Lue keskustelun säännöt.
Mua ahdistaa kovasti se, kun lapseni haluaa koko ajan jotain
24.09.2017 |
Mulla on kaksi lasta ja toinen haluaa koko ajana jotain. Toinen taas ei. Mua ahdistaa tuo lapsi, joka koko ajan on pyytämässä ja haluamassa jotain. Dvd, muovinen pikkueläinlelu, pieni pehmo, muki, pehmo, koulutarvike, dvd, heppafiguuri, lehtitilaus, aarght.
Mua alkaa vanhempana inhottaa, kun se ei usko mitään ei-sanaa, eikä lopeta. Alkaa suututtaa. Tekisi mieli karjua, että häivy siitä mun naamalta itkemästä noita asioita, et saa nyt mitään, nyt ei ole synttäri, säästä itse viikkorahoistasi! Lapsi on kohta 8-vuotias, viikkoraha on yhden euron. En halua kasvattaa materialistia.
Kommentit (188)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun 15 v ollut aina samanlainen. On tiennyt jo puoli vuotta, mitä pyytää joululshjaksi, ja tietää vuoden päästä synttärinsä.
Sanoin aina, että voit toivoa joulu/synttärilahjaksi. Aina, kun jotain halusi.
Sain ala-asteella 5 e viikkorahaa. Sillä myös osti.
Voitko sanoa, että olet kuullut toiveen, asiasta ei tarvi enää puhua.
Oon miettinyt tuota viikkorahan määrää, ahdistaa sitten vaan sekin, että jos se nostetaan, niin neiti ostaa joka viikko jotain luontoa tuhoavaa muovikrääsää ja nauraa ilmastonmuutokselle teollaan.
Ehkä sinun pitää sitten tehdä omalle ahdistuksellesi jotain. Ongelma ei olekaan lapsessasi, vaan sinussa itsessäsi.
"Ongelma ei ole lapsessasi...." milloin sinusta sitten kasvatusongelmat ovat lapsissa?
Ongelmana on ap:n ahdistus. Ap etsii tietä päästäkseen ahdistuksestaan. Tunne on aina ihmisen sisällä, ei toisessa ihmisessä. Jos ei ahdistusta, ei ole ongelmaskaan. Sen jälkeen asiat voidaan hoitaa neutraalisti ilman, että aina ilmaantuu uusi ja uusi ahdistus.
Ei tuo minusta ole kasvatusongelma. Lapsi on vain sen luonteinen.
No siitä tulee kasvatusongelma, kun mun tekee mieli olla sille ilkeä, kun ei lopeta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut, että ne lapsen koulukaverit, jotka ovat vähän heitteillä kotonaan, ovat jatkuvasti mankumassa jotain. Ruokaa, juomaa, tavaraa, lohdutusta.
Lapsi reagoi äidin poissaoloon. Poissa oli vaikka oli läsnä.
Tämä on äiditön lapsi
Vierailija kirjoitti:
Lapsi reagoi äidin poissaoloon. Poissa oli vaikka oli läsnä.
Tämä on äiditön lapsi
Joo, sä voit selittää nyt mihin lapsi reagoi, mutta kun et säkään mitään muuta osaa, kuten auttaa, niin olet ihan yhtä paska tässä asiassa kuin minäkin.
ap
Köyhyy aiheuttaa tätä. Kuukausitulot alhaiset. Asutaan kaksiossa. Äidillä syömishäiriö ja persoonallisuushäiriö
Jäänyt ilman hoivaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska lapsi ei saa muuten huomiota, niin hän on jotenkin yhdistänyt tavaran rakkauteen. On helpompi haluta jotain konkreettista kun oikeasti haluaisi syliin.
Vierailija kirjoitti:
Tässä yksi niistä syistä, miksi en ole lapsia tehnyt. Miten kestäisi katsoa omassa jälkeläisessään sitä rajatonta ahneutta ja turhan roinan perään vinkumista? Inhottaisi, jos oma lapsi olisi noin itsekeskeinen ja vastuuton tavarassa rypijä. Eihän kaikki ole, mutta entä jos?
Lapsi ottaa mallin läheisiltään ja muilta aikuisilta.
Ei tarvitse kuin avata joku keskustelu, niin ymmärtää, ettei omena ole kauas pudonnut puusta, kun hankinnat tehdään trendien mukaan. Ja pakko on saada.
