Lue keskustelun säännöt.
Miten ymmärrätte sen vanhan sadun prinsessasta ja herneestä patjan alla? Mistä siinä on kyse?
En ole varma mikä on alkuperäinen versio, mutta luin tässä juuri lapselle yhtä uutta versiota, jossa kuningatar tahallaan laittoi prinsessakandidaattien patjojen alle kultaherneitä näitä testatakseen. Ensimmäiset nukkuivat yönsä hyvin, se "oikea prinsessa", joka saikin sitten puolisokseen vanhimman pojan, pahoitteli aamulla ettei saanut nukuttua ja on aivan mustelmilla.
En lapsenakaan oikein tajunnut tätä, eikö se ole huono asia olla noin ylimaallisen herkkä, että muka menee mustelmille eikä siis kestä sitä mitä normaalit ihmiset. Mutta nyt rupesin miettimään, että tarkoitetaanko tällä sitä, että jos huomaa jonkin epäkohdan, on hyvä rehellisesti kertoa omista havainnoistaan, vaikka ne tuntuisivat järkevästi ajatellen epätodennäköisiltä. Että elämä palkitsee sen joka on herkkä ja rehellinen? Se tuntuu hyvältä elämänohjeelta, eikö? Eli että... jos olisit vieraana ja saisit kymmenellä höyhenpatjalla pedatun sängyn jossa ei voi siis olla mitään vikaa, ja silti sänky vaivaisi niin paljon että et kerta kaikkiaan voi olla huomaamatta miten epämukava se sinulle on, oletko aamulla hiljaa vai kerrotko että näin kävi, kun et voi tietää miten isäntäväki asiaan suhtautuu. Sadun mukaan, jos tulkitsen tätä oikein, aina pitää kertoa, ei valittaen vaan asia asiana, ja isäntäväki voi tehdä tiedolla mitä haluaa. Kyseessä voi olla se yksi asia, jonka vain sinä pystyt huomaamaan. Vaikka ei ole helppoa olla se joka huomaa asioita joita muut eivät huomaa, sadun mukaan kannattaa olla rehellinen silti.
Kommentit (195)
Huonosti hoidettu kotisiivous. Sitä se äitikin aina puhui tästä tarinasta. Mutta näitä firmoja nykyään riittää, maksua kiskovat mutta amatöörejä tulee paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Prinsessan roolissa olevan henkilön pitää nopeasti oivaltaa, jos tapahtuu jotain epäilyttävää, etenkin seksuaalisessa mielessä. Hänen pitää nukkuessaankin olla ikään kuin valveilla. Herne voi symboloida esim. tallirengin lähentely-yritystä, mikä hänen pitää tietysti torjua. Alemmat yhteiskuntaluokat voivat olla keskenään yhdyksissä kenenkään välittämättä kuka kenenkin isä on, mutta prinsessan pitää pariutua kaltaisensa kanssa ettei tule kyttyräselkäisiä vähäjärkisiä lapsia.
Minua ärsytti tuo satu jo pikkulapsena. Siis se, että voi havaita herneen patjakerrosten läpi, vaikka todellisuudessa yksittäinen lakanan kudoslanka paljon havaittavampi.
Prinsessat vaativat aina että kaikki on täydellistä, mutta eivät ole valmiita tekemään sen eteen töitä. Tämä satu kestääkin aikaa, klassikko!
Tulihan se sieltä. Itse juuri ajattelin kirjoittaa että huono siivous, mutta joku ehtikin ennen.
Mutta sitä se herne kuitenkin tarkoittaa. Huono siivousfirma.
Nykyään käytetään klemmaria roskiksen pohjan alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt miettikö liikaa. Ei tuossa ollut sen kummempaa kätkettyä opetusta, Andersen vain leikitteli vanhalla ennakkoluulolla, että "parempi väki" oli yliherkkiä hienostelijoita.
Sama luulohan elää joillakin yhä: ns. parempiosaiset ovat ns. hienopers.itä.
Alkuperäisessä sadussa patjojen alle pannaan herne. Sellaiasesta mustelmien saaminen ei sinänsä ole toivottavaa, mutta kun äiti haluaa pojalleen hienon vaimon, hienous pitää jollakin tavalla selvittää.
