Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Missä vaiheessa elämää niitä lapsia pitäisi muka ehtiä hankkimaan?
Kysyn ihan tosissani, ärsyttää niin helkkaristi lukea kaikkialta siitä miten pitäisi ryhtyä synnytystalkoisiin. Olen 24-vuotias yliopisto-opiskelija. Opintoja on edessä vielä vuosikaupalla, tämän työmaan jälkeen optimaalisessa tilateessa löydän suhteellisen nopeasti työpaikan ja pääsen etenemään urallani. En halua perustaa perhettä, ennen kuin siihen on kunnon edellytykset (vakiintunut, hyväpalkkainen työ; luotettava, pitkäaikainen kumppani; hyvä rahatilanne..), enkä rehellisesti usko tämän kaiken tapahtuvan mulle ennen kuin vasta reilusti kolmenkympin jälkeen.
Näen kyllä, että lastenhankinta on käytännössä mahdollista vaikka mitään edellytyksiä ei olisikaan. Poikkeuksetta kaikki mun ikäiset naiset, joiden tiedän saaneen lapsia, ovat kouluttamattomia (koulutus päättyi peruskouluun tai kesken jääneeseen amikseen) ja valtaosa vastaanotti elantonsa sossusta jo ennen lisääntymistä. En vain näe tossa mitään järkeä. Kasvoin itse huonopalkkaista duunia tekevän yksinhuoltajaäidin kanssa, ja haluaisin pystyä tarjoamaan lapselleni enemmän. Enkä vain näe mitään järkeä lasten hankinnassa, jos jälkikasvusta ei ihan oikeasti ole rahaa pitää huolta.
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää istua vuosia yliopistossa ja hankkia ura, että pystyy olemaan kotona lapsen kanssa?
Jos lapsen kanssa on kotona siihen asti, että lapsi muuttaa pois kotoa, niin silti siinä on 20 vuotta, jotka pitäisi jollain toiminnalla käyttää eli työllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet 24 v, niin miksi yliopisto-opintoja On edessä vielä vuosia? Itse opiskelin yliopistossa 6 vuotta ja valmistuin 26- vuotiaana, useat kaverini jopa nuorempina. Siitä sitten eka lapsi 27v määräaikaiseen työsuhteeseen, 1,5 v kotona ja nyt toinen lapsi tuloillaan vakituiseen työsuhteeseen.
Valintojahan nämä tietenkin on. Luulisin että jostain on aina tingittävä: taloudellisesta tilanteesta, pitkästä parisuhteesta tai siitä työpaikan vakituisuudesta.Aloittanut myöhemmin? Itse pääsin lääkikseen viime vuonna, olen 25-vuotias ja samoja asioita miettinyt kuin AP. Munasolujen jäädyttäminen on ollut mielessä, mutta se on melko kallista lystiä.
Juu, ymmärrän että jotkut aloittaa myöhemmin. Mutta silloinhan siinä on jo tietty valinta tehty: tietoisesti haetaan useamman kerran opiskelemaan ja tiedetään että valmistutaan esim. "vasta" hieman yli 3-kymppisenä. Eikö noita asioita voisi havahtua ajattelmaan vähän aikaisemmin? Silloinhan siinä tietoisesti päädytään tinkimään yhdestä asiasta: lapsen saamisesta alle 30-vuotiaana. Toinen vaihtoehto olisi hankkia lapsi opiskeluaikana ja tinkiä taloudellisista seikoista... Kaikkea ei voi vaan saada!
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni yliopisto-opiskelijalle on parasta hankkia lapset kesken opintojen. Saa yhteiskunnalta täysimittaiset tuet, ei todellakaan joudu elämään poikkeuksellisen köyhästikään ja sitten kun valmistuu, pääsee sanomaan työhaastattelussa, että lapset on tehty ja käyvät päiväkotia tai jopa koulua. Opintojen ja lasten yhteensovittaminen on helpompaa kuin työn ja lasten. Muista myös puolison osuus alusta asti.
