Missä vaiheessa elämää niitä lapsia pitäisi muka ehtiä hankkimaan?

No ei sulla hätää ole, ellet halua suurperhettä perustaa.

Itse olin 29v kun ainokainen syntyi, nyt hän on muttanut opiskelemaan ja olen 50v.

Jos lapset tekee opiskeluaikana, ne ovat päiväkodissa, kun äidin ura kääntyy nousuun.

Jos taas valmistuttua, kannattaa kai tehdä ennen uranousua.

No, ehdit olla työelämässä 30v ja välillä kaipaa breikkiä, työkiireen vaihtaminen kakkavaippojen ja leikkipuistojen teemoihin voi houkuttaa missä iässä tahansa...

Vierailija kirjoitti:

Kysyn ihan tosissani, ärsyttää niin helkkaristi lukea kaikkialta siitä miten pitäisi ryhtyä synnytystalkoisiin. Olen 24-vuotias yliopisto-opiskelija. Opintoja on edessä vielä vuosikaupalla, tämän työmaan jälkeen optimaalisessa tilateessa löydän suhteellisen nopeasti työpaikan ja pääsen etenemään urallani. En halua perustaa perhettä, ennen kuin siihen on kunnon edellytykset (vakiintunut, hyväpalkkainen työ; luotettava, pitkäaikainen kumppani; hyvä rahatilanne..), enkä rehellisesti usko tämän kaiken tapahtuvan mulle ennen kuin vasta reilusti kolmenkympin jälkeen.

Näen kyllä, että lastenhankinta on käytännössä mahdollista vaikka mitään edellytyksiä ei olisikaan. Poikkeuksetta kaikki mun ikäiset naiset, joiden tiedän saaneen lapsia, ovat kouluttamattomia (koulutus päättyi peruskouluun tai kesken jääneeseen amikseen) ja valtaosa vastaanotti elantonsa sossusta jo ennen lisääntymistä. En vain näe tossa mitään järkeä. Kasvoin itse huonopalkkaista duunia tekevän yksinhuoltajaäidin kanssa, ja haluaisin pystyä tarjoamaan lapselleni enemmän. Enkä vain näe mitään järkeä lasten hankinnassa, jos jälkikasvusta ei ihan oikeasti ole rahaa pitää huolta.

No OHOH !

Nyt on kyllä harvinaista herkkua, suomesta SITTENKIN löytyy vielä normaaleja ja täysipäisiä naisia ???!!

AP on kyllä raikas sitruunan hajuinen tuulahdus tässä eltaantunen paskan käryisessä nettisivustossa.

Ei olla ensimmäisenä sikiämässä päättömästi vaan osataan käyttäytyä hillitysti ja aikuismaisesti, sekä kyetään terveen järjen käyttöön. BRAVO ! LISÄÄ TÄLLAISIA NAISIA SUOMEEN !!!!

No jaa, osastomme lääkäreillä, joista valtaosa on dosentteja, on 3-4 lasta monellakin. Jossain vaiheessa ne on pyöräytetty ja hyvissä ajoin..

Itse kävin lukion ja amiksen, tein pari vuotta töitä ja sain esikoiseni liki 24-vuotiaana. Toisen 26-vuotiaana. 5 vuotta olin kotona ja nyt palasin töihin. Haluaisin ehkä kolmannen vielä ennen kuin täytän 30v. Toisaalta jos en niin minulla on vielä kaikki mahdollisuudet opiskella ja luoda se ura koska lapset ei enää samalla tapaa ole sen tiellä (äitiyslomat on työnantajille se suurin riski). Minuun ainakin suhtauduttiin paljon niuhemmin lapsettomana naisena kuin nyt kahden lapsen äitinä.. työhaastatteluissa siis.

