Uskomatonta, olen jo keski-ikäinen ja vasta nyt olen huomannut ja tajunnut, että olen erityisherkkä

Vierailija kirjoitti:

Erityisherkät on usein sisäänpäinkääntyneitä ihmisiä, jotka ovat itsekeskeisiä ja yksinäisiä. Introvertteja, jotka kotisohvalla miettivät omia asioitaan suhteettoman paljon. 

Jos keksisi jotain muuta tekemistä kuin oman navan tuijottaminen, olisi paljon helpompaa. 

Ja sinun kaltaisesi kommentoijat ovat ulospäinkääntyineitä ihmisiä, jotka pönkittävät olemassa oloaan haukkumalla muita ja osoittelemalla erilaisia ihmisiä. Ekstrovertteja, jotka miettivät kuinka paljon hyötyä muista on heille itselleen.

Jos keksisi jotain muuta kuin pahanolon lisääminen, olisi muilla paljon helpompaa.

Sama homma itselläni. Olen nyt 51v. Ja koko aikuisikäni olen tuntenut jonkinlaista ulkopuolisuutta. Tosiaan olen nyt vasta tajunnut että kaikki eivät koe asioita yhtä voimakkaasti. Olen kärsinyt unettomuudesta viimeiset 20v ja nyt jotenkin lohduttaa että se saattaisi liittyä tähän. Pää ei vain osaa rauhoittua kun koko ajan mielessä pyörii kaikenlainen sisältä ja ulkoa tuleva informaatio. "Ylituntemisen" lisäksi tähän liittyy itselläni myös aistimuksen herkkyyttä ja sitä kautta ärtymystä ja uupumusta. Myös tuo jonkun kuvaama toisten ihmisten tunnetilojen aistiminen on tuttua. Siitä on kyllä hyötyä työelämässä mutta kaikenlainen turha tunnetulva kyllä uuvuttaa. Tälle ilmiölle tosiaan pitäisi keksiä parempi nimi kuin erityisherkkyys, se kuuloista jotenkin liian positiiviselta ja hienolta. Enemmän tästä on riesaa kuin iloa ollut, itselleni ainakin.

Tosiaan tuo muiden ajatusten ja motiivien tulkinta ei ole mitään erityisherkkyyttä tai tarkoita, että tämä henkilö oikeasti tietäisi mitä joku ajattelee tai tuntee. Mulla on muutama epävakaan persoonallisuushäiriödiagnoosin saanut ystävä/tuttava ja tähän persoonallisuushäiriöön kuuluu tuo jatkuva ylitulkinta. Ei eroteta itseä muista ihmisistä. Kokemus todellisuudesta, jossa jollain tavalla kaikki ympäröivän maailma olisi suorassa suhteessa omaan persoonaan. Tulkitaan muiden ilmeitä, kehonkieltä, sanomatta jätettyjä asioita. Ollaan yksi vastaan koko muu maailma. Tämähän ei ole todellakaan tervettä ja nämä tulkinnat ovat usein ihan päin honkia, vaikka tietysti niille löydetään perusteet, kun kaikki asiat tulkitaan omien värittyneiden lasien läpi. Kaikilla näillä ihmisillä on yhteistä epävakaa kasvatus, läheisten päihdeongelmat, oman identiteetin kehittymättömyys (joka ei tarkoita sitä, että henkilöllä ei olisi vahvaa persoonaa, vaan sitä, että henkilö kuvittelee, että kaikki muut tuntee ja ajattelee samalla tavalla).

Mä olen erityisherkkä, mutta myöskään mä en pidä siitä, että uusilla muotitermeillä leimataan ja kategorisoidaan ihmisiä. Tuntuu että jokaisella on nykyään masennus, adhd, erityisherkkyys tai narsistinen persoonallisuus.

Mun kohdalla erityisherkkyys ilmenee niin, että aistin muiden ihmisten tunteet äärimmäisen herkästi ja kuormitun melko nopeasti melussa ja vilinässä. En koe, että herkkyydestäni olisi ollut mitään iloa tai hyötyä elämässäni. Lähinnä vain hyvin raskas taakka, jonka kanssa eläminen on vaatinut valtavasti opettelua. Vaihtaisin hermojärjestelmäni mielelläni koska tahansa sellaiseen ihan tavalliseen puusilmäiseen hermostoon.

AV:n logiikka: "muotidiagnoosi" -> kellään ei voi olla sitä oikeasti.

Minä olen herkkis. Olen tiedostanut sen noin neljän vuoden ajan. Minulla on ollut huomattavasti helpompaa sen jälkeen, kun tiedostin asian. Minun ei siis tosiaan tarvitse ikäisteni parikymppisten tavoin ravata ulkona ja olla duracel-pupuna juoksemassa paikasta toiseen. En siihen kykenisikään, kun kuormitun pelkästä ajattelemisesta niin nopeasti. Osaan lukea ihmisiä helposti ja tiedän heti, jos ilmapiirissä on jotain vialla. Näen myös ihmisen kuoren taakse, eli ymmärrän tämän ilkeääkin käytöstä - siis syyn siihen.

