Uskomatonta, olen jo keski-ikäinen ja vasta nyt olen huomannut ja tajunnut, että olen erityisherkkä

Vierailija kirjoitti:

Itse olen vielä nuorehko, mutta kyllähän sen tunsi jo lapsuudenperheessä kun oli ainoa erityisherkkä. Jotenkin tuntuu että ei tuntenut ketään oikeastaan kunnolla. Saman huomaa myös toisinpäin; äitini olettaa minusta asioita, jotka kuuluvat hänen oletukseensa minusta (joka on lähempänä hänen tempperamenttiaan), mutta ei kuitenkaan todellinen minä. Hankala kasvaa näin erilaisten ihmisten keskellä ilman ketään, jolta saada mallia.

Sitä kutsutaan elämäksi. Minä en ole erityisherkkä, en ole herkkä ollenkaan, ja elin seitsenjäsenisessä perheessä, jossa kaikki muut olivat dramaqueeneja ja erityis-spesiaali-lumihiutaleita. Hankalaa oli. Mut semmoistahan se elämä on. Hankalaa ja sotkuista. Minusta tuli perheemme ainoa luovan työn tekijä ja perheemme eritysherkimmästä erinomainen kirjanpitäjä. Hyvin ollaan pärjätty, varsinkin kun ei tarvitse olla enää toistemme kanssa missään tekemisissä.

Miksi erityisherkkä? Itse olen (ollut) todella herkkä.. onneksi olen oppinut säätelemään tunteitani. Lisäksi olen ääniyliherkkä.

Olen siis herkkyteen taipuvainen/herkkä, mutta en koe olevani mitenkään erityinen, että pitäisi erityis-etuliitettä käyttää.