Lue keskustelun säännöt.
Miten ymmärrätte sen vanhan sadun prinsessasta ja herneestä patjan alla? Mistä siinä on kyse?
En ole varma mikä on alkuperäinen versio, mutta luin tässä juuri lapselle yhtä uutta versiota, jossa kuningatar tahallaan laittoi prinsessakandidaattien patjojen alle kultaherneitä näitä testatakseen. Ensimmäiset nukkuivat yönsä hyvin, se "oikea prinsessa", joka saikin sitten puolisokseen vanhimman pojan, pahoitteli aamulla ettei saanut nukuttua ja on aivan mustelmilla.
En lapsenakaan oikein tajunnut tätä, eikö se ole huono asia olla noin ylimaallisen herkkä, että muka menee mustelmille eikä siis kestä sitä mitä normaalit ihmiset. Mutta nyt rupesin miettimään, että tarkoitetaanko tällä sitä, että jos huomaa jonkin epäkohdan, on hyvä rehellisesti kertoa omista havainnoistaan, vaikka ne tuntuisivat järkevästi ajatellen epätodennäköisiltä. Että elämä palkitsee sen joka on herkkä ja rehellinen? Se tuntuu hyvältä elämänohjeelta, eikö? Eli että... jos olisit vieraana ja saisit kymmenellä höyhenpatjalla pedatun sängyn jossa ei voi siis olla mitään vikaa, ja silti sänky vaivaisi niin paljon että et kerta kaikkiaan voi olla huomaamatta miten epämukava se sinulle on, oletko aamulla hiljaa vai kerrotko että näin kävi, kun et voi tietää miten isäntäväki asiaan suhtautuu. Sadun mukaan, jos tulkitsen tätä oikein, aina pitää kertoa, ei valittaen vaan asia asiana, ja isäntäväki voi tehdä tiedolla mitä haluaa. Kyseessä voi olla se yksi asia, jonka vain sinä pystyt huomaamaan. Vaikka ei ole helppoa olla se joka huomaa asioita joita muut eivät huomaa, sadun mukaan kannattaa olla rehellinen silti.
Kommentit (195)
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, mutta tarinan pointti on, että etsittiin aitoa PRINSESSAA, prinsessa = henkilö, joka hyväksyy vain parasta kohtelua, koska ajattelee, että hänellä on oikeus sitä saada. Prinssi siis nimenomaan halusi hienohelman, joka osaa käskyttää hovia ympärillään, eikä mukautuvaa hyväluontoista naista emännäksi. Tämä hienohelmaisuus edustaa mielestäni tarinassa äärimmäistä feminiinisyyttä.
Hirveetä naisvihaa podet. Arabimieheni ei todellakaan ajattele noin naisista eikä koe mua hienohelmaksi. Taitaa vain naiset olla katkeria kun oma mies ei ole niin herrasmies. Oma mieheni ojentaa mulle käden kun nousen autosta ja avaa oven.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aito prinsessa on herkkätuntoinen ja realitettien kanssa sinut eli on paras, siksi tuntee herneenkin monen patjan alta. Turtat psykot eivät.
Mulle prinsessa oli ihan vaan nirppanokka ja tottunut hyvään. Niinhän on tosielämässäkin, jos on tottunut mukavuuksiin ja ylellisyyteen, ei siitä osaa luopua ilman kipua. Kuningatarkin testasi ettei ollut wt-tyttö. Kaksikymmentä höyhenpatjaa, puoliväliin kattoa. Wt:t luki satua ja alkoi arvostella moista älytöntä turhamaisuutta. Siinä sadun opetus. Kaikki hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Prinsessat vaativat aina että kaikki on täydellistä, mutta eivät ole valmiita tekemään sen eteen töitä. Tämä satu kestääkin aikaa, klassikko!
Totta kai naiset saa tosielämässä vaatia ;) Mulla on itselläni arabimies ja olen kuin prinsessa
Laajennettu prinsessakäsite. Ukko tuskin on mikään prinssi, kaukana siitä.
Mä taas näin tämän nirpoanokkana ja ärsyttävänä hienostelijana ja hankalana tyyppinä. Eihän kukaan huomaa patjan välissä olevaa hernettä. Kuningatar halusi kynsienviilaajan pojalleen vaimoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset joita kohdellaan koko ikänsä kuin prinsessoja tulevat prinsessoiksi.
Ja vaikka prinsessa tulee portille keskellä yötä märissä vaatteissa, hän kuitenkin todelliseksi prinsessaksi kasvanut ja kasvatettu, hernetesti todistaa sen.