onnellinen x3
Nykyään opiskeluaikoja on rajattu niin paljon, ettei tuo ole enää mahdollista. Itse en ainakaan mitenkään ehtisi valmistua jos samalla hoitaisin lapsia, koska nykyään kanditutkinnolle saa aikaa tasan yhden lisävuoden ja samoin maisterille. Minulle ainakin tämä oma opintoalani (matematiikka ja tkt) on sen verran vaikeaa, etten yksinkertaisesti kykene käymään kursseja sitä normaalia tavoitetahtia nopeammin, ja jos tähän vielä lapset pykäisi niin en todellakaan valmistuisi koskaan. Myös kesätöissä pitäisi välissä käydä, kukaan ei palkkaa henkilöä jolla ei ole omalta alaltaan mitään työkokemusta.
Me ollaan tehty lapset kesken yliopisto-opintojen ja kaikki on sujunut todella hyvin. Yhteiskunnan tuet on ihan hyvät ja päivähoito ilmaista. Ei tässä tietenkään rahoiksi lyö, mutta järkevällä suunnittelulla pärjää. Turhaan pelätään lasten tekoa opintojen aikana! Tää on oikeasti aika rentoa ja mukavaa, vaikkakin köyhän puoleista. Mutta eikö pikkulapsiaika aina ole vähän taloudellisesti tiukkaa aikaa?
Vaikka järkevältä tuntuisi tehdä se lapsi opintojen ohessa, niin välttämättä monellakaan ei ole vielä siinä vaiheessa sellaista kumppania, jonka kanssa lisääntyä. Monet miehet intoutuvat perheen perustamisesta vasta paljon myöhemmin eikä se nyt ole ideaalia vähän päälle parikymppiselle ruveta tekemään lasta jonkun 30-vuotiaan ukon kanssa.
Mutta sanoisin, että kandityön jälkeen maisteriopintojen aikana. Silloin kai voi opiskella vähän joustavammin ja tehdä myös osa-aikaisesti töitä? Miehellä mielellään olisi tässä vaiheessa jo gradu tai dippatyö tekeillään, eli tuoreena opiskelijana kannattaa katsella niitä vuoden tai pari vanhempia. Jos 19-vuotiaana aloittaa opinnot ja kandiin menee kolme vuotta, niin siinä 23-vuotiaana voi päästä jo synnytyshommiin.
Jos haluaa vielä toisen lapsen, sen aika voisi olla sitten kun esikoinen on koulussa ensimmäisellä luokalla. Koululainen on mukava ottaa iltapäivisin vastaan vauvan kanssa ja kesälomasta ei tule ongelmaa, kun äiti on äitiyslomalla tai hoitovapaalla. Sitten kun tämä nuorempi lapsi menee kouluun, vanhempi on jo sen ikäinen että osaa laittaa pienemmälle välipalaa ja olla turvana, ehkä auttaa läksyjenkin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin ehtii vielä vanhempanakin, mutta silloin voi taas alanvaihtotoiveet olla päällä. Itsellä ikää 37 ja AMK:ssa opiskelen. Vauva syntyy talvella. Ei stressiä.
Kenenkään ei ole pakko lapsia tässä maassa tehdä. Missään nimessä niitä ei pidä tehdä muiden mieliksi, jos ei itse ole satavarma asiasta. Minä 35-vuotias ja on selvää, etten halua koskaan lapsia enkä ole tähänkään mennessä tenhyt niitä miehen mieliksi. Kolme miestä on yrittänyt ajatusta minulle tuputtaa ja olen aina sanonut etten halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ootat sinne kolemeenkymppiin ja huomaatkin ettei niitä lapsia enään onnistu saamaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen 25-vuotias, minulla on ammattikorkeakoulututkinto, hyväpalkkainen vakityö ja meillä on omistusasunto. Naimisissa ollaan oltu pari vuotta. Puolisoni on myös hyväpalkkaisessa työssä ja opinnot valmiina jouluun mennessä. Opiskelen tällä hetkellä työn ohella maisterivaihetta yliopistossa. Meille on tulossa vauva ensi keväänä. Elämäntilanne on sopiva ja vauva tervetullut. Ollaan ehditty matkustelemaan ja elämään sitä nuoruuttakin useamman vuoden. Mä aina ihmettelen, mitä ne ihmiset tekee, jotka valmistuvat ja saavat sen työpaikan 35-vuotiaana ja alkavat sitten miettiä perhettä yms? En halua kritisoida tai moralisoida kenenkään elämää, mutta mitä on tehty se 15 vuotta toisen asteen koulun jälkeen? Opinnot korkeakouluissa kestävät 3-6 vuotta. Siitä töihin jne. ikää pitäisi olla 22-25 vuotta. Vaikka pitäisi välivuoden tai pari, valmistumisen jälkeen matkustelisi ja nauttisi elämästä kun rahaa on enemmän kuin opintotuki, niin kyllä mun logiikalla ikää pitäisi olla alle 30 kun niitä lapsia voisi jo harkita...
