Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Missä vaiheessa elämää niitä lapsia pitäisi muka ehtiä hankkimaan?
Kysyn ihan tosissani, ärsyttää niin helkkaristi lukea kaikkialta siitä miten pitäisi ryhtyä synnytystalkoisiin. Olen 24-vuotias yliopisto-opiskelija. Opintoja on edessä vielä vuosikaupalla, tämän työmaan jälkeen optimaalisessa tilateessa löydän suhteellisen nopeasti työpaikan ja pääsen etenemään urallani. En halua perustaa perhettä, ennen kuin siihen on kunnon edellytykset (vakiintunut, hyväpalkkainen työ; luotettava, pitkäaikainen kumppani; hyvä rahatilanne..), enkä rehellisesti usko tämän kaiken tapahtuvan mulle ennen kuin vasta reilusti kolmenkympin jälkeen.
Näen kyllä, että lastenhankinta on käytännössä mahdollista vaikka mitään edellytyksiä ei olisikaan. Poikkeuksetta kaikki mun ikäiset naiset, joiden tiedän saaneen lapsia, ovat kouluttamattomia (koulutus päättyi peruskouluun tai kesken jääneeseen amikseen) ja valtaosa vastaanotti elantonsa sossusta jo ennen lisääntymistä. En vain näe tossa mitään järkeä. Kasvoin itse huonopalkkaista duunia tekevän yksinhuoltajaäidin kanssa, ja haluaisin pystyä tarjoamaan lapselleni enemmän. Enkä vain näe mitään järkeä lasten hankinnassa, jos jälkikasvusta ei ihan oikeasti ole rahaa pitää huolta.
Kommentit (79)
Samaa mietin. Hyvin samassa tilanteessa kuin AP. Lapsia "pystyn" hankkimaan siis ehkä 35+ sillä opintoja on vielä paljon ja haluan vakituisen ja luotettavan työpaikan jotta voin olla rauhallisin mielin äitiyslomalla. Tosin suvussani on aikaista hedelmättömyyttä... Kai se on totta mitä sanotaan, valitse yksi, ura tai lapset.
Mieheni äiti valitsi uran, ja mies ei ole antanut tätä vieläkään anteeksi koska äiti ei ollut koskaan läsnä ja jos oli, jaksoi vain lämmittää ruokaa ja olla sohvalla. En haluaisi tehdä tätä omille lapsilleni..
Nää on niin vaikeita asioita. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikea aika on sitten kun tuntuu oikealle. Minä hankin lapsen 42 -vuotiaana ja aloin myös opiskella toista yliopistotutkintoa. Sillekin aika oli hyvä.
Mielestäni yliopisto-opiskelijalle on parasta hankkia lapset kesken opintojen. Saa yhteiskunnalta täysimittaiset tuet, ei todellakaan joudu elämään poikkeuksellisen köyhästikään ja sitten kun valmistuu, pääsee sanomaan työhaastattelussa, että lapset on tehty ja käyvät päiväkotia tai jopa koulua. Opintojen ja lasten yhteensovittaminen on helpompaa kuin työn ja lasten. Muista myös puolison osuus alusta asti.
onnellinen x3
Miesten mielestä naisen pitää tuoda taloon rahaa yhtä paljon kuin hän ja LISÄKSI hoitaa päävastuu lapsista. Siksi ei lapsia voi harkita, ennen kuin on vakituinen työ ja muutama vuosi siellä alla. En ole itse saanut kuin pätkää pätkän perään, eli ehkä joskus 40v voin perheen perustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite olin just päättämässä amiksen ykköstä ku raskaustesti näytti plussaa. Seurusteltu oltiin isän kanssa puoli vuotta. Kesällä muutettiin yhteen, nyt puolessä välissä raskautta ja en vois olla tyytyväisempi päätökseen pitää lapsi. Koulu hoituu kotoota käsin, miehen kanssa avioliittoon matkalla ja lapsen syntyessä 1,6v seurustelua takana. En vois kuvitella että lykkäisin lapsia sinne 30+ vuosille, kun raskautuminen ole mitenkään selvää tai helppoa enään.
Jokainen tietää parhaiten, sitten kun tietää pärjäävänsä lapsen kanssa niin elämä antaa tilaa.
Miksi pitää istua vuosia yliopistossa ja hankkia ura, että pystyy olemaan kotona lapsen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tein lapset nuorena, silloin jaksaa. Olin lastemme syntyessä 23, 25 ja 27 vuotias.
Ennen lasten syntymää ehdimme miehen kanssa elää arkea avioparinakin viisi vuotta, matkustella ja ostaa ensimmäisen oman asunnon. Lapsemme ovat nyt 27, 25 ja 23 vuotiaat, minä 50.