Kuningattarelle on olennaista säilyttää hajurako rahvaan ja kuningassuvun välillä. Kuninkaallisilla ei ole mandaattia hallita jos he eivät pysyttele rahvaan yläpuolella.
Siihen hän tarvitsee todellisen prinsessan.
Nykyajassa heille ei ole juuri tarvetta koska ihmiset ymmärtävät että kuninkaallisilla ei juurikaan enää ole valtaa vaan he ovat lähinnä sirkushuviosastoa. Ja sehän on parasta sirkushuvia kun puolisoksi löytyy jotain muuta kuin niitä todellisia prinsessoja.
Se satu on aikaansa sidottu. Silloin yläluokkaisen naisen tehtävä oli olla hauras ja eteenrinen. Vähän niin kuin näytteille lasikaappiin asetettu helposti särkyvä posliinivaasi.
Eikä mikään ihme, naiset käyttivät korsettia, joka teki kireälle sidottuna elämästä todella vaikeaa ja naisesta fyysisesti heikon.
Ei silloin arvostettu sitä, että puututaan epäoikeudenmukaisuuksiin tai epätasa-arvoon, naisen tehtävä ei ollut puuttua yhtään mihinkään. Ajat olivat tyystin erilaiset.
Tämän takia en ole omalle lapselleni näitä vanhoja prinsessasatuja juuri lukenut, kun niiden arvomaailma on tyystin erilainen kuin mitä taitoja nainen tänä päivänä tarvitsee ja mitä arvostetaan.
Keisarin uudet vaatteet taasen on satu, mikä toimii vielä ja varmaan tulee toiminaan iäti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Prinsessalla on reuma.
Mulla todettiin lapsena ja jos vaikka lakana oli huonosti en saanut nukuttua.
Siksi mulle kerrottiin tuota satua ja ajattelin olevani prinsessa kun kukaan muu ei huomannutkaan jos lqkana oli huonosti.
En jaksa lukea mitä muut ovat vastanneet, mutta olen aina tulkinnut sadun niin, että prinsessat (siis satujen prinsessat) ovat niin hienoja ja herkkiä, että heitä haittaa tuollainen pieni hernekin patjan alla. Tietysti Andersen on voinut kirjoittaessaan ajatella jotain muutakin. Jos hän herkkänä miehenä kaipasi kumppanikseen yhtä herkkää naista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minusta tuo satu on aikansa tuotos. Ennen arvostettiin eri asioita. Tai oikeastaan oli itsestään selvää, että eri ihmisille on eri säännöt. Piikatytön tulee tyytyä osaansa; se hänelle hyvää käytöstä. Prinsessan arvolle taas kuuluu vaatia vain parasta; muuten hän ei ole oikea prinsessa.
Nykyaikaan tuo satu ei sovi. Tai en tiedä, onko se koskaan oikein Suomeen sopinut. Meillä arvostetaan vaatimattomuutta ja pidetään tuollaista valittamista huonona käytöksenä. Kansahan on täällä ihan mehuissaan, jos esimerkiksi presidentti matkustaa turistiluokassa tms. Sen sijaan jossain Intiassa korkea-arvoinen henkilö menettää uskottavuutensa, jos ei elä arvonsa mukaisesti.
Minusta tuossa sadussa ei ole kysymys arvostuksesta, ei siinä valita, kuka tyttöjoukosta sopisi prinsessaksi, vaan etsitään oikeaa prinsessaa.
Ei kaikkien satujen tarvitse olla kasvatuksellisia. Satu voi olla ihan vaan satu. Mielikuvitustarina.
Minusta tuo oli yksi suosikkisaduista lapsena. Kuvittelin mielessäni niitä ihania prinsessasänkyjä. Ja olihan niitä kuvituksessakin. Jos jotain opetusta tuosta hakee, niin minusta se liittyy totuuden puhumiseen, ei pidä narrata olevansa joku muu kuin mitä on.
Vierailija kirjoitti:
Minä muistan tarinan niin, että myrskyisenä yönä rääsyihin pukeutunut ja likomärkä neito saapuu linnaan ja väittää myös olevansa prinsessa. Sattumalta tässä linnassa haetaan komealle prinssille prinsessaa puolisoksi
Kuningatar ei usko moista ryysyläistä prinsessaksi, mutta tarjoaa tytölle yösijan ylemmässä asemassaan säälistä.Muut neidot ovat tulleet komeissa vaatteissa ja hienoilla vaunuilla väittäen olevansa prinsessoja myöskin. He saavat yösijan mukisematta.
