Uskomatonta, olen jo keski-ikäinen ja vasta nyt olen huomannut ja tajunnut, että olen erityisherkkä

Höpölöpö. Olet itsekeskeinen omaannapaan tuijottaja joka analysoi liikaa.

Olikos sulla aiemmin edes mahdollisuutta tajuta sitä?

Ei 50 vuotta sitten ollu kellään ADHD:takaan.

Sama. Olen kyllä tajunnut että jokin palikka tästä yhtälöstä puuttuu, mutta mikä. Minulla on tosin toisin päin eli olen kuvitellut että kaikki muut ihmiset kokevat asiat samalla intensiteetillä, ja nyt vasta olen tajunnut ettei se olekaan niin. Tuntuu hassulta että kesti näin kauan hoksata :D.

Vierailija kirjoitti:

Olikos sulla aiemmin edes mahdollisuutta tajuta sitä?

Ei 50 vuotta sitten ollu kellään ADHD:takaan.

Ja toistasataa vuotta sitten ei ollut skitsofreniaa ja ihmiset olivat saatanan riivaamia.

Itse olen vielä nuorehko, mutta kyllähän sen tunsi jo lapsuudenperheessä kun oli ainoa erityisherkkä. Jotenkin tuntuu että ei tuntenut ketään oikeastaan kunnolla. Saman huomaa myös toisinpäin; äitini olettaa minusta asioita, jotka kuuluvat hänen oletukseensa minusta (joka on lähempänä hänen tempperamenttiaan), mutta ei kuitenkaan todellinen minä. Hankala kasvaa näin erilaisten ihmisten keskellä ilman ketään, jolta saada mallia.

Kolmonen ja vitonen, miten olette arjessa tämän erityisherkkyyden huomanneet. Minulla se on toisten ihmisten tunteiden huomaaminen. Työssäni siitä on sekä hyötyä, että haittaa. Liikutun myös helposti ja väsyn aisteja kuormittavissa tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Höpölöpö. Olet itsekeskeinen omaannapaan tuijottaja joka analysoi liikaa.

Me kaikki olemme itsekkäitä. Joku ongelma että joku myöntää sen ja jopa pohtii asiaa?

Eiköhän se nyt vain ole semmoinen muotitermi. Ihan tavallinen säkin oot, nauti siitä että osaat tuntea syvästi, ei siihen tarvi mitään diagnoosia.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se nyt vain ole semmoinen muotitermi. Ihan tavallinen säkin oot, nauti siitä että osaat tuntea syvästi, ei siihen tarvi mitään diagnoosia.

Tällaisista kommenteista huomaa, ettei moni edelleenkään tajua mitä erityisherkkyys on. Ei se ole mikään tavoiteltava "termi", vaan voi olla myös täysin perseestä. Itse kuormitun valtavasti monissa tilanteista ja elämä on jatkuvaa tasapainoilua sen kanssa, miten paljon ärsykkeitä siedän. 

Vierailija kirjoitti:

Kolmonen ja vitonen, miten olette arjessa tämän erityisherkkyyden huomanneet. Minulla se on toisten ihmisten tunteiden huomaaminen. Työssäni siitä on sekä hyötyä, että haittaa. Liikutun myös helposti ja väsyn aisteja kuormittavissa tilanteissa.

Samoja asioita... Pahin on tuo toisten tunteissa myötäeläminen. Olen viimeaikoina ymmärtänyt että Facebookin käyttäminen on minulle niin vaikeaa juuri tuosta syystä. Avaan sen ja ne muiden hyvät ja huonot asiat vain vyöryy sieltä päälle...

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se nyt vain ole semmoinen muotitermi. Ihan tavallinen säkin oot, nauti siitä että osaat tuntea syvästi, ei siihen tarvi mitään diagnoosia.

Toivon niin että tälle olisi keksitty joku muu termi kuin sellainen jossa esiintyy sana erityinen. Harva asia on suomalaiselle yhtä kuohuttava paikka kuin se että joku kuvittelee olevansa erityinen, hyvässä tai pahassa.

