Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miehen synttärilahja odotti keittiönpöydällä.. en voi mitään, olen pettynyt ja loukkaantunut
Vaikka yritän ajatella, että "sentään muisti!" Mutta luulisi miehen jo näinä vuosina oppineen tuntemaan makuni..
Pöydällä oli siis muki tekstillä "can`t ceep calm because i finnish" ja mukissa suklaapatukka, ei korttia. Pidän kyllä suklaasta, mutta en hölmöistä tekstimukeista ja tulee sellainen fiilis, että mies vain hätäpäissään osti jotain ! :(
Viime vuonna sain rannekorun, sattumalta kun menimme uusimaan miehen kellon hihnaa viikko ennen synttäreitäni ja alessa oli ihania koruja. Pakko se on näköjään uskoa, että tuolta mieheltä on turha odottaa mtään fiksua yllätyslahjaa, jos ei ole kuudessa vuodessa oppinut, että hyvä dekkari ja ruusut toimisivat niin tuskinpa oppii ikinä.
Ja nyt on neljään asti aikaa harjoitella reaktiota, kun mies tulee kotiin ! Ahdistaa.
Kommentit (403)
Ootko miettiny semnosta et ihan vaan sanot sille et mitä sä toivoisit synttärilahjaks :D ei tarvii sit pettyy. Musta toi oli kyllä kiva lahja :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi pientä! Kysyn, että miksi pitää olla suhteessa, jossa ei ajatukset kohtaa. Ehkä pitää miettiä. Meillä on hyvä suhde ja silloin ei tarvitse lahjoja edes ostella. Jos ostellaan, se tehdään huumorilla, koska sitä se rakkaus, parisuhde ja elämä on. Ihanaa sellaista.
Vain ja ainoastaan suomalainen nainen kilpailee ylpeänä siitä, kenen mies huomioi kaikkein vähiten. Ilmeisesti jotkut todella kuvittelevat, että vaatimattomuus on joku jumalallinen hyve ihmisessä.
Vierailija kirjoitti:
Kiittämätön akka olet!
Kerropa yksikin hyvä syy, miksi rumasta hätäiseen ostetusta rihkamamukista pitäisi olla kiitollinen? Vai pidätkö miehiä lähtökohtaisesti jotenkin niin surkeina kehareina, ettei muuhun pystytä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiittämätön akka olet!
Kerropa yksikin hyvä syy, miksi rumasta hätäiseen ostetusta rihkamamukista pitäisi olla kiitollinen? Vai pidätkö miehiä lähtökohtaisesti jotenkin niin surkeina kehareina, ettei muuhun pystytä?
Muuten olen tästä ihan samaa mieltä, mutta en puhuisi "kehareista" enkä vertaisi näitä hälläväliä-ukkoja kehitysvammaisiin. Miehen hätäiseen ostettu mahdollisimman mauton rihkamamuki on välinpitämättömyyttä tai suoranaista veetuilua, kun taas ne kehitysvammaisten tekemät ja ostamat lahjat ovat vilpittömällä hyväntahtoisuudella valittuja ja annettuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostan muijalle vain makeaa esim. suklaata tai sitten aineettoman lahjan. Joskus harvoin koruja, jos tiedän täsmälleen mallin ja tarpeen. En ikinä lähtisi mitään mukeja ostelemaan, melkein takuuvarma fail.
Mun miehen vahvuuksiin ei myöskään kuulu lahjojen ostaminen. Ennen joko unohti synttärini kokonaan tai saatoin saada "lahjaksi" jotain minkä hankki todellisuudessa itselleen (kuten sattumalta kauan haluamansa tekniikkalelun), vaikka olisin ollut oikein tyytyväinen Mäkkärin sapuskaan tai lähimarketin kolmen euron kukkapuskaan kunhan se olisi ollut jotain joka kertoo siitä että toinen muisti ja tuntee mut. Kontrasti miehen syntymäpäiviin oli aika räikeä kun kokkasin pitkän kaavan kautta, annoin huolella harkittuja paketteja ja hemmottelin ylipäätään.