Omalla kohdallani en tekisi mitään toisin. On kiva olla vielä suht nuori, lasten ollessa maailmalla. Tuntuu, että saimme jatkaa miehen kanssa kahdestaan siitä, mihin jäimme aikoinaan lasten syntyessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvältä näyttää Suomen tulevaisuus, kun älykkäät ja akateemiset ihmiset valitsee uran ja kouluttautumisen, ja wt-jengi hoitaa lisääntymisen. :D
Ensinnäkin teidän ei tarvitse välittää mistään synnytystalkoista.
Toiseksi sitten, jos 20-30-vuotiaana on parisuhde, johon molemmat haluavat lapsia, niin ne lapset kannattaisi tehdä silloin nuorena eikä ajatella, että tehdään lapset joskus. Nuorena on kuitenkin enemmän aikaa, jos kärsitäänkin lapsettomuudesta. Toki perheen taloutta täytyy jonkin verran miettiä, mutta lastentekoa ei kannata lykätä lähemmäs 40 vuotta. Kyllä moni vielä sen ikäisenä saa lapsia, mutta hedelmällisyys on varmasti alhaisempi kuin 10-15 vuotta nuorempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ite olin just päättämässä amiksen ykköstä ku raskaustesti näytti plussaa. Seurusteltu oltiin isän kanssa puoli vuotta. Kesällä muutettiin yhteen, nyt puolessä välissä raskautta ja en vois olla tyytyväisempi päätökseen pitää lapsi. Koulu hoituu kotoota käsin, miehen kanssa avioliittoon matkalla ja lapsen syntyessä 1,6v seurustelua takana. En vois kuvitella että lykkäisin lapsia sinne 30+ vuosille, kun raskautuminen ole mitenkään selvää tai helppoa enään.
Jokainen tietää parhaiten, sitten kun tietää pärjäävänsä lapsen kanssa niin elämä antaa tilaa.
Mitä sinulla on annettavaa lapselle?
Vierailija kirjoitti:
Hyvältä näyttää Suomen tulevaisuus, kun älykkäät ja akateemiset ihmiset valitsee uran ja kouluttautumisen, ja wt-jengi hoitaa lisääntymisen. :D
Siltä todella näyttää, kun tätä ketjua lukee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain ensimmäisen lapsen kesken opiskelujeni ollessani 22 v. 25 v tuli toinen lapsemme ja nyt ollessani 28 olen valmistunut yliopistosta kivaan ammattiin, ostanut uuden auton ja ihana talokin on. Tietysti oli rahallisesti tiukempaa kun lapset oli pienempiä ja oli pelkästään miehen tulot. Mutta en vaihtaisi tätä järjestelyä.
Muut näkevät sen täydellisen kouluttamattomuuden joka ikinen päivä. Se on yksi asia, ja toinen vielä tärkeämpi kysymys on, mitä annettavaa täysin kouluttamattomalla on lapselleen. Ei mitään.
Mä hankin koulutuksen, uran ja hyvän työpaikan, tein lapsia, sairastuin ja menetin työpaikan/uran. Ois pitänyt vaan tehdä ne lapset aiemmin.
Itselläni on se hyvä puoli etten edes halua lapsia. Kaippa ne jotka kovasti lapsia haluaa löytää perustelut miksi juuri nyt on hyvä aika tehdä niitä, täysin riippumatta elämäntilanteesta. Kaiken voi järkeillä millaiseksi vain.
Miten helkutissa opintoihin saa menemään noin paljon aikaa? Valmistuin korkeakoulusta 26-vuotiaana ja silloinkin olin 2 viimeistä vuotta jo töissä 95% enkä mikään hikipinko ollut. Vaikka laittaisi pari välivuotta ja pitkän 7v opiskeluajan niin silti pitäisi olla selvästi alle 30 vielä.
Jos olet 24 v, niin miksi yliopisto-opintoja On edessä vielä vuosia? Itse opiskelin yliopistossa 6 vuotta ja valmistuin 26- vuotiaana, useat kaverini jopa nuorempina. Siitä sitten eka lapsi 27v määräaikaiseen työsuhteeseen, 1,5 v kotona ja nyt toinen lapsi tuloillaan vakituiseen työsuhteeseen.
Valintojahan nämä tietenkin on. Luulisin että jostain on aina tingittävä: taloudellisesta tilanteesta, pitkästä parisuhteesta tai siitä työpaikan vakituisuudesta.
Alue: Aihe vapaa
Ei sitä oikeaa aikaa välttämättä tule koskaan, jos sitä jää odottamaan. Asioita voi kuitenkin tehdä myös eri järjestyksessä. Sain omani 22-vuotiaana (onneksi, terveys meni muutamaa vuotta myöhemmin), tein töitä, maksoin asuntolainaa ja kasvattelin lasta. Yliopistoon menin 34-vuotiaana, ja törmäsin moneen muuhunkin alanvaihtajaan.