Ja monet pitävät itsestään selvänä, että vanhemmat auttavat taloudellisesti aikuisia lapsiaan, kun menoja ei osata suhteuttaa tuloihin. Ja oma lukunsa on kotitalouksien kulutusluotot ja ulosotot.
Ja ap. sanoisin, anna lapsen mankua. Tuskin hän olisi sen onnellisempi, vaikka ostaisit kaiken.
Ja viikkorahaksi 8v. 5€ aivan liian paljon.
Meillä 15v. Ja 17v. tytöt ja saavat 40€, jolla pitää ostaa myös meikit, leffaliput, ruokailut ja muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Köyhyy aiheuttaa tätä. Kuukausitulot alhaiset. Asutaan kaksiossa. Äidillä syömishäiriö ja persoonallisuushäiriö
Jäänyt ilman hoivaa
Ei oo köyhyys syynä nyt lainkaan, eikä olla köyhiä. Olen kuitenkin sellainen, joka en halua tuhlata, enkä opettaa lapsia siihen.
ap
Sopikaa niin, että lapsi saa viikkorahansa (vaikka 2e), jos ei vongu minkään perään. Tuossa voisi toimia yksi tai max. kaksi varotusta.
Itse sain pienenä suunnilleen kaiken mitä pyysin, mutta näin aikuisena pidän siitä, ettei ylimäärästä tavaraa ole. Eli ei se kaiken materian kieltäminenkään aina päde niin, että lapsi kasvaisi ymmärtämään sen olevan pahaksi. Voi tapahtua juuri päinvastainen. Sitä paitsi, lapset ovat lapsia leluineen ja muine härpäkkeineen. Normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheen kuukausitulot 2500
Kyllä se on köyhyyttä
Vierailija kirjoitti:
Koska lapsi ei saa muuten huomiota, niin hän on jotenkin yhdistänyt tavaran rakkauteen. On helpompi haluta jotain konkreettista kun oikeasti haluaisi syliin.
Kyllä hän on myös tosi kova ollut istumaan sylissä aina. On tullut siinä isänsä sukuun, siellä sukujuhlissa oli yksi ihan samanlainen magneetti. Oikein mietin, että miten ne vanhemmat jaksoi? Jotain (silloin 5-vuotiasta) pidettiin vuorotellen sylissä koko aika. En ihan niinkään paljon ole jaksanut lasta syöissä pitää. Toinen ei tule syliin taas juuri koskaan. Minuakaan ei lapsena pidetty sylissä, mutta en todella muista sitä kaivanneeni. Ihmiset on siis tosi erilaisia tässä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi reagoi äidin poissaoloon. Poissa oli vaikka oli läsnä.
Tämä on äiditön lapsi
Älä nyt viitsi. Kaksi lasta ja sama äiti. Toinen lapsista mankuu ja haluaa krääsää, toinen ei. Kyllä lapsissakin on eroja. Taitaa toinen lapsista eli tämä mankuja olla massan mukana menevä kulutusintoinen lapsi. Eli pitää olla kaikkea, mitä kavereillakin, mieluummin vieläkin enemmän ja hienompaa. Eli arvottaa jo nyt tietynlaista statustasoa, jota pitää näyttää muille. Saattaa aikuisena tuhlailla ja ostaa vaikkapa pikavipillä tarvittavan ulkoisen statuksen itselleen, jos ei tätä ajattelutapaa saada ohjattua järkevämmäksi. Ehkä sitä viikkorahaa ei kannata enää antaa suoriltaan, vaan sekin pitää ansaita. Jos hän oppii, että rahan eteen joutuu aina tekemään tietyn määrän työtä, niin ehkä sitä ei niin helposti tuhlaakaan turhaan krääsään, vaan säästää johonkin oikeasti tarpeelliseen.
Ahdistaa ja ärsyttää, vaikka et asu heidän kanssaan. Etkä tapaa lapsiasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelin, että kaikki vaikeudet, joita mun vanhemmilla mun kanssa oli, olivat heidän omaa syytään, niin en osannut ajatella, että mulle tulis vaikeuksia vanhempana, koska mä en oo niin tyhmä kuin he. Mutta ei se sitten ihan niin mennytkään.
ap
Ihana tunnustus! Itse koen sen jotenkin voimauttavana, kun ymmärtää omat ja vanhempiensa vahvuudet ja heikkoudet.