Meillä ongelma ratkaistiin niin että kirjoitan välillä ylös mitä toivoisin mutta en syystä tai toisesta tule koskaan hankkineeksi, vaikka eivät olekaan kalliita. Listalla voi olla esim. joku tietty kirja, lempikukkani, yöpaita (koko mainittuna) tai vaikka ne pussilakanat jotka jäi kummittelemaan kaupassa mutta en raaskinut hankkia. Mies sieltä sitten valitsee jotain ja saattaa hankkia lisäksi vaikka suklaata. En siis tiedä tarkkaan mitä saan mutta tiedän sen olevan jotain mieluisaa ja mies on tyytyväinen kun ei tarvitse ahdistua synttärien tai joulun lähestyessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinpä..mä en oo saanu lahjaksi mitään..:/ enkä äitienpäivänä..ja jouluna kirjan jota itse pyysin..muuten tuskin olisi lahjaa tullut (
Kuten myös..😯
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä..mä en oo saanu lahjaksi mitään..:/ enkä äitienpäivänä..ja jouluna kirjan jota itse pyysin..muuten tuskin olisi lahjaa tullut (
Kuten myös..😯
Enkä edes lapsieni ( 3 ) synnytysten jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arkipäiväivälahjoja kirjoitti:
En kyl ikinä opi ymmärtään ap:n tapasia ihmisiä. Itse en kyllä koskaan muista mitä akka haluaa, eikä sekään kyllä muista mitä minä haluan. Meinaan että aikoinani kirjasin pikku muistikirjaan tavaroita vuoden mittaan mitä eukko oli minusta katsonut "sillä silmällä" ja lopputulos oli että lahjan antovaiheessa oli jo itse joko ostanut kyseisen tavaran tai sitten se ei ollutkaan mieleen. Mistä helvetistä minä tiedän tuollaisen. En kyttää eukkoni tekemisiä 24/7 ja pidä kirjaa tavaroista joita se ostaa. Meillä on ihan erilaiset kiinnostuksen aiheet tavaroiden suhteen. Eukko sisustaa kämpän, minä taas pihan ja "mancaven", sekä vastaan käyttöesineistä.
Monta kertaa olen kysynyt suoraan mitä haluaa, ettei tarvia arvailla ja katsoa turpa rutussa olevaa naamaa, mutta lopputulos on yleensä äkäinen "en tarvii mitään". Jos et mitään osta, niin sitten on kuitenkin turpa rutussa. Se kun kysyy minulta mitä haluan ja vastaan etten mitään, niin sittenkin on turpa rutussa. Miksi? En haluu mitään synttärilahjaksi, mutta en kyl vedä sitten herneitä nenään, jos en saa mitään - tai saan jotain randomia. Koruista ei ainakaan eukko pidä, joten niitä sille on turha ostaa. Ostin sille aikoinaan itestä tosi siistin näkösen hopeisen kalevalakorun ja sain miltein silmille sen. Enää en osta. Se ei juuri lue mitään muuten kun netistä, joten mitään kirjoja en sille osaa ostaa.
Eukko yleensä ostaa perinteiset boxerit, sukat, t-paidat tai muuta vastaavaa minulle, sekä leipoo molempien synttäreille jotain. Jos ehdotan et mentäs sen sijaan vaikka ravintolaillalliselle, niin tulee vähän sen kaltainen reaktio, että "eikö mun leipomukset kelpaa". Totta helvetissä ne kelpaa, mutta paljon mukavampaa olis tehdä jotain yhdessä, eikä kattoa kiukkusta eukkoa raivosiivoamassa ja leipomassa pitkän työpäivän jälkeen. Voi kai sitä käydä ravintolassakin ilman et tarvii loukkaantua. Päinvastoin ei tarvittis eukon nähdä niin paljon vaivaa. Luulis olevan molemmilla mukavampaa sillon, mut ei. Aina kiukkunen kun on synttärit - minun tai hänen. Luulis et paras lahja on, että ei tarvii tehdä synttäripäivänä mitään ylimäärästä.
Paljon mukavampia on ne päivät kun tehdään yhdessä jotain mistä molemmat tykkää tai kun toinen ostaa jotain sellaista mikä helpottaa toisen elämään. Ite olen yrittäny ostaa tavaroita joiden puutteesta akka nurisee. Esim. hommasin uuden pesukoneen kun eukko valitti entisestä. En syntymäpäiväksi, koska mitä ideaa on odottaa jotain synttäriä kun tarve on nyt? Eukko vastaavasti osti minulle säilytystelineen tavaroille, kun kiroilin hukkuneiden tavaroiden kanssa. Paras lahja ikinä ja ei todellakaan ollu lähelläkään syntymäpäivä, vaan oli hoksannu sen prismassa tai jossain. Akkojen ostokset jätän kyllä muuten akoille. Niin akkakin jättää ukkojen ostokset minulle. Parempi lopputulos molemmin puolin.
