Miehen synttärilahja odotti keittiönpöydällä.. en voi mitään, olen pettynyt ja loukkaantunut

Tämä nyt on vain yksi tuhannesta asiasta, jonka voisi huomioida sitä kumppania valitessa, että olisi edes vähän samankaltaisuutaa myös henkisellä tasolla.

Joulun alla ajattelin tehdä homman helpoksi miehelle, kun olimme yhdessä kaupassa. Pysähdyin useamman eri tuotteen kohdalle hypistelemään sanoen, että tämähän olisi kiva. Ajattelin, että siitä on helppo napata joku idea, mikä on kuitenkin samalla yllätys. Ei tajunnut ollenkaan. Varmaan mielessään vain tuskaili, kun ei kauppareissu etene riittävän vauhdilla.

Itse laitan pitkin vuotta vinkkejä puhelimen muistiinpanoihin niin ystävien, työkavereiden kuin puolisonkin mieltymyksiin liittyen. Ei ole iso vaiva, mutta aina tarpeen tullen iso apu.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä minäkin kieltämättä loukkaantuisin jos "synttärilahja" olisi joku Tokmannin halpismuki ja suklaapatukka. Olisi sitten vaikka mieluummin ostamatta yhtään mitään kun ei selvästikään kiinnosta panostaa.

Niin. Tämmösesta lahjasta tulee lähinnä sellainen fiilis, että ei saa olla kiittämätön koska sentään muisti. Ettei saa moittia, vaikka selkeästikään sitä miestä ei kiinnosta mistä puoliso oikeasti pitää. Ikään kuin se olisi suurikin uhraus muistaa kumppaninsa synttärit. 

Vierailija kirjoitti:

Joulun alla ajattelin tehdä homman helpoksi miehelle, kun olimme yhdessä kaupassa. Pysähdyin useamman eri tuotteen kohdalle hypistelemään sanoen, että tämähän olisi kiva. Ajattelin, että siitä on helppo napata joku idea, mikä on kuitenkin samalla yllätys. Ei tajunnut ollenkaan. Varmaan mielessään vain tuskaili, kun ei kauppareissu etene riittävän vauhdilla.

Itse laitan pitkin vuotta vinkkejä puhelimen muistiinpanoihin niin ystävien, työkavereiden kuin puolisonkin mieltymyksiin liittyen. Ei ole iso vaiva, mutta aina tarpeen tullen iso apu.

Mistä tuollaisia miehiä riittää? Mulle ei ole sattunut näitä mutta kun näistä niin paljon kuulee, niin pakko kai näitä on olla. Kuka näitä kasvattaa, ja miksi?

Nainen ilahtuu sitä enemmän mitä enemmän lahja maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, mies oikeesti edes muisti. Toihan on ihan hellyyttävää. Mä olisin otettu.

Vanha kommentti ja postaus mutta herranen aika, pienestäpä ihmiset ovat otettuja

Tuli mieleen kun tapailin miestä, joka oli pahalla tuulella vittuillen ja piikitellen koko viimeisten treffien ajan. Kun huomautin, ettei nyt ole oikein kiva tunnelma, vastasi että olisihan hän voinut tehdä oharitkin. Että sekös ei olisi harmittanut.

Mahtava logiikka, että ei saa olla pettynyt, kun aina olisi voinut mennä enemmänkin perseelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, mies oikeesti edes muisti. Toihan on ihan hellyyttävää. Mä olisin otettu.

Vanha kommentti ja postaus mutta herranen aika, pienestäpä ihmiset ovat otettuja

Toiset elävät elämäänsä iloisesti ja toiset etsivät mitä pienimpiä asioita joista pahoittaa mielensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, mies oikeesti edes muisti. Toihan on ihan hellyyttävää. Mä olisin otettu.

 

Ihan kuin puhuisit jostain pikkulapsesta :D

Itse olen jo vuosia sitten ymmärtänyt että meillä vain on ihan eri ajatukset lahjoista. Ihan sama vaikka suoraan toivoisi. Esim. yksi vuosi sain syntymäpäiväksi tyhjän lasipullo jossa liitutaulupohjaetiketti. En ole koskaan tehnyt itse mehua mutta ilmeisesti ajatteli että voin tiivistettyä laittaa ja kirjoittaa maku etikettiin. Olen saanut myös leivänpaahtimen, Harlekiini- kirjan ja minipesukoneen. Tosiaankin olen ihan vain tyytyväinen siihen, että muistaa ylipäätään merkkipäivät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joulun alla ajattelin tehdä homman helpoksi miehelle, kun olimme yhdessä kaupassa. Pysähdyin useamman eri tuotteen kohdalle hypistelemään sanoen, että tämähän olisi kiva. Ajattelin, että siitä on helppo napata joku idea, mikä on kuitenkin samalla yllätys. Ei tajunnut ollenkaan. Varmaan mielessään vain tuskaili, kun ei kauppareissu etene riittävän vauhdilla.

