Lue keskustelun säännöt.
Mua ahdistaa kovasti se, kun lapseni haluaa koko ajan jotain
24.09.2017 |
Mulla on kaksi lasta ja toinen haluaa koko ajana jotain. Toinen taas ei. Mua ahdistaa tuo lapsi, joka koko ajan on pyytämässä ja haluamassa jotain. Dvd, muovinen pikkueläinlelu, pieni pehmo, muki, pehmo, koulutarvike, dvd, heppafiguuri, lehtitilaus, aarght.
Mua alkaa vanhempana inhottaa, kun se ei usko mitään ei-sanaa, eikä lopeta. Alkaa suututtaa. Tekisi mieli karjua, että häivy siitä mun naamalta itkemästä noita asioita, et saa nyt mitään, nyt ei ole synttäri, säästä itse viikkorahoistasi! Lapsi on kohta 8-vuotias, viikkoraha on yhden euron. En halua kasvattaa materialistia.
Kommentit (188)
Ap, olet läheisriippuva. Haluat jonkun, joka rakastaa sua, ja jolle sä voit vaan kiukutella ja sitä rakkautta vastaan kapinoida.
Mitäs jos ihan vaan kasvaisit aikuiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrot vaan että jouluna ja synttäreillä saa. Koulunkäynnistä jos tulee ysejä ja kymppejä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet läheisriippuva. Haluat jonkun, joka rakastaa sua, ja jolle sä voit vaan kiukutella ja sitä rakkautta vastaan kapinoida.
Mitäs jos ihan vaan kasvaisit aikuiseksi?
Miten? En kysy tätä koska oletan, että osaat vastata, vaan toivoisin, että tajuaisit itse, ettet osaa vastata, jolloin et voi edellyttää keneltäkään sellaista, minkä sisältöä et itsekään tiedä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Parrakas nainen kirjoitti:
Eipä se lapsi itse itseään ole tehnyt. Katsopa peiliin, siellä on toinen tekijöistä.
No mitenkään en oo tässä nyt sitä lasta syyttänyt siitä, miltä musta tuntuu. Se vain tosiaan aiheuttaa sen ilmenemisen, mutta se ei takoita, että ois lapsen syy.
ap
Lapsista on toki riesaa ja murhetta mutta myös iloa ja onnea. Mikään huvireissu lasten kasvattaminen ei ole. Harmi, ettei neuvolassa kerrota kuinka raskasta touhua se kokonaisuudessaan on. Vaikka kerrottaisiin, niin kukapa ensimmäistään odottava osaisi kuvitella, mitä se touhu loppujen lopuksi on. Ole tyytyväinen, että lapsesi vain pyytää ja kitisee eikä vedä piriä torin nurkissa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet läheisriippuva. Haluat jonkun, joka rakastaa sua, ja jolle sä voit vaan kiukutella ja sitä rakkautta vastaan kapinoida.
Mitäs jos ihan vaan kasvaisit aikuiseksi?
Jos sinusta viha on ilkeyttä(???) niin kasva itse aikuiseksi. Aikuinen ymmärtää, että viha on puolustusreaktio ja sillä on sanoma, joka tulisi kuulla. Ei syyttää, eikä hyökätä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasva aikuiseksi, ala antaa, äläkä odota, että sun vajetta täytetään. Anna lapsellesi sitä mitä hän kaipaa. Se ei ole tavara, vaikka naamioituu siksi.
Justhan itse sanoit, tulkitset lapsen ilkeydeksi sen, että hän haluaa tavaraa, vaikka se on vain naamioitunut rakkauden pyyntö.
Parrakas nainen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parrakas nainen kirjoitti:
Eipä se lapsi itse itseään ole tehnyt. Katsopa peiliin, siellä on toinen tekijöistä.
No mitenkään en oo tässä nyt sitä lasta syyttänyt siitä, miltä musta tuntuu. Se vain tosiaan aiheuttaa sen ilmenemisen, mutta se ei takoita, että ois lapsen syy.
apLapsista on toki riesaa ja murhetta mutta myös iloa ja onnea. Mikään huvireissu lasten kasvattaminen ei ole. Harmi, ettei neuvolassa kerrota kuinka raskasta touhua se kokonaisuudessaan on. Vaikka kerrottaisiin, niin kukapa ensimmäistään odottava osaisi kuvitella, mitä se touhu loppujen lopuksi on. Ole tyytyväinen, että lapsesi vain pyytää ja kitisee eikä vedä piriä torin nurkissa.
