeet asiat ei vaan onnistu.
Naisten lahjat ovat jo valmiiksi tuota tasoa noin keskivertona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt kannata niin vakavasti ottaa. Mä sain mieheltä viime synttäreinä rullakebabin :D oli kyllä hyvää
Rullakebab olisi kyllä selvä parannus verrattuna lahjoihin joita saan vaimoltani. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai mies toi sentään aamulla tiskit sänkyyn? Olisi ikimuistettava syntymäpäivä.
Olisitko ollut tyytyväinen Tokmannin sukkapakettiin tai bokseri pakettiin mitä naiset miehelle hankkii lahjaksi ja nämäkin lahjat vain ja ainoastaan sen takia kun naista ahdistaa jos miehellä on boksereissa tai sukissa reikä. Eli siis naisne hankkii lahjaksi miehelle jotain semmosta mitän nainen yksin haluaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vitsikäs ja osuva tekstimuki saattaa ilahduttaa työkavereilta, kun kuppi on tarkoitus jättää työpaikalle. Mutta kotona se olisi todellakin täysin "en keksinyt mitään, joten otin tällaisen" -kategoriaa. Se vain harmittaisi kaapissa, kun miettisi, milloin siitä kehtaa hankkiutua eroon. Sama kuin kaikki muu hassuttelukrääsä, mikä ei ole ns. kuluvaa tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Olisitko ollut tyytyväinen Tokmannin sukkapakettiin tai bokseri pakettiin mitä naiset miehelle hankkii lahjaksi ja nämäkin lahjat vain ja ainoastaan sen takia kun naista ahdistaa jos miehellä on boksereissa tai sukissa reikä. Eli siis naisne hankkii lahjaksi miehelle jotain semmosta mitän nainen yksin haluaa
Totta. En tosiaan halua puolisoni kulkevan reikäisissä vaatteissa. Jos hän haluaisi välttämättä näin tehdä, toivottavasti kertoisi, niin tietäisimme olevamme toisillemme epäsopivat.
Nainen on tyytyväinen miehen lahjaan vasta kun sen lahjan arvo on vähintään satoja euroja mutta naisen hankkimasta lahjasta pitää olla tyytyväinen ja kiitollinen vaikka sen lahjan arvo olisi joitain yksittäisiä euroja
Me tarjotaan toisillemme synttäripäivinä ravintolaillallinen pitkän kaavan mukaan. On mieleinen kummallekin eikä haluta turhaa tavaraa.
No kyllä minäkin kieltämättä loukkaantuisin jos "synttärilahja" olisi joku Tokmannin halpismuki ja suklaapatukka. Olisi sitten vaikka mieluummin ostamatta yhtään mitään kun ei selvästikään kiinnosta panostaa.
Vierailija kirjoitti:
Hei, mies oikeesti edes muisti. Toihan on ihan hellyyttävää. Mä olisin otettu.
Vanha kommentti ja postaus mutta herranen aika, pienestäpä ihmiset ovat otettuja
Olin nuori n 22 v ja silloinen poikaystävä antoi synttärilahjan, sininen sydän, iso oli ja ketjuineen, ei edes hopeeta. Heitin nurkkaan ja notkotin siitä että sininen sydän eikä edes hopeeta. Hän itki. En edes pyytänyt anteeksi. Eroa ei tullut, tosin paljon myöhemmin.