Uskomatonta, olen jo keski-ikäinen ja vasta nyt olen huomannut ja tajunnut, että olen erityisherkkä

Yksi 28-vuotias erityisherkkä täällä. Voin vain samaistua monen täällä kirjoittamaan, itselleni tuli kanssa yllätyksenä ettei kaikki tunne asioita samalla intensiteetillä, ja jos joku on suhtautunut rationaalisesti asioihin olen saattanut pitää tätä täysin tunneköyhänä. Joskus olen myös surullinen siitä ettei muut, esim. oma puoliso tai läheiset, pysty täysin pääsemään siihen tunteiden kirjoon ja niiden aiheuttamaan väsymykseen kiinni.

Arki on välillä raskasta, kun teen asiakaspalvelutyötä ja tilanteet saattavat käydä todella painaviksi. En myöskään kykene menemään ja olemaan sosiaalinen perhonen päivästä toiseen, uuvun siitä ihan täysin ja tarvitsenkin välipäiviä, jolloin minun ei tarvitse kestää kuin omat ja puolison oikut ja tunteet.

Kuten joku aiemmin jo sanoikin, niin aikamoista tasapainoilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpölöpö. Olet itsekeskeinen omaannapaan tuijottaja joka analysoi liikaa.

Miksi tämä kommentti on saanut niin paljon alapeukkuja? Olen itsekin todella herkkä ylianalysoija luonteeltani ja silti mielestäi erityisherkkyys on luonteenpiirre eikä mikään "diagnoosi".  Ihan liikaa näitä "HSP-ihmisiä" voivottelemassa kurjuuttaan ja vaatimassa erityiskohtelua.

Mistä tällainen puuskahdus? Minun elämäni on rikasta ja mielenkiintoista, ei mitään kurjuutta. En ole saanut enkä pyytänyt erikoiskohtelua. Miten se on sinulta pois että me täällä saamme vertaistukea ja kehitämme itsetuntemusta, pärjätäksemme arjessa parhaamme mukaan näine ominaisuuksinemme.

Onko sinulla jotain kiusaajataustaa, vai onko itseäsi kiusattu? Äitisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen erityisherkkä, mutta myöskään mä en pidä siitä, että uusilla muotitermeillä leimataan ja kategorisoidaan ihmisiä. Tuntuu että jokaisella on nykyään masennus, adhd, erityisherkkyys tai narsistinen persoonallisuus.

Mun kohdalla erityisherkkyys ilmenee niin, että aistin muiden ihmisten tunteet äärimmäisen herkästi ja kuormitun melko nopeasti melussa ja vilinässä. En koe, että herkkyydestäni olisi ollut mitään iloa tai hyötyä elämässäni. Lähinnä vain hyvin raskas taakka, jonka kanssa eläminen on vaatinut valtavasti opettelua. Vaihtaisin hermojärjestelmäni mielelläni koska tahansa sellaiseen ihan tavalliseen puusilmäiseen hermostoon.

"Tavallinen puusilmä". Just. Onneksi itse olet kuitenkin "erityinen". Hyvä sinä!

Voi hyvää päivää, joku veti jo palkokasvin sieraimeen, kun ei itse kuulu erityisherkkien joukkoon.  Kukaan ei varmasti kuvittele olevansa parempi ihminen, koska on erityisherkkä. Kuule, parempi että poistut lukemasta tätä ketjua, kun et kuitenkaan ymmärrä.

t. ei alkuperäinen kirjoittaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on varustettu huonoilla hermoilla, eli on ns. hermoheikko, niin aika rankka elämä on luvassa, nimitti sitä huonohermoisuutta sitten miksi hyvänsä.

No tämä juuri, olen itse erityisherkkä, ja olisi paljon helpompaa jos sillä olisi vaikka nimi hermoheikko. Edellä mainituista syistä.

Eli arvelen olevani hermoheikko, jo lapsena vaatteet hiersivät, aistin ihmisten tunnetiloja, rasitun ihmisjoukoissa ym. Tyypillisiä hermoheikon oireita.