Uskon myös että kroppa ja mieli jaksoi paremmin vauva ja pikkulapsivaihetta kuin mitä se jaksaisi enää +35-vuotiaana. Enkä tarkoita että 35-vuotiaat olisi ikäloppuja, vaan huomaan eroja jo nyt, raskaudet + valvomiset vielä usein pahentaa monia vaivoja. Ja se nyt vaan on fakta että me kaikki vanhenemme koko ajan.

Itse suosittelisin kyllä tekemään lapset vaikka opiskelun lomassa jos parisuhde on kunnossa. Sen uran ja talot ehdit kyllä hankkimaan myöhemminkin jos olet lapset saanut nuorena. Jos ne sinulle sen jälkeen mitään edes merkkaa... kurjinta ehkä kuitenkin yhteiskunnalle sekin että ensin kalliilla korkeakoulutetaan naisia ja joku palkkaa töihin, sit nainen päättääkin että 10 vuoden kotiäitiys onkin kivempi juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn ihan tosissani, ärsyttää niin helkkaristi lukea kaikkialta siitä miten pitäisi ryhtyä synnytystalkoisiin. Olen 24-vuotias yliopisto-opiskelija. Opintoja on edessä vielä vuosikaupalla, tämän työmaan jälkeen optimaalisessa tilateessa löydän suhteellisen nopeasti työpaikan ja pääsen etenemään urallani. En halua perustaa perhettä, ennen kuin siihen on kunnon edellytykset (vakiintunut, hyväpalkkainen työ; luotettava, pitkäaikainen kumppani; hyvä rahatilanne..), enkä rehellisesti usko tämän kaiken tapahtuvan mulle ennen kuin vasta reilusti kolmenkympin jälkeen.

Näen kyllä, että lastenhankinta on käytännössä mahdollista vaikka mitään edellytyksiä ei olisikaan. Poikkeuksetta kaikki mun ikäiset naiset, joiden tiedän saaneen lapsia, ovat kouluttamattomia (koulutus päättyi peruskouluun tai kesken jääneeseen amikseen) ja valtaosa vastaanotti elantonsa sossusta jo ennen lisääntymistä. En vain näe tossa mitään järkeä. Kasvoin itse huonopalkkaista duunia tekevän yksinhuoltajaäidin kanssa, ja haluaisin pystyä tarjoamaan lapselleni enemmän. Enkä vain näe mitään järkeä lasten hankinnassa, jos jälkikasvusta ei ihan oikeasti ole rahaa pitää huolta.

No OHOH !

Nyt on kyllä harvinaista herkkua, suomesta SITTENKIN löytyy vielä normaaleja ja täysipäisiä naisia ???!!

AP on kyllä raikas sitruunan hajuinen tuulahdus tässä eltaantunen paskan käryisessä nettisivustossa.

Ei olla ensimmäisenä sikiämässä päättömästi vaan osataan käyttäytyä hillitysti ja aikuismaisesti, sekä kyetään terveen järjen käyttöön. BRAVO ! LISÄÄ TÄLLAISIA NAISIA SUOMEEN !!!!

Taidat olla mies. Kaikki naiset käyvät tämän kamppailun läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni yliopisto-opiskelijalle on parasta hankkia lapset kesken opintojen. Saa yhteiskunnalta täysimittaiset tuet, ei todellakaan joudu elämään poikkeuksellisen köyhästikään ja sitten kun valmistuu, pääsee sanomaan työhaastattelussa, että lapset on tehty ja käyvät päiväkotia tai jopa koulua. Opintojen ja lasten yhteensovittaminen on helpompaa kuin työn ja lasten. Muista myös puolison osuus alusta asti.

onnellinen x3

Nykyään opiskeluaikoja on rajattu niin paljon, ettei tuo ole enää mahdollista. Itse en ainakaan mitenkään ehtisi valmistua jos samalla hoitaisin lapsia, koska nykyään kanditutkinnolle saa aikaa tasan yhden lisävuoden ja samoin maisterille. Minulle ainakin tämä oma opintoalani (matematiikka ja tkt) on sen verran vaikeaa, etten yksinkertaisesti kykene käymään kursseja sitä normaalia tavoitetahtia nopeammin, ja jos tähän vielä lapset pykäisi niin en todellakaan valmistuisi koskaan. Myös kesätöissä pitäisi välissä käydä, kukaan ei palkkaa henkilöä jolla ei ole omalta alaltaan mitään työkokemusta.

