Mua ahdistaa kovasti se, kun lapseni haluaa koko ajan jotain

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä yksi niistä syistä, miksi en ole lapsia tehnyt. Miten kestäisi katsoa omassa jälkeläisessään sitä rajatonta ahneutta ja turhan roinan perään vinkumista? Inhottaisi, jos oma lapsi olisi noin itsekeskeinen ja vastuuton tavarassa rypijä. Eihän kaikki ole, mutta entä jos?

Lapsi ottaa mallin läheisiltään ja muilta aikuisilta.

Ei tarvitse kuin avata joku keskustelu, niin ymmärtää, ettei omena ole kauas pudonnut puusta, kun hankinnat tehdään trendien mukaan. Ja pakko on saada.

Ja monet pitävät itsestään selvänä, että vanhemmat auttavat taloudellisesti aikuisia lapsiaan, kun menoja ei osata suhteuttaa tuloihin. Ja oma lukunsa on kotitalouksien kulutusluotot ja ulosotot.

Ja ap. sanoisin, anna lapsen mankua. Tuskin hän olisi sen onnellisempi, vaikka ostaisit kaiken.

Ja viikkorahaksi 8v. 5€ aivan liian paljon.

Meillä 15v. Ja 17v. tytöt ja saavat 40€, jolla pitää ostaa myös meikit, leffaliput, ruokailut ja muut.

Siis teineille 160e kk meikkeihin yms? Jösses, mulle aikuisena ei jää noin paljon tuhlausrahaa kk.

Kyllä lapsen pitäisi oppia ymmärtämään rahan arvo jo lapsena. Meillä erittäin taloudellisia ja fiksuja lapsia, vertailevat hintoja ja osaavat säästää rahojaan, eivätkä koskaan ole mankumassa mitään. Olen heistä ylpeä, välittävät myös luonnosta. :) Ikää 12v ja 8v.

Lasten kanssa on siis ihan niiiiin hirveeeetä. Aina saa tuntea itsensä ihan paskaksi eikä osaa mitään.

ap

Haukut kommentoijia paskaksi ja vanhempiasi kusipäiksi. Sitten mietit, missä kasvatus mennyt vikaan.

Vierailija kirjoitti:

Haukut kommentoijia paskaksi ja vanhempiasi kusipäiksi. Sitten mietit, missä kasvatus mennyt vikaan.

Ai että olisin niin kuin itse kasvattanut itseni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi reagoi äidin poissaoloon. Poissa oli vaikka oli läsnä.

Tämä on äiditön lapsi

Älä nyt viitsi. Kaksi lasta ja sama äiti. Toinen lapsista mankuu ja haluaa krääsää, toinen ei. Kyllä lapsissakin on eroja. Taitaa toinen lapsista eli tämä mankuja olla massan mukana menevä kulutusintoinen lapsi. Eli pitää olla kaikkea, mitä kavereillakin, mieluummin vieläkin enemmän ja hienompaa. Eli arvottaa jo nyt tietynlaista statustasoa, jota pitää näyttää muille. Saattaa aikuisena tuhlailla ja ostaa vaikkapa pikavipillä tarvittavan ulkoisen statuksen itselleen, jos ei tätä ajattelutapaa saada ohjattua järkevämmäksi. Ehkä sitä viikkorahaa ei kannata enää antaa suoriltaan, vaan sekin pitää ansaita. Jos  hän oppii, että rahan eteen joutuu aina tekemään tietyn määrän työtä, niin ehkä sitä ei niin helposti tuhlaakaan turhaan krääsään, vaan säästää johonkin oikeasti tarpeelliseen.

Mun lapsi ei kylläkään katso muilta vaan on ennemminkin se tiennäyttäjä. Joskaan se nyt ei tee eroa tähän ongelmaan.

ap

Ovatko mitkään hänen haluamistaan asioista sellaisia, joita hän voisi itse opetella tekemään? Sen sijaan, että mankuisi sinua ostamaan ne, niin tekisikin ne itse? Suunnittelu ja käsillä tekeminen voisi sopia suunnannäyttäjä-lapselle, kun saa itse luoda jotakin täysin omaa. Voisiko hän siis mennä jollekin kurssille, jossa oppisi tekemään asioita itselleen? Oppisi tätä kautta arvostamaan enemmän itse tekemistä varsinaisen kuluttamisen sijaan. Olemaan kekseliäs ja tekemään uutta edullisesti ja vaikkapa kierrättämällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä yksi niistä syistä, miksi en ole lapsia tehnyt. Miten kestäisi katsoa omassa jälkeläisessään sitä rajatonta ahneutta ja turhan roinan perään vinkumista? Inhottaisi, jos oma lapsi olisi noin itsekeskeinen ja vastuuton tavarassa rypijä. Eihän kaikki ole, mutta entä jos?

Lapsi ottaa mallin läheisiltään ja muilta aikuisilta.