Voisin ollakin, jos ois jotain takeita, ettei niin tule ikinä käymään. Tai muuta kamalaa ja ikävää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kasva aikuiseksi, ala antaa, äläkä odota, että sun vajetta täytetään. Anna lapsellesi sitä mitä hän kaipaa. Se ei ole tavara, vaikka naamioituu siksi.
Justhan itse sanoit, tulkitset lapsen ilkeydeksi sen, että hän haluaa tavaraa, vaikka se on vain naamioitunut rakkauden pyyntö.
Se tuntuu ehkä ilkeältä, mutta en sanonut lasta ilkeäksi. Enkä ajattele, että se tuntuu ilkeältä, koska lapsessa on jotain vikaa, vaan koska siihen on minun vaan niin vaikeaa reagoida.
ap
Muuta asenteesi kokonaan, älä ärsyynny lapsen vajeesta, älä rajoita sitä, vaan hyväksy se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kasva aikuiseksi, ala antaa, äläkä odota, että sun vajetta täytetään. Anna lapsellesi sitä mitä hän kaipaa. Se ei ole tavara, vaikka naamioituu siksi.
Justhan itse sanoit, tulkitset lapsen ilkeydeksi sen, että hän haluaa tavaraa, vaikka se on vain naamioitunut rakkauden pyyntö.
Enkä ala antaa, ei mulla oo mitään, mistä antaa. Silti mua kuuluu rakastaa. Ei ehkä sen lapsen, mutta jonkun.
ap
Mistä olet jäänyt paitsi? Mitä ei ole ymmärretty? Sitä se lapses kaipaa. Anna sitä sille. Ole sinä se hyvä äiti, se joka ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuta asenteesi kokonaan, älä ärsyynny lapsen vajeesta, älä rajoita sitä, vaan hyväksy se.
Oon mä silleen koittanutkin hyväksyä,sen olemassa olon (en siis aina ostaa jotain) eli en sano lapselle, että "älä pyydä", vaikka jos niin tapahtuisikin, niin oishan se mulle helpompaa. Mutta jos lapsi vain mun huudon/käskyn/vaatimisen perusteella ei sitten pyytäisi asioita, niin mähän jäisin ihan pimentoon siitä, että onko hänellä niitä tarpeita enää edes, vaiko ei.
Vaikka en osaa ratkaista niitä, niin nyt mä "kivasti" tiedän, missä mennään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mistä olet jäänyt paitsi? Mitä ei ole ymmärretty? Sitä se lapses kaipaa. Anna sitä sille. Ole sinä se hyvä äiti, se joka ymmärtää.
No varmaan jotain itsen hyväksyntää ja sen mun vihan, että se oli suojelemaan mun ja äidin välejä, ei ilkeyttä, mutta minut leimattiin siinä ilkeäksi ja lisäksi mua rangaistiin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vein lapselle kankaita, että sais tehdä pehmoja ja oon koittanut etsiä vanua huonoin tuloksin. Mutta se askartelu ei ihan sujunut yksin, ainakin kun siitä viimeksi oli puhe. Ja se oli joku aika myöhä ilta, niin ei silloin sitten siitä sen enempää. Sen jälkeen en ole kuulut, onko miehen kanssa saaneet vaikka askarreltua.
ap
Älä etsi vanua, vaan etsi tyyny. Vaikka joku käytöstä poistettu tai osta halpa uusi. Esim. Ikealla on tosi halpoja tyynyjä. Leikkaa tyyny auki ja kas, siinä on lapselle vanua vaikka kuinka paljon. Irtovanu on kalliimpaa kuin halvat tyynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasva aikuiseksi, ala antaa, äläkä odota, että sun vajetta täytetään. Anna lapsellesi sitä mitä hän kaipaa. Se ei ole tavara, vaikka naamioituu siksi.
Justhan itse sanoit, tulkitset lapsen ilkeydeksi sen, että hän haluaa tavaraa, vaikka se on vain naamioitunut rakkauden pyyntö.