Nyt kun sais sen vielä rauhottumaan ton synttäritouhun kanssa... jostain syystä ne synttärit saa muuten fiksun ihmisen sekoamaan. Meinaan että jokainen nykyisin elossa oleva on joskus syntynyt ja nimen saanut, joten mitä erikoista juhlittavaa niissä on?
Kertoo aika paljon teidän suhteesta, että kutsut akaksi ja eukoksi. Ei tulisi meillä kyllä mieleenkään.
Ja kuule kun on muutakin kuin tavaraa. Kuten konsertteja, keikkoja, tapahtumia, matkoja, elokuvia - jokaiseen makuun ja budjettiin on tarjolla vaikka mitä kokemusta ja tekemistä. Tuollainen suhtautuminen on kyllä niin junttia kun vaan voi olla ja en pysty ymmärtämään, kuka sinuun on joutunut tyytymään... hirveä tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Arkipäiväivälahjoja kirjoitti:
En kyl ikinä opi ymmärtään ap:n tapasia ihmisiä. Itse en kyllä koskaan muista mitä akka haluaa, eikä sekään kyllä muista mitä minä haluan. Meinaan että aikoinani kirjasin pikku muistikirjaan tavaroita vuoden mittaan mitä eukko oli minusta katsonut "sillä silmällä" ja lopputulos oli että lahjan antovaiheessa oli jo itse joko ostanut kyseisen tavaran tai sitten se ei ollutkaan mieleen. Mistä helvetistä minä tiedän tuollaisen. En kyttää eukkoni tekemisiä 24/7 ja pidä kirjaa tavaroista joita se ostaa. Meillä on ihan erilaiset kiinnostuksen aiheet tavaroiden suhteen. Eukko sisustaa kämpän, minä taas pihan ja "mancaven", sekä vastaan käyttöesineistä.
Monta kertaa olen kysynyt suoraan mitä haluaa, ettei tarvia arvailla ja katsoa turpa rutussa olevaa naamaa, mutta lopputulos on yleensä äkäinen "en tarvii mitään". Jos et mitään osta, niin sitten on kuitenkin turpa rutussa. Se kun kysyy minulta mitä haluan ja vastaan etten mitään, niin sittenkin on turpa rutussa. Miksi? En haluu mitään synttärilahjaksi, mutta en kyl vedä sitten herneitä nenään, jos en saa mitään - tai saan jotain randomia. Koruista ei ainakaan eukko pidä, joten niitä sille on turha ostaa. Ostin sille aikoinaan itestä tosi siistin näkösen hopeisen kalevalakorun ja sain miltein silmille sen. Enää en osta. Se ei juuri lue mitään muuten kun netistä, joten mitään kirjoja en sille osaa ostaa.
Eukko yleensä ostaa perinteiset boxerit, sukat, t-paidat tai muuta vastaavaa minulle, sekä leipoo molempien synttäreille jotain. Jos ehdotan et mentäs sen sijaan vaikka ravintolaillalliselle, niin tulee vähän sen kaltainen reaktio, että "eikö mun leipomukset kelpaa". Totta helvetissä ne kelpaa, mutta paljon mukavampaa olis tehdä jotain yhdessä, eikä kattoa kiukkusta eukkoa raivosiivoamassa ja leipomassa pitkän työpäivän jälkeen. Voi kai sitä käydä ravintolassakin ilman et tarvii loukkaantua. Päinvastoin ei tarvittis eukon nähdä niin paljon vaivaa. Luulis olevan molemmilla mukavampaa sillon, mut ei. Aina kiukkunen kun on synttärit - minun tai hänen. Luulis et paras lahja on, että ei tarvii tehdä synttäripäivänä mitään ylimäärästä.
Paljon mukavampia on ne päivät kun tehdään yhdessä jotain mistä molemmat tykkää tai kun toinen ostaa jotain sellaista mikä helpottaa toisen elämään. Ite olen yrittäny ostaa tavaroita joiden puutteesta akka nurisee. Esim. hommasin uuden pesukoneen kun eukko valitti entisestä. En syntymäpäiväksi, koska mitä ideaa on odottaa jotain synttäriä kun tarve on nyt? Eukko vastaavasti osti minulle säilytystelineen tavaroille, kun kiroilin hukkuneiden tavaroiden kanssa. Paras lahja ikinä ja ei todellakaan ollu lähelläkään syntymäpäivä, vaan oli hoksannu sen prismassa tai jossain. Akkojen ostokset jätän kyllä muuten akoille. Niin akkakin jättää ukkojen ostokset minulle. Parempi lopputulos molemmin puolin.