Kasvatusäitini ei voinut sietää tällaista hermoheikkoa pillittäjää, ja yritti karaista minua. Kuten arvaatte, huonolla menestyksellä.

On lohdullista edes näin viisikymppisenä oppia, että meitä hermoheikkoja pillittäjiä on muitakin.

Ja jos te jotka olette kuin kasvatusäitini, ja hermoheikot pännivät teitä olemassaolollaan, voisitte keksiäjotain muuta tekemistä ja mennä johonkin muuhun ketjuun, kiitos.

Niinpä... Tuskin kenelläkään olisi mitään sitä vastaan että ihminen määrittelee itsensä hermoheikoksi, pääasia ettei miksikään erityiseksi...

Juuri näin, sehän ilmenee jo tässäkin ketjussa moneen kertaan! Ettei joku nyt vaan kuvittele olevansa jotenkin parempi kuin minä itse:) Ettei nyt vaan nosteta itseä jollekin jalustalle ja kehuta, kun ollaan niin erityisiä ja muut jotain taviksia:)

Jos psykopatia olisi nimetty erityisepäherkkyydeksi, niin apinan raivolla yritettäisiin todistella että ihan varmasti ei ole olemassa mitään erityisen tunteetonta ja epäempaattista mistään piittaamatonta ihmistyyppiä, ei taatusti, ovat vain ylianalysoivia omaan napaan tuijottelijoita :D.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se nyt vain ole semmoinen muotitermi. Ihan tavallinen säkin oot, nauti siitä että osaat tuntea syvästi, ei siihen tarvi mitään diagnoosia.

Tällaisista kommenteista huomaa, ettei moni edelleenkään tajua mitä erityisherkkyys on. Ei se ole mikään tavoiteltava "termi", vaan voi olla myös täysin perseestä. Itse kuormitun valtavasti monissa tilanteista ja elämä on jatkuvaa tasapainoilua sen kanssa, miten paljon ärsykkeitä siedän. 

Pelkkää kuvittelua ja erikoisuuden tavoittelua.

Tämän erikoisuuden olisin voinut jättää tavoittamatta. Tosin eihän tätä "diagnoosia" ole voinut itse valita, kuten ei sitäkään, että on tunteeton paskiainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen erityisherkkä, mutta myöskään mä en pidä siitä, että uusilla muotitermeillä leimataan ja kategorisoidaan ihmisiä. Tuntuu että jokaisella on nykyään masennus, adhd, erityisherkkyys tai narsistinen persoonallisuus.

Mun kohdalla erityisherkkyys ilmenee niin, että aistin muiden ihmisten tunteet äärimmäisen herkästi ja kuormitun melko nopeasti melussa ja vilinässä. En koe, että herkkyydestäni olisi ollut mitään iloa tai hyötyä elämässäni. Lähinnä vain hyvin raskas taakka, jonka kanssa eläminen on vaatinut valtavasti opettelua. Vaihtaisin hermojärjestelmäni mielelläni koska tahansa sellaiseen ihan tavalliseen puusilmäiseen hermostoon.

"Tavallinen puusilmä". Just. Onneksi itse olet kuitenkin "erityinen". Hyvä sinä!

Voi hyvää päivää, joku veti jo palkokasvin sieraimeen, kun ei itse kuulu erityisherkkien joukkoon.  Kukaan ei varmasti kuvittele olevansa parempi ihminen, koska on erityisherkkä. Kuule, parempi että poistut lukemasta tätä ketjua, kun et kuitenkaan ymmärrä.

t. ei alkuperäinen kirjoittaja

Tästä piirteestä on turha keskustella täällä, koska keskustelu menee aina tähän samaan jankkaamiseen.