Itse laitan pitkin vuotta vinkkejä puhelimen muistiinpanoihin niin ystävien, työkavereiden kuin puolisonkin mieltymyksiin liittyen. Ei ole iso vaiva, mutta aina tarpeen tullen iso apu.

Mistä tuollaisia miehiä riittää? Mulle ei ole sattunut näitä mutta kun näistä niin paljon kuulee, niin pakko kai näitä on olla. Kuka näitä kasvattaa, ja miksi?

Eipä sen aina tarvitse liittyä kasvatukseen jos on vaan hiukan alhaisemmalla älykkyysosamäärällä siunattu.

Taidan antaa naiselle seuraavaksi synttärilahjaksi satasen. Lahjan arvoahan naiset aina katsoo ja siinä on yksiselitteisesti ilmaistu miten paljon muidua arvostaa. Ei jää tulkinnalle varaa.

Ps. Parempi olla pillu märkänä illalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, mies oikeesti edes muisti. Toihan on ihan hellyyttävää. Mä olisin otettu.

Vanha kommentti ja postaus mutta herranen aika, pienestäpä ihmiset ovat otettuja

Jep. Ei ihme, että kuvittelevat ansaitsevansa mitalin, kun ovat kerran viikon aikana tyhjentäneet tiskikoneen. Naisen panos on itsestään selvä, miehen kertakaikkiaan ihmeellinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joulun alla ajattelin tehdä homman helpoksi miehelle, kun olimme yhdessä kaupassa. Pysähdyin useamman eri tuotteen kohdalle hypistelemään sanoen, että tämähän olisi kiva. Ajattelin, että siitä on helppo napata joku idea, mikä on kuitenkin samalla yllätys. Ei tajunnut ollenkaan. Varmaan mielessään vain tuskaili, kun ei kauppareissu etene riittävän vauhdilla.

Itse laitan pitkin vuotta vinkkejä puhelimen muistiinpanoihin niin ystävien, työkavereiden kuin puolisonkin mieltymyksiin liittyen. Ei ole iso vaiva, mutta aina tarpeen tullen iso apu.

Mistä tuollaisia miehiä riittää? Mulle ei ole sattunut näitä mutta kun näistä niin paljon kuulee, niin pakko kai näitä on olla. Kuka näitä kasvattaa, ja miksi?

Äidit varmaan. Sieltä tulee ne samat alushousut ja sukat vaikka on joka kerta sanottu ettei enää tällaisia kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Taidan antaa naiselle seuraavaksi synttärilahjaksi satasen. Lahjan arvoahan naiset aina katsoo ja siinä on yksiselitteisesti ilmaistu miten paljon muidua arvostaa. Ei jää tulkinnalle varaa.

Ps. Parempi olla pillu märkänä illalla.

Tonni vähintään, muuten on kuiva kuin sahara t: naiset

Vierailija kirjoitti:

Taidan antaa naiselle seuraavaksi synttärilahjaksi satasen. Lahjan arvoahan naiset aina katsoo ja siinä on yksiselitteisesti ilmaistu miten paljon muidua arvostaa. Ei jää tulkinnalle varaa.

Ps. Parempi olla pillu märkänä illalla.

Rahalla voi tosiaan jossain määrin kompensoida aivan erityisen paskaa luonnetta. Mutta laita ainakin pari nollaa lahjasi perään.

Olisin ikionnellinen, jos kumppanin kanssa molempien synttärit voitaisiin kuitata ihan vaan pienellä muistamisella. Olisin otettu jos pöydällä olisi vaikka sellaista suklaata, mistä erityisesti pidän. Se osoittaisi, että toinen tietää ja huomioi sen mistä minä pidän. Idea on, että ylipäänsä muistaa toisen merkkipäivän. Tavaraa on tässä iässä nurkat täynnä ja jos jotain tarvitsen, ostan sen itse.