Enkä ala antaa, ei mulla oo mitään, mistä antaa. Silti mua kuuluu rakastaa. Ei ehkä sen lapsen, mutta jonkun.
ap
Et sä voikaan lapsen moodista antaa. Lapsi on lapsen tasalla ja voi antaa vain siltä tasolta. Ole aikuinen, niin voit antaa siltä tasolta.
Ja äidille oon antanut tilaisuuden vaikka hän rankaisi minua siitä, että vihasin sitä, ettei hän rakastanut minua, niin äidille olen antanut tilaisuuden rakastaa minua nyt, niin ei, edelleen syytti ilkeäksi kun olin vihannut. En silloin osannut sanoa, miksi olin vihannut, mutta luulisi sen nyt olevan päivänselvää, että ei oma lapsi vihaa äitiään kuin syistä, jotka johtuvat äidistä! Niin enää en tilaisuutta anna, nyt jos haluaa vielä rakastaa minua, äiti, niin se tulee itse pyytämään sitä!
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasva aikuiseksi, ala antaa, äläkä odota, että sun vajetta täytetään. Anna lapsellesi sitä mitä hän kaipaa. Se ei ole tavara, vaikka naamioituu siksi.
Justhan itse sanoit, tulkitset lapsen ilkeydeksi sen, että hän haluaa tavaraa, vaikka se on vain naamioitunut rakkauden pyyntö.
Enkä ala antaa, ei mulla oo mitään, mistä antaa. Silti mua kuuluu rakastaa. Ei ehkä sen lapsen, mutta jonkun.
ap
On kyllä traagista sen lapsen kannalta, että hän rakastaa sinua, mutta hänen rakkautensa ei kelpaa sinulle rakkaudeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuta asenteesi kokonaan, älä ärsyynny lapsen vajeesta, älä rajoita sitä, vaan hyväksy se.
Oon mä silleen koittanutkin hyväksyä,sen olemassa olon (en siis aina ostaa jotain) eli en sano lapselle, että "älä pyydä", vaikka jos niin tapahtuisikin, niin oishan se mulle helpompaa. Mutta jos lapsi vain mun huudon/käskyn/vaatimisen perusteella ei sitten pyytäisi asioita, niin mähän jäisin ihan pimentoon siitä, että onko hänellä niitä tarpeita enää edes, vaiko ei.
Vaikka en osaa ratkaista niitä, niin nyt mä "kivasti" tiedän, missä mennään.
ap
Just näin, kiltit lapset ei pyydä mitään, eikä saa mitään. Hienoa, että oot oivaltanu tän. Toivottavasti se isompi lapsi myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasva aikuiseksi, ala antaa, äläkä odota, että sun vajetta täytetään. Anna lapsellesi sitä mitä hän kaipaa. Se ei ole tavara, vaikka naamioituu siksi.
Justhan itse sanoit, tulkitset lapsen ilkeydeksi sen, että hän haluaa tavaraa, vaikka se on vain naamioitunut rakkauden pyyntö.
Enkä ala antaa, ei mulla oo mitään, mistä antaa. Silti mua kuuluu rakastaa. Ei ehkä sen lapsen, mutta jonkun.
apEt sä voikaan lapsen moodista antaa. Lapsi on lapsen tasalla ja voi antaa vain siltä tasolta. Ole aikuinen, niin voit antaa siltä tasolta.
Mun on oltava ensin se lapsi, että voin olla aikuinen. Ja mä oon nyt sitä. En kanna huolta enkä.vastuuta lapsistani arjessa, sitä tekee mieheni, lasten isä. Mä saan vaan olla vastuista vapaa ja parannella kaiken sen paskan, mitä mun syykseni on kaadettu. Mikä ei sitä edes ikinä ollut. Se, joka sen sinne kaatoi, vastaa tästä, en minä.
ap
Miten lapsen viha isoa aikuista vastaan KOSKAAN voisi olla ilkeyttä? Nää lastenhakkaajat on just niitä sekopäitä, jotka varmaan uskoo niin ja sillä oikeuttaa sen lastensa pahoinpitelyn.
ap
Ja siis en tietenkään tarkoita oikeasti että vihaajia ilkeinä pitävät pitäisi tappaa, silloinhan minutkin kuuluisi tappaa. Mutta siis turhauttaa aika isosti, kun ihmisistä viha on ilkeyttä.