Mua ahdistaa kovasti se, kun lapseni haluaa koko ajan jotain

Ja siis isää näin eron jälkeenkin, ja tatsi siihen, mitä luottamus on, säilyi. Mutta totta kai äiti haukkui, että luotan rikolliseen. Etten nyt millään "vaihtaisi leiriä".

ap

Että jos vain lapsi nyt johonkuhun luottaa, niin äiti kehtaakin sanoa, että se on (moraalinen) rikollinen. Vie senkin hyvän rakentamisen mahdollisuuden omalta lapseltaan, jotta ei joudu katselemaan sitä, että lapsen onkin parempi olla hänen exänsä kanssa.

ap

Siksi en ymmärräkään, miksi minun on vaikeaa kiintyä lapsiini, kun isän kanssa oli kuitenkin sellainen suhde. Tosin sekin paljastui sittemmin siksi, että kun isi ei saanut siitä enää ns. hyötyä, niin hän ei välittänyt enää siitä, että oli tärkein ihminen maailmassa minulle. Eli niin kauan kun isällä ei ollut toista naista elämässään, jossa suhde olisi ollut vakava, hän piti seuraa minulle ja kaipasi seuraani.

Mutta löydettyään vakavastiotettavan kumppanin hän alkoikin tanssia tämän pillin mukaan, ja kun kyseessä oli oman äitinsä hylkäämä ahneuden perikuva, niin siinähän ei tietenkään tilaa jäänyt minulle kauheasti.

Eli enpä päässyt siinäkään muodostamaan kuvaa itsestäni tarpeellisena ja hyvänä ihmisenä.

ap

Tai muodostaa kiintymyssuhdetta lapsiini, ehkä tarkemmin sanottuna tuohon edelliseen.

ap

Terapia ei ole sitä, että joku kertoo sulle mitä haluat kuulla.

Jos kaikki on kokeltu jo, niin kokeile seuraavaks sellasta keinoa, jota aikuisvauvaksi kutsutaan, että meet jonkun dominan luo ja se pukee sulle vaipan, pitää sylissä, antaa tuttipullosta, joku ehkä tissiä, ja saat sit tarpeesi tehdä vaippaan, itkeä ja rääkyä. Ehkä tämmönen taantumisterapia vapauttaa sut rakastamattoman äidin kahleista.

Ja miehenikin on ihan paska, ihan pettynyt häneen, olinpa tyhmä, kun uskoin, että hänellä on jotain tulea minulle!

ap

Vierailija kirjoitti:

Terapia ei ole sitä, että joku kertoo sulle mitä haluat kuulla.

Jos kaikki on kokeltu jo, niin kokeile seuraavaks sellasta keinoa, jota aikuisvauvaksi kutsutaan, että meet jonkun dominan luo ja se pukee sulle vaipan, pitää sylissä, antaa tuttipullosta, joku ehkä tissiä, ja saat sit tarpeesi tehdä vaippaan, itkeä ja rääkyä. Ehkä tämmönen taantumisterapia vapauttaa sut rakastamattoman äidin kahleista.

No onhan se, jos olet narsistin uhri, senkin sanonko mikä!

ap

Terapia on just sitä, että joku kertoo mulle sen, mitä haluankin kuulla, miten itse olen tilanteeni nähnyt, mutta mitä muut ovat väittäneet valheeksi koko mun elämäni, ja mistä on syntynyt vääristymiä mun mieleen.

ap

Ok, sinun vanhemmat eivät rakasta sinua, miehesi ei ole tarpeeksi hyvä ja sinä et voi sietää omia lapsesi.

Mutta muuten kaikki hyvin?

Mitä oikeasti haluat?

Vierailija kirjoitti:

Terapia ei ole sitä, että joku kertoo sulle mitä haluat kuulla.

Jos kaikki on kokeltu jo, niin kokeile seuraavaks sellasta keinoa, jota aikuisvauvaksi kutsutaan, että meet jonkun dominan luo ja se pukee sulle vaipan, pitää sylissä, antaa tuttipullosta, joku ehkä tissiä, ja saat sit tarpeesi tehdä vaippaan, itkeä ja rääkyä. Ehkä tämmönen taantumisterapia vapauttaa sut rakastamattoman äidin kahleista.

Vai miten sä terapeuttina suhtautuisit, kun lapsi on ollut äidilleen aggressiivinen?

ap

Vierailija kirjoitti:

Ok, sinun vanhemmat eivät rakasta sinua, miehesi ei ole tarpeeksi hyvä ja sinä et voi sietää omia lapsesi.

