Pettynyt omaan aikuiseen lapseen

Edellinen jatkaa. 

Et todellakaan tiedä, mitä siellä kotiseinien sisäpuolella tapahtuu ja millaisia he ovat keskenään kun anoppi ei ole näkemässä. Todennäköisesti lapsesi voi kärsiä siitä, että kumppanit saavat hänet näyttämään syylliseltä ja petolliselta, vaikka hän on uhri, joten aavistan että olet lahjakkaan manipuloinnin uhri. Sen sijaan että asetut lapsesi entisten kumppaneiden asemaan, pidä lapsesi puolia. Hän on se kenellä on sinulle oikeasti mertkitystä. 

Vierailija kirjoitti:

Kysynkin tähän väliin, kuinka paljon vanhemman kuuluu jaksaa tukea lastaan?

Lämmöllä kehua, kun hypitään sängystä toiseen vuosikausia.
Olen vanhanaikainen eläjä joka oppinut ettei sen elämän aina tarvitse olla ihanaa vaan yhdessä mennään valitun puolison kanssa.

Ehkä tämä on se ongelma. Riittäisi, että se puoliso on sen verran ihana, että siltä jaksaa ottaa takkiinsa toisinaan, mutta kaikissa asioissa ei tarvitse venyä ja paukkua viimeiseen asti. 

Oliko lapsesi käytös eron yhteydessä jotenkin todella traumaattista tai ilkeää entistä kumppaniaan kohtaan? Jos ei, ja ongelmana oli ainoastaan tuo ero, niin mitä pahaa siinä oikeasti oli, ja millä tavalla koko asia edes liittyy sinuun, paitsi lapsesi tukemisen näkökulmasta? Jos lapsesi ei halua olla parisuhteessa, ei hänen ole mitään syytä siinä olla. Oli sitten suunnitelmia tehty jo tulevaisuuteen tai ei. Parisuhteesta on täysi oikeus molemmilla osapuolilla lähteä, jos huomaa ettei siinä halua olla.

Veikkaanpa, että lapsesi hakeutuu hänelle epäsopivien kumppanien kanssa yhteen ja ei ehkä tietoisesti tätä tajua. Kun pitäisi sitoutua, hän tunnistaa itsessään kykenemättömyyden sitoutua yhteiseen tulevaisuuteen epäsopivan henkilön kanssa ja päättää suhteen äkisti. Vihjaat, että tulit lapsesi kumppanin kanssa hyvin toimeen. Voisiko tässä olla taustalla se, että sekaannut emotionaalisesti liikaa lapsesi elämään, minkä vuoksi lapsesi valikoi (ehkä itsekin sitä tiedostamattaan) itselleen toistuvasti kumppaneita jotka sinä hyväksyisit, ja koettaa aina jonkin aikaa rakentaa tämän kumppanin kanssa elämää, joka vastaa sinun mielikuvaasi siitä, millaista lapsesi elämän kuuluisi mukamas olla. Omakotitalojen rakennuksineen ja kaikkineen. Lapsesi ei ehkä tiedosta omia oikeita halujaan vaan elää kulissia, mikä romahtaa uusiksi ja uusiksi sitoutumisen kynnyksellä. Tästä seurauksena sinä tuomitset häntä, ja hän etsii odotukset täyttääkseen taas uuden kumppanin, jonka kanssa kuvittelee voivansa onnistua muodostamaan sinua miellyttävän elämän, kunnes sama kuvio uusiutuu.

Irrottaudu lapsesi elämästä. Kaikki eivät halua omakotitaloja tai edes olla parisuhteessa, jos ulkopuolelta ei tulisi painetta. Jotkut suhteet näyttävät päältä päin hyvältä mutta niiden sisällä olijat ovat onnettomia. Usein itsekään syitä tiedostamatta.

Tuntuisi siltä että äidin pitäisi löytää itselleen joku kiva kumppani, saada rakkautta sieltä, eikä tyttären/pojan suhteista. 