Me erityisherkät kun muka kuvittelemme olevamme parempia ihmisiä! Ei kai tässä nyt mihinkään paremmuusjärjestykseen olla ketään laittamassa? Olemme vaan erilaisia, emme EDES erityisiä. Tässä on ihan yhtälailla huonoa kuin hyvääkin. Hämmentävintä on tietenkin ollut tieto siitä, etteivät kaikki reagoikaan asioihin näin. Tieto omasta erityisherkkyydestä on ennen kaikkea auttanut ainakin minua ymmärtämään TOISIA ihmisiä paremmin. Myös ympärillä olevat ihmiset(perhe, työkaverit jne.) hyötyvät siitä, että ihminen tunnistaa tämän puolen itsessään.

Strategiani erityisherkkyyteni kanssa toimeentulemiseksi on jo 30 vuotta ollut itseni karaiseminen, tilanteisiin meneminen, kaikenlaisten ihmisten kohtaaminen yms. Rauhoittelen itseäni aina kun ahdistun ja hermostun, hengitän syvään jne. Lopetin työn teon vähän aikaa sitten koska en enää kyennyt siihen. En tiedä jaksanko vielä joskus tehdä työtä. Olen myös alkanut harventaa ystävien tapaamista. Nautin suunnattomasti vapaudesta, hiljaisuudesta ja stressittömyydestä. Olen yllättynyt että tässä kävi näin, sillä luulin että jatkaisin samaa rataa aina hautaan saakka.

Vierailija kirjoitti:

Strategiani erityisherkkyyteni kanssa toimeentulemiseksi on jo 30 vuotta ollut itseni karaiseminen, tilanteisiin meneminen, kaikenlaisten ihmisten kohtaaminen yms. Rauhoittelen itseäni aina kun ahdistun ja hermostun, hengitän syvään jne. Lopetin työn teon vähän aikaa sitten koska en enää kyennyt siihen. En tiedä jaksanko vielä joskus tehdä työtä. Olen myös alkanut harventaa ystävien tapaamista. Nautin suunnattomasti vapaudesta, hiljaisuudesta ja stressittömyydestä. Olen yllättynyt että tässä kävi näin, sillä luulin että jatkaisin samaa rataa aina hautaan saakka.

Toivottavasti sulla on rikas ja pitkämielinen ukko, joka kustantaa jaksamattomuutesi. Luuletko, että työelämä on paratiisi meille "tavallisille puusilmille"? No ei ole, mutta sitä jaksetaan, koska ei haluta olla yhteiskunnan holhotteina. Nykyihmiselle mikä tahansa kuntosalin ulkopuolella tapahtuva rajojen ylittäminen on näköjään täysin mahdotonta. Säälittävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huokaus. Vastatkaapa tähän: kuinka monta "erityisherkkää" miestä tunnette?

Niinpä.

Miksi naisilla on niin kova halu olla hinnalla millä hyvänsä "erityisiä"? Tulee mieleen Freudin hysteerikkonaiset.

Miehet eivät halua myöntää olevansa erityisherkkiä, koska miehen kuuluu olla vahva ja karski eikä saa pillittää turhasta.

Mutta tunnen pari erityisherkkää miestä. Toinen heistä on isäni. Hän on koko ikänsä jännittänyt sosiaalisia tilanteita. Kovat äänet voivat aiheuttaa lähes paniikin hänellä. Hän pitää kauniista runoista jne. Moneen vuoteen en tajunnut, että hän on herkkä, pidin häntä lähinnä vaikeana tyyppinä.

Mun isä kanssa. Suri äidin kuolemaa vuosikymmeniä ja otti herkästi itseensä, jos joku "moitti" eli kertoi vain miten asiat voisi tehdä fiksummin. Meidät kasvatettiinkin sellaiseksi, ettei isän mieltä saa pahoittaa. Minä olin lopulta ainoa, joka uskalsi sanoa vastaan. 

Trololo 3/5

Mielestäni pitäisi olla päivänselvää, että tähän yli 7 miljardin sakkiin, jota meitä täällä maapallolla on, mahtuu myös erityisherkkiä. Siis käsittämätöntä, että vielä 2010- luvulla tästä saadaan tällainen haloo.