Mutta muuten kaikki hyvin?

Mitä oikeasti haluat?

No siis inhottaa, että minua saadaan noista tuntemuksista haukkua. Kiusata. Vihata. Ja että se on muka ihan oikein. Ja minussa jokin väärin. Mentyäni sen polun, minkä oon mennyt, niin tuo nyt vain ikävä kyllä on tilanne, jonka mä tunnen. Ei se oikeuta mua kiusaamaan, halveksimaan, potkimaan ja satuttamaan.

ap

Sinä olet paha

Vierailija kirjoitti:

Terapia on just sitä, että joku kertoo mulle sen, mitä haluankin kuulla, miten itse olen tilanteeni nähnyt, mutta mitä muut ovat väittäneet valheeksi koko mun elämäni, ja mistä on syntynyt vääristymiä mun mieleen.

ap

Ei, terapia on kasvuprosessi missä ihminen huomaa omia ongelmansa ja kipukohtia. Terapeutin rooli on tukea mutta myös kyseenalaistaa potilasta, jotta tämä voi kasvaa henkisesti. Terapeutti esittää kysymyksiä ja yhdessä pohditaan vastauksia.

Kognitiivinen suuntaus tarkoittaa että potilaalla on myös kotitehtäviä ja että potilas määrätietoisesti työskentelee toista käyttäytymistä kohti. Eli oppii toimimaan toisella tavalla, koska lapsena opittu tapa ei enää toimi.

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet paha

En ole paha, sinun on aivan turha luulla että uskon tuon. Katsos mun äiti teki jo voitavansa sen uskomuksen aikaansaamiseksi parikytä vuotta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapia on just sitä, että joku kertoo mulle sen, mitä haluankin kuulla, miten itse olen tilanteeni nähnyt, mutta mitä muut ovat väittäneet valheeksi koko mun elämäni, ja mistä on syntynyt vääristymiä mun mieleen.

ap

Ei, terapia on kasvuprosessi missä ihminen huomaa omia ongelmansa ja kipukohtia. Terapeutin rooli on tukea mutta myös kyseenalaistaa potilasta, jotta tämä voi kasvaa henkisesti. Terapeutti esittää kysymyksiä ja yhdessä pohditaan vastauksia.

Kognitiivinen suuntaus tarkoittaa että potilaalla on myös kotitehtäviä ja että potilas määrätietoisesti työskentelee toista käyttäytymistä kohti. Eli oppii toimimaan toisella tavalla, koska lapsena opittu tapa ei enää toimi.

No joo-o, mutta kumman luulet vievän ennemmin tuloksiin: terapeutti ymmärtää asiakastaan ja kertoo tälle ne asiat, joissa asiakkaan on helppoa olla samaa mieltä, vai että terapeutti ei edes tajua, missä mättää ja kertoo miten asiakkaassa on vähän vikaa ja että näin ja noinnhänestä tulisi vielä vähän parempi ihminen? Eihän kannettu vesi kaivossa pysy. Jos asiakas ei voi uskoa eikä ns. ostaa sitä näkemystä, jonka terapeutti antaa, niin miten se asiakas siinä kasvaa ja muuttuu? Korkeintaan vain tuntee lisää syyllisyyttä.

Se syyllisyys pitää purkaa ekana, ja minusta se menee niin, että terapeutti kertoo niitä asioita, joita minä haluan kuulla, ja sitten katsotaan, alanko mä luottaa häneen, niin että HÄN saa irti minusta jotain muutakin, kuin vain että kaunis päivä tänään. Ja miksi en haluaisi muuttua ja voida paremmin, miksi ihmeessä... kuvitteletko sä mun jotenkin vastustavan sitä?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapia on just sitä, että joku kertoo mulle sen, mitä haluankin kuulla, miten itse olen tilanteeni nähnyt, mutta mitä muut ovat väittäneet valheeksi koko mun elämäni, ja mistä on syntynyt vääristymiä mun mieleen.

ap

Ei, terapia on kasvuprosessi missä ihminen huomaa omia ongelmansa ja kipukohtia. Terapeutin rooli on tukea mutta myös kyseenalaistaa potilasta, jotta tämä voi kasvaa henkisesti. Terapeutti esittää kysymyksiä ja yhdessä pohditaan vastauksia.

