Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Missä vaiheessa elämää niitä lapsia pitäisi muka ehtiä hankkimaan?
Kysyn ihan tosissani, ärsyttää niin helkkaristi lukea kaikkialta siitä miten pitäisi ryhtyä synnytystalkoisiin. Olen 24-vuotias yliopisto-opiskelija. Opintoja on edessä vielä vuosikaupalla, tämän työmaan jälkeen optimaalisessa tilateessa löydän suhteellisen nopeasti työpaikan ja pääsen etenemään urallani. En halua perustaa perhettä, ennen kuin siihen on kunnon edellytykset (vakiintunut, hyväpalkkainen työ; luotettava, pitkäaikainen kumppani; hyvä rahatilanne..), enkä rehellisesti usko tämän kaiken tapahtuvan mulle ennen kuin vasta reilusti kolmenkympin jälkeen.
Näen kyllä, että lastenhankinta on käytännössä mahdollista vaikka mitään edellytyksiä ei olisikaan. Poikkeuksetta kaikki mun ikäiset naiset, joiden tiedän saaneen lapsia, ovat kouluttamattomia (koulutus päättyi peruskouluun tai kesken jääneeseen amikseen) ja valtaosa vastaanotti elantonsa sossusta jo ennen lisääntymistä. En vain näe tossa mitään järkeä. Kasvoin itse huonopalkkaista duunia tekevän yksinhuoltajaäidin kanssa, ja haluaisin pystyä tarjoamaan lapselleni enemmän. Enkä vain näe mitään järkeä lasten hankinnassa, jos jälkikasvusta ei ihan oikeasti ole rahaa pitää huolta.
Kommentit (79)
kotoota ja enään kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ite olin just päättämässä amiksen ykköstä ku raskaustesti näytti plussaa. Seurusteltu oltiin isän kanssa puoli vuotta. Kesällä muutettiin yhteen, nyt puolessä välissä raskautta ja en vois olla tyytyväisempi päätökseen pitää lapsi. Koulu hoituu kotoota käsin, miehen kanssa avioliittoon matkalla ja lapsen syntyessä 1,6v seurustelua takana. En vois kuvitella että lykkäisin lapsia sinne 30+ vuosille, kun raskautuminen ole mitenkään selvää tai helppoa enään.
Jokainen tietää parhaiten, sitten kun tietää pärjäävänsä lapsen kanssa niin elämä antaa tilaa.
Mitä sinulla on annettavaa lapselle?
Tiedän kuinka teinimammat tykätään lykätä nurkkaan ja haukkua pataluuhkiksi pikkuhuoriksi jotka elelee sossutuilla yksiöissä ja lykkää ne mummille hoitoon jonka ystävillä on vastasyntyneitä omia lapsia.
Koulutus löytyy itseltä lastenhoitoon ja pieniä lapsia elämässä on ollu pienistä pitäen aina ympärillä. Perehtynyt oon asioihin mitä moni mamma ei tajua edes raskausaikana tutkia, tiedän miten vauva nukutetaan, puetaan, kylvetetään,millaiset rattaat on parhaat ja miten vauva pidetään tyytyväisenä ja turvassa. Hyvä tukiverkko löytyy elämästä ja rakastavia ihmisiä ei lapselta puutu elämästä. Perheessä ei ole rahahuolia ja nytkin muutettiin isompaan asuntoon isän kanssa.
Loppuelämäni tuun joutumaan todistelemaan kaikille miksi olen kykenevä äidiksi, kun miehelläni on hänen iässään jo normaalia saada lapsia (mies on 21) Pystyn tarjoomaan lapsella jakamattoman huomion ja huolettoman lapsuuden ja olemaan hänen kanssaan kotona tunkematta 9kk ikästä vauvaa päikkyyn rääkymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä tein lapset nuorena, silloin jaksaa. Olin lastemme syntyessä 23, 25 ja 27 vuotias.
Ennen lasten syntymää ehdimme miehen kanssa elää arkea avioparinakin viisi vuotta, matkustella ja ostaa ensimmäisen oman asunnon. Lapsemme ovat nyt 27, 25 ja 23 vuotiaat, minä 50.