Tietyllä tavalla varmasti hyvä, jos nämä itsensä erityisherkiksi käsittävät tämän termin brändäyksen myötä löytävät vertaistukea toisistaan ja neuvoja kevyempään elämään.

Mutta yleisetä keskustelua seuratessa ja muutamia erityisherkkiä tuntiessa. Nämä perustelut tälle erityisherkkä-termille ja erilaisille ryhmille ovat lähinnä siinä, että oppisivat lisää itsestään.

Mielestäni siinä ollaan aika virheellisellä polulla, jos lähdetään määrittelemään itseään jonkun "diagnoosin" kautta ja tutustumaan itseen joidenkin netin oirelistojen peruusteella.

Tietyllä tavalla ymmärrän tämänkin mutta tuntuu myös, että monelle siitä erityisherkkyydesä tulee enemmänkin sellainen suojakilpi. Erityisherkkyys on syinä kaikkiin vastoinkäymisiin ja myös esteenä muutokselle.

Tiedän myös muutamia henkilöitä, jotka mielestäni enemmänkin lukeutuisivat sinne epävakaa persoonallisuushäiriön puolelle kuin varsinaisesti erityisherkkyyden. Tuntuu että näiden tilanne tämän erityisherkkyyden löytämisen myötä on vain huonompi kuin ennen, koska ei ole enää mitään syytä löytää omasta käytöksestä esim. terapian avulla niitä virheellisiä käytösmalleja, koska syynä on vain erityisherkkyys.

Väkisinkin tulee erityisherkkien kokemusten kuvauksista mieleen autismin kirjo ja oireet.

AP:lle En lukenut välissä olevia kommentteja, joten en ole varma onko tätä jo sanottu. Mutta: DNRS <- Tutustustukaa ne jotka oikeasti kärsii ja nauttii yliherkkyydestä!  "Erityisherkkiä" on monenlaisia. Itse olen tunnetasolla todella introvertti, en osaa luottaa ihmisiin. Asiakaspalvelija ammatissani minua pidetään kohteliaana ja erityisen mukavana extroverttinä.. Se ei ole näyttelyä, pidän mukavista ihmisistä. Silti en päästä ihmisiä asiakas-suhdetta lähemmäs (tämän olen ymmärtänyt olevan trauma peräistä). 

Erityisherkät myös usein kärsivät useista negatiivisista oireista, joita muut saattavat kutsua jopa "diipa-daapa oireiksi" eli oireiksi, joita ei lääkettieteellisesti osata todentaa, ja niihin siksi usein ei uskota kuten: Ärtynyt suolioireyhtymä, ahdistus,  allergiat, haju-ja ääni-yliherkkyys, Home-yliherkkyys, post-traumaattinen stressioireyhtymä, fibromyalgia, krooninen kipu, lisämunuaisten uupumus, Päihde ongelmat, krooniset päänsäryt, krooninen-hiiva, monikemikaaliyliherkkyys, läheis-riippuvuus, valo-yliherkkyys, masennus, astma, paniikkikohtaukset/häiriö, Unettomuus.. Ja näitä on lukuisia muita. Riippumatta miten paljon tällä foorumilla tätä miinustetaan, toivon itseään "erityisherkäksi" epäilevien tutustuvan DNRS-Ohjelmaan..  ja kysehän ei ole siitä uskovatko muut näihin ongelmiin, silloin kun oireet ovat todellisia, oireiden kokijalle.