Ajatteletko tosiaan, että niihin korkeakouluopintoihin ja sen jälkeen koulutusta vastaaviin töihin tuosta noin vain kävellään sisään?
Kaikki ei ole aina omista valinnoista kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä täydellistä hetkeä ei tule koskaan. Jos sinulle on OK,ettei lapsia koskaan kuulukaan niin lykkää vain lastentekoa kauas tulevaisuuteen. Jos taas olet ehdottoman varma,että haluat lapsia(ja kumppanisi myös),suosittelen tekemään ne lapset suht nuorina ja kesken opintojen. Kuten joku jo sanoikin,koulu joustaa paremmin kuin työ. Tuilla pärjää. Ei juhlita,mutta pärjää kyllä. Lapset ei jää mistään tärkeästä paitsi,vaikkei vanhemmilla olisi yltiöpäisesti rahaa pikkulapsiaikana. Tuo että pitäisi olla huväpalkkainen vakkariduuni,omakotitalo ja naimisissa hankkiakseen lapsia on vähän menneen maailman meininkiä. Ei toimi enää.
Vierailija kirjoitti:
Sitä täydellistä hetkeä ei tule koskaan. Jos sinulle on OK,ettei lapsia koskaan kuulukaan niin lykkää vain lastentekoa kauas tulevaisuuteen. Jos taas olet ehdottoman varma,että haluat lapsia(ja kumppanisi myös),suosittelen tekemään ne lapset suht nuorina ja kesken opintojen. Kuten joku jo sanoikin,koulu joustaa paremmin kuin työ. Tuilla pärjää. Ei juhlita,mutta pärjää kyllä. Lapset ei jää mistään tärkeästä paitsi,vaikkei vanhemmilla olisi yltiöpäisesti rahaa pikkulapsiaikana. Tuo että pitäisi olla huväpalkkainen vakkariduuni,omakotitalo ja naimisissa hankkiakseen lapsia on vähän menneen maailman meininkiä. Ei toimi enää.
Mua jotenkin vähän ihmetyttää nää tällaiset vastaukset.. Siis tuilla on mahdollista pärjätä joo, mutta kun kaikki ei halua elää yhteiskunnan kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä täydellistä hetkeä ei tule koskaan. Jos sinulle on OK,ettei lapsia koskaan kuulukaan niin lykkää vain lastentekoa kauas tulevaisuuteen. Jos taas olet ehdottoman varma,että haluat lapsia(ja kumppanisi myös),suosittelen tekemään ne lapset suht nuorina ja kesken opintojen. Kuten joku jo sanoikin,koulu joustaa paremmin kuin työ. Tuilla pärjää. Ei juhlita,mutta pärjää kyllä. Lapset ei jää mistään tärkeästä paitsi,vaikkei vanhemmilla olisi yltiöpäisesti rahaa pikkulapsiaikana. Tuo että pitäisi olla huväpalkkainen vakkariduuni,omakotitalo ja naimisissa hankkiakseen lapsia on vähän menneen maailman meininkiä. Ei toimi enää.
Mua jotenkin vähän ihmetyttää nää tällaiset vastaukset.. Siis tuilla on mahdollista pärjätä joo, mutta kun kaikki ei halua elää yhteiskunnan kustannuksella.