On tavallaan hyvin helppoa tällaisen aistiherkkyyden kanssa, mutta se on samalla kirous. Ns. sumussa elävät, eli "normaalit" ihmiset ärsyttävät useinkin, ja siksi olenkin introvertti kotikissa.

Samma här. Vilkaisin paria testiä, ja sain melkein täydet pisteet. Täysin yllätyksenä tulos ei tullut, koska joskus on ollut kavereiden kanssa puhetta herkkyydestä ja intuitiosta, mutta että oikein erityisherkkä?! Tosin mielestäni tuo erityisherkäksi luokittelu on aika teennäistä, jos kerran 20 % ihmisistä on "erityisherkkiä". Kyse on ihan tavallisesta ominaisuudesta, jossa ihminen vain kiinnittää keskivertoa enemmän huomiota ympäröivään maailmaan ja ihmisiin, ja on kiinnostuneempi monista erilaisista asioista ja ilmiöistä, sekä on avoin tunteille. Eniten ihmettelin sitä väitettä jossakin testissä, että musiikin kokeminen syvällisesti olisi epätavallista ja erityisherkkyyden merkki. Kai nyt kuka tahansa saa hyviä fiiliksiä, jos saa kuunnella rauhassa ja keskittyen lempimusiikkiaan? Herkkyys myös vaihtelee monilla ihmisillä eri elämänvaiheissa ja iässä, jotkut miehet jopa herkistyvät vanhetessaan, ja naiset taas "kovettavat" itseään.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen erityisherkkä, mutta myöskään mä en pidä siitä, että uusilla muotitermeillä leimataan ja kategorisoidaan ihmisiä. Tuntuu että jokaisella on nykyään masennus, adhd, erityisherkkyys tai narsistinen persoonallisuus.

Mun kohdalla erityisherkkyys ilmenee niin, että aistin muiden ihmisten tunteet äärimmäisen herkästi ja kuormitun melko nopeasti melussa ja vilinässä. En koe, että herkkyydestäni olisi ollut mitään iloa tai hyötyä elämässäni. Lähinnä vain hyvin raskas taakka, jonka kanssa eläminen on vaatinut valtavasti opettelua. Vaihtaisin hermojärjestelmäni mielelläni koska tahansa sellaiseen ihan tavalliseen puusilmäiseen hermostoon.

"Tavallinen puusilmä". Just. Onneksi itse olet kuitenkin "erityinen". Hyvä sinä!

Erityisherkkyys on yhden jenkkimuijan (EA) kehittämä termi itsekeskeiselle mt-häiriöiselle ihmiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se nyt vain ole semmoinen muotitermi. Ihan tavallinen säkin oot, nauti siitä että osaat tuntea syvästi, ei siihen tarvi mitään diagnoosia.

Toivon niin että tälle olisi keksitty joku muu termi kuin sellainen jossa esiintyy sana erityinen. Harva asia on suomalaiselle yhtä kuohuttava paikka kuin se että joku kuvittelee olevansa erityinen, hyvässä tai pahassa.

Myös herkkyys on tosi monia ärsyttävä asia, Suomessa ei ole tapana myöntää olevansa herkkä. Itse uskoisin olevani erityisherkkä, mutta ei kyllä tulisi mieleenkään mainita asiaa ääneen!

Vierailija kirjoitti:

Olikos sulla aiemmin edes mahdollisuutta tajuta sitä?

Ei 50 vuotta sitten ollu kellään ADHD:takaan.

Kyllä oli. Eri nimi vain.

Tuo puusilmä-kommentti osoitti jälleen, että kyse on jonkinlaisesta mt-ongelmasta. Itse on niin erikoinen ja muut ovat vaan tavallisia puusilmiä. Vai voisiko olla, että kaikki eivät vaan jää rypemään omissa huomioissaan ja tunteissaan, vaan antavat olla ja siirtyvät eteenpäin?

Mulle on taas jo lapsena kerrottu, että olen herkkä. Jo vauvana olin ollut herkkä reagoimaan kaikelle. En silti määrittele itseäni _erityis_herkäksi. Olen herkkä ja paljon muutakin.

Voihan erityisherkkä :D Joo ap, olet todella spesiaali, muut ei vaan tajuu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös traumaattisista kokemuksista johtuvat tunne-elämän ongelmat sekoittuvat joskus erityisherkkyyden kanssa. Valtavan hylkäämisen pelon tai loukkaantumisherkkyyden taustalla voi olla selvittämättömiä kokemuksia ja tunteita, jotka kannattaisi käsitellä.