Ap kuulostaa kontrolloivalta ihmiseltä ja se on henkistä väkivaltaa. Eli hän tietää mielestään oaremmin kuin toinen ihminen, mikä on sille toiselle hyväksi. Ja painostaa toista ihmissuhteisiin, joiden sisällöstä ei tiedä mitään. Itsekkäänä vaikuttimenaan se, että on itse pitänyt niistä toisen ihmisen kumppaneista, kun on tavannut vilaukselta kyläilyillä.

Vaikka provohan tämä,kun ap ei vastaa hänelle esitettyihin tarkentaviin kysymyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aikuiset lapset. En elä heidän elämäänsä. En arvostele heitä. En etenkään puutu parisuhteeseen.

En puhu lapsestani rumasti

Eli olet etäinen ja välinpitämätön.

Vierailija kirjoitti:

Häpeän etukäteen jo tulevaa yöelämässä pyörimistä.

Tulevaa yöelämässä pyörimistä? Niin minkä ikäisestä "aikuisesta" lapsesta tässä oli kyse, 17v? Jos kyse on jostain noin nuoresta, niin se nyt vaan vähän tuppaa olemaan niin ettei ne suhteet välttämättä tuon ikäisillä kestä.

Onko välinpitämättömyyttä tai etäistä olla arvostelematta aikuista lastaan? Tai välittämistä puuttua aikuisen parisuhdevalintoihin?

Nyt ymmärrän mistä anoppiviha syntyy

Vierailija kirjoitti:

Ap kuulostaa kontrolloivalta ihmiseltä ja se on henkistä väkivaltaa. Eli hän tietää mielestään oaremmin kuin toinen ihminen, mikä on sille toiselle hyväksi. Ja painostaa toista ihmissuhteisiin, joiden sisällöstä ei tiedä mitään. Itsekkäänä vaikuttimenaan se, että on itse pitänyt niistä toisen ihmisen kumppaneista, kun on tavannut vilaukselta kyläilyillä.

Vaikka provohan tämä,kun ap ei vastaa hänelle esitettyihin tarkentaviin kysymyksiin.

Ei ole provo, mutta en oikeasti jaksa oloni takia vastailla.

En ole nukkunut, itkettää ja oksettaa.

Ja vastaan mitä tahansa, niin minun syyni on kuitenkin kaikki useimpien mielestä.

Ap

Kunnon marttyyri. Hanki oma elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kuulostaa kontrolloivalta ihmiseltä ja se on henkistä väkivaltaa. Eli hän tietää mielestään oaremmin kuin toinen ihminen, mikä on sille toiselle hyväksi. Ja painostaa toista ihmissuhteisiin, joiden sisällöstä ei tiedä mitään. Itsekkäänä vaikuttimenaan se, että on itse pitänyt niistä toisen ihmisen kumppaneista, kun on tavannut vilaukselta kyläilyillä.

Vaikka provohan tämä,kun ap ei vastaa hänelle esitettyihin tarkentaviin kysymyksiin.

Ei ole provo, mutta en oikeasti jaksa oloni takia vastailla.

En ole nukkunut, itkettää ja oksettaa.

Ja vastaan mitä tahansa, niin minun syyni on kuitenkin kaikki useimpien mielestä.

Ap

Älä näistä välitä, ovat itse tätä rupusakkia joilla on jo seitsemäs uusperhe meneillään ja lapsia siellä täällä lastensuojelun huomassa. Kaikki normaalit vanhemmat ovat huolissaan lapsistaan ja heidän suhteistaan, olivat lapset sitten minkä ikäisiä tahansa. Isäni, 80+, soitteli huolestuneena kun sai vihiä että meillä on aviokriisi meneillään. Oli huolissaan ettei erottaisi ja laitettaisi lasta heittopussiksi. Rauhoittui myös kun kuuli ettei olla eroamassa ja kriisi on ohi. Edelleen vielä varmistelee, että onhan meillä kaikki hyvin ja miten hän voisi auttaa. Sellaisia ne huolehtivat ja välittävät vanhemmat on, vaikka varmasti välillä koville ottaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kuulostaa kontrolloivalta ihmiseltä ja se on henkistä väkivaltaa. Eli hän tietää mielestään oaremmin kuin toinen ihminen, mikä on sille toiselle hyväksi. Ja painostaa toista ihmissuhteisiin, joiden sisällöstä ei tiedä mitään. Itsekkäänä vaikuttimenaan se, että on itse pitänyt niistä toisen ihmisen kumppaneista, kun on tavannut vilaukselta kyläilyillä.