Aamulla ainoastaan tämä ryysyläistyttö on se, joka on huomannut herneen patjan alta. Näin paljastuu, että hän todella on oikea prinsessa ja muut huijareita.
Tarina siis opettaa, että ei tule tuomita toista ulkonäön ja oletuksen kautta, sillä myös petollisuus voi tulla kauniissa paketissa.
Ei sadussa puhuta mistään huijareista jotka olisivat tulleet pyytämään yösijaa. Prinssi oli etsinyt todellista prinsessaa kiertäen "maat ja mantereet" ja tavannutkin useita prinsessoja, mutta hän "ei koskaan saanut selville olivatko he todellisia prinsessoja. Aina tahtoi olla jotakin, mikä ei ollut aivan kohdallaan."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kansansaduissa on kyllä helppo nähdä kätkettyä kasvatuksellista symboliikkaa. Joskus se on niin hienoa, että tuntuu uskomattomalta että entisajan ihmiset ovat olleet niin hienovaraisen viisaita. Andersenin satuversioissa on Andersenin omaa symboliikkaa. Minua kiinnostaisi enemmän löytää tämä sadun kansanversio ja miettiä mistä se kertoo.
Ottamatta kantaa mitä sadun kirjoittaja lienee tarkoittanut, 60-luvulla kun ahkeruutta ihannoitiin, joka eli siivellä oli työhaluton. On siihenkin aikaan voinut olla näitä erityisherkkiä, jotka eivät jaksaneet kovaa arkea, ehkä perinnöllistäkin? Ei vaan tiedetty.
Vierailija kirjoitti:
No minusta tuo satu on aikansa tuotos. Ennen arvostettiin eri asioita. Tai oikeastaan oli itsestään selvää, että eri ihmisille on eri säännöt. Piikatytön tulee tyytyä osaansa; se hänelle hyvää käytöstä. Prinsessan arvolle taas kuuluu vaatia vain parasta; muuten hän ei ole oikea prinsessa.
Nykyaikaan tuo satu ei sovi. Tai en tiedä, onko se koskaan oikein Suomeen sopinut. Meillä arvostetaan vaatimattomuutta ja pidetään tuollaista valittamista huonona käytöksenä. Kansahan on täällä ihan mehuissaan, jos esimerkiksi presidentti matkustaa turistiluokassa tms. Sen sijaan jossain Intiassa korkea-arvoinen henkilö menettää uskottavuutensa, jos ei elä arvonsa mukaisesti.
Suomalaisessa versiossa (Kissalan linnan prinsessa) yhdistetään tähän peruskaavaan Saapasjalkakissa. Siinä viisas perintöeläin vakoilee kuningattaren juonia, ja neuvoo mökintyttöä hienon daamin tavoille.
Löytyy Raul Roineen Suomen kansan suuri satukirja -nimisestä kokoelmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä muistan tarinan niin, että myrskyisenä yönä rääsyihin pukeutunut ja likomärkä neito saapuu linnaan ja väittää myös olevansa prinsessa. Sattumalta tässä linnassa haetaan komealle prinssille prinsessaa puolisoksi
Kuningatar ei usko moista ryysyläistä prinsessaksi, mutta tarjoaa tytölle yösijan ylemmässä asemassaan säälistä.Muut neidot ovat tulleet komeissa vaatteissa ja hienoilla vaunuilla väittäen olevansa prinsessoja myöskin. He saavat yösijan mukisematta.
Aamulla ainoastaan tämä ryysyläistyttö on se, joka on huomannut herneen patjan alta. Näin paljastuu, että hän todella on oikea prinsessa ja muut huijareita.
Tarina siis opettaa, että ei tule tuomita toista ulkonäön ja oletuksen kautta, sillä myös petollisuus voi tulla kauniissa paketissa.
Ei sadussa puhuta mistään huijareista jotka olisivat tulleet pyytämään yösijaa. Prinssi oli etsinyt todellista prinsessaa kiertäen "maat ja mantereet" ja tavannutkin useita prinsessoja, mutta hän "ei koskaan saanut selville olivatko he todellisia prinsessoja. Aina tahtoi olla jotakin, mikä ei ollut aivan kohdallaan."
On yllämainittu versiokin olemassa. Eri toisinnot korostavat eri tulkintoja. Lisäksi toiset muunnokset lainaavat muista samantapaisista saduista.