Omalla kohdallani en tekisi mitään toisin. On kiva olla vielä suht nuori, lasten ollessa maailmalla. Tuntuu, että saimme jatkaa miehen kanssa kahdestaan siitä, mihin jäimme aikoinaan lasten syntyessä.
Ihan samat sanat täältä! Olen 56-v. ja lapset 26, 30 ja 32.
Molemmilla on hyvä koulutus, opiskella voi lastenkin kanssa. Olimme naimisissa 4 v. ennen ensimmäisen syntymää. Muutimme hänen kanssaan ulkomaille hänen ollessaan 8 kk. Palasimme tkaisin, ostimme asunnon ja toinen syntyi. Ostimme talon. Taas muutimme ulkomaille. Palasimme takaisin ja kolmas syntyi. Muutaman vuoden kuluttua muutimme taas ulkomaille ja siellä tiellä olemme edelleen.
Olemme onnellisia ja niin ovat lapsetkin. He ovat monta kertaa sanoneet suomalaisia uutisia ja sikäläisten kavereiden elämää seurattuaan, että onneksi te toitte meidät pois sieltä.
Ja kuten sanoit, nyt yli viisikymppisenä on kuitenkin nuori vielä tekemään kaikkea kivaa; golfaamaan, matkustelemaan ja nauttimaan elämästä, lapset ovat jo kauan sitten muuttaneet pois kotoa.
Ajattelin asioista juuri kuten sinä ap! Kaiken piti olla kohdallaan ennen lasten tuloa. Kun sitten kaikki määrittelemäni kriteerit oli saavutettu, olin 33-vuotias. Lasta yritettiin vuoden verran, sitten tutkimuksiin. Lääkäri totesi, että kertomukseni on kovin tyypillinen nykyaikana, lasten "hankintaa" siirretään liikaa ja sitten se ei enää onnistukaan, ainakaan luomuna. Monilla naisilla on vääristynyt kuva siitä, että lapset voi "tekaista" melkein missä iässä vaan ennen viittäkymppiä, harvan kohdalla tämä kuitenkaan onnistuu. Meidän kohdalla vuosien kärsimys ja epätietoisuus kuitenkin päättyi onnellisesti ja sain kaksi ihanaa lasta. Mutta neuvoksi teille monille nuorille naisille, älkää odottako liian kauan!
Vierailija kirjoitti:
Miten helkutissa opintoihin saa menemään noin paljon aikaa? Valmistuin korkeakoulusta 26-vuotiaana ja silloinkin olin 2 viimeistä vuotta jo töissä 95% enkä mikään hikipinko ollut. Vaikka laittaisi pari välivuotta ja pitkän 7v opiskeluajan niin silti pitäisi olla selvästi alle 30 vielä.
Luuletko että kaikki menee yliopistoon suoraan lukiosta? Ehkä ap aloitti yliopiston vaikkapa tänä vuonna. Logiikkaa peliin.
Älä jää odottamaan sitä vakituista työpaikkaa. Se ei ole mikään itsestäänselvyys. Odottelin itse aikani, sitten sain kaksi lasta määräaikaisuuksien keskelle n 30-vuotiaana. Työllistyin taas heti äitiyslomien jälkeen onneksi. Nykymaailman työelämä on pätkää ja pätkää, siihen kannattaa sopeutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olet 24 v, niin miksi yliopisto-opintoja On edessä vielä vuosia? Itse opiskelin yliopistossa 6 vuotta ja valmistuin 26- vuotiaana, useat kaverini jopa nuorempina. Siitä sitten eka lapsi 27v määräaikaiseen työsuhteeseen, 1,5 v kotona ja nyt toinen lapsi tuloillaan vakituiseen työsuhteeseen.
Valintojahan nämä tietenkin on. Luulisin että jostain on aina tingittävä: taloudellisesta tilanteesta, pitkästä parisuhteesta tai siitä työpaikan vakituisuudesta.
Aloittanut myöhemmin? Itse pääsin lääkikseen viime vuonna, olen 25-vuotias ja samoja asioita miettinyt kuin AP. Munasolujen jäädyttäminen on ollut mielessä, mutta se on melko kallista lystiä.