HERKKYYTTÄ on kaikissa ihmisissä, ja aika moni on tavalla tai toisella peittänyt herkkiä puoliaan kehittämällä erilaisia suojakuoria, Heiskanen sanoo.

Toisaalta niitä traumaattisia kokemuksia tulee erityisherkälle tosi, tosi paljon helpommin kuin vähemmän herkille koska traumaattset tilanteetkin koetan voimakkaampina ja niistä palautuminen on hitaampaa ja ennen kaikkea lapselle ei välttämättä edes sallita ilmaista tunteitaan koska ei Mirkku ja Markkukaan noin pienestä järkyty. Eli se trauman purkaminen jää kokonaan tekemättä koska lasta ei hyväksytä.

Koirilla tuollaisessa tapauksessa puhutaan huonosta hermorakenteesta. Siis traumatisoituu ja pelästyy helposti ja palautuu kokemuksestaan hitaasti, jos ollenkaan = huonot hermot, ei jalostukseen, koska huonot hermot periytyvät.

Jos on varustettu huonoilla hermoilla, eli on ns. hermoheikko, niin aika rankka elämä on luvassa, nimitti sitä huonohermoisuutta sitten miksi hyvänsä.

Tein joskus erityisherkkyystestin, jossa tulos oli 100 %. Mutta niin oli lähes kaikilla kavereillanikin, jotka osallistuivat keskusteluun Facebookissa. Joko kerään ympärilleni tietynlaisia ihmisiä, tai sitten ihan tavallisille piirteille on annettu tällainen erityis -nimi. Itse asiassa kuvittelisin, että sellaisen joka ei olisi tuosta testistä saanut korkeita pisteitä, täytyisi olla melkoisen aivokuollut tai sosiopaatti. 

Minusta tässä vaikuttaa myös sellainen ilmiö, että yhteiskunta, työelämä ja media luovat koko ajan odotusta, jonka mukaan ihmisen tulisi olla koskaan uupumaton robotti. Tällaisesta ihmisestä on tullut uusi "normaali", ja moni kuvittelee itsessä olevan jotain vikaa kun ei niihin odotuksiin kykene. Sitten tätä täysin epärealistista kuvaa vastaan joudutaan puolustautumaan esimerkiksi erityisherkkä-termillä.

Toki ihmiset ovat erilaisia, aistit toimivat eri tavalla eri ihmisillä ja toiset kuormittuvat nopeammin kuin toiset. Itse olin jo lapsena todella valo- ja ääniherkkä. Nykyään olen tajunnut, ettei se ole oikein luonnollistakaan olla koko päivää kirkkaassa loisteputkivalaistuksessa tai kuunnella jatkuvasti hälytysajoneuvoja, ratikoita, työmaita ja muuta aamusta iltaan, palautumatta koskaan hiljaisuudessa. En silti suostu sanomaan itseäni erityisherkäksi, vaan pidän itseäni täysin normaalina.

En ole sen spesiaalimpi kuin muutkaan. Ainoastaan omalle jatkuvalle ahdistukselle ja omituisuudelle on löytynyt joku syy. Ap

Minun tapauksessani herkkyys estää esimeriksi lasten hankkimisen. Onneksi itsetuntemukseni oli riittävän hyvää, ennen kuin suostuin hankkimaan lapsia. Minusta olisi tullut juuri sellainen isä, jota tällä palstalla haukutaan kaikkein eniten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös traumaattisista kokemuksista johtuvat tunne-elämän ongelmat sekoittuvat joskus erityisherkkyyden kanssa. Valtavan hylkäämisen pelon tai loukkaantumisherkkyyden taustalla voi olla selvittämättömiä kokemuksia ja tunteita, jotka kannattaisi käsitellä.

HERKKYYTTÄ on kaikissa ihmisissä, ja aika moni on tavalla tai toisella peittänyt herkkiä puoliaan kehittämällä erilaisia suojakuoria, Heiskanen sanoo.

Toisaalta niitä traumaattisia kokemuksia tulee erityisherkälle tosi, tosi paljon helpommin kuin vähemmän herkille koska traumaattset tilanteetkin koetan voimakkaampina ja niistä palautuminen on hitaampaa ja ennen kaikkea lapselle ei välttämättä edes sallita ilmaista tunteitaan koska ei Mirkku ja Markkukaan noin pienestä järkyty. Eli se trauman purkaminen jää kokonaan tekemättä koska lasta ei hyväksytä.

Koirilla tuollaisessa tapauksessa puhutaan huonosta hermorakenteesta. Siis traumatisoituu ja pelästyy helposti ja palautuu kokemuksestaan hitaasti, jos ollenkaan = huonot hermot, ei jalostukseen, koska huonot hermot periytyvät.

Tuollaiselta minusta kieltämättä välillä tuntuu.