Opiskeluoikeus ei kulu äitiyslomalla :) terv. 23-vuotias äiti, joka juuri piti vuoden taukoa yliopisto-opinnoista.

Vierailija kirjoitti:

Kysyn ihan tosissani, ärsyttää niin helkkaristi lukea kaikkialta siitä miten pitäisi ryhtyä synnytystalkoisiin. Olen 24-vuotias yliopisto-opiskelija. Opintoja on edessä vielä vuosikaupalla, tämän työmaan jälkeen optimaalisessa tilateessa löydän suhteellisen nopeasti työpaikan ja pääsen etenemään urallani. En halua perustaa perhettä, ennen kuin siihen on kunnon edellytykset (vakiintunut, hyväpalkkainen työ; luotettava, pitkäaikainen kumppani; hyvä rahatilanne..), enkä rehellisesti usko tämän kaiken tapahtuvan mulle ennen kuin vasta reilusti kolmenkympin jälkeen.

Ymmärrän toki että asia on nyt noin, muttei sen tarvitsisi niin olla.

USA:ssa 60% college-opiskelijoista valmistuu 22 - 23 vuotiana, valmiina työeämään ja perhettä perustamaan. Koulu alkaa vuotta aikaisemmin siellä, yliopistoon mennään vuotta aikaisemmin ja 4-vuotinen Bachelor tutkinto on se normaali yliopistotutkinto. Toki lääkärit, lakimiehet + jatko-opiskelijat ylipäätään valmistuvat vanhempina. Suomessa nyt on vaan valittu systeemi jossa valmistutaan liki kolmekymppisinä ja jäädään eläkkeelle kuuskymppisinä, työelämässä ollaan karkeasti kolmannes elämästä. Tuon järkevyyttä mm. kansantalouden näkökulmasta ei täällä ole varmaan juurikaan mietitty...

Muuten, jos mahdollista niin se kumppani kannattaa etsiä jo opiskeluaikoina muiden opiskelijoiden joukosta, tuskin koskaan tuon jälkeen törmää samanlaiseen määrään samanikäisiä naimattomia potentiaalisia kumppaneita. Työelämässä ei ainakaan törmää.

Sanon hieman muunneltuna täysin samoin kuin Seppo Räty sanoo. Nykyään hyssytellään nuoria aivan liikaa. Että jos reilusti yli 20-vuotiasta pidetään vielä "juniorina" ja jo kolmekymppistä "seniorina" niin missä helvetin välissä ihmiset ajattelivat olla aikuisia?

http://www.iltalehti.fi/yleisurheilun-mm-2017/201708112200320862_ya.sht…

"- 23-vuotias ei herranjumala voi olla juniori. Siinä iässähän pitää olla jo vähintään yksi pentu tehtynä, mielellään useampikin. Talot pitää olla rakenteilla, töissä pitää olla käynyt vähintään viisi vuotta ja siinä sivussa sitten urheilee, jos sattuu kiinnostamaan."

Niin! Täyttä asiaa! Lukekaa tuo ja ottakaa opiksi!

En lukenut kuin aloituksen, mutta sanoisin, että älä stressaa. Valmistuin yliopistosta 26-vuotiaana ja olin töissä 8v ennen esikoisen syntymää. Tähän mennessä olin seurustellut mieheni kanssa jo 10v ja olimme asuneet yhdessä siitä 7v. Toinen lapsemme syntyi kun olin 36v. Nyt minulla on 6v ja 8v lapset, olen 41v ja ollut hoitovapaan jälkeen jo 4,5v takaisin työelämässä. Sanoisin, että elämässä kerkiää kyllä vähemmälläkin hötkyilyllä.