Kognitiivinen suuntaus tarkoittaa että potilaalla on myös kotitehtäviä ja että potilas määrätietoisesti työskentelee toista käyttäytymistä kohti. Eli oppii toimimaan toisella tavalla, koska lapsena opittu tapa ei enää toimi.

Ja miksi narsistin uhria pitäisi mielestäsi kyseenalaistaa? Missä kohdissa?

ap

Olen todella pahoillani kaikesta mitä sinulle on tapahtunut.

Dialektinen käyttäytymisterapia voisi olla hyvä vaihtoehto mitä kokeilla. Jos tämän hetkisestä terapiasta ei ole ollut konkreetteja apuja, siis niin että sun toimintakyky parantuisi, kannattaa miettiä jonkun uuden kokeilua.

Vierailija kirjoitti:

Olen todella pahoillani kaikesta mitä sinulle on tapahtunut.

Dialektinen käyttäytymisterapia voisi olla hyvä vaihtoehto mitä kokeilla. Jos tämän hetkisestä terapiasta ei ole ollut konkreetteja apuja, siis niin että sun toimintakyky parantuisi, kannattaa miettiä jonkun uuden kokeilua.

Tää terapia, josta ei ollut apua itse ydinongelmaan, oli jo vuosia sitten. Koen kyllä nykyisen auttavan, mutta kiitos silti vinkistä. Varmaan sen aika, mitä itse pystyn työstämään asioita eteenpäin on tulevaisuudessa, musta tuntuu, että nykyinen joutuu keskittymään korjaamaan ne henkiset tunnepuolen haavat, jotka estävät tällä hetkellä asioiden varsinaisen oppimisen tai käsittelyn, siis eräänlaiseen eteenpäin menon. Ja luotan, että hän saa autettua siinä, hän tietää narsismin, ja uhrin ongelmat etenkin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapia on just sitä, että joku kertoo mulle sen, mitä haluankin kuulla, miten itse olen tilanteeni nähnyt, mutta mitä muut ovat väittäneet valheeksi koko mun elämäni, ja mistä on syntynyt vääristymiä mun mieleen.

ap

Ei, terapia on kasvuprosessi missä ihminen huomaa omia ongelmansa ja kipukohtia. Terapeutin rooli on tukea mutta myös kyseenalaistaa potilasta, jotta tämä voi kasvaa henkisesti. Terapeutti esittää kysymyksiä ja yhdessä pohditaan vastauksia.

Kognitiivinen suuntaus tarkoittaa että potilaalla on myös kotitehtäviä ja että potilas määrätietoisesti työskentelee toista käyttäytymistä kohti. Eli oppii toimimaan toisella tavalla, koska lapsena opittu tapa ei enää toimi.

Ja miksi narsistin uhria pitäisi mielestäsi kyseenalaistaa? Missä kohdissa?

ap

Kaikkien pitäisi välillä harjoitella itsekriittistä ajattelua, ja kyseenalaista ne "totuudet" joilla itsellä on. Miksi ajattelen tällä tavalla, voisinko ajatella toisella tavalla, olenko ehkä väärässä jossakin asiassa ym ym. Katsoa itsensä ulkopuolisen silmin.

Oletko miettinyt miksi uhrin rooli on niin tärkeä sinulle? En kiistä että sinulle on tapahtunut ikäviä asioita, mutta kuulostaa siltä, että sinulle se uhrin identiteetti on hyvin tärkeä. Miksi? Miksi et halua mennä eteenpäin ja olla vapaana sellaisista ajatuksista? Miksi sinulle on tärkeää, että äitisi vielä hallitsee elämäsi, vaikka olet aikuinen ja sinulla on omia lapsia?

Mä vielä ihmettelen tuota, että miksi narsistin uhria pitäisi kyseenalaistaa? Eikö teidän kasvattajanne kyseenalaistaneet teitä, vai minkä kohdan luulette olevan sellainen, jossa te ette olisi itse tienneet paremmin, kuin kyseenalaistaja TAI jos ette tienneet, niin miksi ihmeessä ette alkaneetkin tehdä, niin kuin tuntui paremmalta?

Mun äitini kyseenalaisti minua koko mun elämäni, niin kauan, kun annoin hänen vaikuttaa elämääni. Mitähän sieltä vielä mahdollisesti on jäänyt kyseenalaistamatta, että mikä tässä ikävässä sotkussa voisi olla minun vikaani, asia, jota minä en ole korjannut?

Tai jonka en myöntäisi olevan vaikeaa, mutta mille en osaa tehdä mitään. Mikä se asia on?

ap