Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pettynyt omaan aikuiseen lapseen
25.09.2017 |
En jaksa ainaisia eroja käsitellä oman lapseni kohdalla.
Tuntuu todella raskaalta, että taas meni turvallinen suhde ohi kyllästymisen takia eli olen kasvattajana epäonnistunut jossain kohtaa täydellisesti.
Hän surutta satuttaa toisia osapuolia ja lähipiirin ihmisiä.
Ihmishirviön olen kasvattanut.
En jaksa henkisesti enää seurata näitä toistuvia pettymyksiä.
Kommentit (223)
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on kiintymyssuhdehäiriö. Eli ei osaa kiintyä asiallisesti. Ehkä jopa narsismia. Mitä varhaislapsuudessa tapahtui?
Ei mitään ja sen takia olenkin ihmeissäni, sillä olen tietoinen erilaisista ns häiriöistä työni kautta.
Hän on kylmä jännittäjä tyyppi ja ystäviä vaikea saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on kiintymyssuhdehäiriö. Eli ei osaa kiintyä asiallisesti. Ehkä jopa narsismia. Mitä varhaislapsuudessa tapahtui?
Ei mitään ja sen takia olenkin ihmeissäni, sillä olen tietoinen erilaisista ns häiriöistä työni kautta.
Hän on kylmä jännittäjä tyyppi ja ystäviä vaikea saada.
Jotain on tapahtunut. Ei tuollaista itsekseen kehity.
Erään tuttavan ydinperheessä kasvanut nuori tyttö taas tehtailee lapsia eri isille. Joku sitäkin vaivaa.
Kirjoitin aloituksen oikeastaan sen takia, että saan edes ulos pettymystä tätä kautta ja en ole pystynyt puhumaan vielä asiasta muiden kanssa.
Ongelmana koen, että surettaa jätetyn osapuolen suru ja häpeän jotenkin tilannetta turhankin paljon. En tiedä olisiko tunteeni kerrottava suoraan lapselleni vai jatkanko valvoen yksin yöt asiaa murehtimalla.
Häpeän etukäteen jo tulevaa yöelämässä pyörimistä.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin aloituksen oikeastaan sen takia, että saan edes ulos pettymystä tätä kautta ja en ole pystynyt puhumaan vielä asiasta muiden kanssa.
Ongelmana koen, että surettaa jätetyn osapuolen suru ja häpeän jotenkin tilannetta turhankin paljon. En tiedä olisiko tunteeni kerrottava suoraan lapselleni vai jatkanko valvoen yksin yöt asiaa murehtimalla.
Häpeän etukäteen jo tulevaa yöelämässä pyörimistä.
Mitä apua hänelle on vuosien varrella haettu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin aloituksen oikeastaan sen takia, että saan edes ulos pettymystä tätä kautta ja en ole pystynyt puhumaan vielä asiasta muiden kanssa.
Ongelmana koen, että surettaa jätetyn osapuolen suru ja häpeän jotenkin tilannetta turhankin paljon. En tiedä olisiko tunteeni kerrottava suoraan lapselleni vai jatkanko valvoen yksin yöt asiaa murehtimalla.
Häpeän etukäteen jo tulevaa yöelämässä pyörimistä.Mitä apua hänelle on vuosien varrella haettu?
En ymmärrä miksi olisi apua pitänyt hakea?
Jos muuten ihminen normaali, mutta ihmissuhteet ei toimi.
Olisi ollut aika erikoista lähteä apua siltä pohjalta hakemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin aloituksen oikeastaan sen takia, että saan edes ulos pettymystä tätä kautta ja en ole pystynyt puhumaan vielä asiasta muiden kanssa.
Ongelmana koen, että surettaa jätetyn osapuolen suru ja häpeän jotenkin tilannetta turhankin paljon. En tiedä olisiko tunteeni kerrottava suoraan lapselleni vai jatkanko valvoen yksin yöt asiaa murehtimalla.
Häpeän etukäteen jo tulevaa yöelämässä pyörimistä.Mitä apua hänelle on vuosien varrella haettu?
En ymmärrä miksi olisi apua pitänyt hakea?
Jos muuten ihminen normaali, mutta ihmissuhteet ei toimi.
Olisi ollut aika erikoista lähteä apua siltä pohjalta hakemaan.
No ihmienn on sosiaalinen eläin ja vaikeudet ihmissuhteissa vaikeuttaa koko elämää. Plus että narsistinen luonnevika satuttaa muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rumaa puhua lapsestaan noin. Äideillä on yleensä empatiaa lastaan kohtaan.
Sinä puhut rumasti.
Hyljeksivä äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin aloituksen oikeastaan sen takia, että saan edes ulos pettymystä tätä kautta ja en ole pystynyt puhumaan vielä asiasta muiden kanssa.
Ongelmana koen, että surettaa jätetyn osapuolen suru ja häpeän jotenkin tilannetta turhankin paljon. En tiedä olisiko tunteeni kerrottava suoraan lapselleni vai jatkanko valvoen yksin yöt asiaa murehtimalla.
