Mua ahdistaa kovasti se, kun lapseni haluaa koko ajan jotain

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapia on just sitä, että joku kertoo mulle sen, mitä haluankin kuulla, miten itse olen tilanteeni nähnyt, mutta mitä muut ovat väittäneet valheeksi koko mun elämäni, ja mistä on syntynyt vääristymiä mun mieleen.

ap

Ei, terapia on kasvuprosessi missä ihminen huomaa omia ongelmansa ja kipukohtia. Terapeutin rooli on tukea mutta myös kyseenalaistaa potilasta, jotta tämä voi kasvaa henkisesti. Terapeutti esittää kysymyksiä ja yhdessä pohditaan vastauksia.

Kognitiivinen suuntaus tarkoittaa että potilaalla on myös kotitehtäviä ja että potilas määrätietoisesti työskentelee toista käyttäytymistä kohti. Eli oppii toimimaan toisella tavalla, koska lapsena opittu tapa ei enää toimi.

Ja miksi narsistin uhria pitäisi mielestäsi kyseenalaistaa? Missä kohdissa?

ap

Kaikkien pitäisi välillä harjoitella itsekriittistä ajattelua, ja kyseenalaista ne "totuudet" joilla itsellä on. Miksi ajattelen tällä tavalla, voisinko ajatella toisella tavalla, olenko ehkä väärässä jossakin asiassa ym ym. Katsoa itsensä ulkopuolisen silmin.

Oletko miettinyt miksi uhrin rooli on niin tärkeä sinulle? En kiistä että sinulle on tapahtunut ikäviä asioita, mutta kuulostaa siltä, että sinulle se uhrin identiteetti on hyvin tärkeä. Miksi? Miksi et halua mennä eteenpäin ja olla vapaana sellaisista ajatuksista? Miksi sinulle on tärkeää, että äitisi vielä hallitsee elämäsi, vaikka olet aikuinen ja sinulla on omia lapsia?

Siis sinäkö kuvittelet, etten mä harjoita kriittistä ajattelua? Minkä kohdan kanssa en harjoita? Ja vaikka harjoittaisinkin, niin luuletko sinä, että minä läheskään ikinä osaan ratkaista asioita, jotka ovet pielessä? Luuletko, että ne olisivat ongemia, jos osaisin ratkoa ne? Luuletko, että tässä on jostain itsekritiikin puutteesta kysymys?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapia on just sitä, että joku kertoo mulle sen, mitä haluankin kuulla, miten itse olen tilanteeni nähnyt, mutta mitä muut ovat väittäneet valheeksi koko mun elämäni, ja mistä on syntynyt vääristymiä mun mieleen.

ap

Ei, terapia on kasvuprosessi missä ihminen huomaa omia ongelmansa ja kipukohtia. Terapeutin rooli on tukea mutta myös kyseenalaistaa potilasta, jotta tämä voi kasvaa henkisesti. Terapeutti esittää kysymyksiä ja yhdessä pohditaan vastauksia.

Kognitiivinen suuntaus tarkoittaa että potilaalla on myös kotitehtäviä ja että potilas määrätietoisesti työskentelee toista käyttäytymistä kohti. Eli oppii toimimaan toisella tavalla, koska lapsena opittu tapa ei enää toimi.

Ja miksi narsistin uhria pitäisi mielestäsi kyseenalaistaa? Missä kohdissa?

ap

Kaikkien pitäisi välillä harjoitella itsekriittistä ajattelua, ja kyseenalaista ne "totuudet" joilla itsellä on. Miksi ajattelen tällä tavalla, voisinko ajatella toisella tavalla, olenko ehkä väärässä jossakin asiassa ym ym. Katsoa itsensä ulkopuolisen silmin.

Oletko miettinyt miksi uhrin rooli on niin tärkeä sinulle? En kiistä että sinulle on tapahtunut ikäviä asioita, mutta kuulostaa siltä, että sinulle se uhrin identiteetti on hyvin tärkeä. Miksi? Miksi et halua mennä eteenpäin ja olla vapaana sellaisista ajatuksista? Miksi sinulle on tärkeää, että äitisi vielä hallitsee elämäsi, vaikka olet aikuinen ja sinulla on omia lapsia?