Olen todennut, että suunnitella voi vaikka ja mitä, mutta välttämättä mikään elämässä ei mene suunnitelmien mukaan. 

Omana elämänsaldonani on koulutus, joka ei työllistänyt; työttömyyden ja hyvin erilaisten ns. hanttihommien kokoelma, joista osa on ollut hyvin karvaita pettymyksiä; uudelleenkouluttautumiseen pyrkiminen huomattavasti varmemmin työllistävälle, mutta myös valitettavan suositulle alalle hakijana, joka ei enää mahdu ensikertalaisuuskiintiöihin; keskenmenot. Oikeastaan siis kaikki on mennyt aivan toisin, kuin mitä haaveilin, ja jotkut niistä asioista on tehnyt todella kipeää hyväksyä. Vielä vaikeampaa on pitää toivoa yllä sen suhteen, että ehkä minä vielä joskus saan elämäni edes jotenkin haltuuni ja pärjään elämässä. 

Minun kaltaiseltani väliinputoajalta tuskin tulee häävejä neuvoja yhtään kenellekään. Mutta jos elämä päättääkin ottaa kiinni suunnitelmistasi ja riepotella niitä urakalla, luota siihen, että löydät kyllä uuden väylän. Niin minäkin yritän.

Olen 32-vuotias, kun valmistun yliopistosta. Sen jälkeen keskityn tekemään töit ja nauttimaan elämästäni. Ei taida olla tässä elämässä aikaa lapsille.

Odotin esikoista 24v ja syntyi kun olin 25v :) nykyään reipas 2v.

Kyllä minun lokiikalla pitäisi kaikkien olla valmistuneena jo 25 vuotiaana!!1 Miksette tee lapsia silloin?! Kyllä minäkin valmistuin amiksesta jo 20-kymppisenä ja nyt on kolme lasta ja hyvin menee! Ei kyllä enään 30vuotiaana missään koulussa jaksaisi olla ja kyllä minä tiedän kasvatuksesta ihan tarpeeksi ettäs tiedätte ja ei sitä kasvatusta korkea koulussa opeteta. Että turha sitten tulla valittamaan kun ei enään 30-kymppisenä saa lapsia olisitte tehnyt ne aikaisemmin!

T: tämä ketju tiivistettynä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni yliopisto-opiskelijalle on parasta hankkia lapset kesken opintojen. Saa yhteiskunnalta täysimittaiset tuet, ei todellakaan joudu elämään poikkeuksellisen köyhästikään ja sitten kun valmistuu, pääsee sanomaan työhaastattelussa, että lapset on tehty ja käyvät päiväkotia tai jopa koulua. Opintojen ja lasten yhteensovittaminen on helpompaa kuin työn ja lasten. Muista myös puolison osuus alusta asti.

onnellinen x3

Nykyään opiskeluaikoja on rajattu niin paljon, ettei tuo ole enää mahdollista. Itse en ainakaan mitenkään ehtisi valmistua jos samalla hoitaisin lapsia, koska nykyään kanditutkinnolle saa aikaa tasan yhden lisävuoden ja samoin maisterille. Minulle ainakin tämä oma opintoalani (matematiikka ja tkt) on sen verran vaikeaa, etten yksinkertaisesti kykene käymään kursseja sitä normaalia tavoitetahtia nopeammin, ja jos tähän vielä lapset pykäisi niin en todellakaan valmistuisi koskaan. Myös kesätöissä pitäisi välissä käydä, kukaan ei palkkaa henkilöä jolla ei ole omalta alaltaan mitään työkokemusta.

Opiskeluoikeus ei kulu äitiyslomalla :) terv. 23-vuotias äiti, joka juuri piti vuoden taukoa yliopisto-opinnoista.