No, itse sain esikoisen 20 vuotiaana, tuolloin olin valmistunut lähihoitajaksi ja pätkätöissä. Toinen lapsi syntyi kun olin 22 vuotias. Pari vuotta olin kotona ja pääsin hoitovapaiden jälkeen opiskelemaan yhteiskuntatieteitä. Nyt olen 35 vuotias, lapset mukavassa iässä ja työni on mielekästä ja vaihtelevaa.
Ai niin, jäin ensimmäisenä opiskeluvuotena tapaturman seurauksena yksinhuoltajaksi ja iham hyvin pärjättiin.
Halusin vain kertoa tarinani, vaikka oma elämäntilanne on näyttäytynyt ulkopuolisille kaaottisena, en ole itse kokenut sitä koskaan sellaisena. Itseäni kauhistuttaisi hankkia lapsia tässä elämäntilanteessa, koska työ kuormittaa valtavasti vaikka mieluisaa onkin.
Tsemppiä kaikille vanhemmuuden ja työelämän välimaastossa kahlaaville, paljon meiltä vaaditaan tässä yhteiskunnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin asioista juuri kuten sinä ap! Kaiken piti olla kohdallaan ennen lasten tuloa. Kun sitten kaikki määrittelemäni kriteerit oli saavutettu, olin 33-vuotias. Lasta yritettiin vuoden verran, sitten tutkimuksiin. Lääkäri totesi, että kertomukseni on kovin tyypillinen nykyaikana, lasten "hankintaa" siirretään liikaa ja sitten se ei enää onnistukaan, ainakaan luomuna. Monilla naisilla on vääristynyt kuva siitä, että lapset voi "tekaista" melkein missä iässä vaan ennen viittäkymppiä, harvan kohdalla tämä kuitenkaan onnistuu. Meidän kohdalla vuosien kärsimys ja epätietoisuus kuitenkin päättyi onnellisesti ja sain kaksi ihanaa lasta. Mutta neuvoksi teille monille nuorille naisille, älkää odottako liian kauan!
Tämä. Mitään ongelmaahan ei sinänsä olisi, jos naisilla olisi kaikki aika hoitaa elämä kaikessa rauhassa kuntoon ja hankkia lapset sitten, mutta kun biologinen kello tikittää aikapommin lailla.
Kuhan nyt elät elämäs jollain tavoin. Jokainen tekee asiat omalla tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvältä näyttää Suomen tulevaisuus, kun älykkäät ja akateemiset ihmiset valitsee uran ja kouluttautumisen, ja wt-jengi hoitaa lisääntymisen. :D
Lapsettomien onneksi tuo on lähinnä lapsia saaneiden ongelma.
Nykyään Suomessa lapsia tekevät heikosti kouluttautuneet ja työttömät, päihdeongelmainen white trash osa kansasta. Paras suomalainen aines ja parasta geeniperimää kantavat jättävät yhä useammin lapset hankkimatta, tai ainakin siirtävät ja siirtävät lapsien tekoa 35+ ikään. Näiden kouluttautuneiden ja menestyjien lapsista tulisi todennäköisesti seuraavan sukupolven menestyjiä. Tietenkään pelkkä koulutus ei tee ihmisestä parempaa, paljon löytyy myös lahjakkaita ihmisiä ja menestyjiä matalalla koulutuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niitä lapsia akateemisella koulutuksella , itsekkäällä kunnianhimolla ja urakeskeisyydelläkään kasvateta. Pelkkä rahakaan ei riitä.
Lapsi tarvitsee rakkautta, huolenpitoa, huomiota ja aikaa. Maalaisjärjellä pääsee jo pitkälle.
Hyvä parisuhde on lapsen koti mutta yksikin rakastava vanhempi riittää.
Harvan elämä menee niin putkeen pitemmällä tähtäimellä että joskus olisi ihan täydellinen aika tehdä lapsia. MINÄ-MINÄ-ihmisten ei pitäisi lisääntyä ollenkaan.
Lapsi ei tarvitse palatsia ja uutta autoa eikä kaikkien tarvitse harrastaa tennistä tai esteratsastusta kilpatasolla. Henkinen hyvinvointi on tärkeämpää kuin pelkkä materia.