Juuri näin. Ei rahaa tarvitse kerätä siihen että lapsilla on timanttikengät ja kultaiset iPhonet, mutta minusta pitää ottaa sen verran vastuuta että voi lähtökohtaisesti huolehtia itse perheestään. Lähtökohta "no tuilla pärjää" ei todellakaan ole se mitä lapselleni aion opettaa. Vaatimatonkin elämä voi olla lapselle hyvää, mutta pikavippikierteessä ruuan saannin kanssa tuskaileva pitkäaikaistyötön ei kyllä anna ihan parhaita lähtökohtia.
Kyllä niitä koulutettuja nuoria vanhempiakin on. Sain esikoisen 25v ja kerkesin juuri ennen äitiyslomalle jäämistä valmistua maisteriksi. Olin myös työelämässä alani töissä ennen lasta. Miehen kanssa olimme olleet tuolloin yhdessä 6 vuotta. Nyt odotan toista lasta ja olen 27v. Enempää lapsia emme tee.
Myös mieheni on samanikäinen, ja valmistui maisteriksi ennen lasta. Hän on vakityössä nykyään. Aion olla itse vielä parisen vuotta lasten kanssa kotona, jonka jälkeen töihin. Omistusasunto, auto ja koira löytyvät myös, paremmin ei voisi meidän kohdalla asiat mennä, olen tyytyväinen!
Toki ymmärrän, että monella ei samanlaisia mahdollisuuksia tämän ikäisenä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin asioista juuri kuten sinä ap! Kaiken piti olla kohdallaan ennen lasten tuloa. Kun sitten kaikki määrittelemäni kriteerit oli saavutettu, olin 33-vuotias. Lasta yritettiin vuoden verran, sitten tutkimuksiin. Lääkäri totesi, että kertomukseni on kovin tyypillinen nykyaikana, lasten "hankintaa" siirretään liikaa ja sitten se ei enää onnistukaan, ainakaan luomuna. Monilla naisilla on vääristynyt kuva siitä, että lapset voi "tekaista" melkein missä iässä vaan ennen viittäkymppiä, harvan kohdalla tämä kuitenkaan onnistuu. Meidän kohdalla vuosien kärsimys ja epätietoisuus kuitenkin päättyi onnellisesti ja sain kaksi ihanaa lasta. Mutta neuvoksi teille monille nuorille naisille, älkää odottako liian kauan!
No saitte kuitenkin kaksi lasta joten mikä ongelma? Itse voin käydä kyllä läpi hedelmöityshoidot oikein hyvin siinä päälle kolmevitosena.
no itse olen samassa tilanteessa kuin sinä. ja saman ikäinen myös. tyttäreni on kaksivuotias. koen tulevani suht hyvin toimeen. asumistukea saamme pari sataa. toki tässä nut ilmeisesti on se, että sinulla ei ole työssäkäyvää kumppania? oma puolisoni on töissä ja itsekin käyn opintojen ohella osa aikaisesti. kaikki kulut maksamme puoliksi. lapsen hankimme tarkoituksella opiskelujen aikana, sillä alallani opintoja voi suorittaa itsenäisesti. en pitänyt varsinaisesti äitiyslomaa, sillä opiskelin samalla. mies oli tällöin työttömänä, mikä oli oikeastaan ihan hyvä tuolloin. nyt taapero on päivähoidossa ja maksuja menee alle 100 euroa kuussa. vakityötä turha odotella, sillä niitä ei täällä tutkimuspuolella juuri ole
eli käytännössä elintasomme kasvaa tasaisesti lapsen kasvaessa (ja lapsen kulujen kasvaessa), joten en näe asiassa mitään ongelmaa. toki tilanne on hieman hankalampi, jos molemmat opiskelevat pääsääntöisesti.