Olisivatko asiat ongelmia, jos osaisin ratkoa ne? Mitä sä oikein selität. Eikö sulla ole ongelmia, joita et osaa ratkaista? Vai lakaisetko ne vaan maton alle säilyttääksesi illuusiosi pystyvyydestäsi, vaikka samaan aikaan teet asiat väärin?

ap

Huh, mikä tapaus....

No? Jos ei osaa ratkoa ongelmia, niin aika avuton olo siitä vaan tulee. Lisäksi äitini on haukkunut etten osaa, ei vahingossakaan tukenut, itse osannut ratkoa niitä, tai ollut hiljaa eli loukkaamatta lisää.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapia on just sitä, että joku kertoo mulle sen, mitä haluankin kuulla, miten itse olen tilanteeni nähnyt, mutta mitä muut ovat väittäneet valheeksi koko mun elämäni, ja mistä on syntynyt vääristymiä mun mieleen.

ap

Ei, terapia on kasvuprosessi missä ihminen huomaa omia ongelmansa ja kipukohtia. Terapeutin rooli on tukea mutta myös kyseenalaistaa potilasta, jotta tämä voi kasvaa henkisesti. Terapeutti esittää kysymyksiä ja yhdessä pohditaan vastauksia.

Kognitiivinen suuntaus tarkoittaa että potilaalla on myös kotitehtäviä ja että potilas määrätietoisesti työskentelee toista käyttäytymistä kohti. Eli oppii toimimaan toisella tavalla, koska lapsena opittu tapa ei enää toimi.

Ja miksi narsistin uhria pitäisi mielestäsi kyseenalaistaa? Missä kohdissa?

ap

Kaikkien pitäisi välillä harjoitella itsekriittistä ajattelua, ja kyseenalaista ne "totuudet" joilla itsellä on. Miksi ajattelen tällä tavalla, voisinko ajatella toisella tavalla, olenko ehkä väärässä jossakin asiassa ym ym. Katsoa itsensä ulkopuolisen silmin.

Oletko miettinyt miksi uhrin rooli on niin tärkeä sinulle? En kiistä että sinulle on tapahtunut ikäviä asioita, mutta kuulostaa siltä, että sinulle se uhrin identiteetti on hyvin tärkeä. Miksi? Miksi et halua mennä eteenpäin ja olla vapaana sellaisista ajatuksista? Miksi sinulle on tärkeää, että äitisi vielä hallitsee elämäsi, vaikka olet aikuinen ja sinulla on omia lapsia?

Mitä sä luulet noista viimeisistä kysymyksistäsi olevan hyötyä mulle? Aivan kuin oisin ihan tahallani narsistin satuttama, vai?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapia on just sitä, että joku kertoo mulle sen, mitä haluankin kuulla, miten itse olen tilanteeni nähnyt, mutta mitä muut ovat väittäneet valheeksi koko mun elämäni, ja mistä on syntynyt vääristymiä mun mieleen.

ap

Ei, terapia on kasvuprosessi missä ihminen huomaa omia ongelmansa ja kipukohtia. Terapeutin rooli on tukea mutta myös kyseenalaistaa potilasta, jotta tämä voi kasvaa henkisesti. Terapeutti esittää kysymyksiä ja yhdessä pohditaan vastauksia.

Kognitiivinen suuntaus tarkoittaa että potilaalla on myös kotitehtäviä ja että potilas määrätietoisesti työskentelee toista käyttäytymistä kohti. Eli oppii toimimaan toisella tavalla, koska lapsena opittu tapa ei enää toimi.

Ja miksi narsistin uhria pitäisi mielestäsi kyseenalaistaa? Missä kohdissa?

ap

Kaikkien pitäisi välillä harjoitella itsekriittistä ajattelua, ja kyseenalaista ne "totuudet" joilla itsellä on. Miksi ajattelen tällä tavalla, voisinko ajatella toisella tavalla, olenko ehkä väärässä jossakin asiassa ym ym. Katsoa itsensä ulkopuolisen silmin.

Oletko miettinyt miksi uhrin rooli on niin tärkeä sinulle? En kiistä että sinulle on tapahtunut ikäviä asioita, mutta kuulostaa siltä, että sinulle se uhrin identiteetti on hyvin tärkeä. Miksi? Miksi et halua mennä eteenpäin ja olla vapaana sellaisista ajatuksista? Miksi sinulle on tärkeää, että äitisi vielä hallitsee elämäsi, vaikka olet aikuinen ja sinulla on omia lapsia?