Mikään koulutus tai raha ei takaa että olisi myös hyvä äiti tai isä. Eikä myöskään ole mitään takeita että korkeastikoulutettu ja/tai varakas ihminen pystyy antamaan lapselleen yhtään mitään muuta kuin kauniit kulissit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osalla on tainnut mennä pelkkää kusta päähän vaikka on opiskeltu vuosikausia. Ihan selvää NATSImeininkiä tuo puhu omasta ylivertaisuudesta ja muut on roskaväkeä HUH!
Vierailija kirjoitti:
Mikään koulutus tai raha ei takaa että olisi myös hyvä äiti tai isä. Eikä myöskään ole mitään takeita että korkeastikoulutettu ja/tai varakas ihminen pystyy antamaan lapselleen yhtään mitään muuta kuin kauniit kulissit.
hoitoonhan nää uraihmisten lapset joutuu heti kun vapaat loppuu. Siinä on sitä hyvää kasvatusta kerrakseen.
Ei lapsia tarvitse tehdä nykysuomessa lainkaan. Tai ainakaan tämän sukupolven ei tarvitse hätäillä asiasta. Pitkällä aikavälillä laskettuna niitä on tehty enemmän kuin koskaan ennen.
Joten voinemme jättää lapset tekemättä ihan hyvällä omalla tunnolla :)
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsia tarvitse tehdä nykysuomessa lainkaan. Tai ainakaan tämän sukupolven ei tarvitse hätäillä asiasta. Pitkällä aikavälillä laskettuna niitä on tehty enemmän kuin koskaan ennen.
Joten voinemme jättää lapset tekemättä ihan hyvällä omalla tunnolla :)
voidaan sitten jättää varmaan eläkkeet ja ilmainen sairaanhoitokin hyvällä omatunnolla.
Olen 25-vuotias, minulla on ammattikorkeakoulututkinto, hyväpalkkainen vakityö ja meillä on omistusasunto. Naimisissa ollaan oltu pari vuotta. Puolisoni on myös hyväpalkkaisessa työssä ja opinnot valmiina jouluun mennessä. Opiskelen tällä hetkellä työn ohella maisterivaihetta yliopistossa. Meille on tulossa vauva ensi keväänä. Elämäntilanne on sopiva ja vauva tervetullut. Ollaan ehditty matkustelemaan ja elämään sitä nuoruuttakin useamman vuoden. Mä aina ihmettelen, mitä ne ihmiset tekee, jotka valmistuvat ja saavat sen työpaikan 35-vuotiaana ja alkavat sitten miettiä perhettä yms? En halua kritisoida tai moralisoida kenenkään elämää, mutta mitä on tehty se 15 vuotta toisen asteen koulun jälkeen? Opinnot korkeakouluissa kestävät 3-6 vuotta. Siitä töihin jne. ikää pitäisi olla 22-25 vuotta. Vaikka pitäisi välivuoden tai pari, valmistumisen jälkeen matkustelisi ja nauttisi elämästä kun rahaa on enemmän kuin opintotuki, niin kyllä mun logiikalla ikää pitäisi olla alle 30 kun niitä lapsia voisi jo harkita...
Lukiosta suoraan yliopistoon ja sieltä ulos 24-vuotiaana. Naimisiin, töihin ja eka lapsi 26-vuotiaana. Töihin määräaikaiseen työsuhteeseen, toka lapsi 29-vuotiaana. Töihin määräaikaisena ja lopulta vakituisena 34-vuotiaana ja kolmas lapsi 35-vuotiaana. Esimerkiksi näin voi käydä. Minusta siihen opiskeluun kannata ihan hirveästi aikaa tuhlata. Tai siis opiskella kannattaa, mutta ei missään nimessä tuhlata aikaansa vuositolkulla hakien paikkoihin johon ei pääse. Realiteetit kehiin. Ja sitten kun on haluamaansa paikkaan/johonkin paikkaan päässyt niin keskittyy siihen opiskeluun täysin, eikä venytä vuosilla sitä vaihetta.
Alue: Aihe vapaa
ei siellä yliopistossa lasten kasvatusta opita.