Häpeän etukäteen jo tulevaa yöelämässä pyörimistä.Mitä apua hänelle on vuosien varrella haettu?
En ymmärrä miksi olisi apua pitänyt hakea?
Jos muuten ihminen normaali, mutta ihmissuhteet ei toimi.
Olisi ollut aika erikoista lähteä apua siltä pohjalta hakemaan.No ihmienn on sosiaalinen eläin ja vaikeudet ihmissuhteissa vaikeuttaa koko elämää. Plus että narsistinen luonnevika satuttaa muita.
Onhan se noinkin. Parasta varmaan on keskustella asiasta suoraan lapselle tästä näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin aloituksen oikeastaan sen takia, että saan edes ulos pettymystä tätä kautta ja en ole pystynyt puhumaan vielä asiasta muiden kanssa.
Ongelmana koen, että surettaa jätetyn osapuolen suru ja häpeän jotenkin tilannetta turhankin paljon. En tiedä olisiko tunteeni kerrottava suoraan lapselleni vai jatkanko valvoen yksin yöt asiaa murehtimalla.
Häpeän etukäteen jo tulevaa yöelämässä pyörimistä.Mitä apua hänelle on vuosien varrella haettu?
En ymmärrä miksi olisi apua pitänyt hakea?
Jos muuten ihminen normaali, mutta ihmissuhteet ei toimi.
Olisi ollut aika erikoista lähteä apua siltä pohjalta hakemaan.No ihmienn on sosiaalinen eläin ja vaikeudet ihmissuhteissa vaikeuttaa koko elämää. Plus että narsistinen luonnevika satuttaa muita.
Onhan se noinkin. Parasta varmaan on keskustella asiasta suoraan lapselle tästä näkökulmasta.
Ei se lapselle puhuminen mitään auta. Hänen pitää saada apua ammattilaisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti on tarinan narsisti. Ei lapsi
On se lapsikin koska äiti on jo pannut sen narsismin kiertoon. Noinhan se yleensä menee.
Vierailija kirjoitti:
Rumaa puhua lapsestaan noin. Äideillä on yleensä empatiaa lastaan kohtaan.
Sinä puhut rumasti.
Hyljeksivä äiti
Vuosia olen seurannut ns hyväksymällä asian, että etsii sitä oikeaa loppuelämän rakasta itselleen ja oletko tosiaan sitä mieltä, että en saisi olla pettynyt.
Menetän taas mukavan ihmisen myös omasta elämästäni eron myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli lapsen ainoa virhe on se että parisuhteet ei onnistu? Miksi sinä et ole lapsesi puolella vaan näiden "jätettyjen"? Ehkä on hyväkin piirre että osaa lopettaa ajoissa huonon parisuhteen.
Muistan kun esittelin omalle äidilleni exäni tekemiä mustelmia ja äiti sanoi "eihän noi nyt niin pahalta näytä". Äidit...
Siis jos ei osaa ylläpitää ihmissuhteita, on automaattisesti narsisti? Heh.
Haluaisin kyllä perusteluja miksi olisin ja myös lapseni olisi narsisti?
Olen pettynyt tilanteeseen ja eikö muut ole kärsinyt lastensa eroista?
Vierailija kirjoitti:
Eli lapsen ainoa virhe on se että parisuhteet ei onnistu? Miksi sinä et ole lapsesi puolella vaan näiden "jätettyjen"? Ehkä on hyväkin piirre että osaa lopettaa ajoissa huonon parisuhteen.
Muistan kun esittelin omalle äidilleni exäni tekemiä mustelmia ja äiti sanoi "eihän noi nyt niin pahalta näytä". Äidit...
Ymmärrän sinun pointtisi, mutta meillä ei ole tästä kyse erojen suhteen. Ap
Lämmin äiti:
En jaksa ainaisia eroja käsitellä oman lapseni kohdalla.
Tuntuu todella raskaalta, että taas meni turvallinen suhde ohi kyllästymisen takia eli olen kasvattajana epäonnistunut jossain kohtaa täydellisesti.
Hän surutta satuttaa toisia osapuolia ja lähipiirin ihmisiä.
Ihmishirviön olen kasvattanut.
En jaksa henkisesti enää seurata näitä toistuvia pettymyksiä.
VAI
Tuntuu pahalta katsoa aikuisen lapseni epäonnistumisia suhteissaan. Hän ei jaksa arkea ja suhteet päättyvät. En tiedä mitä niissä on tapahtunut. Nyt päättyi jo xx seurustelusuhde. Pelkään että lapseni kärsii eikä jaksa aikuisen vastuuta.
Haluaisin tukea häntä. Vaikkei hänen suhteensa minulle kuulukaan. Toivon, että lapseni tulee onnelliseksi
Alue: Aihe vapaa
Hänellä on kiintymyssuhdehäiriö. Eli ei osaa kiintyä asiallisesti. Ehkä jopa narsismia. Mitä varhaislapsuudessa tapahtui?