Mä en edes tajunnut että tuossa oli tuollaisia itsekriittisyyteen kehottavia kysymyksiä, luin siinä ensin ainoastaan pelkkiä syytöksiä. Voit itse miettiä itsekriittisesti, että jos mä luen siinä ilman mitään sarvia ja hampaita itsesyytöksiä , niin millä tasolla nuo ovat minun asioitani eteenpäin auttavia kysymyksiä minulle. Sori, et tienyt.

ap

Ap on täysin pelle ja haluaa kasvattaa lapsestaan köyhän! Euron viikkoraha ei riitä yhtään mihinkään! Lapsi pitäisi ottaa huostaan. Ap ei ansaitse olla vanhempi.

Oletko AP mahdollisesti sekä uhri että marttyyri?

Marttyyrit ovat ihania ❤️

Vierailija kirjoitti:

Oletko AP mahdollisesti sekä uhri että marttyyri?

Marttyyrit ovat ihania ❤️

No siis eikö marttyyri ole uhri, jolta kielletään uhrius, ja sitä kautta oikeus tunteisiinsa, ja sitä kautta mahdollisuus kasvaa. ? Eli enkö mä oo sitten ollut tavallaan pakon edessä marttyyri niin kauan kuin uhrius oli kielletty?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko AP mahdollisesti sekä uhri että marttyyri?

Marttyyrit ovat ihania ❤️

No siis eikö marttyyri ole uhri, jolta kielletään uhrius, ja sitä kautta oikeus tunteisiinsa, ja sitä kautta mahdollisuus kasvaa. ? Eli enkö mä oo sitten ollut tavallaan pakon edessä marttyyri niin kauan kuin uhrius oli kielletty?

ap

Ihanaa, ihan elävä uhri-marttyyri! Missä asut? Voidaanko olla BFF?

Minä olen lapselle sanonut välillä, että huone on niin täynnä kamaa, että uutta saa heti kun osa vanhoista tavaroista menee kiertoon.

Toisinaan olen sanonut, että nyt ei ole varaa turhaan, kun on loppukuu ja rahat vähissä ja täytyy maksaa laskut ja ruoka.

Joskus kaupassa olen kyllä ostanut yhden tavaran tai herkun, mutta kun on seuraavasta hyllystä löytynyt jotain huippuihanaa taas, olen ollut jämäkkänä ja sanonut, että nyt täytyy kyllä valita, ottaako ensimmäisen vai tämän toisen tavaran.

Ja joskus olen tuonut kaupasta ihan pyytämättä jotain mukavaa. Vaikka sen uuden dvd:n.

Meillä lapsi ei vielä saa viikkorahaa, mutta olen ajatellut, että kun menee kouluun, alkaa saada vitosen viikossa.

Sano, ettet itekään ole saanut kaikkea. Olet hyvä vanhempi, jos teet stopin haluamisille. Toivottavasti ei ole liian myöhäistä. Pidä pintasi aikuisena.

Lapsi voi opetella säästämään siitä viikkoeurostaan. Muovikrääsän ainoa sallittu hankintapiste olkoon kirppari. Lapsi on jo saattanut oppia, että lopulta jankuttaminen tehoaa. Voithan myös halata ja sanoa ei ja kysellä muita kuulumisia.

Voi uusavuttomuus päivää taas. Et osta vaikka kuinka vinkuisi, kuinka vaikeeta se voi olla?? 

Miten voi olla vaikeata sanoa yksinkertaisesti - et saa. Mankuminen jos jatkuu  - lopeta.

Itsellä kaksi jo aikuista lasta, eivätkä näemmä saanut mitään traumaa vaikka oli selvät sävelet miten mennään.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla vaikeata sanoa yksinkertaisesti - et saa. Mankuminen jos jatkuu  - lopeta.

Itsellä kaksi jo aikuista lasta, eivätkä näemmä saanut mitään traumaa vaikka oli selvät sävelet miten mennään.