Ja tuo oli testi sen selvittämiseksi.
Andersenilla ON saduissa myös ironiaa ja huumoria, vaikka Pieni merenneito ja Tulitikkutyttö ovatkin traagisia.
Komppi. Voihan kaikelle keksiä syvällisiä tulkintoja, mutta teidän tulkintanne kertoo vain teistä itsestänne, ei sadun kirjoittajan sanomasta.
Hyvä taide - on se sitten musiikkia, kuvataidetta, kirjallisuutta - on monimerkityksellistä. Jokainen voi poimia sieltä itselleen mielleyhtymiä.
Mutta todennäköisesti H. C. A. on tosiaan siis vain kirjoittanut hupaisan pikku kertomuksen, jossa vinoilee aikakautensa kuvitelmalle "hienommasta väestä".
Vierailija kirjoitti:
Wikipedia sanoo että HC Andersen oli Tanskan 1800-luvun sosiaalisissa piireissä ulkopuolinen ja ei saavuttanut sellaista arvostusta ja asemaa minkä olisi ajatellut itselleen kuuluvan. Hän näyttää tarinassa hahmottelevan "reilua", viisasta reaktiota yläluokalta, sellaista reaktiota joka oikeuttaa yläluokan valta-aseman, eli kun tulee joku ryysyinen sisään ja sillä on sanottavaa, ymmärrettäisiin arvostaa hänen huomiokykyään ja hyväksyttäisiin hänet samaan joukkoon. Kenties myönnettäisiin jopa että joo me vähän kiusattiin sua. Varmaan Andersen koki että hän on älykäs ja lahjakas ja hänen pitäisi kelvata yläluokalle, jos ne olisivat viisaita eivätkä pikkumaisia sisäänpäinlämpiäviä kyyliä.
Enää jää vain kysymys, miksi ihmeessä Andersen halusi tuollaiseen pzkasakkiin? No, nythän sitä ei ole enää olemassa Tanskassakaan, on toisenlainen eliitti sielläkin, siihen on pyrkyreiden tosin vielä vaikeampi päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Prinsessan roolissa olevan henkilön pitää nopeasti oivaltaa, jos tapahtuu jotain epäilyttävää, etenkin seksuaalisessa mielessä. Hänen pitää nukkuessaankin olla ikään kuin valveilla. Herne voi symboloida esim. tallirengin lähentely-yritystä, mikä hänen pitää tietysti torjua. Alemmat yhteiskuntaluokat voivat olla keskenään yhdyksissä kenenkään välittämättä kuka kenenkin isä on, mutta prinsessan pitää pariutua kaltaisensa kanssa ettei tule kyttyräselkäisiä vähäjärkisiä lapsia.
Heh. Ja tämän sisäsiittoisuuden takia niitä kyttyräselkäisiä ja vähäjärkisiä penskoja alkoi ilmaantua eurooppalaisiin kuninkaallisiin sukuihin. Olis pitänyt vähän laajentaa geenipoolia!
Mut niinhän se on - koirissakin ne terveimmät yksilöt on sekarotuisia.
Kun mietin entisaikojen prinsessoja tulee minulle heti mieleen heikkous. Mm Disneyn ensimmäiset prinsessa tarinat, Lumikki, Tuhkimo, Ruusunen.. jokainen naisia joille onni tuotiin kuin tarjottimella. Lumikin kuolee omenaan ja todirakkauden suudelma herättää. Sama juttu Ruususen kanssa. Vaipuu ikuiseen uneen kunnes suudelma herättää. Tuhkimo saa haltiakummilta puvun ja vaunut joiden avulla pääsee juhliin jossa prinssi sitten heti huomioi hänet. Kukaan näistä ei tehnyt mitään ns. itse. Töstä syystä koin prinsessojen olevan heikkoja, joka tässä tapauksessa tulisi ilmi siten että on yön jälkeen mustelmilla pelkän herneen takia. Tämä on siis se mitä koin lapsena kunnes prinsessoista alettiin tekemään enemmän itsenäisempiä ja voimakkaampia.