Niin no, minä en tee lapsia jotta voisin tunkea heidät 9kk:den iässä tarhaan, eikä ole mitään toivoa tulla toimeen kotihoidontuella ja saada samaan aikaan lisää lykkäystä opintoihin. Jos opiskelee jossain ammattikorkeakoulussa tai helppoa alaa yliopistossa, lapsen kaitseminen kotona voisi onnistuakin opintojen lomassa, mutta paljon ajattelua vaativien alojen opiskelu ei ainakaan minulta onnistu jos täytyy säännöllisin väliajoin keskeyttää kaikki ja mennä imettämään/vaihtamaan vaippoja. 

Fiilaan aika vahvasti. Itse tosin valmistun pian, mutta en näe lapsia itselläni vielä moneen vuoteen. Sama tilanne myös kavereilla, ainoastaan 2.asteen (tai pk:n) käyneissä on lapsen saaneita, muilla ne eivät kuulu suunnitelmiin joko lainkaan tai vuosiin.

Yhteiskunnan kohina on varmasti yhtenä syynä. Koko ajan kohistaan leikkauksista, työttömyydestä ym. ja epävarmuus pärjäämisestä on tarttunut. Lasta ei halua tilanteeseen, joka on niin epävarma (työllistyminen, raha, asuminen jne. )

Sain lapsen heti valmistuttuani ammattikoulusta. Olin pari vuotta kotona lapsen kanssa ja jatkoin korkeakouluun. Nyt olen yksityisyrittäjä ja täytyy kyllä sanoa, että kyllä se (minulle) oikea aika hankkia lapsi oli silloin parikymppisenä. Silloin ajattelin, että ehkä sitten parin vuoden päästä lisää, mutta se ajatus jäi jatko-opintojen ja yrityksen perustamisen jalkoihin ja nyt kolmekymppisenä en niitä lapsia enää aio hankkia. Nuorena oli rahasta puutetta, mutta ei lapselta mitään puuttunut. Itsekin jaksoi hyvin. Varmaan jaksaisi nytkin, enkä voi tietää mitä mieltä olisin asiasta jos työskentelisin jollekin muulle, mutta tässä tilanteessa, ei vauvoja. Jos en olisi nuorena lasta saannut, niin en niitä nytkään alkaisi tekemään.

Itse mietin eniten sitä että kuka on 25-vuotiaana löytänyt sellaisen kumppanin että haluaa tehdä tämän kanssa lapsia? Ollessani itse 25 kaikki sitä ikäluokkaa olevat miehet olivat niin keskenkasvuisia että ei todellakaan tehnyt mieli alkaa vääntämään lapsia. Ja yli kolmekymppiset olivat varattuja tai muuten niin eri elämäntilanteessa että yhteisiä asioita ei oikeastaan löytynyt. Korkeakoulusta valmistuin 26-vuotiaana ja samaan aikaan aloitin ensimmäisessä vakityössäni, mutta lasta ei ollut aikeissakaan vielä hankkia. Ilmeisesti joidenkin mielestä pitäisi edelleen tehdä kuten ennen vanhaan että teinirakkauden kanssa naimisiin ja lapsia heti kun luoja niitä suo syntyvän? Avioliiton onnellisuudella sitten ei niin väliä, kunhan niitä lapsia tulee. 

No mä aloitin ko. talkoot kun olin 31v. Ihan hyvin oon ehtinyt siihen(kin) nyt on kolme kouluikäistä lasta. On opiskeltu, tehty töitä (joku voisi sanoa uraksi, mulle tämä on työ), hankittu asunto jne jne.

Itse olen 26-vuotias, vakipaikan sain vuosi sitten ja ostin omakotitalon puolivuotta sitten. Nyt olen raskaana ja ajankohta on mielestäni oikein sopiva. Tietystikkään en ole korkeakoulutettu vaan duunari.

Jos meinaa opiskella vuosia ehkä kannattaisi harkita lapsen tekemistä jo opiskeluaikana? Jos opiskelee ensin, etsii vakipaikan ja luo uraa niin voi olla äkkiä "liian vanha" saamaan lapsia.