Niinhän ne vanhemmat aina kasvatuksestaan väittää. Ei siihen voi luottaa. Mun äidistä mulla ei oo ollut edes masennusta.

ap

No ollaanpa keskusteltu muutaman kerran näiden aikuisten lasteni kanssa (hyvät välit) etteivät kokeneet sitä mitenkään jälkeen päin ahdistusta aiheuttavaksi seikaksi. Oli kuulemma ihan hyvä laittaa rajat. Tekevät sitä myös omien lastensa kanssa. Rajat ja rakkaus - se on siinä.

Turha ottaa jokaisesta lapsen ininästä ahdistuskohtauksia tai pelätä että lapsi traumatisoituu. Päinvastoin.  Luottakaa vanhemmat nyt edes itseenne ja olkaa perheen aikuisia!

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa nyt, lapsi on vihainen äidilleen, koska äiti ei rakasta häntä, ja äiti vastaa siihen rankaisemalla lasta. Sellainen rakastava tunneyhteys äidin kanssa kun oli uhattuna, kunäiti ei tajunnut mua, niin silloin vihastuin, niin sen sijaan, että äiti ois tajunnut vihan johtuvan rakkautensa puutteesta niin hän käsitteli mun vihaa ilkeytenä ja rankaisi minua.

ap

Viha vie pimeälle puolelle. Ainoa mitä sinä voit tehdä on katkaista vihan kierteen joko ilmeisesti sun äidiltä on sulle periytymässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa nyt, lapsi on vihainen äidilleen, koska äiti ei rakasta häntä, ja äiti vastaa siihen rankaisemalla lasta. Sellainen rakastava tunneyhteys äidin kanssa kun oli uhattuna, kunäiti ei tajunnut mua, niin silloin vihastuin, niin sen sijaan, että äiti ois tajunnut vihan johtuvan rakkautensa puutteesta niin hän käsitteli mun vihaa ilkeytenä ja rankaisi minua.

ap

Viha vie pimeälle puolelle. Ainoa mitä sinä voit tehdä on katkaista vihan kierteen joko ilmeisesti sun äidiltä on sulle periytymässä.

Ai nyt periytymässä?! Voi hyvänen aika. Sehän periytyi minulle silloin noina aikoina, kun en minä ymmärtänyt, että minä olen siinä se terve tai kyllä minä sen siis itsessäni tunsin, mutta niinhän on tervettä pelätä rokotepiikkiäkin ja silti siitä sanottiin, että se pitää ottaa ja se on hyvä asia, niin miten minä olisin voinut tietää, että uskonko minä itseäni vai äitiäni, kun hän syytti minua siitä, että minä olin vihainen hänelle siitä, ettei hän rakasta minua!

Ja sitäpaitsi, minä katsoin taas uuden videon näitä Nevin videoita ja sain sieltä uuden ahaa-elämyksen. Minun äitini ei ole tuntenut minua kasvattaessaan minua ja väittäessään minusta asioita. Mutta minä en ole voinut toetää sitä, ettei hän tunne minua, ja etteivät asiat, joita hän väitti olevan minussa ja näkevänsä minussa pidä itseasiassa paikkaansa ja varsinkaan en tiennyt sitten aitä, milainen minä oikein olen, tai voiko minut joku tuntea tai minua sellaisena kuin olen arvostaa, jos minun oma äitini kerran sanoo tietävänsä millainen minä olen, ja siinähän näkyi aina paskaa.

Ja jos minä sanoin itsestäni jotain muuta kuin paskaa, niin äiti on valehdellut minulle aivan siihen iyse uskoen, että minä koitan vain luikerrella irti nimenomaan täälläkin kuulutetusta vastuusta tai siitä, että parantaisin tapani.

Joita ei edes ollut, mitä parantaa! Hän se siinä ilkeä ja hirveä oli, jonka tavoissa olisi ollut parantamisen varaa, mutta hän ei tuntenut minua ja silti hän piti oikeutenaan valehdella minulle tuntevansa ja näkevänsä minusta asioita, joita itse en näe, ja hän näki ne muka siksi, että minä vain en kuulemma halunnut nähdä, ettei mun tarttis ns. tehdä paremmin tai parannusta! Vaikka uskovaisia ei oltukaan.

Eli minä en saanut ajatella itsestäni mitään, millainen minä olen, koska se uhkasi ilmeisesti äitiäni jollain tavalla, jota en ymmärrä.

ap

"Kaikkea ei voi saada!"

Tuon lauseen ainokaiseni kuuli tarpeeksi useasti ja mankuminen loppui.