Tämän kaiken sanottuani tuen kyllä myös tuota rehellisyys teoriaa. Jokainen prinsessa kun on myös ollut hyvä sydämmeltään ja kykenemätön valehtelemaan kun heiltä jotain kysytään. Ehkä ajan muuttuessa tuostakin tarinasta saadaan modernimpi ja parempi vain katsomalla asiaa toisesta kulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herne oli kuin alkio, joka odotti pääsyä prinsessan masuun. Tottakai se hiersi prinsessan mieltä joka päivä ja jokaikinen yö. Näinhän tämänkin palstan lukijoille 80% käy. Odottelevat prinssin tuloa, jolla avain lukkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muut söi sen herneen, mutta prinsessalle ei kelvannut rahvaan vähäarvoinen herne, vaan jätti sen sänkyyn = ei viitsinyt siivota lainkaan. Nälissään nukkui huonosti ja syytti sitten muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herne piilossa prinsessan patjan alla viittaa naisen seksuaalisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Kun mietin entisaikojen prinsessoja tulee minulle heti mieleen heikkous. Mm Disneyn ensimmäiset prinsessa tarinat, Lumikki, Tuhkimo, Ruusunen.. jokainen naisia joille onni tuotiin kuin tarjottimella. Lumikin kuolee omenaan ja todirakkauden suudelma herättää. Sama juttu Ruususen kanssa. Vaipuu ikuiseen uneen kunnes suudelma herättää. Tuhkimo saa haltiakummilta puvun ja vaunut joiden avulla pääsee juhliin jossa prinssi sitten heti huomioi hänet. Kukaan näistä ei tehnyt mitään ns. itse. Töstä syystä koin prinsessojen olevan heikkoja, joka tässä tapauksessa tulisi ilmi siten että on yön jälkeen mustelmilla pelkän herneen takia. Tämä on siis se mitä koin lapsena kunnes prinsessoista alettiin tekemään enemmän itsenäisempiä ja voimakkaampia.
Tämän kaiken sanottuani tuen kyllä myös tuota rehellisyys teoriaa. Jokainen prinsessa kun on myös ollut hyvä sydämmeltään ja kykenemätön valehtelemaan kun heiltä jotain kysytään. Ehkä ajan muuttuessa tuostakin tarinasta saadaan modernimpi ja parempi vain katsomalla asiaa toisesta kulmasta.
Mä näen nämä prinssessat eri lailla.
Jokainen on tyttö, joka alussa on äiditön tai ilman äitään tilanteessa, jossa ilkeä äitipuoli tai haltiatar juonittelee hänen päänsä menoksi. Jonkin onnenkantamoisen kautta (uusein maaginen väliintulo) tyttö pelastuu osittain kuolemalta. Tuhkimo alistetaan palvelijaksi, mutta hänellä on apunaan haltiajarkummi. Ruusunen vaivutetaan kuoleman sijaan vain satavuotiseen uneenkun hän on tohtinut koskea palvelijan rukkia. Tuhkimoa ei tapeta vaan hän jää metsään asumaan kääpiöiden luo. Tuhkimolle tulee vielä toisenlainen koettelemus kun ilkeä äitipuoli yrittää myrkyttää hänet.
Jokaiselle tytölle tapahtuma on eräänlainen välitila, josta hänen pitää selvitä eteenpäin. Ruususen ei tarvitse kuin nukkua ja säilyä ikuisesti nuorena ja kauniina. Tuhkimon täytyy järjestää itsensä ilkeän äitipuolen ja sisarten estämisestä huolimatta prinssiin juhliin täydessä tällingissä ja hurmata prinssi, ja Lumikin pitää ensin työskennellä kääpiöiden talossa, sitten hänkin päätyy puolikuolleena näytille laskiarkkuun (samaan tapaan kuin Ruusunen).
Jännästi siis jokaisen prinsessan arvoa yritetään alentaa sitä kautta että hän joutuu tekemään palvelijoiden työtä: Ruususen pitää yrittää kehrätä lankaa, Tuhkimon pitää ylläpitää tulta takassa ja lakaista, ja Lumikki pyykkää, laittaa ruokaa, ja siivoaa (halveksittujen) kääpiöiden talossa.
Jokainen onnistuu kuitenkin asettautumaan kauniina näytille, jolloin prinssi tajuaa rakastua heihin ja joka tyttö saa palkinnon ja pääsee takaisin ansaitsemaansa korkeaan asemaan. Pahakin saa "palkkansa".