Vaikka provohan tämä,kun ap ei vastaa hänelle esitettyihin tarkentaviin kysymyksiin.

Ei ole provo, mutta en oikeasti jaksa oloni takia vastailla.

En ole nukkunut, itkettää ja oksettaa.

Ja vastaan mitä tahansa, niin minun syyni on kuitenkin kaikki useimpien mielestä.

Ap

Oletpa nyt todella marttyyriksi heittäytynyt. Vai itkettää ja oksettaa. Sinua, vaikkei ole omasta parisuhteestasi kyse. Päästä irti lapsestasi, tuo on jo todella tukahduttavaa kenen tahansa mielestä. Ja niin väsynytkin, ettei voi vastata muka pariin kysymykseen, jotka selventäisivät tilannetta.

En lukenut koko ketjua, mutta luin riittävästi. Äiti on enemmän huolissaan vieraista ihmisistä ja ajattelee enemmän näiden tunteita kuin oman lapsensa. Tässäpä se syy onkin. On vaikeaa sitoutua, jos oma äitikään ei ole ollut sitoutunut omaan lapseensa vaan on kiinnostuneempi muista ihmisistä. 

Kai sitä jokainen joutuu tekemään omat virheensä ja löytämään omat polkunsa. Anna lapsesi löytää oma tiensä, jos hänen on iskettävä päätä seinään niin sitten on. Ei kaikkien elämä mene niin helposti ja hienosti eteenpäin. Oma miesystäväni on nuoruudessaan joutunut vankilaan ja nyt hänen poikansa on myös alkanut hölmöillä ja mennyt ns. huonoon seuraan. Haluaisimme estää rikoskierteeseen joutumisen ja yritämme tukea oikeaan suuntaan, mutta kun on kyse aikuisesta ihmisestä, niin lopulta meidän on annettava hänen tehdä omat valintansa. Keskity sinä asioihin, joista saat iloa ja voimaa elämääsi.

Onko lapsen kilpirauhasarvot tarkastettu?

Kyllä tuollaisia tapahtuu ns ilman syytä, eli lapsella itsellään kyllä syy on, mutta se syy jalostuu luonteesta johtuen tietynlaiseksi. Tuohon luonteeseen ei pysty vaikuttamaan, ainakaan mikäli lapsi on lisäksi luonteeltaan periksiantamaton. Munkaan lapsi, nippanappa aikuinen, ei näe toimissaan mitään vikaa, vaikka lähes kaikissa pettymyksissä hän on itse mokannut. Samaa aihetta on käsitelty jo pikkulapsesta asti, mutta kun ei niin ei. Omapahan on sitten elämänsä. On ihan käsittämätön tyranni, ja kiristää ja uhkailee tahtonsa periksi. Häneen kaiken lisäksi sortuvat juuri heikkoitsetuntoiset teinipojat, jotka ovat ensin aivan rakastuneita, että noin ihana ja kaunis tyttö on heihin ihastunut ja tahotoo olla hänen kanssaan. Totuus paljastuu pikkuhiljaa, tyttäreni rajoittaa ja kyttää ja on yli mustasukkainen. Sitten kun poika haluaisi eroon tyttärestäni, alkaa tyttären uhkailu ja manipulaatio ja mustamaalaus. Mitään ei hänenkään lapsuudessa ole sellaista tapahtunut mistäminä tietäisin. Toisaalta jos jotain on tapahtunut, niin olisi kyllä ollut tyttäreni asia kertoa minulle mikäli minä en tiedä. Silti hän syyttää minua paljosta, muta ei kerro mitä olen tehnyt. Mielestäni lapsi ei ole normaali, vaan hän on joteinkin sairas. Harmi vain että sen lisäksi täysin sairaudentunnoton. Ja kyllä. ala-asteelta asti on apua haettu, mutta tytär on kaikkien tahojen mukaan aivan normaali ihminen. 