Minä olen koko ajan kokenut olevani erilainen tämän erityisherkkyyden takia ja se erilaisuuden kokeminen on ollut rankkaa. Tosin kun olin nuorempi, en tiennyt, mikä minua vaivaa. Jo se, että tunteet ovat niin vahvoja, tekee elämästä vaikeampaa, saati sitten, jos et tiedä, mikä sinulla on. Empatiaa vähän, hyvät ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se nyt vain ole semmoinen muotitermi. Ihan tavallinen säkin oot, nauti siitä että osaat tuntea syvästi, ei siihen tarvi mitään diagnoosia.

Tällaisista kommenteista huomaa, ettei moni edelleenkään tajua mitä erityisherkkyys on. Ei se ole mikään tavoiteltava "termi", vaan voi olla myös täysin perseestä. Itse kuormitun valtavasti monissa tilanteista ja elämä on jatkuvaa tasapainoilua sen kanssa, miten paljon ärsykkeitä siedän. 

Pelkkää kuvittelua ja erikoisuuden tavoittelua.

Myös traumaattisista kokemuksista johtuvat tunne-elämän ongelmat sekoittuvat joskus erityisherkkyyden kanssa. Valtavan hylkäämisen pelon tai loukkaantumisherkkyyden taustalla voi olla selvittämättömiä kokemuksia ja tunteita, jotka kannattaisi käsitellä.

HERKKYYTTÄ on kaikissa ihmisissä, ja aika moni on tavalla tai toisella peittänyt herkkiä puoliaan kehittämällä erilaisia suojakuoria, Heiskanen sanoo.

Vierailija kirjoitti:

Kolmonen ja vitonen, miten olette arjessa tämän erityisherkkyyden huomanneet. Minulla se on toisten ihmisten tunteiden huomaaminen. Työssäni siitä on sekä hyötyä, että haittaa. Liikutun myös helposti ja väsyn aisteja kuormittavissa tilanteissa.

Huomaan paljon sanattomia viestejä. Jopa sellaisia joita tämä ihminen ei ole kertonut, mutta jotka vaikuttavat siellä taustalla. Nuorempana minä pystyin jopa arvaamaan kuinka mones sisarus joku on tai onko tällä sisaruksia ollenkaan. Vaikka moni ei halua myöntää niin lapsuudesta seuraa monia käytösmalleja jotka pystyy havaitsemaan. Valitettavasti en ole työssä tällä hetkellä vaan nimenomaan uupuneena sairaslomalla.

Pidän sitä myös loukkaavana että erityisherkkyyttä pidetään muoti-diagnoosina. Mitäpä jos kommentoijat ryhtyisivät miettimään mikä on se oma motiivi tunkeutua joidenkin ihmisten keskusteluun ja haukkua heitä lumihiutaleiksi? Onnistuuko tällainen oman käytöksen arvionti vai muuttuuko siinä itsekin spesiaaliksi jos vähän miettii miksi tekee mitäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Myös traumaattisista kokemuksista johtuvat tunne-elämän ongelmat sekoittuvat joskus erityisherkkyyden kanssa. Valtavan hylkäämisen pelon tai loukkaantumisherkkyyden taustalla voi olla selvittämättömiä kokemuksia ja tunteita, jotka kannattaisi käsitellä.

HERKKYYTTÄ on kaikissa ihmisissä, ja aika moni on tavalla tai toisella peittänyt herkkiä puoliaan kehittämällä erilaisia suojakuoria, Heiskanen sanoo.

Toisaalta niitä traumaattisia kokemuksia tulee erityisherkälle tosi, tosi paljon helpommin kuin vähemmän herkille koska traumaattset tilanteetkin koetan voimakkaampina ja niistä palautuminen on hitaampaa ja ennen kaikkea lapselle ei välttämättä edes sallita ilmaista tunteitaan koska ei Mirkku ja Markkukaan noin pienestä järkyty. Eli se trauman purkaminen jää kokonaan tekemättä koska lasta ei hyväksytä.