Tavallaan siis tytöt joutuvat äärimmäisen vaikeaan tilanteeseen, mutta selviävät vaikeuksista voittoon.
Jokainen tyttö siis selviää vaikeuksien läpi pysyttelemällä itsenään, Ruususen tapauksessa käytännössä hän säilyttää itsensä nuorena prinssin tuloon saakka, Lumikki taistelee myrkytyskuolemaa vastaan ja Tuhkimo ylittää sosiaaliset rajoitukset. Jokaisen tarinassa prinssi on se tekijä, joka murtaa pahojen taikojen voiman.
Jokaisen tarinan juoni on siten syvemmin se, että onnen, sattuman tai hyvien taikavoimaisten ystävien kautta voi selvitä vaikeistakin tilanteista kunhan vaan pysyttelee muuttumattomana, eli ei anna sisäisen prinsessansa turmeltua.
Vierailija kirjoitti:
Prinsessat vaativat aina että kaikki on täydellistä, mutta eivät ole valmiita tekemään sen eteen töitä. Tämä satu kestääkin aikaa, klassikko!
Totta kai naiset saa tosielämässä vaatia ;) Mulla on itselläni arabimies ja olen kuin prinsessa
Vierailija kirjoitti:
Kun mietin entisaikojen prinsessoja tulee minulle heti mieleen heikkous. Mm Disneyn ensimmäiset prinsessa tarinat, Lumikki, Tuhkimo, Ruusunen.. jokainen naisia joille onni tuotiin kuin tarjottimella. Lumikin kuolee omenaan ja todirakkauden suudelma herättää. Sama juttu Ruususen kanssa. Vaipuu ikuiseen uneen kunnes suudelma herättää. Tuhkimo saa haltiakummilta puvun ja vaunut joiden avulla pääsee juhliin jossa prinssi sitten heti huomioi hänet. Kukaan näistä ei tehnyt mitään ns. itse. Töstä syystä koin prinsessojen olevan heikkoja, joka tässä tapauksessa tulisi ilmi siten että on yön jälkeen mustelmilla pelkän herneen takia. Tämä on siis se mitä koin lapsena kunnes prinsessoista alettiin tekemään enemmän itsenäisempiä ja voimakkaampia.
Tämän kaiken sanottuani tuen kyllä myös tuota rehellisyys teoriaa. Jokainen prinsessa kun on myös ollut hyvä sydämmeltään ja kykenemätön valehtelemaan kun heiltä jotain kysytään. Ehkä ajan muuttuessa tuostakin tarinasta saadaan modernimpi ja parempi vain katsomalla asiaa toisesta kulmasta.
Lumikki ja Ruusunen pitävät paikkansa, mutta alkuperäisessä versiossa Tuhkimolla oli oma puu, jolla hän toivoi kultaa ja hopeaa vaatteisiin. Disneyn versiossa hän toki piti kiinni oikeudestaan päästä juhliin, mutta samalla eli pelossa äitipuolen hirmuvallassa.
Nuista perinteisistä siedän enemmän Tuhkimoa, koska prinssin kohtaamisessa oli loogisempi selitys verrattuna Lumikkiin, vaikka toki ymmärrän, ettei satujen luomisaikoina ollut seurustelukulttuuria.
Vaikken varsinaista prinsessavaihetta käynyt lapsena, niin Tuhkimossa minua aina suretti se, että häntä kadehdittiin ja ajattelin, ettei se ollut oikein. Opetuksesta siis pidin. Disneyn prinsessoista pidin erityisesti Jasminesta sen kuumapäisyyden vuoksi.
Raivona kirjoitti:
Herne patjan - nukkuisin mainiosti
Herne nenässä - en saisi unta!!
tyrsk - ja kahvit näppikselle - häpeisit
Vierailija kirjoitti:
Raivona kirjoitti:
Herne patjan - nukkuisin mainiosti
Herne nenässä - en saisi unta!!tyrsk - ja kahvit näppikselle - häpeisit
Puolukka..
Tuo selitys saattaisi käydä jos äitipuoli ei keskittyisi niin täysin Lumikin kauneuteen. Fyysisiin ominaisuuksiin, joilla pelkää Lumikin voittavan itsensä.