Vierailija kirjoitti:
Sopikaa niin, että lapsi saa viikkorahansa (vaikka 2e), jos ei vongu minkään perään. Tuossa voisi toimia yksi tai max. kaksi varotusta.
Itse sain pienenä suunnilleen kaiken mitä pyysin, mutta näin aikuisena pidän siitä, ettei ylimäärästä tavaraa ole. Eli ei se kaiken materian kieltäminenkään aina päde niin, että lapsi kasvaisi ymmärtämään sen olevan pahaksi. Voi tapahtua juuri päinvastainen. Sitä paitsi, lapset ovat lapsia leluineen ja muine härpäkkeineen. Normaalia.
Niin. Sen kun tietäisi. Voit olla siinäkin oikeassa. Ärsyttää vaan kun itse vahtii kulutustaan ja kokee huonoa omaatuntoa siitä, että tuhlaa, niin toinen ei kattele sitten yhtään.
ap
Toinen mankuu huomiota ja tavaraa. Toisella on asperger. Vetäytyy tai pelaa ja on äidin sanojen mukaan epäviihdyttävä.
Kummankin ennuste huono. Koska äiti on ollut paha
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelin, että kaikki vaikeudet, joita mun vanhemmilla mun kanssa oli, olivat heidän omaa syytään, niin en osannut ajatella, että mulle tulis vaikeuksia vanhempana, koska mä en oo niin tyhmä kuin he. Mutta ei se sitten ihan niin mennytkään.
apIhana tunnustus! Itse koen sen jotenkin voimauttavana, kun ymmärtää omat ja vanhempiensa vahvuudet ja heikkoudet.
No minusta tää on ihan hirveetä, ettei se ollutkaan niin helppoa ja silti ei saa syyttää lapsia tietenkään ja sit tuntee itsensä ihan paskaksi ja saattaa oikeasti tehdä virheitä, jotka pilaa lasten elämää jne. Mulla on ainakin haavoja mun äidin valinnoista kasvattaa mua.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa ja ärsyttää, vaikka et asu heidän kanssaan. Etkä tapaa lapsiasi
No mietin tietysti voinko palata ja siihen nää ei ainakaan ole mikään vetovoimatekijä...
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi reagoi äidin poissaoloon. Poissa oli vaikka oli läsnä.
Tämä on äiditön lapsiÄlä nyt viitsi. Kaksi lasta ja sama äiti. Toinen lapsista mankuu ja haluaa krääsää, toinen ei. Kyllä lapsissakin on eroja. Taitaa toinen lapsista eli tämä mankuja olla massan mukana menevä kulutusintoinen lapsi. Eli pitää olla kaikkea, mitä kavereillakin, mieluummin vieläkin enemmän ja hienompaa. Eli arvottaa jo nyt tietynlaista statustasoa, jota pitää näyttää muille. Saattaa aikuisena tuhlailla ja ostaa vaikkapa pikavipillä tarvittavan ulkoisen statuksen itselleen, jos ei tätä ajattelutapaa saada ohjattua järkevämmäksi. Ehkä sitä viikkorahaa ei kannata enää antaa suoriltaan, vaan sekin pitää ansaita. Jos hän oppii, että rahan eteen joutuu aina tekemään tietyn määrän työtä, niin ehkä sitä ei niin helposti tuhlaakaan turhaan krääsään, vaan säästää johonkin oikeasti tarpeelliseen.
Mun lapsi ei kylläkään katso muilta vaan on ennemminkin se tiennäyttäjä. Joskaan se nyt ei tee eroa tähän ongelmaan.
ap
Meillä on aina saanut haluta ihan mitä vaan, munultalin on vielä saamatta 10v haluamani valkoinen hevonen vaaleanpunaisilla "taluttimilla".
Eri asia on saako kaiken eli ei.
Perustellusti kyllä saa ja säästäen, jostain luopuen ja pitämällä huolen entisestä materiasta, lahjaksi ja palkkioksi, joskus jopa yllätykseksi, arkena, jos on ollut erityisreipas, jota ei jonkun mukaan nykyisin edes kuulu toivoa lapselta.