Aikuisista lapsista täytyy päästää irti jossain vaiheessa ja olla elämättä ja eläytymättä liikaa heidän elämäänsä. Ei kannata etsiä syyllisiä, se ei johda mihinkään. Ap:lla vaikuttaa olevan oman elämän puutetta jos näin voimakkaasti reagoi lapsen elämän tapahtumiin. Siinä ap on mielestäni kypsä että hän pystyy näkemään vikaa myös omassa lapsessaan. Hän on ymmärrettävästi pettynyt ja miettii miksi hänen lapsensa on niin kylmä tunne-elämältään, mutta loppujen lopuksi on aika vähän mitä hän voi tehdä lapsensa auttamiseksi koska tämä on aikuinen ja itse vastuussa teoistaan. Voiko lapsen kanssa keskustella, syyttelemättä, ja tarjota hänelle henkistä tukea jos hän sitä kaipaa?

Eikä sinun, ap, tarvitse kaikkiin kysymyksiin vastata täällä jos et jaksa. Ne ovat kuitenkin vertaistukea eivätkä sinun kiusaamistasi. Jotkut tulee tänne sillä asenteella että haluavat vain mieleisiään vastauksia, mutta se on utopistinen lähtökohta. On myös turhaa ja itsesäälistä ulista että olisihan se pitänyt arvata että minä olen syypää kaikkeen ja aina täällä tuomitaan jne. Kaikki, huom kaikki vastaukset ei todellakaan ole vain sitä.

Vierailija kirjoitti:

En lukenut koko ketjua, mutta luin riittävästi. Äiti on enemmän huolissaan vieraista ihmisistä ja ajattelee enemmän näiden tunteita kuin oman lapsensa. Tässäpä se syy onkin. On vaikeaa sitoutua, jos oma äitikään ei ole ollut sitoutunut omaan lapseensa vaan on kiinnostuneempi muista ihmisistä. 

Tämä. Minä ainakin kannustan tytärtäni olemaan ihmisen kanssa joka tekee hänet onnelliseksi, koska hän on sen arvoinen kaikki ovat! Minä tule aina olemaan tyttäreni puolella, jopa niissä huonoissa päätöksissä, koska olen äiti ja se on tehtäväni, elämässä kuuluu tehdä virheitä koska sitä kautta oppii ja kehittyy.

Oma äitini on ap.n kaltainen ja tiedän kokemuksesta millaiset jäljet se jättää. Aina saat olla hakemassa hyväksyntää, mutta ikinä et sitä äidiltäsi tule saamaan. Sitten painitkin huonon itsetunnon kanssa loppuelämäsi, jos jonkun satut vierellesi löytämään niin se on se pahin mahdollinen puoliso vaihtoehto, koska ethän ansaitse muuta. Joidenkin ei pitäisi lisääntyä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rumaa puhua lapsestaan noin. Äideillä on yleensä empatiaa lastaan kohtaan.

Sinä puhut rumasti.

Hyljeksivä äiti

Vuosia olen seurannut ns hyväksymällä asian, että etsii sitä oikeaa loppuelämän rakasta itselleen ja oletko tosiaan sitä mieltä, että en saisi olla pettynyt.

Menetän taas mukavan ihmisen myös omasta elämästäni eron myötä.

Sinä menetät?! Hei, haloo narsku, hanki omia ystäviä, niin ei tarvitse itkeä tyttäresi exien perään! 

Aika harvassa tapauksessa lapsen geenit yksin voi täysin päättää ympäristöstä ja kaikesta muusta riippumatta mitä tästä tulee. Ellei sitten ole aivan selkeästi poikkeava, kuten psykopaatti ym, joilloin ei edes kuulu normaalien kirjoon. Haluan vain lisätä tämän ettei omaa ajattelukykyä ja asioiden pohtimista lopetettaisi vain siihen kun löydetään vastaukseksi ne mystiset geenit ja tyydytään siihen. Minä olen huomannut että moni ihminen ei edes tiedosta sitä informaatiota mitä antaa ja näyttää muille. Mutta jos sitä ei tiedä/näe että tekee jotain, niin eihän se ole kenenkään "syy" siinä mielessä että jotakuta voidaan syyttää, mutta kyllä aika moneen asiaan se syy ja seuraus suhde löytyy. Loogisesti ajateltuna.