Ei tarvitse kuin avata joku keskustelu, niin ymmärtää, ettei omena ole kauas pudonnut puusta, kun hankinnat tehdään trendien mukaan. Ja pakko on saada.

Ja monet pitävät itsestään selvänä, että vanhemmat auttavat taloudellisesti aikuisia lapsiaan, kun menoja ei osata suhteuttaa tuloihin. Ja oma lukunsa on kotitalouksien kulutusluotot ja ulosotot.

Ja ap. sanoisin, anna lapsen mankua. Tuskin hän olisi sen onnellisempi, vaikka ostaisit kaiken.

Ja viikkorahaksi 8v. 5€ aivan liian paljon.

Meillä 15v. Ja 17v. tytöt ja saavat 40€, jolla pitää ostaa myös meikit, leffaliput, ruokailut ja muut.

Siis teineille 160e kk meikkeihin yms? Jösses, mulle aikuisena ei jää noin paljon tuhlausrahaa kk.

Ai 40e vapaata käyttörahaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi reagoi äidin poissaoloon. Poissa oli vaikka oli läsnä.

Tämä on äiditön lapsi

Älä nyt viitsi. Kaksi lasta ja sama äiti. Toinen lapsista mankuu ja haluaa krääsää, toinen ei. Kyllä lapsissakin on eroja. Taitaa toinen lapsista eli tämä mankuja olla massan mukana menevä kulutusintoinen lapsi. Eli pitää olla kaikkea, mitä kavereillakin, mieluummin vieläkin enemmän ja hienompaa. Eli arvottaa jo nyt tietynlaista statustasoa, jota pitää näyttää muille. Saattaa aikuisena tuhlailla ja ostaa vaikkapa pikavipillä tarvittavan ulkoisen statuksen itselleen, jos ei tätä ajattelutapaa saada ohjattua järkevämmäksi. Ehkä sitä viikkorahaa ei kannata enää antaa suoriltaan, vaan sekin pitää ansaita. Jos  hän oppii, että rahan eteen joutuu aina tekemään tietyn määrän työtä, niin ehkä sitä ei niin helposti tuhlaakaan turhaan krääsään, vaan säästää johonkin oikeasti tarpeelliseen.

Mun lapsi ei kylläkään katso muilta vaan on ennemminkin se tiennäyttäjä. Joskaan se nyt ei tee eroa tähän ongelmaan.

ap

Ovatko mitkään hänen haluamistaan asioista sellaisia, joita hän voisi itse opetella tekemään? Sen sijaan, että mankuisi sinua ostamaan ne, niin tekisikin ne itse? Suunnittelu ja käsillä tekeminen voisi sopia suunnannäyttäjä-lapselle, kun saa itse luoda jotakin täysin omaa. Voisiko hän siis mennä jollekin kurssille, jossa oppisi tekemään asioita itselleen? Oppisi tätä kautta arvostamaan enemmän itse tekemistä varsinaisen kuluttamisen sijaan. Olemaan kekseliäs ja tekemään uutta edullisesti ja vaikkapa kierrättämällä.

Siis jooo..... on. Mutta en tykkää askartelusta, menee siinäkin hermot. Lapsi halusi tehdä pehmoja, mutta en asu nyt kotona.

ap

Sitä sinä inhoat, että olet itse rakkauden vajeessa. Sitä sinä et siedä itsessäsi. Lapsesi vain heijastaa tätä omaa piirrettäsi.

Vein lapselle kankaita, että sais tehdä pehmoja ja oon koittanut etsiä vanua huonoin tuloksin. Mutta se askartelu ei ihan sujunut yksin, ainakin kun siitä viimeksi oli puhe. Ja se oli joku aika myöhä ilta, niin ei silloin sitten siitä sen enempää. Sen jälkeen en ole kuulut, onko miehen kanssa saaneet vaikka askarreltua.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä yksi niistä syistä, miksi en ole lapsia tehnyt. Miten kestäisi katsoa omassa jälkeläisessään sitä rajatonta ahneutta ja turhan roinan perään vinkumista? Inhottaisi, jos oma lapsi olisi noin itsekeskeinen ja vastuuton tavarassa rypijä. Eihän kaikki ole, mutta entä jos?

Lapsi ottaa mallin läheisiltään ja muilta aikuisilta.

Ei tarvitse kuin avata joku keskustelu, niin ymmärtää, ettei omena ole kauas pudonnut puusta, kun hankinnat tehdään trendien mukaan. Ja pakko on saada.

Ja monet pitävät itsestään selvänä, että vanhemmat auttavat taloudellisesti aikuisia lapsiaan, kun menoja ei osata suhteuttaa tuloihin. Ja oma lukunsa on kotitalouksien kulutusluotot ja ulosotot.

Ja ap. sanoisin, anna lapsen mankua. Tuskin hän olisi sen onnellisempi, vaikka ostaisit kaiken.

Ja viikkorahaksi 8v. 5€ aivan liian paljon.