Nyt kun sais sen vielä rauhottumaan ton synttäritouhun kanssa... jostain syystä ne synttärit saa muuten fiksun ihmisen sekoamaan. Meinaan että jokainen nykyisin elossa oleva on joskus syntynyt ja nimen saanut, joten mitä erikoista juhlittavaa niissä on?
Kertoo aika paljon teidän suhteesta, että kutsut akaksi ja eukoksi. Ei tulisi meillä kyllä mieleenkään.
Ja kuule kun on muutakin kuin tavaraa. Kuten konsertteja, keikkoja, tapahtumia, matkoja, elokuvia - jokaiseen makuun ja budjettiin on tarjolla vaikka mitä kokemusta ja tekemistä. Tuollainen suhtautuminen on kyllä niin junttia kun vaan voi olla ja en pysty ymmärtämään, kuka sinuun on joutunut tyytymään... hirveä tilanne.
Toisaalta piti lisätä, että kyllä tuo sun naisesikin vaikuttaa ihan hirveältä tapaukselta. Ehkä olisi aika harkita tuossa eroa, jos on tuollainen kiukkuinen ja ilkeä tapaus. Joku siinä on, että suomalainen nainen tuntuu usein olevan todella pahansisuinen, ilkeä ja katkera perimältään ja kasvatukseltaan. Moni ei siitä sitten pääse yli vaikka ikää tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vain ja ainoastaan suomalainen nainen kilpailee ylpeänä siitä, kenen mies huomioi kaikkein vähiten. Ilmeisesti jotkut todella kuvittelevat, että vaatimattomuus on joku jumalallinen hyve ihmisessä.
Mikä hyve? En mä ainakaan tarvi mitään ja ostan ihan kaiken, mitä tarvitsen. Tai tarpeet on niin isoja, ettei ne ihan lahjasta mene. Ferrari olis kiva..
Minusta olisi kamalaa, jos mies tuhlaisi rahaa johonkin olemattomaan koruun yms. Meillä on sama näkemys tässä taloudessa, mihin rahat menee ja se ei ole se, että mies ostaa mulle kuin jollekin nukelle jotain koruja.
Synttärilahjat kuuluisi täyttäjän vanhemmille jos kellekään, ei täyttäjälle. Ei ko. henkilö ole tehnyt mitään saadakseen syntyä. Lasten ininää, menkää töihin.
Tasavertaisessa kahden aikuisen suhteessa ei oleteta, että toinen on ajatusten lukija. Tarpeet ja toiveet voi ilmaista toisella suoraan ja kauniisti ääneen. Syntymäpäivälahjaksi voi esittää selkeästi muutamia toiveita vaikka pari viikkoa ennen, niin ei tarvitse pettyä. Ei tarvitse myöskään nyt esittää ihastusta, vaan voit kiittää muistamisesta ja ottaa myöhemmin puheeksi minkälaiset lahjat sinua ilahduttavat. Toki olisi ihanaa, jos äidin ja vauvan väliseen vuorovaikutukseen kuuluva symbioottisen suhteen sanaton tarpeiden ymmärtäminen toimisi myös parisuhteessa, mutta realismia on, ettei se kuulu enää kahden tasavertaisen aikuisen suhteeseen vaan asioista kommunikoidaan sanallisesti.
Minun mies ei ikinä ostanut syntymäpäivälahjaa. Kerran toi kukkia 27v aikana
Vierailija kirjoitti:
Osta miehelle lahjaksi silityslauta ja jos tulee ihmettelyä, niin sano että ainakin muistit syntymäpäivän.
Miten miehet voivatkin muistaa veikkausliigan, mm-lätkän pelit ja kossupullon hinnan, mutta noi todella vaikeet asiat ei vaan onnistu.
Veikkausliiga taitaa olla jotain potkupalloa. MM-lätkän pelien tulokset katson seuraavana päivänä lehdestä. Paljonko muuten kossupullo nykyään maksaa? Olen mies ja meitäkin on erilaisia.
Olisin otettu. Oma puolisoni (nainen) ei ole muistanut mitenkään kahdeksan vuoden aikana. Ei jouluna eikä synttäreinä.
Alue: Aihe vapaa
Kiittämätön akka olet!