Itselläni (mies jos sillä on väliä, että näinkin voi olla) on useita näistä oireista. Masennuksesta on tullut sen takia kierre, enkä koe olevani "erityisherkkä" ja koko sana ärsyttää. Viimeaikoina kuitenkin olen nähnyt naispuolisessa sukulaisessani aivan uskomattomia positiivisia muutoksia/helpotuksia vastaavista ongelmista. -> DNRS- ohjelman aloitettuaan. Itse olen edelleen osin skeptinen tähän, mutta suosittelen tutustumaan aiheeseen... Ehkä joku päivä nää ihmiset ei ollukkaan "erityisherkkiä", vaan: Aivojen limbinen järjestelmä, trauma, ja kasvatusperäisten aivojen hermoyhteyksien ongelmat todetaan joko oikeana sairautena, tai vaikka se ei olis sairaus, niin eikö niistä olis kiva parantua?.. Meitä on paljon, ja aivot oppivat uusia asioita, ja hermoyhteyksiä, kun ne niihin "opetetaan"=DNRS. Voi olla jotain virheitä, koska itse en VIELÄ ole ohjelmassa mukana. About näin sen olen kuitenkin käsittänyt.  

Vierailija kirjoitti:

Väkisinkin tulee erityisherkkien kokemusten kuvauksista mieleen autismin kirjo ja oireet.

Minulle tehtiin vuosia sitten perusteelliset psykologiset testit eikä tuloksissa ollut mitään autismin kirjosta. Ajatus on käynyt itsellä kun mielessä, mutta kun olen kokeillut niitä testejä, heti on käynyt selväksi että ei ei ei...

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni pitäisi olla päivänselvää, että tähän yli 7 miljardin sakkiin, jota meitä täällä maapallolla on, mahtuu myös erityisherkkiä. Siis käsittämätöntä, että vielä 2010- luvulla tästä saadaan tällainen haloo.

Tietyllä tavalla varmasti hyvä, jos nämä itsensä erityisherkiksi käsittävät tämän termin brändäyksen myötä löytävät vertaistukea toisistaan ja neuvoja kevyempään elämään.

Mutta yleisetä keskustelua seuratessa ja muutamia erityisherkkiä tuntiessa. Nämä perustelut tälle erityisherkkä-termille ja erilaisille ryhmille ovat lähinnä siinä, että oppisivat lisää itsestään.

Mielestäni siinä ollaan aika virheellisellä polulla, jos lähdetään määrittelemään itseään jonkun "diagnoosin" kautta ja tutustumaan itseen joidenkin netin oirelistojen peruusteella.

Tietyllä tavalla ymmärrän tämänkin mutta tuntuu myös, että monelle siitä erityisherkkyydesä tulee enemmänkin sellainen suojakilpi. Erityisherkkyys on syinä kaikkiin vastoinkäymisiin ja myös esteenä muutokselle.

Tiedän myös muutamia henkilöitä, jotka mielestäni enemmänkin lukeutuisivat sinne epävakaa persoonallisuushäiriön puolelle kuin varsinaisesti erityisherkkyyden. Tuntuu että näiden tilanne tämän erityisherkkyyden löytämisen myötä on vain huonompi kuin ennen, koska ei ole enää mitään syytä löytää omasta käytöksestä esim. terapian avulla niitä virheellisiä käytösmalleja, koska syynä on vain erityisherkkyys.

Toisaalta sitten taas moni helpottuu, kun syitä tiettyihin asioihin ei tarvitsekaan kaivaa lapsuudesta ja vanhempien tekemisistä ja tää on ihan asiallista ja oikein eikä asioiden käsittelyn välttelyä.

Vierailija kirjoitti:

Väkisinkin tulee erityisherkkien kokemusten kuvauksista mieleen autismin kirjo ja oireet.

Minulla on diagnosoitu tarkkaavaisuushäiriö sekä entisen asperger-diagnoosin tyyppistä lähenevä oireilu. Tai "oireilu", sillä minkä minä sille mahdan jos kahvipöytäjaarittelut käy minun hermoille, perkele?

En siedä kosmetiikkaosastoja enkä mölinää. Toisaalta voin olla mitä kärsivällisin ja ymmärtäväisin lähimmäinen.

