Väheneekö pinnallisuutesi, jos taloustilanteesi heikkenee?

Mietin päivittäin rahoituspohjaa ja kulurakennetta. Verhoja en ole miettinyt.

Silloin sitä vasta vähemmän miettiikin. Pois maasta.

En ole uusija. Elän aika vaatimattomasti. Ja askeettista elämää.

Jos minulla ei ole varaa ripsipidennyksiin, rakennekynsiin ja kampanjaan, pysyn kotona enkä mene julkisille paikoille.

Ei vähene. Tuskin eläkkeeni vähenee. Työeläke on omalla työllä tienattua. Me pidetään niistä kiinni.

Enpä tiedä. Jos muuhun ei ole varaa, pieni kaunistautuminen jää elämän pikkuisista iloista jäljelle. Ihan suorastaan kadulla tai vastaavassa jamassa en ole kuitenkaan vielä koskaan ollut.

Kuulumme ylinpään 10% tuloluokkaan ja verhot on Ikean halvimmasta päästä ( ei vaihdu vuodenajan mukaan). Aika paljon mietimme yhteiskunnallisia asioita, oikeastaan ei tule mieleen että oltaisiin mistään sisustuksesta koskaan puhuttu, sen sijaan mietimme kovastikin että miten lasten opiskelut kustannetaan jos kun nykyinen opintotuki/asumistuki tuskin pystyy jatkumaan kauaa, sen jälkeen pitää vielä miettiä omat eläkepäivät ja miten maksetaan hoito, kun yhteiskunta ei sitä tule maksamaan. 

Sain perintöä 47.000.

Koska minulla on jo kaikkea, ajattelin ruveta rahojen turvin pinnalliseksi. En vain tiedä, mitä pinnallisuuteen kohdallani pitäisi kuulua? En ole kiinnostunut verhoista.

En o niin pinnallinen mutta turhamainen voin jonkun verran olla. Uusia verhoja en muutenkaan ihan joka päivä mieti enkä niitä mitenkään usein vaihda. Kovin askeettinen en o ja ahdistaisi elää sellaisessa jossa olisi vaan joku sänky ja pöytä ja tuoli. Liikaa ei silti myöskään pidä olla sekin ahdistaa. Koko ajan uutta tavaraa en muutenkaan osta. Rakennekynsiä en o halunnu se on turhaa enkä muutakaan sellaista. Tykkään tehdä itse.

Melkein päinvastoin. Kun oli rahaa, ehdin pohdiskella ja filosofoida kaikenlaista.

Nyt kun rahaa on vähän, ajattelen ainoastaan rahojen riittävyyttä, mistä saan ruokaa halvalla, onko kaapissa tölkkejä ja onko varaa ostaa vessapaperia.

Olen sen verran ruma että ei ole varaa olla erityisen pinnallinen.

Outo ajatus.. Eihän näillä kahdella asialla ole mitään tekemistä toistensa kanssa.. 🤔

Ei. Tosin mahdollisuus toteuttaa pinnallisuutta vähenee. 

Ei.

Oikeastaan vaan korostuu silloin.

Olen esteetikko ja minua kiinnostaa se miltä asiat näyttävät. Olen aina satsannut kotiin ja omaan ulkomuotoon, taloustilanteesta riippumatta. Silloin kun taloustilanne on hyvä ostan enemmän palveluita, jos rahat ovat jostain syystä tiukilla tai haluan säästää niin teen enemmän itse.

Onko tämä sitten pinnallista, en tiedä?