Hormoneista se vaan johtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmonen ja vitonen, miten olette arjessa tämän erityisherkkyyden huomanneet. Minulla se on toisten ihmisten tunteiden huomaaminen. Työssäni siitä on sekä hyötyä, että haittaa. Liikutun myös helposti ja väsyn aisteja kuormittavissa tilanteissa.

Huomaan paljon sanattomia viestejä. Jopa sellaisia joita tämä ihminen ei ole kertonut, mutta jotka vaikuttavat siellä taustalla. Nuorempana minä pystyin jopa arvaamaan kuinka mones sisarus joku on tai onko tällä sisaruksia ollenkaan. Vaikka moni ei halua myöntää niin lapsuudesta seuraa monia käytösmalleja jotka pystyy havaitsemaan. Valitettavasti en ole työssä tällä hetkellä vaan nimenomaan uupuneena sairaslomalla.

Pidän sitä myös loukkaavana että erityisherkkyyttä pidetään muoti-diagnoosina. Mitäpä jos kommentoijat ryhtyisivät miettimään mikä on se oma motiivi tunkeutua joidenkin ihmisten keskusteluun ja haukkua heitä lumihiutaleiksi? Onnistuuko tällainen oman käytöksen arvionti vai muuttuuko siinä itsekin spesiaaliksi jos vähän miettii miksi tekee mitäkin. 

Miksi pidät tätä erityisherkkyytenä etkä esimerkiksi elämänkokemuksen tuomana viisautena yhdistettynä herkkään, havainnoivaan mieleen?

Ihmettelen siis nyt, miksi kaikki herkkyys, mitä voi olla, olisi juuri erityisherkkyyttä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmonen ja vitonen, miten olette arjessa tämän erityisherkkyyden huomanneet. Minulla se on toisten ihmisten tunteiden huomaaminen. Työssäni siitä on sekä hyötyä, että haittaa. Liikutun myös helposti ja väsyn aisteja kuormittavissa tilanteissa.

Huomaan paljon sanattomia viestejä. Jopa sellaisia joita tämä ihminen ei ole kertonut, mutta jotka vaikuttavat siellä taustalla. Nuorempana minä pystyin jopa arvaamaan kuinka mones sisarus joku on tai onko tällä sisaruksia ollenkaan. Vaikka moni ei halua myöntää niin lapsuudesta seuraa monia käytösmalleja jotka pystyy havaitsemaan. Valitettavasti en ole työssä tällä hetkellä vaan nimenomaan uupuneena sairaslomalla.

Pidän sitä myös loukkaavana että erityisherkkyyttä pidetään muoti-diagnoosina. Mitäpä jos kommentoijat ryhtyisivät miettimään mikä on se oma motiivi tunkeutua joidenkin ihmisten keskusteluun ja haukkua heitä lumihiutaleiksi? Onnistuuko tällainen oman käytöksen arvionti vai muuttuuko siinä itsekin spesiaaliksi jos vähän miettii miksi tekee mitäkin. 

Miksi pidät tätä erityisherkkyytenä etkä esimerkiksi elämänkokemuksen tuomana viisautena yhdistettynä herkkään, havainnoivaan mieleen?

Ihmettelen siis nyt, miksi kaikki herkkyys, mitä voi olla, olisi juuri erityisherkkyyttä?

Erityisherkkyyteen liitettyihin ominaisuuksiin liittyy muitakin tuttuja asioita jotka yhdistän itseeni. Se siis kokonaisuutena puhuttelee. En myöskään omaa omasta mielestäni paljoa elämänkokemusta (olen tuore 26v, mutta vastasin ketjuun koska harvoin pääsee puhumaan tästä aiheesta ja samanlaisten ihmisten kanssa).

Erityisherkät on usein sisäänpäinkääntyneitä ihmisiä, jotka ovat itsekeskeisiä ja yksinäisiä. Introvertteja, jotka kotisohvalla miettivät omia asioitaan suhteettoman paljon. 

Jos keksisi jotain muuta tekemistä kuin oman navan tuijottaminen, olisi paljon helpompaa.