Yliopistosta valmistumisen jälkeen se kiire vasta alkaa. Vaativat asiantuntija- ja johtotehtävät, kansainvälinen ura, erilaiset tutkimus ja edustustehtävät, jne.. Eihän niitä lapsia ole koskaan aikaa hankkia. Onneksi meillä on lähiöiden holtiton wt- porukka ja muualta tulevaa herkästi sikiävää porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä täydellistä hetkeä ei tule koskaan. Jos sinulle on OK,ettei lapsia koskaan kuulukaan niin lykkää vain lastentekoa kauas tulevaisuuteen. Jos taas olet ehdottoman varma,että haluat lapsia(ja kumppanisi myös),suosittelen tekemään ne lapset suht nuorina ja kesken opintojen. Kuten joku jo sanoikin,koulu joustaa paremmin kuin työ. Tuilla pärjää. Ei juhlita,mutta pärjää kyllä. Lapset ei jää mistään tärkeästä paitsi,vaikkei vanhemmilla olisi yltiöpäisesti rahaa pikkulapsiaikana. Tuo että pitäisi olla huväpalkkainen vakkariduuni,omakotitalo ja naimisissa hankkiakseen lapsia on vähän menneen maailman meininkiä. Ei toimi enää.
Mua jotenkin vähän ihmetyttää nää tällaiset vastaukset.. Siis tuilla on mahdollista pärjätä joo, mutta kun kaikki ei halua elää yhteiskunnan kustannuksella.
Onneksi ei ole pakko jos ei halua. Aika moni lapseton opiskelijakin elää yhteiskunnan kustannuksella nostaessaan opintotukea ja opintolainaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä täydellistä hetkeä ei tule koskaan. Jos sinulle on OK,ettei lapsia koskaan kuulukaan niin lykkää vain lastentekoa kauas tulevaisuuteen. Jos taas olet ehdottoman varma,että haluat lapsia(ja kumppanisi myös),suosittelen tekemään ne lapset suht nuorina ja kesken opintojen. Kuten joku jo sanoikin,koulu joustaa paremmin kuin työ. Tuilla pärjää. Ei juhlita,mutta pärjää kyllä. Lapset ei jää mistään tärkeästä paitsi,vaikkei vanhemmilla olisi yltiöpäisesti rahaa pikkulapsiaikana. Tuo että pitäisi olla huväpalkkainen vakkariduuni,omakotitalo ja naimisissa hankkiakseen lapsia on vähän menneen maailman meininkiä. Ei toimi enää.
Mua jotenkin vähän ihmetyttää nää tällaiset vastaukset.. Siis tuilla on mahdollista pärjätä joo, mutta kun kaikki ei halua elää yhteiskunnan kustannuksella.
Juuri näin. Ei rahaa tarvitse kerätä siihen että lapsilla on timanttikengät ja kultaiset iPhonet, mutta minusta pitää ottaa sen verran vastuuta että voi lähtökohtaisesti huolehtia itse perheestään. Lähtökohta "no tuilla pärjää" ei todellakaan ole se mitä lapselleni aion opettaa. Vaatimatonkin elämä voi olla lapselle hyvää, mutta pikavippikierteessä ruuan saannin kanssa tuskaileva pitkäaikaistyötön ei kyllä anna ihan parhaita lähtökohtia.
Kuvitteletko että yliopistossa opiskeleva vanhempi opettaa lapsiaan että "tuilla pärjää" ja "ei tarvi opiskella"?
Sitten kun lapsi on siinä iässä että moisista asioista puhutaan, vanhempi on jo töissä.
Tuossa iässä meillä kaksi lasta, omakotitalo. Minulla oli vakituinen virka kunta-alalla, hoitotyöntekijä. Mies hieman vanhempi, vakiduunissa myös. Sittemmin lapsia tullut toiset kaksi lisää. Oma tutkinto päivittynyt AMK-tasoiseksi, opinnot YAMK suunnitelmissa lähivuosina. Päivääkään en ole ollut työtön, koulutusten välissä pätkätöissä ennen vakipaikkaa.
Elämä on valintoja. Jos menee yliopistoon ja valmistuu noin hitaaseen tahtii - nosmaaliaikataululla pitäisi olla loppusuora käsillä - niin se on oma valinta. Koomistahan tässä kaikessa on se, että alkujana vuorotöissä tienasin paremmin kuin nyt ja vaikka vielä opiskelen lisää ei liksa kamalasti nouse. Kannattaa opiskella..
Alue: Aihe vapaa
Lisääntyminen ei ole pakollista.