Mutta sen sanon, että jos joku tulee vielä toivottamaan että "menisit kotiin partaa kasvattamaan", niin vetelen turpiin ilman muuta.

Erityisherkkyyttä on monenlaista, mutta aika yleiseksi näyttää muodostuneen keskittyminen psyykkiseen alueeseen, siis tunteiden tunnistamiseen.  On hyvä, että nykyisin kyetään kaikenlaisten oireyhtymien tarkempaan diagnosointiin. Olisi kuitenkin tärkeää painottaa sitä, että ihmisellä nyt vain saattaa olla erilaisia ominaisuuksia, eikä hän ole päästään vialla. Hyvä esimerkki on uusintana pyörivän Silta-sarjan rikosetsivä Sara. Hän on erinomainen työssään, mutta sosiaaliset taidot ja tilanteiden lukeminen puuttuvat täysin. Työkaverit ovat tämän ymmärtäneet.

Olisi tärkeää painottaa myös sitä, että diagnoosien seurauksena ei aina tarvitse olla lääkemyynnin lisääminen. ADHD ja ADD ovat hyviä esimerkkejä. Sosiaalisella ymmärryksellä, ohjauksella ja vastaavilla keinoilla saadaan paljon aikaan. Lääkkeet eivät ole ainoa ratkaisu, vaikka lääketehtaat palkkaavatkin tutkijoita kehittelemään uusia diagnooseja, jotta niihin saataisiin kehitettyä lääke.

Täällä ilmoittautuu yksi erityisherkkä aikuinen mies. Kuulostaako tutulta minun elämäni: käyn lähes päivittäin työssäni erään toisen firman tiloissa toimittamassa työasioita. Neljä ensimmäistä ihmistä, jotka siellä kohtaan ovat todella epäsosiaalisia ja sisäänpäinlämpeäviä. He siis hädin tuskin vastaavat tervehdykseeni, ovat todella kylmiä ja poissaolevia minun läsnäoloani kohtaan. Otan tämän asian joka ikinen päivä suurena kuormituksena järjestelmälleni. Tulen töistä kotiin ja mieleni pursuaa niitä ajatuksia joita heidän tunteettomat kasvonsa ja olemuksensa minussa herättävät. Taas ajattelen, että mitä ihmettä olen taas tehnyt väärin kun he eivät vieläkään (siis kun eivät koskaan ole) voi suhtautua minuun iloisesti tervehtien. 

Se, että joku on tuollainen kun nuo ihmiset ovat työtä tehdessään, ei ilmeisesti pitäisi aiheuttaa ihmisessä juuri mitään reaktioita. Olen varmaan erityisherkkä kun näin koen?

Vierailija kirjoitti:

Miehet eivät halua myöntää olevansa erityisherkkiä, koska miehen kuuluu olla vahva ja karski eikä saa pillittää turhasta.

Mutta tunnen pari erityisherkkää miestä. Toinen heistä on isäni. Hän on koko ikänsä jännittänyt sosiaalisia tilanteita. Kovat äänet voivat aiheuttaa lähes paniikin hänellä. Hän pitää kauniista runoista jne. Moneen vuoteen en tajunnut, että hän on herkkä, pidin häntä lähinnä vaikeana tyyppinä.

Kuulostaa tutulta. Vaimoni mielestä olen todella hankala ihminen, vaikka kyse on varmasti vain siitä kuinka yhdessä asuessa erityisherkkyys on yhtä helvettiä niin kantajalle kuin läheisillekin. En haluaisi erityisherkkänä todellakaan käyttäytyä niinkuin teen, mutta en yksinkertaisesti voi niille omille tunnetiloilleni mitään. Ja saan paniikkikohtauksen samantien jos joku tulee vaikka hammaslääkärin odotushuoneessa kysymään kovaan ääneen jätinkö autoni parkkiin pelastustielle. Jos vastaan totuudenmukaisesti että tulin kävellen, niin sillä ei ole mitään merkitystä koska paniikkikohtaus on jo käynnissä.