Inhoan itse tavaralahjojen hankkimista, koska en osaa keksiä mitään kenellekään. Vapauttaisin mielelläni itseni ja toisen tästä touhusta. Toiselle voi osoittaa monella muullakin tavalla, että hän on tärkeä. Ja aina voi viedä toisen vaikka syömään tai vaikka teatteriin, mikä nyt ketäkin kiinnostaa.

N56

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alle 10 vuotiaiden syntymäpäivien noteerauksen ymmärän. Huvittavia aikuiset mielenpahoittajat, varmaan pitäisi nimipäivätkin noteerata?

Olin nuori n 22 v ja silloinen poikaystävä antoi synttärilahjan, sininen sydän, iso oli ja ketjuineen, ei edes hopeeta. Heitin nurkkaan ja notkotin siitä että sininen sydän eikä edes hopeeta. Hän itki. En edes pyytänyt anteeksi. Eroa ei tullut, tosin paljon myöhemmin.

Paska veto sinulta. Voisiko kommentistasi päätellen olettaa, että olet oppinut tuosta jotain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taidan antaa naiselle seuraavaksi synttärilahjaksi satasen. Lahjan arvoahan naiset aina katsoo ja siinä on yksiselitteisesti ilmaistu miten paljon muidua arvostaa. Ei jää tulkinnalle varaa.

Ps. Parempi olla pillu märkänä illalla.

Rahalla voi tosiaan jossain määrin kompensoida aivan erityisen paskaa luonnetta. Mutta laita ainakin pari nollaa lahjasi perään.

Raha on rehellinen arvon ja arvostuksen mittari.

Ps. Moni nainen luulee itsestään ihan liikoja.

En kyllä mitenkään jaksaisi loukkaantua jostain hölmöstä synttärilahjasta.

Vierailija kirjoitti:

Se on totta, että vaimolleni ei ole koskaan kelvannut ostamani lahjat. Jokakerta niistä on tullut sanomista ja ylimääräistä mielipahaa...

Sanotaanpa näin.. meillä on tapana tehdä polttopuita joka kevät omasta metsästä, eli koivuja kumoon ja sit kelkalla ne mökille rankoina jne..jatkokäsittelyt sirkkelillä jne... Meille molemmille todella niin mieluista odotettua touhua aurinkoisiksi kevätpäiviksi...

Niinpä toissajouluna ostin lahjaksi vaimolle hyvinmuotoillut naisellisessa värissä olevat pinotavarasakset, ja helkutti ei mitään kiinanjuttua vaan Fiskarssin tekemät laatupelit.. hintaakin muistaakseni yli viiskymppiä, saattoi olla jopa 75..en ihan tarkkaan muista..

Kyllä emäntä nousi sekunnissa seinille, kun aattona lahjakääreen aukaisi... ai ihan tarpeeseen ja vilpittömästi häntä helpottaakseni olin hankkinut ne. Kyllä harmitti ja ---tti.

Ja sitten eräskin aatto on ikuisesti jäänyt mieleeni.. emännän herkku

Tämä nyt on kieli poskessa kirjoitettu, mutta...mikä helvetin idea on niissä vaaleanpunaisissa vasaroissa ja muissa työkaluissa? Olisi kiva tietää, mitä joku Fiskarsin suunnittelutiimi on ajatellut, taatusti miehiä kaikki. Tulee ihan sama fiilis kuin jos lapselle annetaan pieni leikkivasara, saa sitten istua ja ihailla sitä, millä aikuisetkin tekee töitä. Voi jumaliste. Olen nainen ja minulla on laatutyökaluja, jotka on ostettu ihan muilla kriteereillä kuin väri. Väri kiinnostaa sitten vaikka niissä korkokengissä. Yksikin mies, joka tuo minulle vaaleanpunaisen työkalun, saa mennä poistattamaan sen päivystytykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, mies oikeesti edes muisti. Toihan on ihan hellyyttävää. Mä olisin otettu.

Vanha kommentti ja postaus mutta herranen aika, pienestäpä ihmiset ovat otettuja

Onko parempi sit loukkaantua pienimmästäkin? Ei sekään hyvä suuntaus ole.

Mieluummin ajattelee hyvää ihmisistä, jopa siitä rakkaasta kumppanistaan. Jos toinen ei vain ole lahjanostajaihminen, niin onko se nyt niin kamalaa? Arkinen kunnioitus merkitsee, ja se on minusta aivan muuta kuin hulppeat tai pitkään mietityt lahjat.