Tarinan opetus on, että äiti tietää parhaiten kuka on pojalle se oikea. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä muistan tarinan niin, että myrskyisenä yönä rääsyihin pukeutunut ja likomärkä neito saapuu linnaan ja väittää myös olevansa prinsessa. Sattumalta tässä linnassa haetaan komealle prinssille prinsessaa puolisoksi
Kuningatar ei usko moista ryysyläistä prinsessaksi, mutta tarjoaa tytölle yösijan ylemmässä asemassaan säälistä.Muut neidot ovat tulleet komeissa vaatteissa ja hienoilla vaunuilla väittäen olevansa prinsessoja myöskin. He saavat yösijan mukisematta.
Aamulla ainoastaan tämä ryysyläistyttö on se, joka on huomannut herneen patjan alta. Näin paljastuu, että hän todella on oikea prinsessa ja muut huijareita.
Tarina siis opettaa, että ei tule tuomita toista ulkonäön ja oletuksen kautta, sillä myös petollisuus voi tulla kauniissa paketissa.
Ei sadussa puhuta mistään huijareista jotka olisivat tulleet pyytämään yösijaa. Prinssi oli etsinyt todellista prinsessaa kiertäen "maat ja mantereet" ja tavannutkin useita prinsessoja, mutta hän "ei koskaan saanut selville olivatko he todellisia prinsessoja. Aina tahtoi olla jotakin, mikä ei ollut aivan kohdallaan."
On yllämainittu versiokin olemassa. Eri toisinnot korostavat eri tulkintoja. Lisäksi toiset muunnokset lainaavat muista samantapaisista saduista.
Mutta eikö tässä nyt puhuttu nimenomaan Andersenin versiosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä muistan tarinan niin, että myrskyisenä yönä rääsyihin pukeutunut ja likomärkä neito saapuu linnaan ja väittää myös olevansa prinsessa. Sattumalta tässä linnassa haetaan komealle prinssille prinsessaa puolisoksi
Kuningatar ei usko moista ryysyläistä prinsessaksi, mutta tarjoaa tytölle yösijan ylemmässä asemassaan säälistä.Muut neidot ovat tulleet komeissa vaatteissa ja hienoilla vaunuilla väittäen olevansa prinsessoja myöskin. He saavat yösijan mukisematta.
Aamulla ainoastaan tämä ryysyläistyttö on se, joka on huomannut herneen patjan alta. Näin paljastuu, että hän todella on oikea prinsessa ja muut huijareita.
Tarina siis opettaa, että ei tule tuomita toista ulkonäön ja oletuksen kautta, sillä myös petollisuus voi tulla kauniissa paketissa.
Ei sadussa puhuta mistään huijareista jotka olisivat tulleet pyytämään yösijaa. Prinssi oli etsinyt todellista prinsessaa kiertäen "maat ja mantereet" ja tavannutkin useita prinsessoja, mutta hän "ei koskaan saanut selville olivatko he todellisia prinsessoja. Aina tahtoi olla jotakin, mikä ei ollut aivan kohdallaan."
On yllämainittu versiokin olemassa. Eri toisinnot korostavat eri tulkintoja. Lisäksi toiset muunnokset lainaavat muista samantapaisista saduista.
Mutta eikö tässä nyt puhuttu nimenomaan Andersenin versiosta?
Ei. Jotkut ketjun kirjoittajat vain jauhavat siitä Andersenista.
Vähän turhaa kyllä kysyä, miten satu pitäisi tulkita, kun siitä on eri versioita ja niissä saattaa olla kaikissa eri idea.
Andersen ei itse keksinyt tätä satua, vaan se oli vanha kansansatu, josta hän teki oman versionsa.
kuulemma, hänen tarkoituksensa oli sadun keinoin piikitellä aatelisia ja yläluokkaa heidän "hienohipiäisyydestään", hienostelustaan ja pröystäilevästä elämäntavastaan aikana jolloin köyhät näkivät nälkää ja asuivat alkeellisesti kelvottomissa asumuksissaan. nukkuivat homeisilla, pistelevillä oljilla ja pukeutuivat rääsyihin vaikka kuitenkin raatoivat aamusta iltaan. samalla kuitenkin eliitti hienosteli ja halveksi heitä.
kyse oli siis sadun verhoon puetusta v.tuilusta hallitsevaa yläluokkaa kohtaan.
Sehän kertoo 1 = 1 :teen suomalaisesta naisesta, eli kaikista suomalaisista naisista. Sellaisia otuksia ne ovat, että jos se herne ei ole siellä patjan alla, se on tuhanen muun vastaavan kanssa nokassa tai puolukkana Billussaan.
Prinsessaharha!