Meillä 15v. Ja 17v. tytöt ja saavat 40€, jolla pitää ostaa myös meikit, leffaliput, ruokailut ja muut.

Siis teineille 160e kk meikkeihin yms? Jösses, mulle aikuisena ei jää noin paljon tuhlausrahaa kk.

Ai 40e vapaata käyttörahaa?

40e viikko, n. 180e kk.

Eipä se lapsi itse itseään ole tehnyt. Katsopa peiliin, siellä on toinen tekijöistä.

Vierailija kirjoitti:

Sitä sinä inhoat, että olet itse rakkauden vajeessa. Sitä sinä et siedä itsessäsi. Lapsesi vain heijastaa tätä omaa piirrettäsi.

No niinkin. Kaipaisinkin saada rakkautta. Sellaista, mikä ei tule lapsilta, koska sitä vastaan ei voi kapinoida, ja että se silti rakastais tms. Enkä nyt tarkoita, että haluaisin kapinoida, mutta siis se ei ole sama asia. Se ei tunnu siltä, mikä puuttuu.

ap

Parrakas nainen kirjoitti:

Eipä se lapsi itse itseään ole tehnyt. Katsopa peiliin, siellä on toinen tekijöistä.

No mitenkään en oo tässä nyt sitä lasta syyttänyt siitä, miltä musta tuntuu. Se vain tosiaan aiheuttaa sen ilmenemisen, mutta se ei takoita, että ois lapsen syy.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä yksi niistä syistä, miksi en ole lapsia tehnyt. Miten kestäisi katsoa omassa jälkeläisessään sitä rajatonta ahneutta ja turhan roinan perään vinkumista? Inhottaisi, jos oma lapsi olisi noin itsekeskeinen ja vastuuton tavarassa rypijä. Eihän kaikki ole, mutta entä jos?

Lapsi ottaa mallin läheisiltään ja muilta aikuisilta.

Ei tarvitse kuin avata joku keskustelu, niin ymmärtää, ettei omena ole kauas pudonnut puusta, kun hankinnat tehdään trendien mukaan. Ja pakko on saada.

Ja monet pitävät itsestään selvänä, että vanhemmat auttavat taloudellisesti aikuisia lapsiaan, kun menoja ei osata suhteuttaa tuloihin. Ja oma lukunsa on kotitalouksien kulutusluotot ja ulosotot.

Ja ap. sanoisin, anna lapsen mankua. Tuskin hän olisi sen onnellisempi, vaikka ostaisit kaiken.

Ja viikkorahaksi 8v. 5€ aivan liian paljon.

Meillä 15v. Ja 17v. tytöt ja saavat 40€, jolla pitää ostaa myös meikit, leffaliput, ruokailut ja muut.

Siis teineille 160e kk meikkeihin yms? Jösses, mulle aikuisena ei jää noin paljon tuhlausrahaa kk.

Ai 40e vapaata käyttörahaa?

40e viikko, n. 180e kk.

Niin siis sulla aikuisena ei ole kuin sama? Tavallaan näin se menee, mutta nuorilla on enemmän haluja. En mäkään enää halua kalustaa olkkaria uudelleen, mutta nuorena halusin kalustaa sen. Sama leffoissa ja meikeissä varmaan.

Tiedän siis tosi hyvin, että mussa on tai mulla on rakkauden vaje. Mutta en mä sitä samassa vajeessa olevalla tai ainakin samaa tarvitsevalla lapsella voi täyttää.

ap

Ja minähän olin mun äidillekin lapsena vihainen lähinnä sen takia, ettei hän rakastanut minua, vaan antoi saatanasta olevaa kuritusta ja vihasi sitä, mikä mä olin suunnilleen, eikä mennyt vaikka kulman taa ja laskenut sataan.

Ja oon siitä edelleen ihan helvetin vihainen, ettei äiti rakastanut mua, vaikka itse vielä luuli niin ja syytti minua mun vihasta.

ap

Ajatelkaa nyt, lapsi on vihainen äidilleen, koska äiti ei rakasta häntä, ja äiti vastaa siihen rankaisemalla lasta. Sellainen rakastava tunneyhteys äidin kanssa kun oli uhattuna, kunäiti ei tajunnut mua, niin silloin vihastuin, niin sen sijaan, että äiti ois tajunnut vihan johtuvan rakkautensa puutteesta niin hän käsitteli mun vihaa ilkeytenä ja rankaisi minua.

ap

Sitä en oo ikinä tajunnut, että vihaa käsitellään ilkeytenä. Sehän on kaikkea muuta.

ap

Sellaiset ihmiset, jotka käsittelee toisten vihaa ilkeytenä sietäis tappaa. Vihan pohjana on aina jotain täysin muuta kuin ilkeys. Sehän on puolustusreaktio. Ja joku joka näkee lapsen puolistuksen ilkeytenä on kyllä itse todella häiriintynyt tapaus.

ap